Nämä kiissanpennut eivät ole suomalaisia mirrejä vaan ihan paikallisia. Kuitenkin heillekin olen antanut jotain suomalaistan: nimet tai nimen. Emokissa on nimetty vietnamilaisitain Conmeo-cat. Pentuja kutsumme suomalaisittain Misu cats. Jo alkuvuodesta yksi pentu sai nimen Misu, mutta se kuoli ennen aikuistumistaan. Nyt meillä on kaksi pentua ja emo, muut saivat uudet koditt rotanpyydystäjinä. Nämä kaikki kolme ovat keskenään niin samannäköisiä, etten ole varma, kykenemmekö erottamaan niitä toisitstaan sitten kun ne kaikki ovat aikuisia. Tosin yksi pennuista on muita tummempi, mikä ei näy kuvassa niin selvästi kuin luonnossa.

 

Vuonan 2016 tuli kuluneeksi 30 vuotta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Osallistuin paikalle tehtyyn tuorstikierrokseen ja näin myös sen onnettomuusreaktorin. Kuvakoosteen keskellä kuva Kiovasta samalta vuodelta ja oikealla kuva Taiwanista joulukuulta 2019.

Röntgenkuvassa yllä  näkyvät neljä viisaudenhammasta siis poistettiin. uutta kokokuvaa en ole hampaistostani vieläkään saanut. Sellaista ei otettu pooiston jälkeen siellä eikä myöskään täällä vietnamissa.   Jälkeen päin, vasta tänä vuonna, huomasin, että keraamisilla paikoilla oli korvattu vain näkyvät paikat, Niistä kun yksi  irtosi tänä keväänä, sen alta paljastui hammasta poistettaessa iso möhkäle ikivanhaa amalgamia.



Sitä vanhaa amalgamia tosiaankin jäi paljon vielä´´Kiovankin korvausten jäljiltä. Se näkyy yläkuvassa oikella juuri siellä, mistä se tänä vuonna lähti irti jättäen ison aukon. Omaa hammasta ei siinä ollut jäljellä juuri muuta kuin juuri ja vähän reunoja.  Tuossa vasemmalla näkyvä posliinikruunun lohkeama oli ehkä juuri se sama, joka oli korjattu Kiovassa 2016. Nyt siinä ei enää pysynyt Vietnamissa laitetut paikat, joten siihen tehtiin uusi puolikas siltaa. Se oli täällä hyvin edullinen kylähammaslääkäri, joka työskenteli ilman assistenttia. Hänen poratessaanpiti minun itseni huolehtia siitä, että mitään ei mennyt kurkusta alas. Hän sitten pysäytti välillä poransa ja imuroi jätteet kunnes taas jatkoi. Tuon Oulussa vuonna 1989 tehdyn yläsillan hän sahasi ksekeltä poikki ja korvasi oikean puolen uudella niin, että lohikeama oli mennyttä. Kuvassa näkyvät ne piikeiksi hiotut omat hampaat sillan alla.




Tässä kuva elokuun lopulta juuri ennen kuin tuonne vasemmala näkyvään aukkoon, toukokuussa poistetun kulmahapaan tilalle oli laitettu implantti ja siihen suojaruuvi. Sen viereisestä runimmaisesta hampaasta paistaa vielä amlgami. Aion vaihdattaa siihen toisenlaisen paikan ennen kuin implanttiin laitetaan kruunu paikalleen. Kuva on yhdistetty kolmesta videokuvan ruutukaappauksesta.

Samalla kehon alueella pysyäksemme, voin kertoa, että siitä on vuosi kun uniapneani todettiin mittauksissa eli havaittiin enimmäkseen hypoapnean tyyppinen uniapnea: siinä hengitykseni ei ole tarpeeksi voimakas, jotta elimistöni saisi tarpeeksi ilmaa/happea.  Kaukauden verran minulla oli lainassa saigonilaisesta  sariaalasta CPAP-laite, Philip respironics. Silloin viisumiasiani olivat niin epävarmalla pohjalla, etten tiennyt kannattaako ostaa täältä Resmed kallilla hinnalla vai käydä ostamassa se jostain muualta, esimerkiksi Suomesta, paljon halvemmalla. Noiden laitteiden hinnat ovat täällä todella pljon Suomea korkeammat. Epäilen sen johtuvan siitä, että laskun maksaa useimmiten vakuutusyhtiö ja niiltähän voi nyhtää ylihintaa.  Suomessa ei ilmeisesti voi, koska siellä hinnat ovat niin edulliset ja monet saavat laitteen ilmaiseksi julkisesta terveydenhuollosta. Minä en saa, joten ihan omilla rahoillabni pitää maksaa, aikanaan omalla työllä tienatuilla.

Lisää vasemman jalan vaivoja valitellakseni: elokuun 28. päivä kun laitettiin se yllä kerrottu implantti, poltin jalkani parkkipaikalle viereemme pysäköidyn mopon pakoputkessa. En huomannut sitä asetellessani Erikiä polkupörän turvaistuimeen. Enkä heti laittanut siihen aloe veraa enkä muuta lääkitsevää voidetta, joten siihen pääsi nousemaan rakkula, joka on nyt särkenyt ja märkinyt yli kuukaden. parantumista ei ole juurikaan tapahtunu, vaikka nyt laitankin sihhen alevoidetta monta kertaa päviässä.

Toki en malta olla repimättä siitä rupia, sillä sitä limaa tai märkää erittyy paljon ja muodostaa paksua rupea siihen ylle ja ympärille. Muistan joskus Oulun terveyskekuksessa lääkärin myöskin repineen muodostunutta rupea palovamman ympäriltä. 

Tuo sama koipi vihoitteli myös kesäkuussa 2017 kun olin palannut viimeisiimmältä Suomen-reissultani. Se oli myhös ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta kun lensin Aeroflotilla. Finnairilta ostin lipun Helsinki-Hanoi-välille, mutta lennon toteutti Aeroflot ja välilasku oli Moskovassa. Parin päivän kuluttua paluustani alkoi se jalka sitten turpoamaan. Siihen ei tullut mitään ruhjetta vaan punainen alue, joka oli tosi kipeä ja nosti korkean kuumeen. Jalka oli niin kipeä, etten pystynyt sillä edes astumaan kunnolla. Käytiin  tulevan vaimon kanssa lääkärissäj ja saatiin antibiootteja. Röntgenkuvisssa myös käytiin, mutta ei iellä mitään havaittavaa ollut. Joku Facebook-kavereistani epäili veritulppaa. Reilun viikon päästä käytiin lähikaupungissa kiinalaistaustaisella lääkärillä, joka oli tunnettu parannustaidoistaan. Hän vain sievli sitä kohtaa eikä tehnyt muuta. Kun huomasi ärtyneen ilmeeni, pakkasi annospusseihin jotakin lääkettä. Jo kotimatkalla tunin, kuinka jalasta kipu alkoi vähetä ja seuraavana päivänä se oli terve. 

Nyt en ole käynyt tuolla lääkärillä. ehkä pitäisi.

Sein sijaan Aeroflotia en enää käyttäisi mistään hinnasta enkä astuisi Venäjän maaperälle. Taannoinen haaveeni matkustaa Vietnamista Kiinan, Mongolian ja Siperian kautta Suomeen on haudattu. Vaikka Venäjän federaation nykyinen terroristivalta kukistuisikin ja tilalle tulisi jotain ihmimillistä, veisin nyt aihetettujen vauroiden korjaamisen ja luottamuksen palauttamiseen enemmän aikaa kuin minulla on ikää jäljellä.  Nyky8isen elinajanodotten mukaan minulla on vielä parikymmentä vuotta jäljellä. Se on suurin piiretin sama aika kuin olen aseunut Suomen ulkopuolella lähdettyäni sieltä tammikuussa 2002.

Venäjä jatkaa siis edelleenkin sotaansa, käytännössä kansanmurhaa, Ukrainaa vastaan. Ukraina pystyy edelleenkin puolustautumaan erittäin hyvin ylivoimaa vastaan, ksoka se saa aseita ja muuta apua länsimailta.  Kuitenkin sodan hinta on kaikille ihan liian kova, mukaan lukien luonto, eläimet, aineellinen omaisuus ja myös venäläisten hyökkääjien elämä. Heitä on Ukrainan arvion mukaan kuollut liki 300 000.

