Lensin tänne elokuun alussa (2011) talvisesta Brisbanesta talvisen Perthin kautta. Siitä on jo seitsemän viikkoa aikka, ja toiset seitsemän vielä jäljellä Indonesiassa.
Tänne tulolleini oli yksi pääsyy, tammikuussa alkanut ja toukokuussa leimahtanut nettiromanssi. Siitä kerroin jotakin pari kirjoitusta sitten ja palaan asiaan hieman tarkemmin myöhemmin, mm. pohditaan asiasta aikaisemmin kirjoittamaani hyvin positiivista kannanottoa. Nyt kuitenkin vain todetaan se, että ollan vietetty seitsemän viikkoa arkitodellisuudessa ja se on antanut asioille uutta perspektiiviä. Näissä minulle varsin karuissa olosuhteissa se on ollut raskas ja opettava kokemus. Katsotaan miten tästä eteen päin.

Vasen silmä leikattiin heti toisena päivänä saapumiseni jälkeen. Keinomykiö kiinnitettiin iirikseen, koska mykiökapselia ei silmässä ole ollut vuoden 1964 leiakkauksen jälkeen. Vasen silmä parani nopeasti ja se on nyt parempi silmäni.  Näön paraneminen ei ollut kuitenkaan mikään realistinen tavoite leikkaukselle, vaan ainoa tavoite oli siirtää ne paksut linssit silmän sisälle. Siinä on sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Varmasti ei voida vielä sanoa mikä on sitten lopputulos. Se vaatii aikaa.




Oikeaan silmään laitettiin ensin mykiö normaalisti mykiökapselin sisään. Siellä kun oli noin puolet kapselista jäljellä. Parin viikon kuluttua huomattiin, ettei se siellä pysy vaan linssin siivekkeet tulivat näkökenttään. Siksi se piti sitten poistaa korjausleikkauksessa ja myös oikeaan silmään laitettiin keinomykiö kiinni iirikseen. Se oli erittäin vaikea ja kivulloinen operaatio. Silmä oli melkein sokea muutaman päivän ja sen jälkeen näkö on palaillut hiljalleen. Olen edelleenkin puolisokea, mutta maailma näyttää toki kirkkaammalta kun sitä ei tarvitse kastoa paksujen, likaisten ja naarmuisten linssien läpi.

Yllä olevat kuvat ovat minun leikkaukstani. Ne on otettu lasin läpi. Yleisö nimittäin sai seurata leikkausta ja sitä jopa selostettiin heille. Oikean silmän leikkauksesta on jopa videota youtube-kanavallani.  (Toim huom 2015: video näkyy tämän artikkelin lopussa).

(kuva yllä on vuodelta 1989.  Minulla on ollut aina vahvat lasit)

Tässä kuvassa vuodelta 1969  kohta kuusivuotias Timo kavereineen. Silloin rillipää oli harvinaisuus.

Ennen minulla oli vähän vahvemmat kuin plus kymmenen linssit, nyt pärjään ilman laseja, mutta tarkkaan kaukonäköön vaaditaan miinus kolmosen linssit.

 Tämä on esnimmäinen yritys, melkein halvimmat mahdolliset kehtyksessä johon kuuluu
aurinkolaist. Tämä kuva kertoo myös siitä, miten naama on alkanut pyöristyä muutaman kuukauden joogatauon ja tyyppillisen indonesialaisen ruuan syömisen jälkeen. Vaikka syön kasvisruokaa (vegaaniruokaa), sekin voi olla hyvinkin epäterveellistä kun se koostuu pääasiassa rasvassa paistetuista hiilihydraatista. Myös terveellisemmät tofu ja tempe on useimmiten paistettu rasvassa. Lisäksi kultaseni pitää minusta liian hyvää huolta, syöttää varmuuden vuoksi vaikkei olisi nälkäkään. Hupisyöminenhän on kivaa, ja se tulee tavaksi ennen kuin huomaammekaan.

