Jo kolmeatta viikkoa paikallaan, rauhallista ja seesteistä elämää Malesian Penangissa,

Oloni Indonesiassa, Jakartassa ja Palembangissa, Balillakin vielä sisäisesti oli sellaista pyöritystä ja vauhtia, että pysähtyminen on sopinut tilanteeseen täydellisesti. On ollut aika ja tilaisuus pohtia ja miettiä kaikkea sitä mikä oli alkuvudesta: kiihkeä nettisuhde, joka sittne kariutui tosielämässä, silmäleikkaus ja muut tapahtumat elo- ja syyskuussa. Takaisin jaloilleen nouseminen vaatii aikaa ja rauhoittumista.

Toki kaikenlaista uutta tulee päivittäin, mutta rauhalliseen tahtiin.

 Uusia ihmisiäkin tulee tavattua, mutta varsin pidättyvästi. Täällä ihmiset ovat varsin pidättyväisä verrattuna Indonesiaan, eivät juttele kovin herkästi ainakaan pidempään eivätkä ole niin innokkaita kyselemään ja tutustumaan kuin indonesialaiset. Täällä on varmaankin tarpeeksi turisteja jatkuvasti. Kaduilla ei juurikaan yritetä myydä tai houkutella mihinkään palveluihin. Edes riksakuskit, polkupyörtaksit, eivät ole niin päällekäyvän innokkaita kyytien kaupittelussa kuin Indonesiassa.

Ilma on puhdasta, samoin ympäristö. Asiat näyttävät olevan järjestyksessä. Kaupungilla on helppo liikkua, katukyltit opastavat myös englanniksi, ihmisetkin puhuvat englantia ihan tyydyttävästi. Minulla on monta syytä olla tyytyväinen, etten ajatunut naimisiin ja asumaan Indonesiaan, jossa nuo asiat eivät ole kunnossa. Jakartassa tuskin pystyin ylittämään katua ja keuhkoissa tuntui jatkuvasti saasteinen ilma, vatsa voi pahoin epäpuhtaasta ruuasta, nenä vuoti...

Täällä on helppo kävellä eikä kadun ylittäminenkään ole mitään extreme-urheilua henkensä kaupalla.

Täällä uskallan ajaa myös polkupyörällä. Aamuvarhaiset pyörälenkit silloin kun on vielä hämärää ja viileää, ovat olleet hyvää terapiaa paitsi mielelle myös leikkauksesta toipuville silmille.

Tosin halpa pyörä, jonka ostin tullessani ja aion myydä lähtiessäni, on minulle hieman liian pieni. Satulaa ei saa nostettua tarpeeksi korkealle.  Jalat eivät oikein hyvin voi fillaroidessa, mutta hiljakseen körötellessä on kuitenkin ihan siedettävää.

Joka tapauksessa koko päivää ei voi pyöräillä, koska ja aamupäivästä tulee hyvin kuuma. Täällä ilmasto on melkein kuin Singaporessa tai Cairnsissa, tosin kuivempi, mutta kuuma kuitenkin.  Aamupäivällä vaihdan pyörän bussiin. Ostin viikon voimassa olevan bussikortin, jolla saa ajella rajattomasti kaupungin bussiyhtiön autoilla.  Ne ovat suhteellisen uusia, siistejä, hiljaisia. Opastavat kyltit ovat paikallaan ja bussimatkailun hinta on hyvin edullinen.

Malesian rahayksikkö on ringgit (MR). Yksi ringgit on 0,23 euroa. Viikon bussikortti maksaa 30 ringgittiä eli vajaat seitsemäni euroa. Vaatimattomasta majoituksestani maksan 20 mr vuorokaudelta eli vajaat viisi euroa.

Vaatimattomasta kiinalaisesta kasvisasteriasta maksan yleensä euron ja kahden väliltä eli 5 - 10 mr.

Minun elämäni täällä on siis hyvin halpaa, paljon halvempaa kuin mitä se olisi Australiassa.  Kun lasketaan lentoliput mukaan, matkustaessa vieläkin säästää hieman verrattuna elämiseen kotona.

Toli paljon kalliimminkin voisi matkustella. On täälläkin turstihotelleja, jotka ovat länsimaalaisittain edullisia, mutta silti minulle liian kalliita eivätkä ne edes kiinnosta minua. Pystyisin menemään tavalliselle trustimatkalle viikoksi-pariksi vuodessa, mutta mieluummin matkustelen pidempäänja omatoimisesti.