Minä siis jatkan venäläsiten tuiotteiden, mm. tattarin, boikotointia, samoin vältän venäläistä musiikkia, kirjallisuutta, kulttuuria ja kieltäkin.  Kaikille niille  tulee paras korvaaja Ukrainasta.

Nokia 

Aika moni tuttavani on kuullut suustani, että minä käytin lapsena Nokia-kumisaappaita ja teininä Nokia-vessapaperia, että isäni on asunut Nokia-nimisessä kaupungissa ja että eräällä kaverillani lukee passissa syntymäpaikkana Nokia eikä se ole vitsi. 

Olen muutaman kerran ostanut Nokia-puhelimen varapuhelimeksi. Vuonna 2014 ensimmäisellä Vietnamin-matkallani ostin A15-mallin puhelimeksi, jonka saatoin ojentaa satunnaiselle kadulla tapaamalleni ihmiselle, jolta pyysin apua: soitin puhelimelle englantia osaavalle vietnamilaiselle kaverille, joka sitten tulkkasi puhelimen välityksella sen, mitä vierelläni seissyt englantia osaamaton paikallinen sanoi. Sen puhelimen sitten varssti muutaman muun tavaran ohella valetaksin kuljettaja tai hänen apurinsa laittaessaan mtkatavaroitani autons takaluukkuun.

Ennen sitä niitä oli ollut muutamia Australiassa ja sitä ennen sekä Singaporessa että Suomessa työpuhelimina, jopa communicator 200-luvun alussa.  Ukrainasta ostin pikku Nokian vuonna 2016 ja toin sen Vietnamiin. Täällä se taisi päätyä vaimon äidin käyttöön, mutta korvautui uudella jonkin ajan kuluttua.

Nyt on sitten tämä C3 00 -mallia, jossa on 3G ja jopa bluetooth-yhteys, värinäyttö ja polyfoniset äänet, jotka olivat vuosituhannen alussa useimmilla vain unelmissa.  Noita hieman vanhempia käytettyjä Nokioita ja mutia sain Australiassa ollessani vaimon tuomina Singaporesta. Hänen veljensä oli taksinkuljettaja ja sai pitää takseihin uonhtuneet lunastamattomat puhelimet. Nettiä minulla ei ollut puhelimessa eikä GPS:ää vielä 2010-2011. Vuonna 2012 taisi jo olla, muttei se kovin hyvin toiminut.

Tässä reilut 10 vuotta vanhassa Nokiassa ovat nettipalvelut muinosien Nokian OVI-palvelun takana, joka ei enää ole käytössä. Minä käytän sitä lähinnä tekstiviestien vastaanottamiseen. Nettikaupasta ja muista palveluista tulee vielä paljon pyyntöjä tekstiviestivahvistukseen.  

Esittelin Erikille pelit, jotka ovat tuossa puhelimessa. Hän ei niistä innostunut. Matopeliä siinä ei tainnut ollakaan.

 

Saisihan täältä toki noita uudempiakin Nokia-älypuhelimia,  mutta ihan tuotemerkin takia en sellaista halunnut ostaa. 

Pitkään täytyi miettiä, että minkä puhelimen ostaisin vaimolleni syntymäpäivälahjaksi alkukuusta. Kyse on lähinnä siitä, etten miellläni kannata Xiaomi-Redmi-tuotteita, koska yhtö jatkaa edelleen toimintaansa Venäjällä. Kutienkin Redmi on ollut suosikkipuhelimeni jo muutaman vuoden, joten annoin periksi enkä halunnut ottaa riskiä vaan päädyin Redmi Note 12 -puhelimeen. Aluksi yritin ostaa sen netistä, mutta ei onnistunut, joten kävin paikallisessa kaupassa ostoksilla.

Vaimon perimä vanha Redmi Note 8 toimii vielä ihan hyvin, mutta se on ollut Erikin kovassa pelikäytössä. Nyt hän otti tuon uduen samaan käyttöön. Hän osaa jo tise asentaa siihen pelejä ja käyttää useimpia. Valitettavasti tilanne on lipsahtanut siihen, että hän saa pelata melkein päivät pitkät, mikä ei ole hvyäksi hänen kehitykselleen. 

Toki yritän tarjota hänelle vaihtoehtoista tekemistä: piirtämistä ja matkoja leikkipaikoille, uusin ihmisten tapaamista, pelivideoiden sijasta opetusvideoita ja muuta kehittävämpää.

Pari-kolme kertaa viikossa käymme leikkitiloissa. Pyöräillessmme sinen ja takaisin Erik pulisee kuin papaupata: kertoo kaiknelaista (englanniksi) ja kommentoi minun sanomisiani. Hän myös suuttuu herkästi, jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaan: hänkieltää minua laulamasta, puhumasta silloin kun hän puhuu aj hän usein mittii minua siitä, että teen asioita väärin, ajan väärää reittiä.  Ehkä noita asioita ei voi laittaa muun kuin normaalin kehityksen piikkiin? Ainakin haluan ajatella että se on osa uhmaikää.  Samanlaista komentelua ja pomotusta saavat kokea hänen äitinsä, isoisänsä ja isoäitinsä. Myös vaimon siskon pojille hän välilä suuttuu ja riitelee heidän kanssaan. 

Leikkipaikalla vain viiden kilometrin päässä kotoa, on Suomi-huoneeksi ristimämme paikka. Se on jouluteemainen paikka, jossa myös sataa lunta. Lumi on styrox-muruja, jotka imetään kohti kattoa ja puhalletaan sitten alas.

Minä olen sanonut, että halua hänestä lammasta, totteleviasta alistujaa vaan aktiivisen etsijän ja keksijän.ehkä tämäkin on osa sitä kehitystä?

Eräänä päivänä jouduin viemään hänet kotiin kesken leikkitoukion hänen uusein englannikielisten ystäviensä kanssa, koska hän alkoi tappelemaan ikäisensä pojan kanssa lelusta, jonka molemmat halusivat. Tämän pojan kanssa on ennenkin syntynty kahnauksia. Ehkä tein virheen viemällä hänet pois tilanteesta. Olisi ehkä pitänyt selvittää se paikan päällä. 

Olen hieman huolissani siitä, että hänellä ei ole kunnon sosiaalisia konhtakteja muihin lapsiin. Muutamiin aikuisiin niitä on.
 

Miltei päivittäikn hän on tekemisissä noin parikymppisen naapurintytön kanssa. Tytön häissä hän ei halunnut smaaan kuvaan, mutta arkena tyttö käy häntä tervehtimässä ja hän juttelee tämän kanssa vietnamiksi. Myöd kun käymmr ksupsdds, Rtik hsluss odys joysin tytölle. Me emme kumpikaan edes tiedä tämän tytön nimeä. Hän on Erikille vain "girl", kuten isosisä ja monet muut miehet ovat "man" ja naiset "woman". Isoäiti sentään on "grandmamo" (kuten hän sen lausuu).

Oli aikamoinen yllätys, kun eräs lauantai otin pitkästä aikaa sohvasurffarin yhdeksi yöksi. Nuori vietnamilainen mies, joka tuli polkupyörällä 50 km päästä ja jatkoi seuraavana aamuna kohti Saignoia ja siitäkin vielä edemmäs. Erik tuli hänen kanssaan erittäin hvyin toimeen englanniksi. Tämä video näyttää sen, miten Erik hyvin asiallisesti korjaa pojalle nimensä kirjoitusasun. 

Toisenkin sohvasurffarin tapasin tässä kuussa. Tosin hän ei meillä yöpynyt vaan kävin tapaamassa häntä 15 kilometrin päässä kaupungissa, jossa hän oli aloittanut englanninopettajana paikallisessa kielikoulussa. Tämä nuori algerialaisnainen toivottavasti saa tavat myös Erikin joku päivä.
 

Linux

Linus Torvalds, Helsingin yliopiston opiskelija alkoi kehittelemään omaa käyttöjärjestelmäänsä 1980-90-lukujen vaihteessa. Sikäli sekin on Made in Finland, joskin nykyiset Linux-jakelut ovat suuren joukon ryhmätyötä, joka perustuu muillekin keksinnöille kuin Torvaldsin. Siellä on kasoittain avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, joita alan harrasjat kehittävät jatkuvasti. Minä asensin ensimmäisen Llinuxini vuonna 1993. Taisi olla Slackware-jakelu, jonka lataaminen ja kopooiminen korpuille vei tuhottomasti aikaa ja vaati levytilaa sen mittapuun mukaan valtavasti.  Kehittäjää minusta ei koskaan tullut eikä kunnon ohjelmoijaa, vaan tukihenilö ja järjestlemien ylläpitäjä.
 

