Siirto vanhasta päiväkirjasta

 

 

Lokakuu 2005

Lokakuun ehdoton ykkösteema, normaalin työssäraadannan lisäksi tietysti, on ollut ostettavan asunnon etsiminen. Olemme jo pidemmän aikaa katselleet myytäviä asuntoja internetistä, mutta nyt päätimme käydä ihan paikan päällä katsomassa niitä. Päätimme aloittaa maalaispaikoista, jotka olisivat noin 20-30 kilometrin säteellä kaupungista. Täällä päin sellaisia ei kovin paljoa ole hyvien kulkuyhteyksien päässä, koska vuoristo alkaa heti kun mennään meren rannalta sisämaahan.



Tässä kuitenkin ensimmäinen katsomamme kohde. Se sijaitsee n. 30 kilometrin päässä Cairnsista Gordonvalen alueella, tarkemmin Goldsboroughn laaksossa. Paikka on yllättävän halpa, eekkerin eli 0,4 hehtaarin tontti, jolla asumakelpoinen peltitalo vain 160 000 dollaria (100 000 euroa, liki 600 000 mummon markkaa). Ideana oli se, että josko ostettaisiin ensin tuo ja asuttaisiin peltitalossa ja myöhemmin rakennettaisiin tuonne tontin toiseen päähän kunnon talo. Eipä kuitenkaan kovin innostanut moinen projekti. Niin kuin näkyy, alue on vasta äskettäin kaavoitettu asuinalueeksi, ja sille on noussut lyhyessä ajassa paljon taloja. Varmasti ihan nätti alue sen jälkeen kun tonteille istutetut puut ovat kasvaneet. Lisäksi emme halunneet ihan ensimmäisenä ottaa taloa sielä, mistä ei ole julkista liikennettä kaupunkiin siltä varalta, että Nancyn työ olisikin joskus eri suunnassa kuin minun tai että hän piipahtaisi Singaporessa vähän pidempäänkin.



Muualla Gordonvalen suunnalla tilanne ei ole meidän kannaltamme paljoa parempi. Maalaispaikkoja siellä on hyvin vähän tarjolla. Siksi katsellaan myös täältä lähempää kaupunkia. Tämä Machans beach on loppujen lopuksi ihan mukava alue ollakseen kaupungin lähiö. Päätimme siksi myös katsoa, mitä täällä on tarjolla.



Tämä iso tontti taloineen ei ole edes myytävänä, ja jos olisi, olisi hinta todennäköisesti yli puoli miljoona dollaria (313000 euroa), mikä on vähän liikaa meille. Tällaisia ekkerin kokoisia paikkoja on täällä muutama. Niillä pidetään hevosia kuten tälläkin.



Tätä hevosta Bluey ja Maxi pysähtyivät tervehtimään aamulenkille mennessämme. Talo ja sen iso tontti ovat heti David-katumme päässä.



Tällainen n. parinsadantuhannen euron mökki n. 600 - 800 neliömetrin tontilla on hieman realistisempi vaihtoehto meille.



Lokakuussa myös kävimme talousneuvojan luona kysymässä neuvoja ja näkymiä asunnon ostoon. Saatiin vahvistus sile, että Melbournen kerrostaloasunto kannattaa myydä mahdollisimman pian. Se on ostettu ylihinnalla ja nyt ne hinnat ovat jo pudonneet ja jatkavat laskuaan. Siellä kun on rakennettu liikaa pieniä kerrostaloasuntoja. Tuon sijoituskohteen pitäminen siis tuottaa tappiota joka kuukausi. Päätimme siis panna sen myyntiin ja antaa oston odottaa siihen saakka kunnes se on myyty. Tämä talousasiantuntija on tilitoimisto, jolla teetimme myös veroilmoituksemme. Täällä melkein kaikki teettävät veroilmoituksensa asiantuntijalla. Siitä koituneet kulutkin saa vähentää verotuksessa. Verotuksessa saa myös vähentää sijoitusasunnon lainan korot ja itse lainan ylläpitokustannukset. Myös asunnon myynnin tappiot saa vähentää.



Pankin kanssa olemme jo keskustelleet lainasta. Meidän Australiassaoloaikanamme korot ovat nousseet alle viidestä prosentista noin seitsemään. Suomessa korot ovat tällä hetkellä 2 - 3%:n luokkaa. Lainaa omaa taloa varten saa 90% - 100% jos maksaa lainaturvavakuutuksen. Sen sijaan 20% omilla säästöillä ei vakuutusta tarvita.



Tässä esimerkki siitä, miten pienelle tontille saa lisätilaa nostamalla talon ylös. Tällaisia vanhoja queenslandilaisia puutaloja, jotka yleensä on rakennettu matalien tolppien päälle, saa melko halvalla, joskus jopa rakennusliikkeiltä ilmaiseksi kunhan itse järjestää pois kuljetuksen. Mekin kävimme katsomassa yhtä mukavan syrjäistä tonttia ja mietimme vanhan mökin siirtämistä sille. Taitaapa kuitenkin olla vähän liian työläs homma meille.



Varsinkin minulle kelpaisi hyvinkin vanha ja rähjäinen mökki aluksi. Täällä kun sen lämmönpitävyydellä ei ole kovasti väliä. Sen sijaan puutaloissa merkitsee paljon muurahaisten poissa pitäminen. Tällä alueella on runsaasti valkomuurahaisia eli termiittejä. Tämä mökki on vähän liian keskeisellä paikalla ihan postikonttorin vieressä.



Tässä paikallinen pikaruokapaikka, jossa me emme juuri käy. Nancy käy joskus ja minä en lainkaan. Pikaruokaa ovat täällä pizzojen ja kebabien lisäksi "fish & ships" eli rasvaiset ransakanperunat rasvaisen kalan kera, se kuuluisa Englannin kansallisruoka.



Tässä oikealla puiden takana metsän reunassa on se tyhjä tontti, jonka ostamista harkitsimme ja talon siirtoa sille. Tontti on aikanaan lohkottu tuosta valkoisesta talosta. Kävimme siis taloa asuvalta vanhalta naiselta kysymässä lisätietoja tontista ja sillä olevasta laittomasta hökkelistä. Yllättäin rouva kertoikin suunnittelevansa oman talonsa myymistä. Pääsimme asiassa jo niin pitkälle, että katselimme jo kauppakirjaluonnosta. Sitten kuitenkin otimme aikalisän talousneuvojan kehotettua ensin myymään tuon sijoitusasuntomme. Talon omistaja sanoi, että hänellä ei ole myymisen kanssa kiirettä, joten katsomme asiaa uudelleen kun olemme omamme myyneet. Alustava hintapyyntö talolle on 270 000 dollaria.



Paikallinen ala-asteen koulu, jossa lienee muutama kymmen oppilasta. Täällä yksityiskoulujen maassa eivät valtion koulut ole lainkaan hyvin varustettuja. Lähinnä voisi taas varmaan verrata Englantiin. Täällä lapset eivät saa kouluruokaa, vaan heillä on mukanaan omat eväät. Myös koulupuvut ovat käytössä.
























< Syyskuu | Koko lokakuu | Marraslukuu >
 

 

 

Marraskuu 2005

 

Tilastojen mukaan marraskuun pitäisi olla kuukausi, jolloin talvi, tai kevät, vaihtuu kesäksi. Sademäärän pitäisi jo kohota lokakuun keskimääräisestä 38:sta millimetristä liki sataan millimetriin, vuorokauden ylimpien lämpötilojen jo yli kolmenkymmenen ja alimpienkin kahdenkymmenen paremmalle puolelle.

 

 

 

 

Lämpötilojen puolesta vuosi onkin kait ollut normaali, mutta sateiden puute on alkanut huolestuttaa. Marraskuussa ei ole juurikaan satanut tänä vuonna ainakaan tässä meidän alueella. Toki muutama kuuro on tullut, parhaimmillaan ehkä 10 minuuttia kestävä, mutta ei mitään kunnon kevätsateita vielä. Olemmekin Nancyn kanssa pohdiskelleet, että olemmeko me sellainen mahti, että kun muutamme Australiassa jollekin paikkakunnalle, se alkaa heti kärsiä kuivuudesta. Näin kävi Townsvillessa ja näin kävi Woodstockissa. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy Cairnsissa. Ovathan ne povanneet rankkaa sadekautta ja jopa aktiivista hirmumyrskysesonkiakin sen jälkeen kun myrskyjä on ollut runsaasti Pohjois-Amerikassa. Mutta niinhän ne tuntuvat povaavan joka vuosi.

 

 

 

 

 

 

Muutama pieni maastopalo on syttynyt täällä kaupungin pohjoispuolella. Lenkkeilymetsiköissäni ja sokeriruokopeltojen varsilla näkyy pienehköjä palaneita ruohikkoja ja mustuneita puunrunkoja. Kaupungin eteläosassa oli kuun puolivälissä kolmen-neljän päivän ajan suurempia maastopaloja, joiden savut tuuli kantoi tänne meille. Useat palot ovat joko tahallaan tai huolimattomuutta sytytettyjä. Asia ei lainkaan ihmetytä kun katsoo esimerkiksi vapaa-ajan kalastajien käyttäytymistä lähijokemme rannoilla. Heidän jäljiltään löytää usein roskakasoja ja sammuttamattomia tai huonosti sammutettuja nuotioita. Tulipahan vain muistutus siitä, että taloa hankkiessa pitää ottaa huomioon myös paloturvallisuus. Puiden tarjoama suoja katseilta ja auringolta on ihan mukava, mutta täytyy katsoa, että nuo puut ja muut kasvit ovat mahdollisimman tulenkestäviä, ja että puutalon ja metsän välissä on vähän aukeaa.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvassa Barron-joki Cairnsin pohjoispuolella. Joen takana ovat Stratford ja Freshwater -nimiset asuinalueet. Vuorten takana oikealla on Kuranda. Nämä kuvat ovat valtatien toiselta puolelta, sieltä, minne jo elokuussa yritin laajentaa aamulenkkejäni, mutta huonoin seurauksin. Nyttemmin olen tavannut miehen, jonka koira kävi Blueyn kimppuun pari viikkoa Maxin kuoleman jälkeen. Hän on tullut minua muutaman kerran vastaan ja saanut koiransa hihnaan ennen kuin se on hyökännyt kimppuumme. Minä olen alkanut kantaa taskussa pientä suihkepulloa, johon olen laittanut etikalla terästettyä eukalyptusöljyä. Olen Blueyn ainetta tuntemasta inhosta päätellyt, että se voisi olla tehokas ase päälle hyökkäävää koiraa vastaan. Etikka kirvelee joutuessaan limakalvoille ja eukalyptusöljy tuoksuu niin voimakkaalta, että se saa koiran aivastamaan. Käytännössä ei asiaa ole vielä tarvinnut kokeilla.

Tuo mies kuitenkin tulee sen verran usein vastaan, että jos ei sumutteelle tule käyttöä, se merkitsee, että hän on oppinut pitämään koiransa kurissa. Lokakuussa piipahtaessamme kyläläisten täysikuun juhlassa tämä mies tuli viskipullo kädessään, ja puolet pullon sisällöstä jo mahassaan tai päässään, juttusilleni. Hän pahoitteli koiransa hyökkäystä ja lupasi käydä seuraavana päivänä maksamassa puolet eläinlääkärikuluista. Hän myös kertoi olevansa astmaattinen, joten ei voinut puuttua koiransa toimiin. Kysyessäni, että oliko Blueyn tapaus ensimmäinen kerta, jolloin hänen koira kävi jonkun kimppuun hän kertoi, että ei. Vastaavaa on sattunut kuulemma useita niiden 30 vuoden aikana, jolloin hän on alueella asunut. Hän kertoi, että alueella pitkään asuneet ovat jo oppineet välttämään hänen reittiään ja kulkevat vähän sivummalla. Minä päätin, että minä en aio väistellä vaan varustaudun hyökkäykseen. Seuraavana päivänä miestä ei kuulunut maksamaan luvattua korvausta. Tuskin edes muistaa mitä on luvannut.