Penangin väestön enemmistö on kiinalaisia, yritteliästä ja rauhaisaa porukkaa, tosin usein myös hymytöntä. Meininki ei kuitenkaan ole niin stressaantunutta kuin Singaporessa.

Hiekkarantojakin olisi Georget Town -nimisen kaupungin (täkäläinen Townsville) ulkopuolella, mutta minä yleensä kävelen rantakatu Esplanadin tuntumassa. Vesi on hyvin pudhdasta kun vertaa Indonesiaan.

x

Kaduilla näkee kaikenlaista elämää. Lämpimän ilmaston johdosta ihmiset viettävät enemmän aikaa ulkona.

x

Minun lempiharrastukseni, milteipä päätoimeni, täällä on kasvisruokapaikkojen metsästys ja testaaminen. Täällä niitä on paljon johtuen uskonnollisista syistä. Kiinalaisnen buddhalaisuus (Mahajana) usein pitää kasvissyöntiä hyveenä. Ja kiinalainen kasvisravinto on usein vegaanista: riisiä, vihanneksia ja gluteenista, sienistä tai pavuista tehtyä keinolihaa.

Länsimaista ruokaa syön hyvin harvoin. Joskus tulee kuitenkin haettua salaattipatonki Subwaysta. Niin teen joskus myös Australiassa silloin kun ei ole kasvisruokapaikkaa lähellä. Mieluiten kuitenkin tuen kasvisravintoloita.

 Tämä on kuitenkin toiseksi viimeinen päivä Penangissa. Sunnuntai-aauna lähden bussilla Kuala lumpuriin, Malesian pääkaupunkiin. Vietän siellä viisi päivää ennen lentoa kotiin Australiaan.

Vegaanista spgettia kiinalaisessa ravintolassa.

Bussipysäkillä voi lukea selkeää aikataulua. Tällaista ei juuri näe Indonesiassa.

Taolainen temppeli.

Ja pieni Tiibetin Buddhalainen temppeli ihan hotellini vieressä.

Kasvisruokabuffetti kasvisruokafestivaalilla lokakuun alussa. Jotkut buddhalaiset ovat kasvissyöjiä vain tuon viikon, 9 päivää oikeastaan, ajan.

Olen nyt Malesiassa Penang-nimisessä kaupungissa.

Saavuin tänne lokakuun kuudentena päivänä Singaporesta. Alustavan suunnitelman mukaan tuona päivänä oli tarkoitus lentää takaisin Jakartaan, mutta niinpä ei käynytkään. Balilta lähdin 27. syyskuuta Jakartaan ja sieltä suoraan pieneen Bogorin kaupunkiin, jossa olin käynyt jo viime joulukuussa. Bogorista sitten otin bussin takaisin Jakartan lentokentälle 29. syyskuuta. Vietimme muutaman tunnin ex-rakastettuni kanssa lentokentällä. Kumpikin varmasti tiesimme, että tämä oli viime tapaamisemme, mutta siitä huolimatta se sujui positiivisissa merkeissä. Joskus sen teeskentely että kaikki olisi hyvin, toimii. Saavuin Singaporeen alle kahden tunnin lennon jälkeen.

Loppuvaikutelma Balista oli se, että ei kiitos. Joogatunneista tykkäsin, mutta mistään muusta en.

Singaporessa en kovin pitkään viihtynyt. Tai olisin kyllä viihtynyt, mutta halusin lähteä katselemaan uusia seutuja. Halusin Malesiaan, halusin nähdä, minkälainen on Penang, tämä kiinalaisenemmistöinen kaupunkin, jonka on sanottu olevan kuin Singapore 30 vuotta sitten. Suhteen lopettaminen sitten viimeisteltiin sähköpostilla. Tietysti sellainen aina iskee rajusti ja saa haluamaan läteä pois, jonnekin.

No, neljä päivää on kuitenkin tarpeeksi vanhojen paikkojen ja tunnelmien katsastamiseen. Ja kyllähän minä opin taas jotakin uutta Singaporesta, saaren kartta syöpyi entistä syvemmin päähäni.

Ja konkreettisesti opin uutta käymällä päivän mittaisella terveen elämän kurssilla, jonka järjesti paikallinen kasvissyöjäkoulu, The VegSchool. Päivän mittainen seminaari oli todella antoisa sekä asiasisällön että toteutuksensa puolesta. Minä olin ainoa ei-paikallinen, ja ensimmäistä kertaa koulutustilaisuudessa Singaporess. Kuulin tilaisuudesta edellisenä iltana osallistuessani paikallisten kasvissyöjien tapaamiseen kiinalaisessa kasvisravintolassa.