Tietiokoneharrastus on jäänyt viime vuosina aika taka_alalle, mutta tänä vuonna se on aktovoitunut, kun olen halunnut löytää opetusohjelmia Erikille ja säätää laitteet niitä varten  Se on sitten vienyt mukanaan. Toukokuussa ostin uuden tietkoneen:  Interl-xeon e2176m  -prosessorilla varustetun Lnoeov M900-sarjan minitietokoneen, johon sitten päivitin muistin 1-teratavun NVME M2-SSD-levyyn ja toisen 1 teratavon SATA-SSD:hen. Muistin päivitin 32 gigatavuun. Mukana tuli Windows 10 pro-lisesnssi ja lisäksi laitoin siihen Ubuntu 23.04 -Linux-jakelun.

Kannettavaa en halunnut ostaa, koska  en sellaista tarvitse enää. Enhän enää halua matkustella. Mini-PC oli  käytettävyydeltään ja hinta-laatusuhteeltaan paras. Olkoonkin, että nämä saattavat olla käytettyjä malleja. Ainakin tämä oli jäjrestelmänä kolme vuotta vanha ja sitä oli uusittu sen jälkeen. Minä jatkoin uusimista edellä mainituilla parannuksilla.

Nyt elokuussa päätin jatkaa kokeiluja ja virittelyjä, uudempaan tekniikkaan tutustumista, uhrasin yli 500 euroa ostamalla toisen miniteitokoneen: HP Elitedesk 705 G5 mini pc - Ryzen 5 3400G + AMD Vega 11. Siinäkin on NVME-musitia ja lisäämäni SATA SSD-levy ja vain 16 gigtavua muistia. Käyttöjärjestlmänä on Windows 11 pro ja sen rinnalla Ubuntu Linux.
 

Virittelyä ovat molemmat järjestelmät vaatineet.  Kolmas kone, se vanha HP:n i3-kannettava 4 gigatavun muistilla on nyt odottavmaas uutta käyttöä tai uutta omistajaa.  Sen olin ostanut eräältä rahan  tarpeessa olevalta tuttavaltani Saigonissa. 

Gigabyte G24 F2 24-tuuman näyttä, FHD, PSI 166 hz ei liene parhaita pelinäyttjä, mutta toivottavasti mukava silmilleni.

Vielä loppusilauksena odotan saapuvaksi n. 160 euron hintaista 24-tuuman näyttölaitetta, jolla korvaan vanhan 19-tuumaisen omassa työasemassani.  Sen jälkeen saavat virittelyt riittää ja minun täyutyy panostaa enemmän pojan houkuttelemiseen muihin harrastuksiin kuin puhelimella pelaamiseen. 

Meilä on se pieni uima-allas, musiikkivehkeitä, piirustusvälineitä ja ne leikkipaikat sekä muta kivaa pyöräilymatkan päässä.  Toivon, että joku päivä pääsemme myös matkustamaan yhdessä vähän kauemmas.

Paikallisen matkustelun parantamiseksi olen törsännyt rahojani myös uuteen 16Ah Lithium-ioni-akkuun. Vanhan 12Ah lisäksi sen kun laittaa pyörän kyytiin, niin tuolla noin viidellä kilolla voimaa, pitäisi päästä jopa 50-60 kilometrin päähän varsinkin, jos käyttää välillä myös jalkoja apuna.  Ehkä niin pitkälle ei Erikin kanssa ajeta, mutta minä voisin yksin kokeilla. Erikin kansa toivottavasti pääsemme myös matkustamaan bussilla. Nyt hän pelkää sitä ajatusta, koska Saigonissa ja kauempana täytyisi nukkua muualla kuin kotona äidin vieressä.
 

•  Kuvat elokuulta 2023 
• Videota:  2023 07 heinäkuun videot puhelimesta (Kooste Youtubessa)
• Julkaistu myös Blogger-palvelussa

Yksissä häissä oltiin vieraina tässä kuussa. Vaimon serkku meni naimisiin.

Kuinka korkealla on järkevä asua?

Korkeuskarrttojen lähde: topographicmap.com

Me asumme eteläisessä Vietnamissa, Mekong joen suistossa lähes merenpinnan korkeudella, vain muutama metri sen yläpuolella. Lähellä on myös alueita, jotka ovat jo sen alapuolella. 

Erityisesti näin vanhempana, isänä, ajattelee tulevaisuutta eri tavalla. Ei ole samantekevää mitä huomenna ja ylihuoemma tapahtuu ja minkälaisissa oloissa silloin eletään, ei vaika minua itseäni ei enää olisikaan olemassa. 



Vaikkei veden pinnan korkeudessa eikä ilmastossa tapahtuisikaan mitään muutoksia, myös sääolot ovat hyvä syy muuttaa korkeammalle viileämpään ja puhtaampaan ilmastoon. 

Asia on ollut mielessä usein ja välillä taas poissa mielestä. Enimmäkseen olen ajtellut, että monetakin syystä olisi vain yrtettävä sopeutua asumaan tällä nykyisellä seudulla, jossa vaimolla on perhe ja elämä. Minä voin sitten joskus myöhemmin, kun poika on isompi, muuttaa muualle.  Olin suunnitellut aloa tuonne takapihalle, joko korkeiden pylväiden päälle tai sitten ponttooneilla kelluvaa, sellaista arkkia joka lelluisi vetten päälle tulvien tullessa. Jos vesi nousee 10 tai 30 metriä, eivät siinä mitkään pylväät talon alla auta. Ei kelluva arkkikaan välttämättä kovin hyvä ratkaisu olisi: tsunamit ja myrkyt veisivät sen mennessään. 

Tai nainenhan tämä tyttö on, vaimon serkku. Hän meni naimisiin tämän kuun puolivälissä, hänen pikkusiskonsa jo viime joulukuussa.  Kuusi vuottahan siitäkin on jo kun minä tulin tähän pihapiiriin ja nämä tytöt olivat teinejä, nuorempi taisi olla vasta 12 vuotias.  Tämä vanhempi tyttö käy usein moikkaamassa Erikiä ja yt he ovat ystävystyneet. Käydessämme kauppa- ja leikkireissuilla, Erik usein haluaa ostaa tytölle jotain hyvää: keksejä tai karkkia.  Hääkuvaan hän ei tämän kanssa suostunut eikä häissäkään tehnyt muuta kuin pelasi isoäitinsä puhelimella. Isoäiti on kuvassa hänen takanaan. 

 

 

Päähuomioni on tosiaankin pojan sosiaalisten taitojen auttamisessa ja sitten siinä, että yritän tarjota hänelle muita virikkeitä kuin videoiden katselu ja pelien pelaaminen.  Yhdessä olo ja yhdessä tekeminen, vuorovaikutus, puhuminen, kuunteleminen, ne ovat minusta tärkein harjoiteltava asia. Kaikki muu voi odottaa. 

Lpasen pitää olla tottelevainen ja kuuliainen, kunnioittaa vanhempiaan. Näin minulle opetettiin sekä kotona että koulussa.  Tällaisia arvoja en halua opettaa pojalleni. Toki toisten ihmisten kunnioitaaminen on tärkeää olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa, samoin eläimiä pitää kunnioittaa ja kohdella lempeästi. Ne asiat toki haluan hänen oppivan etupäässä niin, että hän saa niistä hyvät mallit ja esimerkit skeä isältään että muilta ympäristönsä aikuisilta. 


Tottelevaisuus ja kuuliaisuus ova helppoja vanhemmille, tiedän sen nyt. Kyllä tekisi mieli olla lujana kun poika pistää vastaan ja moittii minua: kieltä laulamasta, äräthää, että olen väärässä, sanon tai kuulen väärin. Niin hän tekee usein. Silloin muistutan itseäni siitä, että hänelle on hyväksi olla aktiivinen ja aloitteellinen, on hyvä näyttää tunteensa. Toki hänen täytyy sekin oppia, että muut voivat reagoida hänen tekemisiinsä ja sanomisiinsa tunteella, että isäkin voi olla joskus vihainen eikä hyväksy hänen sanojaan ja tekojaan. 

