- Video- ja äänikuulumisia 9.8 ja 18.8
- Heinäkuun 2018 kuva-albumi (Google)
- Elokuun 2018 kuva-albumi (Google)
Ei tullut koostettuja kuulumisia heinäkuun lopussa vaan äänipäivitys kuun puolivälissä. Jatketaan samaa linjaa: ei mikään pakkopullapäivitys kuun viimeisenä päivänä vaan tarinaa silloin kun se minulle sopii.
Mainitsen puheessani ASMR, äänellä renouttaminen, aivo-orgasmi, mikä se sitten lie. Tuohon asiaan tutustuin heinäkuussa yrittäessäni löytää keinoja unen pidentämiseen. Minullahan on ollut lähes aina ongelmana se, että herään liian aikaisin. Nukahdan kyllä lähes heti kun pää koskettaa tyynyä, mutta herään sitten neljän-viiden tunnin päästä pissahätään, selkäkipuun tai ulkoa kantautuviin ääniin. Etsiskelin nukahtamismusiikkia, renoutusmusiikkia, alfa- ja beta-aaltoja, joita voisin soittaa pienestä kaiuttimesta nukkuessani. Sitten löysin asmr-kuiskaukset ja halusin opetella pitämään niistä. Ei onnistunut. En vain voinut sietää suurinta osaa niistä. Päättelin siis, ettei ASMR-toimi minulla, sen sijaan nuo koneellisesti tuotetut puhtaat äänet, erityisesti matalat äänet, bassoäänet, tuottavat mielihyvää. Samoin tietysti luonnonäänet, parhaiten sekoitettuna elektronisesti tuotettuun renoutusmusiikkiin. Noista puhe- ja kuiskausjutuista ainoastaan muutama japanilainen japaniksi puhuttu toimi, koska siitä ei ymmärtänyt sanoja ja ne äänitteet ovat teknisesti korkealaatuisia.
Valmistelin huolella materiaalia mm. ympäristöasioista oppiainetta "science" varten, jota opetin englanniksi. Se kait vastannee lähinnä ympäristöoppia pienemmille ja kaikkia luonnonteiteoita: biologia, maantiede, fysiikka, kemia yläasteikäisillä. Parin erityistä painoa ympäristön siisteyden korostamiselle: sille, ettei muovia pitäisi heittää luontoon eikä varsinkaan vesistöihin.
Osalle opetus meni perille, osalle ei. Ryhmät olivat niin heterogeenisiä, että oli lähes mahdotonta löytää kaikille sopivaa tasoa. Niinpä valitsin keskitason sijasta haastavimman, eli tason, jota ymmärtävät hyvin englantia osaavat. Ulkomaalaisena opettajana ja englantia osaavana katsoin, että minun tehtäväni ei ole vain paikata paikallisia opettajia, opettajia vaan nimenomaan tuoda esille omaa osaamistani, myös omaa persoonaani: antaa lasten tutustua ulkomaalaiseen ja siihen, mitä muualta tuleva ajattelee asioista. Kyllä, myös vegaanipropagandaa annoin tulla asiaan liittyen: tosin pehmeästi esitellen enkä mitenkään saarnaten.
Lähtemistä helpotti tosin se, että naapuriin oli hankittu koiranpentu, jota pidettiin päivät lyhyessä hihnassa.
Kävi tietysti sitä sääliksi: olisi tehnyt mieli ottaa se hihnasta ja videä kävelylle. Vaikka koiravarkaiden pelossa omistaja olisi voinut kieltää sen, olisin silti voinut kysyä, näin jälkiviisastellen.
Näiden vajaan kahden kuukauden aikana olin hankkinut ison kasan taloustavaraa ja muuta kodin käyttöesineistöä. Ne piti nyt pakata, kämppä siivota ja suunnata kohti uutta. Tietysti piti myös etsiä uusi paikka, minne asettua. Onnekseni minä en olltu siinä asiassa yksin: puolison veli asuu seitsemän kilometrin päässä asunnosta. Suunnitelmani oli muuttaa lähemmäs hänen taloaan, jotta sitten kun Myy tulee tänne käymään tai asumaan, hän voi viettää aikaa veljen perheen kanssa. Vielä enemmän minulle oli apua, ja on vieläkin, nuoresta miehestä, jolle minun oli alussa määrä opettaa englantia, mutta hänestä on sittemmin tullut ystäväni ja avustajani. Hän auttoi minua muutossa ja yritti myös etsiä minulle asuntoa. Myyn veli kuitenkin löysi sellaisen, erittäin halvalla.
Nyt noin kolmen viikon ahertamisen jälkeen kaikki näyttää jo paljon paremmalta. Tästä voisi saada jopa ihan asuttavan kämpän aikaa ja vähän rahaa käyttämällä.