JJa muitakin kasvisruokapaikkoja tuli testattua, kuten suosikkini pieni paikka kiinakaupungissa sekä sen keinolihat ja -kalat. 

Ja sitten Veganburg Eunos-metroaseman lähettyvillä. Jos se olisi ollut siellä vuonna 2002, se olisi ollut kävelymatkan päässä asunnoltani Kenbangan-aseman vieressä. 

Siellä olin niin nälkäinen, että tuli kuvattua vasta kassakuitti seuraavana päivä eikä lainkaan niitä taivaallisia "roskaruokia": purilaista, ranskalaisia tai riisijäätelöä.

Annalakshmi on intialainen paikka, jossa laskun loppusumman saa määrätä itse omantuntonsa mukaan. Sain siellä erikseen pyytämällä vegaanista ruokaa eli sellaista, jonka valmistukseen ei ole käytetty maitotuotteita.

Niin, minä edelleenkin tykkään Singaporesta, jos mikään niin se on minun kotisatamani Aasiassa.  Voisin edelleenkin harkita asuvani siellä.

Takaisin Indonesian Bogoriin hetkeksi eli syyskuun 27. ja 28. päivään. Paikallisen tuttavan avustuksella löysin sieltä mainion kasvisravintolan nimeltään Karunia Baru. 

Muslimineitosen kanssa söimme kiinalaista ruokaa. Seuraavana päivänä ennen Jakartan-bussin lähtöä kävin syömässä siellä länsimaisen aterian eli hot dogin.

Ja aina välillä tulevat mieleen (kipeätkin) muistot Jakartasta ja Palembangista. Vaikea vielä ymmärtää ja hyväksyä, että juttu ei toiminut. Siitä olisi voinut tulla jotakin todella mahtavaa ... tai sitten ei. Jo pelkästään käytännön ongelmia oli liikaa. Täällä Malesiassa se olisi ehkä helpompaa. Siinä yksi syy siihen, miksi tulin tänne.

Yksi syy Singaporen-vierailuuni  oli näön apuvälineiden hankkiminen. Niitä ei mistään löytynyt ennen kuin viimeistä edellisenä päivänä. Mutta tuona päivänä kauppa oli kiinni. Soitin omistajalle, mutta hän ei halunnut tulla poikkeuksellisesti paikalle. Niinpä jäivät kiikarilasit ja teleskooppikiikari hankkimatta. 40-keraa suurentavan suurennuslasin sentään onnistuin löytämään muualta. Näköni on leikkauksen jälkeen todella muuttunut toisenlaiseksi. Nyt en enää hyödy suurennuksesta niin paljon kuin ennen. Aikaisemmin omat silmälaini kävivät suurennuslaseista enkä tarvinnut juuri muita apuvälineitä. Nyt tarvitsen, ja tuntuu siltä, että suurennus ei paljoa auta, ei myöskään plussa lukulaseissa.

Tuskinpa tämä oli viimeinen käyntini Singaporessa. Penangiin lähtiessäni en edes ollut varma, tulenko sinne takaisin tällä reissulla vai en. Minä kun en ole Malesiassa käynyt kuin pikaiseltaan aiemmin,niin en tiennyt haluanko jäädä sinne liki kuukaudeksi vai en. Nyt tiedän, ja olen maksanut majoituksen matkan loppuun saakka eli siihen kun 28. päivänä lokakuuta lennän Kuala Lumpurista Australian Kultarannikolle. Alkuperäisen paluulippuni Jakarta-Perth jätän kokonaan käyttämättä, koska sitä ei saa siirtää eri reitille, enkä minä halua enää edes käydä Perthistä. Lento sieltä itärannikolle olisi tullut melkein yhtä kalliiksi kuin uusi lippu eri reitille, ja odottelukustannuksineen jopa kalliimmaksi.

 Mutta nyt minä olen siis Penangissa ja aion pysyä täällä seuraavat 18 päivää. Minulla on siis vaatimaton ja edullinen majoitus maksettuna, polkupyörä käytössäni, joogatunnit ja kasvisruokapaikat ohjelmassa, joitakin tuttavia jo. Kaupunki on sopivan vilkas, mutta silti rauhallinen jopa minun pyöräillä. Tämä tosiaankin tuntuu vähän Singaporelta. Ei tunnu Indonesialta. Täällä kaikki ymmärtävät englantia ja enimmäkseen he puhuva Hokkienin kiinaa. Malajia tuskin edes kuulee.

  Lisää kuvia ja tarinaa Penangista seuraa ...