Olen jo pienestä lähtien puhunut hänelle paljon erityisesti kävely- ja pyörälenkkiemme aikana. Nykyään ajamme sen n. 30 km kierroksen pari kertaa viikossa kun käymme leikkimässä. Nyt hän puhuu itse ja reagoi minun sanomisiini: kertoilee pitkiäkin tarinoita, on innoissaan sankareistaan,mm. Talking Tom-pelihahmosta ja hänen ystävistään. Tulee mieleen miten siskoni poika oli tuossa iässä innostunut mutanttikilipikonnista: Turtles sitä ja Turtles tätä. 



Coopmart-ostoskekuksen leikkipaikalla on videopelejä, mutta täällä Superkidsissä ei niitä ole. Sen sijaan on kainelaista tkemistä: hyppimistä, liukumista ja monenlaisia leluja. Käsillä tkeminen, luominen  on hauskaa ja tulee luonnostaan.


Kotonakin kuluu paljon piirustuspaperia ja kyniä kun hän haluaa piirtää sanarinsa ja ohjeita eri asiohin. 
Osa piirustuksesta tapahtuu magneettitaululla ja osa tietokoneella, pääsoin kuitenkin kynällä ja paperilla. 




Uiminen ja vesileikit ovat yksi harrastuksistamme. Tässä kuussa tein pieneen uimahuoneeseemme, vanhaan sikakarsinaan, katon välillisistä ja läpinäkyvistä muovipaneeleista.  Nyt auringon valo siivilöityy kivasti muovien ja kasvillisuuden läpi. 

 

Vielä täytyy viritellä sinne mustista muoviputkista kunnollinen auringolla toimiva vedenlämmitin sekä sadeveden keruujärjestelmä. Ensi kuussa ovat tulsossa taas vuoden kovimmat sateet. 

 

 

 

 

 

Vegaaniruokaa kokkailen joka päivä vähintäänkin kerran. Kuumailmakypsentimellä (Airfryer) teen leipäni ja piirakkani. Kuvan kurpitsa-juustokeitto oli maultaan yliveto. Vegaanista juustoa olen opppinut tekemään myös kiinteämmässä muodossa entistä paremmin. Tosin hirvittää se, että sopivan kiinteään juustoon täytyy käyttää niin paljon kookosöljyä. 

 

 

Meillä on kuusi kissaa: emo hänen viisipentuaan. Tämä oli jo toinen pentua, mutta ensimmäisestä kaikki kuolivat. Emo hylkäsi ne ilmeisesti siksi, että ne olivat sairaita tai hän itse oli kypsymätön äidiksi. Halusin leikkauttaa emon jo silloin, mutta vaimon mukaan täällä ei kukaan voi tehdä sitä. Kahden Facebook-kaverin avustuksella kuitenkin löytyi lähikaupngista neljän kilometrin päästä eläinlääkäri, joka sen pystyi tekemään heti kun nämä toiset pennut kasvoivat riittävän isoiksi.  Se päivä sitten koitti ja emo topiui leikkuksestaan seuraavana päivänä. 

Kuvan lähde: Etelä-Suomen Sanomat

•  Kuvat helmikuulta 2023 Googlen palvelusta
• Videota: 
  • Ääniblogi, äänikuulumiset helmikuulta 2023. Tässä tarkemmat kuulumiseni. 
  • Puhelimella kuvatut videot helmikuulta 2023 

 

Ostoskeskuksen leikkihuoneella on kaikenlaista tekemistä.

Niin sitten koitti ensimmäinen koulupäivä maanantaina 13.2. Ätinsä ja isoäitinsä veivät hänet sähköpyörällään sinne 12 kilometrin päähän. Minä sitten hain hänet moottoripyörällä Tero-serkkuni kanssa. Tero oli tullut käymään luonamme Thaimaasta ja viipyi vajaan viikon.  Saman viikon perjantaina veimme hänet lentokentälle Ho Chi Minh Cityyn. Torstaina oli siis sen viikon viimeinen koulupäivä. Silloin minä hain hänet juuri kuntoon saamallani sähköavusteisella pyörällä.  Phaksi onneksi ollessamme koululla, alkoi satamaan, mikä ei ole lainkaan tavallista tähän aikaan vuodesta. Mukanani ei ollut sadevarusteita, joten odottelimme koululla pitkään ja sitten kun sade vähän taukosi, ajoimme kolmisensataa metriä Co-opmart-ostoskekukseen ja kävimme ostoksilla sekä yläkerran leikkipaikalla.  Se on maksullinen leikkitila on kaikenlaista puuhaa lapsille: palikoita, kirjoja, liukumäkiä, pallomeri.  Minä tein seillä virheen jättämällä hänet hetkeksi yksin paikan hoitajan huomaan käydessäni alakerran pankkiautomaatilla. Siellä venähti pidempään, koska jostain syystä tunnuslukuni ei kelvannut ja kortti lukkiutui. Takaisin palatessani Erik oli kauhuissan ja itkua pidätellen, ihan samoin kuin hän oli silloin kun hait hänet koulusta. Toki hän sitten asettui heti ja iloitsi siitä, että pääsi leikkimään seurassanil. Piti soittaa vaimolle ja neuvotella tilanteesta. En halunnut jättää pyörääni kaupunkiin ja mennä kotiin taksilla vaan pyysin vaimoa tulemaan hakemaan hänet taksilla. Niin ei käynyt vaan pojan isovanhemmat tulivat hakemaan hänet moottoripyörällä, joka oli näinä päivinä ollut serkun käytössä hänen ajaessaan hotellille 4 km päähän ja kierrellessä ympäriinsä. 

Koulun pihalla Erikin suosikkipaikkoja oli liukumäki. Niitä on siellä useitakin, myös yksi pidempi spiraalimainen.

Seuraaavana maanantaina ja tiistaina käytiin edelleen koululla, mutta nyt teimme lyhennettyä päivää: hänet vietiin sinne aamulla yhdeksän jälkeen ja minä hain hänet jo kolmen jälkeen iltapäivällä. Leikimme vähän aikaa pihalla, kävimme ostoskeskuksessa jäätelöllä ja ajoimme sähköpyörälläni kotiin. Hän oli edelleen sitä mieltä, että koulussa on muuten kivaa, mutta hän ei halua jäädä yksin opettajan ja kavereiden kanssa. Opettajan mukaan hän oli iloinen ja sosiaalinen, itki vain kun näki äitinsä lähtevän. Kuitenkin kun minä hain hänet, hän näytti kaikelta muulta kuin iloiselta: hyvin järkyttyneeltä. 
 

Niinpä lupasin hänelle, että keskiviikkona menemme koululel bussilla  eikä hänen tarvitse jäädä sinne yksin ellei halua.  Lähdimme sähköpyörillä neljän kilometrin päähän kaupunkiin odottamaan bussia. Jätin pyöräni sairaalan parkkipaikalle, josta jattelin sen hakea kun olimme tulleet takaisin bussilla. Erikin äiti ei ollut innoistaan bussimatkailusta, koska ei tiennyt milloin bussi kulkee eikä siitä saanut kysymällä selkoa. Tyypillistä täällä.  Bussi tuli vasta sitten kun minä olin jo mennyt takaisin hakemaan pyörääni. Siihen ei noussut meistä kukaan vaan vaimo lähti omallaan kotiin ja minä omalla pyörälläni viemään poikaa kouulle tuo n. 10 km matkan. 

Saavuimme sinne reilusti myöhässä, lähempänä yhtätoista. Leikimme jonkin aikaa pihalla ja tapasimme mm. muutamia neljäsluokkalaisia, jotka tulivat juttelemaan. Eräs pojista osasi hyvin englantia ja halusi jutella kanssani. Hän kertoi osaavansa myös kiinaa. 

Hän sariastaui siitä tai jostakin muusta: sai kuumeen ja ystkän  Siksi hän sai olla poissa koulusta torstain ja perjantain. Ilmoitin siitä koululle samoin kuin kerroin, että jos hän ei maanantai-aamuna halua tulla sinne, pidämme ainakin muutaman kuukauden mittaisen tauon. 

Koulun uima-allasta emme siis päässset käytäämään kertaakaan, koska uintipäivä oli perjantai.  Olin jo päättänyt tehdä kotiin uima-altaan: olin alkanut kaivamaan sitä omalle tontilleni, mutta sitten sainkin idean, että muunnetaan vanha sikolätti uima-altaaksi. Niin sitten tapahtui ja se oli jo melkein valmis, mutta käyttö lykkääntyi pojan osalta sairauden vuoksi. 



