Voitonpäivä, 9 toukokuuta, myös Timon päivä, on harvoja tilaisuuksia, jolloin en halua juhlia paikallisten kanssa. Minulle, niin kuin varmaan monelle muullekin suomalaiselle, se on stalinistisen sotahulluuden juhla.  Venäläisille se saattaa olla sitäkin, mutta tuossa juhlassa on varmasti muitakin ulottuvuuksia.  Entinen työtoverini ja Facebook-kaverini Jussi juuri kertoi olleensa Pietarissa ja huusi huraata isossa väkijoukossa. Ehkä minäkin voivin kokeilla sitä joskus?
Mutten kuitenkaan halua omaksua aika yleistä venäläistä käsitystä siitä, että sota olisi ihmiskuntaa eteen päin vievä voima, ongelmia ratkaiseva ja sinällään myönteinen asia.