 

 

 

 

 

 

 

Minä siis olen laajentanut (sauva)kävelyretkiäni valtatien toiselle puolelle, josta alkavat Stratfordin ja Freshwaterin kaupunginosat. Alue on vuoren juurella, vuoren, jonka toisessa päässä ovat kasvitieteellisen puutarhan luona alkavat kävelyreitit. Niille ei saa viedä koiria, joten en käyttäisi niitä vaikka ne olisivat vähän lähempänäkin.

 

 

 

 

 

 

 

Näkymä talomme takapihalle, makuuhuoneen ikkunoiden taakse. Tikapuut ovat kylpyhuoneen ikkunan takana. Olemme leikanneet ikkunaa peittävään kärpäsverkkoon läppäoven, josta kissat pääsevät kulkemaan, mutta josta ainakaan kaikki hyttyset eivät pääse sisään. Kottikärryjen luona on matala aita, joka estää Blueya menemästä kissojen alueelle. Näin ollen kolme isoa kissaa eivät näe koiraa juuri lainkaan kun taas Misu viettää enemmän aikaa koiran ja ankkojen alueella.

Emme uskoneet, että ankkamme voisivat lisääntyä keskenään, koska ne ovat biologisesti niin kaukana toisistaan. Elvis on nopealiikkeinen jä äänekäs Khaki Campbell -ankka ja Mavis on lähempänä hanhea oleva myskiankka. Niimpä emme suhtautuneet kovin vakavati siihen kun Mavis alkoi hautoa joskus marraskuun alussa. Kolmen viikon kuluttua aloimme jo olla huolissamme, että se näänyttää itsensä turhalla sinnikkyydellä. Niinpä olisin sitten aika suuri yllätys kun neljän viikon haudonta alkoi tuottaa tulosta.

 

 

 

 

 

 

 

Seitsemästä munasta kuusi tuotti pienen ankanpojan kuun viimeisen viikon alussa. Joulukuulle tultaessa kaikki kuusi ovat vielä hengissä. Ajattelimme aluksi, että käärmeet, kissat ja koirat saattavat viedä osan ankanpojista, mutta niin ei käynyt. Mavis hautoi ja pitää pesää tontin taka-aidan alla. Kaivoin niille sinne pienen lammikon hiekkaan, ihan parinkymmenen sentin syvyisen. Lammikkoon heitämme niille ruokaa: liotettua leipää, keräsalaattia, tomaattia ja kissoilta jääviä rapujen ja äyriäisten kuoria. Myös koiran kuivaruoka maistuu ankoille. Aamuisin kun palaamme Blueyn kanssa lenkiltä, ruokimme ankat ja istumme katselemaan niiden elämää. Bluey katselee niitä hyvin kiinnostuneena. Myös Misu on usein paikalla haluten osan huomiostani itselleen. Samoin kuin Misu, myös Bluey yritti aluksi mennä haistelemaan pikku ankkoja lähempää, mutta pelästyi kun Mavis kävi puolustamaan lapsiaan. Myöskin isää vastaan on Maviksen täytynyt pikkuisiaan puolustaa. Aluksi Elvis kävi yhden poikasen kimppuun ja repi sitä jalasta. Jalka loukkaantui sen verran, että poikasella oli vaikeuksia pysyä muiden mukana. Emme huomanneet asiaa ennen kuin Bluey oli kantanut loukkaantuneen poikasen suussaan Nancyn eteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Laitan ankkojen touhuista myös videota.



Silloin kun äiti Mavis hautoi, puolusti isä-Elvis reviiriä. Se yritti häätää Bluey-koiran pois takapihalta, mutta Bluey otti sen leikkinä.