 

Suomalaisten sosiaalinen elämä siellä on elpynyt koronakauden jälkeen ja lauantaisin siellä on taas saunailloissa väkeä. Sauna on todella hyvä: jättimäinen kiuas, joka tuntikausien lämmityksen jälkeen antaa todella makoisat löylyt. Valitettavasti vain lauantai on huon päivä käydä siellä, koska hotellien hinnat ovat korkeimmillaan. Tuo pieni merenrantakaupunki kun on viikonloppuisin erityisesti saigonilaisten suosima lomailukohde. 

 

Phnom Penhissä asuva kaverini kävi ostamassa osat minulle, kuljetti ne moottoripyörällään rajan yli ja lähetti kuriirilla kotiimme. Paketin hinnaksi tuli n. 400 euroa. 

Olin päätynyt tilaamaan moottorilla varustetun etupyörän. Aluksi sen asentaminen tuotti hankaluuksia johtuen siitä, että myyjä oli antanut mukaan ylimääräisen ohjausyksikön eikä kunnon ohjeita. Saimme sen Teron kanssa kuitenkin ajokuntoon. Sitten minulle jäi vielä paranneltavaa.  Siinä asiassa auttoi paikallinen pyöräliike, jonka vakioasikkaisiin olen kuulunut muutaman vuoden. Seiltä tuo pyörä onkin aikanaan ostettu: jo heti saavuttuani joulukuussa 2017.  

  
Päätin vaihdataa koko etuhaarukan, koska sen jousitus ei toiminut ja lisäksi ohjaustanko antoi periksi, niin että se kääntyi myös väärällä tavalla. Huomasin, että takarengas on epätasiannen aiheuttaen pomppimista. Niimpä vaihdatin senkin. Sitten huomasin, että pyörä on liian kevyt polkea kun käyttää moottoria apuna. Olisi parempi silloin voida käyttää raskaampaa vaihdetta. Niinpä asetnnutin kuusi vaihdetta takapyörään.  Sillä tavalla pyörästä tuli kevyempi polkea niin, että en tarvitse muuta kuin isoimman vaihteen eikä se ole riittävän raskas kun käyttää moottira. Siksi pitää seuraavaksi vaihtaa isompi eturatas. 


 

Unta ja liikuntaa mittaan edelleen älyrannekkella. Tosin se ranneke toimii myös rannekellona. Sitä on paljon kätevämpi vilkaista yöllä kun puhelinta. Ei synny kiusautsta lukea vietejä eikä sanoa mitään tärkeää, vaan pelkkä ajan vilkaisu riittää ja seuaavassa silmänräpäykseswsä olen taas unten mailla.

 

 

>

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

• Kuvat maaliskuulta 2023  Googlen albumista 
•  videota maaliskuulta 2022
  • Kooste puhelimen videoista. 
  • 8.3.2023  Uima-altaalla
  • 9.3.2023  Takapihalla ja uima-altaalla
  • 10.3.2023  Riisin puintia katsomassa, vaimon versio. ja toinen.
  • 23.3.2023  Tehdään yhdeswsä popcorneja 
  • 28.3.2023  Kävely siltatyömaalle.   

Kuumaa ja kuivaa, silti hiostavaa. Sitä se on ollut nyt maaliskuussa. Tammi- ja helmikuu tuntuivat viileämmiltä kuin aikaisempina vuosina.

Noin kuuden tunnin unien jälkeen yöllä kahden-kolmen välillä herään, käynnistän jääpalakoneen, jon soodavetta suuhun tunkevien vatsahappojen eliminoimiseksi, käynnistän kävelysovelluksen älyrannekkeesta, otan sauvani ja käyn. Kävelen pari tuntia, vähintään 5 kilometriä noin kolme-neljä kertaa viikossa. Muutamana aamuna en vain jaksa herätä niin aikaisin tai sitten nukun pommiin eikä enää aamulla neljältä tai viideltä enää viitsi lähetä sauvakävelemään, koska liikkeellä on jo liikaa ihmisiä ja alkaa tulla jo liian kuuma. Toki vuorokauden alimmissa lämpötiloissa kello kahden ja neljän välillä tulee silloinkin jo hiki, kun usein ollaan Suomen näkökylmasta katsoen hellelukemissa. 



Maisemat, joissa kävlen,  näyttävät päiväsaikaan tällaisilta. Minä kuitenkin kävelen yön pimeydessä, tai yritän etsiä yön pimeyttä, muttei se täysin onnistu. Tiet ovat entistä parempia ja niiden varsilla on kirkkaita katulamppuja, samoin taloissa on entistä enemmän kirkkaita pihavaloja. Ne ärysttävät minua yhtä paljon kuin pihoilla tai pelloilla seisovat talolliset, jotka osoittelevat tiellä kulkevaa kirkkailla led-lampuilla suoraan silmiin. Minua sellainen suorastaan suututtaa ja usin ilmaisen suuttumukseni juoksemalla kohti lampunpitelijää heiluttaen toista kävelysauvaani. 

Silloinkaan kun ei ole lamppuja välittömässä läheisyydessä, ei voi kuun ja tähtien valosta nauttia täysin, silllä taivalle heijastuvat läheisten kaupunkien ja kylien valot.  Nämä valot näkyvät avaruuteen asti. Muistan nähneeni satellittikuvia, joissa laajoja valottomia alueita löytyy hyvin vähän: eniten Pohjois-Koreasta.   

Minulla on huono näkö. Oikeas silmä on päivän valossa lähes poissa käytöstä. Siinä ei ole enää edes tekomykiötä, koska se lienee ollut poissa paikaltaan jo leikkauksesta lähtien eli elokuusta 2011, jolloin tekomyköt asennettiin Indoneisan Jakartassa. Vasen silmä on edelleen yhtä hyvä kuin silloin, mutta oikean silmän linssi jouduttiin poistamaan vuonna 2019. Pimeässä sekin silmä näkeelähes yhtä hyvin kuin vasenkin.  



Täällä on paljon vettä: Mekong-joen sivuhaaroja, niistä syvennettyjä ja jatkettuja kanavia, pelloilla lainehtivaa vettä sekä pelloille kaivettuja veden keräilyaltaita, joista mekin ilmeisesti saamme talousvetemme. En tiedä miten syvällä täällä ovat peruskallio ja pohjavedet  15-21 metriä paksun savikerroksen alla. Jokia käytetään paljon kuljetusreitteinä: mm. rakennustarvikkeiden ja työkoneiden sekä tietenkin maatalouden tuottamien hedelmien, vihannesten ja riisin. 

 

 


Viime kuussa muunsin pyöräni sähköavusteiseksi. Yritän polkea jonkin verran, mutta moottorin apu on tervetullut, koska ilma on niin kuuma. 

Pitää kuitenkin suojata itsensä auringolta, koska koko pöyrämatka edes lähikaupunkiin 4 km päähän ei ole puiden ja banaanikasvien varjostama. Vaatetus on paras suoja auringon poltteelta. 

On tärkeää, että meillä on kontakteja ihmisiin myös kodin ulkopuolella nyt kun poika päätti viime kuun lopussa, ettei jatka 12 km:n päässä olevassa koulussa. Hän pitää koulusta muuten, mettei halua olla siellä yksin ilman kotiväkeään. 

Tutustuimme tyttöön ja hänen äitiinsä, juttelimme ja lapset leikkivät yhdessä. Tyttö käy sitä koulua, johon Erik ei halua mennä, mutta ehkä  myöhemmin, jos heistä tulee hyvät kaverit, Erik voisi rohkaistua menemään hänen mukaansa varsinkin, jos he saisivat olla samalla luokalla. 

Minusta olisi helpompi ja mukavampi myös pojan kannalta, että hän voisi puhua koulussa englantia edes yhdelle ihmiselle. Siksi todella toivon, että tämä yksi ihminen olisi nyt löytynyt. 

 

Viime syntymäpäiväksi ostetut pallot pääsevät nyt veteen, pallomeri parhaimmillaan. Hyttysverkosta teemme niille liukumäen seinää alas, jotta voimme harjoitella pallojen heittämistä niin, että ne liukuvat nätisti alas. 

Altaan vesi likaantuu todellakin helposti.  Se saattaa johtua myös käytetystä betonista, ehkä jopa laattojen ominaisuudesta päästää väriä. Mitään klooria tai suolaa en käytä, sillä altaan vettä voi nyt kuivana aikana käyttää puutarhan kasteluun. 
 

Ostin netistä pumpun veden suodattamista varten. Suodatin ei kuitenkaan ole riittävän tehokas. Pitää joskus hankkia sellainen hiekan läpi suodattava.  Tätä pumppua voin kuitenkin käyttää veden pumppaaiseen puutarhaan ja/tai sen lämmittämiseen. Aion hankkia pitkän pätkän mustaa viermäriputkea ja asentaa sen aurinkoon. sitten auringon kuumottaessa pumppaan vetta putken läpi. Ainakin kuuman suihkun siten saisi järjestettyä. Sähköllä toimiva suihkulämmitin-pumppu-yhdistelmä ei anna minulle riittävän kuumaa vettä, sellaista, joka korvaisi saunan edes jollain tavalla. Olen ollut aina kuumien suihkujen ystävä. 

 

Olen aidannut puutarha-aluettani estääkseni ankkoja ja kanoja tulmeasta syömään kasveja ja niiden siemeniä.  Vaimon äidin avulla hankitut ohuet bambukepit sekä musta nailonverkko toimivat vuoden-pari. Toki syys-marraskuun tulvat saattavat romahduttaa ne, muta ne saa suhte edullisesti taas pystyyn. 

Elokuussa 2019 rakennettu mökki alkaa entistä enemmän jäämään penkereiden alle. Sen tukipaalut olivat alunperinkin hyvin lyhyet, alle 2-metriset, joten ne murtuivat toiselta puoeltaan ja mökki on vajonnut syvemmälle.  Alussa tein sillä puolella joogaa ja kiikuin joogakeinussa. Nyt se ei enää onnistuisi. 

Tähän etualalle, veden ylle, mutta paremmin perustettuna, ajattelin rakennuttaa uuden mökin: peltiseinäisen, kunnolal betonilla pohjustetun, sisältä oheuella puulla vuoratua, kunnolla lämpöeristetyn mökin.   

Alueelle kulkee banaanien reunustama polku, jonka yhdessä päässä on tuo mökkini ja toisessa kakkakalavessa, on vielä sen verran matalaa maata, että se jäisi tuliven alle. Banaanien juurille veden ääreen olen kuitenkin yrittänyt   rakentaa sen verran savipenkereitä, etteivät tulvavedet huuthelisi niiden juuria ihan paljaiksi. 

 

Kulku mökilleni tapahtuu vaimon äidin suvun maiden kautta. Tuossa vanhimmassa rakennuksessa me asumme. Siellä on myös minun lämpöeristetty huoneeni nuykkumakoppeineen. 

Tuossa vasemmalla asuvat vaimon eno vaimoineen sekä joskus vielä toinen heidän aikuisista tyttäristään. Nuorempi tytär meni joulukuussa naimisiin ja asuu miehineen parin kilometrin päässä. 

Olen tässä kuussa hoputtanut vaimoa melkein päivittäin tilaamaan miehen korjaamaan katon: laittamaan uude pellit. Samalla voimme parannella sadeveden keruukouruja ja sadevesitankkeja. 

 

 

Paitsi vesitiiviiksi, haluan tehdä nukkumakoppini myös enemmän ilmatiiviiksi estääkseni viileää ilmaa karkaamasta ulos ja hyönteisiä tulemasta sisään. Välillä sieltä löytyy jopa torakoita, mikä täällä päin ei ole yhtä paha asia kuin Suomessa. Eivät ne sentää kimppuun käy ja pure kuin lutikat. 

 

Lepäilin myös toisenlaisessa kopissa 22.3. jolloin oli Suomen eduskuntavaalien ensimmäinen ennakkoäänesyspäivä.  Lähdin matkaan kävellen jo aamuseitsemältä. Piti mennä niin aikaisin, koska Erik ei olisi päästänyt minua yksin matkaan, jos olisi ollut näkemässä. Onnekeni hän nukkuu usein jopa kahdeksaan.  Onnekseni tällä kertaa, mutta koulu- ja työelämää ajatellen pitäisi täällä olla aamuvirkku jo lapsesta. Aika pienetkin aloittavat koulutiensä jopa kuudelta aamulla. Erik menee nukkumaan tunti-pari minun jälkeeni, nukkuu sen 8-9 tuntia ja valvoo koko päivän ottamatta päiväunia. Tunnin päiväunet olivat yksi asia koulussa, joka sai hänet inhoamaan sitä paikkaa. 

Viimeinen kilometri piti tallustella ison tien vartta kunnes viiden kilometrin ja reilun tunnin jälkeen olin bussiasemalla. Siellä piti odottaa melkein tunti bussin tuloa. Olen aina paikallani mielelläni liian aikaisin kuin viime tipassa. Ainahan sitä on tekemistä kun mukana on puhelin ja mp3-sotin, johon on ladattu äänikirjoja. Usein, esim. aamulenkkien aikana on hyvä lepuuttaa aivoja ilman mitään muita virikkeitä kuin fyysinen ympäristö: antaa ajatusten ja tunteiden vain virrata takertumatta mihinkään ja suorittamatta mitään. 

Kuva THACO-yhtiön nettisivulta. Vietnamilainen yhtiö on valmistanut busseja ja henkilöautoja jo vuodesta 1997 lähtien.

 
Yllätyksekseni bussi olikin laadukas "Limusiini" eli makuupaikkabussi, jossa oli enemmän jalkatilaa sekä yksyiset makuuhytit, jotka saattoi sulkea verhoilta sekä ikkunan että käytävän puolelta. Tällaisiin olin jo tottunut vuosina 2018 ja 2019 matkustaessani Saigonin ja Dalatin väliä.  

 

Toki varaussivulla oli asista mainittu, mutta en ollut sitä huomannut, ihmettelin vain kohonnutta lipun hintaa 

  Siellä on tarjolla myös kasvisruokaa: yksi tai kaksi vaihtoehtoa runsaalla eurolla per annos. 

Bussissa kuuntelin äänikirjaa, muistaakseni Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous, torkahtelin, käytin puhelinta mm. videopuhelu Erikin kanssa. 

Toukokuu 2019 Business Finland, Ho Chi Minh City, tiloissa järjestettiin eurovaalien ennakkoäänestys. Kuukautta aiemmin oli eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Kävin molemilla kerroilla äänestämässä.

 

 

Helsingin Sanomien ja Ilta/Sanomien vaalikoneet auttoivat minua löytämään oikean ehdokkaan. Ehdottomasti ykkösaia, joka vaikuttaa äänestyspäätökseen on edhokkaan suhtautuminen Ukrainaan ja Venäjään sekä NATOon.  Valtionvelka ja aluepolitiikka eivät ole minun näkökulmastani huolestuttavia asioita, eikä maahanmuuttokaan sinänsä. Haluan eduskuntaan ihmisiä, jotka ovat valmiita lisäämään kaikenlaista apua ja tukea Ukrainalle ja ilmaisemaan selvin sanoin Venäj-vastaisuuteensa, myöntämään, että Venäjä on terroristivaltio, jonka kanssa ei tulisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä eikä tukea sitä millään tavalla edews epäsuorasti.  Sanna Marin olisi voinut olla tällainen ehdokas, sillä todella kunnioitan hänen ulostulojaan tässä asiassa. Päädyin sitten hänen puoluetoveriinsa, en puolueen vaan henkilön vuoksi. Ensimmäistä kertaa edes harkitsin tuon puolueen ehdokkaan äänestämistä ellei Mauno Koivistoa presidenttiehdokkaana lasketa.  No, Koiviston varovainen Venäjä-linja ja kritiikitön "paluumuuttajien" ottaminen Suomeen voidaan nykyisessä valossa nähdä taamtumuksellisena, mutta Manuhan kuolikin silloin kun viime kerran kävin Suomessa toukokuussa 2017.  

Maahanmuuttajatausta, monikielisyys, koulutuksen ja sivistyksen korostaminen ovat myös isoja plussia tämän ehdokkaan kohdalla, tietsty sen lisäksi, että hän on mukavan tuntuinen nainen, kuten oli Maria Ohisalo, joka oli ehdokkaani edellisissä vaaleissa.  

 

Kuun toiseksi viimeisenä päivänä latoin aamuyön lenkille edellisenä päivänä saapuneet juoksukengät. Päätin ottaa varoavasti, joten en laittanut kenkiin sukkia. Se oli virhe sillä kohta alkoi kantapäissä kirvellä. Jouduin palaamaan kotiin paljain jaloin. Onneksi olivat kävelysauvat mukana kulkua helpottamassa silloinkin kun sattui soraa jalkojen alle.  Nyt on vasemman jalan kantapään yläpuolella puhjennut rakko. Hoidan sitä valkosipuli-oliiviöljy-hauteella sekä ibuprofeenilla. Mysö sillä, että juoka tai kävele vaan istun tässä koneella kirjoittamassa blogia.  Taas venähti julkaisu aprillipäivän puolelle.

 

 

Suomesta on hyvää vauhtia tulemassa NATO-maa. Ihan maaliskuun lopussa Turkki ratifioi Suomen jäsenyyden sen jälkeen kun Unkari oli tehnyt saman paria päivää aikaisemmin. Loppuprosessin pitäisi olla enää sääntlheb mukaisia muodollisuuksia.

 

Facebookissa julkaistua

 

 

2.3.2023 jaoin tämän videon

 

 

3.3.2023 jaoin muistoja vuoden takaa. 

 

 

4,3,2023 jaoin tämän Kalush orchestran kappaleen Changes. Kalush voitti euroviisut vuonna 2022. Minä olen tämän vuoden aikana sanonut hyvästit venäläiselle musiikille ja kulttuurille suurilta osin ja tutustunut ukrainalaiseen. Skofka, Kalush, Victoria Niro ja muut ovat tulleet osaksi arekani.  Myös Erikin kanssa katsomme ukrainalaisia piirrettyjä: panssarivaunut vetämässä traktoreita ovat tulleet hänellekin tutuiksi, se, miten ukrainalaisten tankkien täytyy iskeä tulta häätääkseen kiusankappaleen pois alueeltaan. 
 

4.3.2014 saavuin ensimmäistä kertaa Vietnamiin. Lensin Ho Chi Minh Cityyn Singaporesta. Ennakkokäsitykseni maasta oli, että se on hyvin vaarallinen ja pelottava paikka. Enää en ajattele niin.

 

 

 

 

 

”Nuoruuteni idealismi, pasifismi, on saanut siipeensä pahasti meitä niin lähelle tulleen Ukrainan sodan takia. Vuonna 1965 levytin Palkkasoturi-biisin, mutta nyt olen vanhana sivarina joutunut miettimään asioita aivan uudelta kannalta. En ilmeisesti pysty olemaan enää vakaumuksellinen pasifisti. Putinia voin verrata helposti Hitleriin psykoottisessa tuhovimmassaan. Oma lisänsä nykyiseen kauhuskenaarioon on se, että Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi."

Heikki Harma, Hector sanoo näin. 

Taitaa olla noin 50 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kuulin hänen laulujaan. 

 

4.3. 2023 Jaoin tämän Hectorin haastattelun joka julkaisi HS-konsernin Me Naiset, me moninaiset. 

 

 

 

Maaliskuun viidentenä jaoin IS:n artikkelin Aleksei Navalnyin tättärestä DarjaNavalnajasta sekä toisen englanniksi. . 

 

 

5.3. kirjoitin saatteen ja jaoin linkin duunuivaalit-sivustolle.  

Suomessa tulossa parlamenttivaalit. Ketä äänestää? Minua auttoi sen päätöksen teossa vaalikone ja olen ehdokkaani valinnut. Tämä daaunitorin vaalisivu tarjoaa päätöksen tueksi haastatteluja ja juttuja ehdokkaista.

 

 

Samana päivänä kerroin siitä, miten Erik osaa jo tunnistaa aakkoset. sek jaoin videon  Se näkyy myös kuukauden videokoosteessa. 

 

Jaoin ystäväni Anastasian kirjoituksen: 
 

Suomen Venäjänkielisten Keskusjärjestö ry järjestää Totaalinen Sanelu-tapahtuman. (https://www.facebook.com/100010767901442/videos/501476165517174/)

Sanelu siis tehdään venäjäksi. Samana päivänä kirjoitetaan samaa tekstiä erilaisissa kaupungeissa venäjällä ja ympäri maailmaa. Sitten tekstit tarkistetaan ja osallistujat saavat palautetta venäjän kielen taidostaan ja edes arvosanan. Sanelun tavoitteena on popularisoida venäjän kielen taitoa.

Kuulostaa aika harmittomalta, eikö niin. Noh ei se ihan harmitonta ole. “Totaalinen Sanelu” toteutetaan yhteistyössä venäjän presidentin apurahasäätiön ja Alexander Gorchakovin säätiön kanssa. Ei kai tarvitse selittää mihin tarkoitukseen venäjän presidentit apurahat jaetaan. Alexander Gorchakovin säätiö on kuitenkin monelle tuntematon. Se keskittyy venäjä-mielisten narrattiivien levittämiseen sekä venäjän sisällä että ulkopuolella. https://ui.org.ua/.../case-study_the-alexander-gorchakov...

Tekstejä, joita käytettään “Totaalinen Sanelu”-tapahtumassa, kirjoittaa joku venäläinen kirjailija. Tänä vuonna sen kirjoittaa Vasili Avtšenko. Googleamalla Avtšenkon nimeä löytyy ainoa YLE:n artikkeli, jonka mukaan Avtšenkon teksti julkaistiin venäläisessä “riippumattomassa” Novaya Gazeta-lehdessä ja se melkein sai lehden suljettua, sillä tekstissä oli kirosana. Vuonna 2010 Avtšenko myös allekirjoitti kirjeen, joka vaati putinin syrjäytymistä vallasta. putin-vastaisuus ei kuitenkaan estänyt Avtšenkoa tukemasta venäjän sodankäyntiä Ukrainaa vastaan.

Erään venäläisen valtamedian artikkelin mukaan Avtšenko kävi venäjän miehittämässä Donbasissa. (mikä muuten rikkoo kansainvälistä oikeutta). Avtšenko kokee, että venäjän sota Ukrainaa vastaan oli väistämätöntä ja venäjän toiminnassa on muka “historiallinen oikeellisuus”. Venäläisiä sotilaita Avtšenko kutsuu “venäjän eliitiksi”, joka “suorittaa tärkeimpiä fyysisiä ja eettisiä tehtäviä”. En laita tähän linkkiä, kun en haluaa saada sille tätä enempää näkyvyyttä, kuitenkin googleamalla se löytyy. Voisin toki lähettää sen myös privaviestinä.

Teksti, jonka Vasili Avtšenko kirjoitti “Totaalista Sanelua” varten koskee venäläistä upseeria Vladimir Arsenjevia. Haastattelussa Avtšenko väitti, että hän ihailee Arsenjevia ja haluaa levittää tietoa hänen saavutuksista. Arsenjev oli upseeri, joka osallistui venäjän kaukoidän kolonisaatioon.

"Totaalinen Sanelu" on kyl hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuolinen venäjän “pehmeä valta” voi olla.

 

 

Kommenttikeskustelussa kerroin mm. 

Minä aloitin venäjän kielen opinnot Salon kaupungin laurin lukiossa syksyllä 1979. Kirjainten ja äänteiden opiskelun jälkeen opettelimme kaksi laulua: krokotiili Genan syntymäpäivälaulun ja "Osoitteeni on Neuvostomaa" (Samotsevty-yhtyeen hitti), molemmat venäjäksi. Luokassamme vieraili Neuvostoliiton lähetystön henkilökuntaa "tarkastuskännyillä". Heille meidän piti laulaa tuo jälkimmäinen laulu. Tässä se suomeksi. 
....

 

ystäväni kertoi oppineensa Tanskan matkalla, että maailmalla SF tarkoittaa Soviet Finland. 
Minä kerroin siihen: 

näin minulle kertoi myös eräs saksalainen lääketieteen opiskelija, joka oli Oulussa harjoittelussa v. 1985. Eri maista tulleita opiskelijoita asui kesällä porukka Vällkylässä minun kanssani samassa solussa pari kuukautta.Vietettiin paljon aikaa yhdessä mm. keskustellen maailmanpolitiikosta. Heiltä kuulin, että heille oli jopa koulussa opetettu, että Suomi oli käytännössä Moskovan komennossa. Tsekkoslovakialaiset eivät näin kertoneet.

