- Toukokuun 2018 Kuva-albumi (Google-kuvat)
- Kieku minicast 1.5.2018: Vappunakin joisin mieluiten suomalaista kraanvettä. Vuonna 2012 kävin Suomessa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Vapusta muistan sen, miten vanha hokeam "Klrava vappen, hela natten, dricka bara kranavatten" tuli todeksi. Siman sijasta maistuin kraanavesi. Tässä kerron suhteestani juhlapäiviin: uusimpina Vietnamin TET-juhla, kuukalenterin mukainen Uusi Vuosi, sitä ennen Kiinalainen Uusi Vuosi Singaporessa ja Australiassa. Vapusta ei ole kovin montaa hienoa juhlamuistoa. Toki olen simaa ja munkkeja nauttinut joskus.
- Tässä vapunaaton tunnelmia 30.4.2018: Sauvakävelyllä Vietnamissa (Kieku minicast).
- Google slides -diaesitys toukokuun kvista ja tapahtumista. Esitys on myös upotettu alle. Olen opetustehtäviäni varten tutustumassa Google-työkaluihin, joiden avulla melkein kaiken sen, mitä Microsoft-officella pystyi ennen tekemään omalla tietokoneella, voi nyt tehdä verkossa, jopa puhelimalla tai tabletilla
Vapun ja kuninkaan juhlapäivän jälkeen lähdin taas sinne ylänköaluulle Lâm Ð?ng-nimiseen maakuntaan Dalatin kaupungin liepeille Duc Trongin piirikuntaan Lhien Nghia-nimiseen pikkukaupunkiin. Majoituin samaan Khai Khai -hotelliin kuin pari viikkoa sitten. Kävin paikallisessa kielikoulussa haastattelussa, anooin opetusnäytteen ja tulin hyväksytyksi vapaaehtoiseksi opettajaksi. Ansiotyötä en saa tällä hetkellä tehdäkään, koska tilanteen mukaisen viisumin hakeminen on kesken ja se vie oman aikansa. Tosin en minä ansiotyötä ole etsimässäkään vaan vapaaehtoista osapäivätyötä.
Tapasin paikkakunnalla myös nuoria auikuisia, jotka halusivat parantaa englannin osaamistaan keskustelemalla kanssani tai muuten vaan halusivat kontakteja ulkomaalaiseen. Tämä kaikki sopii minulel erittäin hyvin. Verrattuna nykyiseen asuinpaikaan Mekong-joen suistossa, jossa minulla ei ole juurikaan kaverieta ja sosiaalisia kontakteja, tuo paikka tuntuu paratiisilta: siellä on ihmisiä, joiden kanssa voin jutella, joilta saan apua jokapäiväisissä asioissa, hankinnoissa. Reilun puolen tunnin ja vajaan euron maksavan bussimatkan päässä on Dalatin kaupunki, jossa on sitten enemmän ulkomaalaiskontakteja tarjolla. Sieltä saa myös ruisleipää ja hapankaalia, ehkä paljon muitakin tuotteita, josita täällä etelässä voi vain haaveilla.
Reilun viikon päästä palasin kotiin noin kuukaudeksi, ehkä vajaaksi. Hiki valuen ja kuumuudesta läähättäen odotan pääsyä takaisin viileään: sauakävelyä, opettamista, uusia haasteita. Nyt koulu on etsimässä minulle sopivaa asuntoa ja minä olen aloittanut paperityöt saadakseni asianmukaisemman viisumin. Siinä menee muutama kuukausi aikaa. Kun kaikki on valmista, voimme muuttaa yhdessä asumaan uudelle paikkakunnalle, tai sitten olla vuorotellen siellä ja täällä. Miten se nyt sattuukin parhaiten sopimaan.
Minä odotellessani valmistelen uutta materiaalia opetusta varten: alan käyttämään uusia työkaluja, enemmän Googlen palveluita myös opetuksessa. Heillä on opetuksen tueksi jopa erityinen ohjelma.
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä matkustan bussilla Saigoniin, vietän siellä pari päivää tehden ostoksia Dalatia ja opetustyötä varten: mm. siistejä työvaatteita, paitoja, jotka eivät soi vatsan kohdalta. Sitten Dalatissa olisi tarkoitus alkaa sauvakävelemään ahkerammin, käymään joogassakin.
Kävisikö nyt niin, että peräkammarin miehestä, huoneeseen suljetusta lemmikistä, tulee aktiivinen ja toimiva aviomies? Aluksi se merkitsisi osittaista etäsuhdetta. Jos asiat lähtevät siellä sujumaan, niin sitten kun aika on kypsä, voitaisiin asettua sinne ja käydä täällä vain "mökillä".
Kuvassa yllä Kito-koira noin vuosi sitten. Minä olin juuri palannut Suomesta Hanoin kautta kotiin, ja pieni koiranpento oli täällä odottamassa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.