Pempek on perinneruoka Palembangista, Sumatran saarelta. Siellä vietimme liki kaksi viikkoa rakkaani perheen parissa. Minua arvoitiin siellä mahdollisena vävykandidaattina. Erittäin mukavaa ja ystävällistä väkeä sain tavata joka päivä. Yhteistä kieltä ei monien kanssa ollut kovin pitkälle, mutta parhaamme yritettiin puolin ja toisin. Hääjuhlan sijasta saimme kuitenkin hautajaiset kun 28-vuotias siskontyttö kuoli yllättäen hotellin kylpyhuoneeseen.  Tarkkaa kuolinsyytä ei saatu tietää, koska omaiset eivät suostuneet ruumiinavaukseen eikä poliisi sitä vaatinut. Epävirallinen selitys on hegityksen pysähtyminen johtuen lämminvesivaraajan kaasuvuodosta. Tosin tuota kaasuvuotoa ei kukaan pystynyt todentamaan. Muista selityksistä ei ääneen puhuttu, vaikka kaikki tiesivät tytön olevan hyvin onneton jouduttuaan perheen painostuksesta epätyydyttävään avioliittoon pari kuukautta sitten.

Noiden neljän päivän aikana kuolinuutisesta ruumiinvalvojaisten kautta hautajaisiin sain nähdä ja kuulla jotakin hyvin oleellista paikalliseta kulttuurista, tässä tapauksessa se on Indonesian kiinalaisvähemmistön kaulttuuri ja tavat. Hyvin samanlaisia piirteitä kuin oli Nancyn singaporenkiinalaisessa kulttuurissa.

Tapasin tämän kuolleen tytön vain kerran muutama päivä ennen hänen kuolemaansa. Jo aiemmin meistä oli tullut Facebook-kavereita, ja tarkoitus oli keskustella hänen kanssaan Australiasta ja muutenkin puhua englantia. Toisin kuitenkin kävi.  Tässä tapauksessa muuten Facebookilla oli varsin tärkeä rooli kuolinuutisen kertomisessa ja myös surun käsittelyssä. Tytön profiiliin jopa laitettiin kuvia hänestä kuolleena. Arkku nimittäin oli auki kolme päivää ennen hautajaisia ja sen äärellä valvoivat ystävät ja omaiset sekä monet kävivät jättämässä hänelle jäähyväiset. Olen aiemminkin kertonut siitä, miten minusta avonainen arkku ja vainajan näkeminen tuntuu hyvältä tavalta. Näin myös tässä tapauksessa. Ihan uteliaisuuttani myös kosketin kuollutta, jalkaa valkoisen lakanan läpi. En ole aikaisemmin kuolleeseen ihmiseen koskenutkaan.

Hautajaiset ja ruumiin valvojaiset eivät ihan kiinalaisen perinteen mukaan menneet johtuen siitä, että ennen naimisiinmenoaan tyttö kääntyi mihensä uskoon eli vaihtoi buddhalaisuuden kristinuskoon. Niinpä suurin osa menoista oli kristillisiä, vaikka tytön perhe on edelleen buddhalainen. Se ilmiselvästi teki asian heille vieläkin vaikeammaksi. Indonesian lain mukaan aviopuolisoiden täytyy edustaa samaa uskontoa. Suurin osa täkäläisistä on muslimeja (87%), loput ovat sitten hinduja, kristittyjä tai buddhalaisia (tässä järjestyksessä).

Palembangista ajoimme 22 tuntia takaisin Jakrtaan. Täältä minun on tarkoitus lentää loppuviikosta Balille joogaamaan ja viettämään terveempää elämää kuin mitä tämä saasteinen, likainen ja savuinen suurkaupunki voi tarjota. Balilta käyn Singaporessa uusimassa viisumin ja hakemassa näön apuvälineitä. Siten vielä jokunen viikko Balilla ja/tai uudelleen Jakartassa. Lokakuun viime päivinä olisi tarkoitus palata Australiaan, minne siellä, siitä ei vielä ole täyttä selvyyttä. Brisbane houkuttelee eniten, koska parhaat ystäväni asvuat siellä, mutta toisaalta houkuttelisi tutustua myös johonkin uuteen kaupunkiin, vaikkapa Melbourneen. Niin, ja Cairnsissakin pitäisi piipahtaa tervehtimässä Nancya ja eläimiä. . Perthiin en enää halua palata.


Tässä video oikean silmän ensimmäisestä leikkauksesta. Tämä linssi ei pysynyt paikallaan ja se korvattiin kahden viikon kuluttua iirikseen kiinnitetyllä linssillä:



Tässä sitten ensimmäisen oikean silmän leikkauksen jälkeen: