Päätös lähteä käymään Thaimaassa syntyi alun perin siksi, että minua neuvottiin menemään sinne vaihdattamaan hampaitteni vanhat amalgamipaikat. Huhtikuussa hankin ensimmäisen ulkomaan passini Australian kansalaisena. Kesti vielä parisen kuukautta ennen kuin sain päätettyä matkapäivän ja hankittua lentoliput.  Mukavana sivutuotteena sain myös parin päivän vieralilun Singaporessa, jossa kävin verestämässä vanhoja muistojani. Siitä kerron edellisessä kirjoituksessa.

Todellakin vaikea uskoa, että Australian kamaralla tuli vietettyä huikeat 8 vuotta poistumatta aieltä mihinkään.

Singaporen jälkeen Thaimaa tuntui aluksi hyvin kaoottiselta. Tuskin katua uskalsi ylittää kun kaikki asiaan kululuvat kyltit ja opasteet puuttuivat.

Ei sitä kulttuurishokkia kestänyt kuin muutama tunti, kun sekasorron vaikutelma oli antanut tietä paljon positiivisisemmalle vaikutelmalle. Kadun ylittäminenkin sujui jopa paremmin kuin Australiassa. Ajoneuvot ajavat täällä hiljempaa ja kaikki ovat liikenteessä suht kohteliaita toisilleen. Minkäänlaista tööttäilyä tai muuta aggressiota, mitä Australiassa näkee tavan takaa, ei täällä ole.

Chiang Main valitsin matkakohteekseni siksi, että muutama ystävä sitä suositteli, ja yksi heistä asuu täällä. Saapuessani hän ei tsoin ollut paikkakunnalla, mutta netissä olin tutustunut muihin paikkakunnalla oleviin, joilta sainkin etukäteen hyviä neuvoja. Majapaikkani omistaja oli minua vastassa lentokentällä, joten  sisääntulo oli varsin helppo.

Ensimmäinen ilta kului kiinalaisen nettituttavani seurassa. Hän näytti minulle, mistä täällä kannattaa etsiä vegaaniruokaa.  Ne paikat ovat kodakin väreissä, ja tuo lukua 17 muistuttava symboli kannattaa opetella.  Kyseessä on kiinalaiseen uskonnollisuuteen (buddhlaisuus) liittyvä ruokakulttuuri, ihan niin kuin Brisbanenkin parhaissa vegaanipaikoissa.

Noissa paikoissa voi syödä yksinkertaisen riisi-vihannes-papu-pohjaisen aterian vajaalla eurolla.

Toki myöhemmin löysin myös enemmän länsimaistyylisiä kasvisravintoloita, joissa aterian hinto on jpa pari-kolme euroa, ja ruuan laatu ja maku täyttävät länsimaisen turistin kriteerit. 

Mutta tässä siis kuva ensimmäiseltä illalta. Tämän kiinalaisen rouvan kanssa vietimme ensimmäisen iltani kaupungissa saoin kun muutaman tunnin seuraavan päivänä, kunnes hän lähti jatkamaan matkaansa kohti Bangkokia ja Kiinaa.

Buddhalaisten temppelien katseleminen kuuluu lähes pakolliseen ohjelmaan

Minä sain syvällisen perehdyttämiskierroksen niihin tapaamani aremenialais-venäläisen maailmanmatkaajan avustuksella. Hän on kierrellyt Kauko-Idän buddhalaisia temppeleitä ja luostareita sen jälkeen kun lähti liftaamaan Moskovata pari vuotta sitten.

Taraina jatkuu  ....  Mitään kovin ihmeellisiä seikkailuja tuskin on odotettavissa. Ei niitä ainakaan ole suunnittelila.