Tosin kumppanin mielestä tähän ei kannata käyttää rahaa juuri lainkaan. Se on tällä hetkellä pienoisena ryppynä välillämme. Hän on ollut täällä noin viikon verran, ollut poissa normaalista ympäristöstään, jossa hän seuruesteli ätitnsä ja muiden pihapiirin ihmisten kanssa. Täällä ympäirstö on hiljaisempi ja sosiaalisesti passiivisempi hänelle. Hän viettää päivät kotona siivoten ja kokaten. Minä vietän enemmän aikaa tietokoneeni ääressä. Tunnen oloni kiusaantuneeksi ja rjoitetuksi, ihan niin kuin siellä Lai Vungissa, jossa olin linnoittautuneena tietkoneeni taakse ikkunattomassa huoneessa. Täällä on ikkunoita, siat eivät haise, eikä paljoa kalakaan. Täällä olisi mukavampaa olla yksin, joten ehkä lähetän hänet kotiin ja vain vierailemme toistemme luona silloin tällöin. Matkaa väliolämme on noin 400 kiloemtriä, mutta täkäläisissä oloissa sen taitttamiseen kahdella bussilla menee noin kaksitoista tuntia, joskus vähän enemmänkin.
Täällä olen hankkinut kaasuhellan pulloineen ... n. 30 euroa.
Takapihakin on jo suhteellisen siedettävä. En kuljetuttanut jätteitä pois vaan kasasin ne ja peitin kansan osittain biojätteellä: oksia, risuja sekä multaa ja savea. Istutin kasaan runsaasti pistokkaita ja heittelin siemeniä. Tuon verkkohäkkyrän alla kasvaa pataattia, joka on tämän alueen maatalouden ehkä halutuin tuote: sitä videään tonnikaupalla Japaniin.
Suuri osa siemenistä, mm. niistä, jotka meillä maaliskuussa vieraillut Inge lähetti Saksasta, istutin ystäväni kanssa jo edelliseen paikkaan ja ne keltaise muovilaatikot jäivät naapurille. Annoin ne hänelle, koska arvelin, ettei niille olisi tilaa muuttokuormassa. Ehkä niille olisi ollut.
Osa niistä säilyi myös tänne, ja täältä yritän viedä itäneet kasvit mukanani.
Verratuna Lai Vungiin täällä on paikallisliikenne, jota pystyn käyttämään. Tällaisella vihreällä bussilla matkustan Dalatin kaupunkiin joogaan ja joillekin ostoksille. Matka kestää noin tunnin, 30 kilometriä, bussi pysähtelee usein ottamaan ja jättämään tavaraa paikallisille yrittäjille.
Bussilippu maksaa alle puoli euroa, ehkä 30 eurosenttiä. Taksilla tuo matka maksaisi noin 10 euroa.
Edelliseltä asunnolta oli noin kilometrin matka bussiasemalle, jolta tämä bussi lähti ja jolle se saapui. Nyt täytyy kävellä tien varten, nähdä bussi ja pysäyttää se. Onneksi usein, erityisesti aamulla, matkan varrella on koululaisia, jotka odottavat bussia. Saatan liittyä heidän seuraansa odottamaan. Muutaman kerran on sattunut, että yksin ollessani bussi lähteen nenäi edestä tai ei pysähdy vuokseni. Sama tapahtui asemalla. Kuski lähti äkkiä liikkelle kun minä odottelin kahvilassa lähistöllä ja olin keskittynyt puhelimeeni.
Eläintuotanto ja eläinten muukin kohtelu on täällä avoimesti esillä. Välillä kysy itseltäni, onko se humaanimpaa kuin länsimaiden piilotetut eläintehtaat.
Tässä linja-autossa on sitä tunnelmaa, joka oli suomalaisissa onnikoissa ja linjreissa 1960- ja 70-luvuillakin. Näissä on vieläkin rahastaja, ja matka maksetaan käteisellä. Välillä käytävä on säkkien, laatikoiden ja pitkien putkien tai muun ison tavaran tukkima.
Olen myös ostanut kaksi joogamattoa: yhden kotiin tuotavaksi ja toisen keskuksessa pidettäväksi.
Joogan lisäksi Dalatin-reissuihin liittyy myös matkustamisen eksotiikkaa ja maiseman vaihtoa. Ilmasto ja maisemat ovat jo parin kilometrin päästä toisenlaiset: aletaan kiipeämään korkeammalle vuoristoon, jossa ilma on kylmempää, raikkaampaa ja mös kylmempää. Siellä sataa enemmän, ja maisema on mäkisempää.
turistialueella paljon kukkaistutuksia.
Elokuun komantenatoista päivänä minä täysin 55 vuotta.
Kotitekoista hapankaalia: ei maitoheraa eikä ostettuja bakteereja: vain hakattua vlkoista tai punaista kaalia, punajuurta, porkkanaa, ja vanhasta hapatuksesta vähän menua.
Viisumini umpeutuu syyskuun alkupuolella. Se saattaa tietää matkaa toiseen maahan, ehkä Thaimaahan. Mahdollista saattaa olla myös viisumin uusiminen ilman, että täytyy poistua maasta.
Suomesssa en ole tänä vuonna käynyt. Elokuussa alkoi tehdä mieli sinne, varsinkin kuulin että veljentyttärelläni Alinalla olisi häät syyskuun ensimmäinen päivä. Silloin lennot ovat kuitenkin vielä kalliita. Bagnkokin kautta pääisi halvemmalla jo loppukuusta kun turistikaudessa on tauko.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.