- Tässä helmikuun 2019 kuva-albumi Googlen kuvapalveluun talletettuna
Me juhlistimme vuotta ensin käymällä lähikaupunki Dalatissa. Matkustimme sinne aattona ja olimme yön yli hotellissa. Tarkoitus oli käydä keskiyöllä katsomassa ilotulistusta, mutta alkuillan pitkä kävelylenkki väsytti niin paljon, että menimme aikaisin nukkumaan ja nukuimme vuodenvaihteen yli. Kumppanille retki oli kuitenkin vaihtelua, koska hän käy kaupungissa harvoin. Minä taas näen nuo maisemat vähintään kerran viikossa.
Kävimme myös Mekong-joen suistossa Lai Vungissa, appivanhempien luona niissä maisemissa, jossa muutamaa viikkoa aikaisemmin rakas Kito-koiramme varastettiin, todennäköiseti mysö tapettiin ja syötiin. Asia kosketti minua niin kipeästi, etten aluksi ollut varma, kesätnkö sinne menemistä. Päätin kuitenkin, että on aika päästää irti surusta ja järkytyksestä ja keskittyä johonkin positiiviseen.
Tässä tapauksessa se oli Mimi-koira, Kiton kaveri, jonka päätin ottaa luokseni asumaan ja pitää hänestä todella hyvää huolta.
Nyt Mimi on kanssamme ja nuattii pitkistä kävelylenkeistä kanssani sekä monien paikallisten koriein seurasta.
Muistelen sitä, miten Kitokin sai kävellä näissä maisemissa käydessään kanssamme täällä heinäkuussa 2017. Automatka ei ollut hänelle kovin raskas, luulisin. Mimille se oli hieman vaikeampi nyt kun hänet tuotiin tänne. Isolla tilataksilla tulimme Myyn ja hänen veljensä sekä pienen veljenpojan kanssa.
Kiton muistomerkkinä on tämä keltainen huomioliivi, jonka toin mukanani tänne. Oranssi liivi kuuluu edelleenkin Mimille.
Matti Nykänen kuoli Helmikuun alussa 55-vuotiaana. Hän siis on saman ikäinen kuin minä, vain kuukautta vanhempi. Vähän hänen jälkeensä kuoli Olli Linhdholm, yksi Yö-yhtyeen perustajista. Hänkin liki sman ikäinen kanssani. Mikään suuri fani en kummankaan tapauksessa ollut, mutta molempiin liittyy muistoja.
Käytiin Leningradissa. Se oli sellaista vodkaturismin aikaa: ajtteein metrolla, bailattiin hotelli Leningradissa, käytiin katsomassa Aurora-risteilijää. Minä ostin Gostinyj dvor-tavartalosta kaksi ep-levyä: "Bitlz" ja "Rolling stouns", jotka oli julkaisuut Neuvostoliiton Melodija-levy-yhtiö Ostin Berjozka-kaupasta Salme-savukkeeita, hotellin kioskista Pepsiä ja Leningradskaja Pravda-lehden, jossa oli vain neljä sivua ja vain muutama kuva: surkeita mustavalkoisia, kopiokonelaatua.
Niistä ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään valmista, joten vaihdoin Jyväskylän yliopistoon vuonna 1988 Olin käynyt Jyväskylässä sen vuoden alussa Oulun-aikiasen ystäväni Seden luona. Hän esitteli minulle Sinclair Spectrum -tietokonettaan ja näytti myös paikallisen urheilukaupan ikkunan, joss aoli Matti Nykäsen sukset. Nykänen oli koko Jyväskylässä asumiseni ajan, ja sen jälkeenkin varmasti tunnetuin ja puhutuin jyväskyläläinen. Nyäskylä taisi olla kaupungin lempinimikin.
Pekalta perin vuokra-asunnon Tourukatu 8:n vanhassa puutalossa.
Vauvauutisia ei yleensä kerrota näin varhaisessa vaiheessa, koska keskenmenon riski on edelleenkinv arteenotettava. Minä kuitenkin kerron, koska elämämme on tämän asian myötä jo mullistunut: läsnä on ilo ja onnellinen odotus joskin myös jonkinasteinen pelko. Eräs hyvä ystäväni Suomesta lohdutti, että pelko ja lapsi tulevat samassa paketissa. Pelkokin kuuluu asiaan, mutta sen ei saa antaa hallita liikaa jatuksia ja elämää.
Minä leivon nykyään leipäni itse, myös piirakoita ja joskus jopa pullaa. Ruisleipää en leivo vaan käytän vain vehnäjauhoja. Niiden lisäksi lisään taikinaan juureksia, mm. punajuurta, liotettuja papuja: oman puutarhan härkäpapua, mustaa papua ja mung-papua. Uunia ei ole, vaan käytän ensin paistinpannua pinnan aikaansaamiseksi ja sitten kuumailmaunia (AirFryer) kypsyyden ja rapeuden tuottamiseen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.