 

 

Paska-miehittäjän paskakieli, joka pitäisi melkeinpä keiltää Suomessa, koska sitä käytetään maassa asuvien venäjänkielisten aivopesuun, ei pelkästään venäläisten vaan muistakin entisen Neuvostoliiton aluilta tulleiden: Turkeniasta, Virosta, Azerbajdzanista ... Jääkaappi Suomessa, TV Moskovassa, kuten eräs ystäväni totesi. Toivottavasti NATO-Suiomi osaa suhtautua näihin hörhöihin riittävällä vakavuudella. 

 

 

Yli 170 000 venäläistä poikaa on tapatettu Ukrainassa viimeisen reilun vuoden aikana. Lisäksi on murhattu useita ukrainalaisia vanhuksia, lapsia, miehiä, naisia, raiskattu teinityttöjä ja nuoria naisia, jopa vauva.

Täytyy olla jotain pahasti vialla siinä, joka tukee tai edes hiljaisesti hyväksyy tällaista!

Venäjä on syyllinen! Putlerin hirmuvalta on kaadettava, venäläiset ajettava Ukrainasta, Venäjän sotilaskohteet tuhottava. '

Eräässä ryhmässä keskusteltiin Jussi Halla-ahon kommenteista, joiden mukaan venäläisiä sotilaita Ukrainassa saa demonisoida ja tappaa. Minä en näe sitä vihapuheena vaan ihan oikeamielisenä kannanottona. Olen iloinen jokaisesta tapetusta örkistä, tankkiinsa palaneeesta miehittäjä-ryssästä. Täassä ote artikkelista.

 

ULKOASIANVALIOKUNNAN puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjoittaa Facebook-julkaisussaan, että venäläisten sotilaiden demonisointi ja heidän tappamisensa karnevalisointi on välttämätöntä. Julkaisu liittyy viime viikolla virinneeseen keskusteluun siitä, miten venäläisiin pitää suhtautua tilanteessa, jossa maa on aloittanut brutaalin hyökkäyssodan Ukrainassa. Keskustelu aiheesta alkoi, kun sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kuvia Signmyrocket-palvelua käyttäneiltä suomalaisilta. Palvelussa voi antaa rahalahjoituksen, jolla kerääjän mukaan tuetaan Ukrainan armeijaa. Lahjoittaja saa oikeuden kirjoituttaa sodassa käytössä olevan ammuksen kylkeen oman henkilökohtaisen viestinsä. Esimerkiksi kirjailija Sofi Oksanen oli ostanut ammuksen ja kirjoituttanut siihen sanan ”jaxuhali” sekä sydämen kuvan. Myös Halla-aho kertoo ostaneensa ammuksen.

 

itse en ole vielä ostanut ammusta, mutta se on suunnitelmissa. Minun ammukseni huokuisi ryssävihaa niin kuin tekee mielenikin.

 

 

Sanna Marin oli ihan oikeassa halutessaan antaa Suomessa käytöstä positettavat Hornet-hävittäjät Ukrainalle, oikeassa siinä mielessä, että tästäkin asiasta pitää keskustela, kaikista mahdollisista tavoista auttaa Ukrainaa myös aseellisesti. Kirjoitin:

Minä olen tässä Hornet-asiassa Sanna Marinin puolella: Suomen pitää, samoin kuin muiden sivistysmaiden, aseistaa Ukrainaa nykyistä paljon voimakkaammin.

"Marin sanoi Orpolle, että mitään lupausta Hornetien mahdollisesta luovuttamisesta ei ole annettu, mutta Horneteista pitää keskustella, koska Ukrainaa ei ole autettu tarpeeksi."

Jaoin taas Kalush-rochestran videon , hauska live-tallenne suosikkilaulustani.

 

 

Jaoin artikkelin ja kommentoin sitä:
Kolmivuotiaan vanhempana todella järkyttää lukea lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista. Niitä on tapahtunut Suomessa silloin tällöin ja niitä tapahtuu maailmalla: voi vain kauhulla ajatella mitä kymmenet, sadat ukrainalaislapset ovat joutuneet viime aikoina kokemaan raakalaismaisten sotilaiden kynsissä, palaneiden kotiensa raunoiden ja murhattujen vanhempiensa ruumiiden äärellä tai Venäjälle vietyinä

 

Tein vaalikoneissa myös inhokkitestin, eli katsoin ketkä ehdokkaista ovat kanssani eniten vastakkaista mieltä. Ainakin tässä mainitut puolueet pääsivät inhokkilistalleni. Ehdokkaiden nimet eivät jääneet mieleen. Ja tämän alle ajoin Anastasian kirjoituksen:

Tulevista vaaleista. Ehdokaslistalta löytyy melkoiset tyypit, jotka saivat minut ihemettelemään onko Suomella mitään turvatoimia venäjän hybridivaikuttamsta vastaan.

Venäjänkielinen yle novosti kokosi listan venäläisistä eduskuntavaaliehdokkaista (https://yle.fi/a/74-20023384) Heitä on 14, josta 5 on VKK:lta, 3 “vapauden liitosta”, 1 SKP:lta ja 1 Vasemmistoliitosta. Nämä 10 ehdokasta (tai heidän puolueet) jyrkästi vastustavat Natoon liittymistä ja puolustusbudjetin nostoa. Esim. Vasemmistoliiton Katja Marova väittää, että liitymme Natoon ostaaksemme kalliita aseita Yhdysvalloilta. Hänen mukaan natojäsenyyden vastustamista on rauhan edistämistä. https://www.instagram.com/p/ClzNiifKSBJ/?igshid=YmMyMTA2M2Y=

Tällaista on venäläisten poliittinen toiminta Suomessa.

Fun fact: SKP:n ehdokkaan sähköposti on yandexissa, eli siinä venäläisessä alustassa, jota monitoroi venäjän turvallisuuspoliisi . (https://skp.fi/.../eduskunta.../ehdokkaat/andrey-golubinskiy)

VKK:n listalla ehdolle asettuu myös tunnettu kremlinin propagandisti Johan Bäckman. Jos nimi ei ole tuttu, hänestä voi lukea vaikka tässä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009323533.html Bäckman mainostaa ehdokkuuttaan omassa telegram-kanavalla venäjäksi. https://t.me/johanfin/137

Bäckman vastustaa NATO-jäsenyyttä ja ajaa “hyviä naapurissuhteita venäjän kanssa”, eli toisin sanoin venäjän etupiirissä olemista. Huomenna Bäckman järjestää tapaamisia Vuosaaren kirjaston Mosaiikki tilassa klo 10 ja Narinkkatorilla klo 15. Postauksessa on myös hänen puhelinnumero, joka voisi tulla hyödyksi, jos mieli tekee lähettää venäjän kätyrille terveisiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

• Kuvat huhtikuulta 2023 Googlen albumista. 
• Videota kuluneelta kuulta
  • Puhelimesta tämän kuun pätkät
  • Katon tekoa ja puutarhan esittelyä 19.4.2023
  • Leikkiä ostoskeskuksessa  30.4.2023 ja vanhempia pätkiä. 

 



Kaikki setisemän kissanpoikaa ovat jo menneet. Neljä niistä menehtyi ensimmäisen vuorokauden aikana, viimeinen noin kolmen viikon iässä kun sillä oli jo silmät auki ja se pystyi jonkin verran liikkumaan.  Erik oli alkanut jo leikkimään sen kanssa emon läsnäollessa. Emo ei näyttänyt liian huolestuneelta. Johtuen ulkona vallitsevasta helteestä, jopa 38 plus-astetta päivisin, poika on viettänyt päivänsä huoneesani jopa minun poissa ollessani. Hän osaa jo itsekseen kiivetä tikkaat nukkumatilani ylisille, johon kissa oli jo kuun vaihteessa tehnyt poikimispesänsä erikin leikeissään käyttämän vanhan superlonipatjan palasista. Niitä se oli hampaillaan nyhtänyt irti jo pidemmään aikaa. 

Eräänä kuun viimeisistä päivistä, kun olin tullut kotiin takapihani kaivannoista ja seisoin suihkussa, poika tuli luokseni kertomaan, että "Misu cat is stuck, like that" ja näytti eteen työnnettyä kättään. En aluksi ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, mutta kun kiipesin katsomaan pentua näin sen makaavaan juuri tuossa asennossa patjan päällä. Se oli jo kylmä ja kangistunut, joten mitään ei ololut tehtävissä sen pelastamiseksi.  Kukaan pojan lisäksi ei ollut näkemässä tilannetta, joten en voi muuta kuin syyttää itseäni puutteellisesta valvonnasta tai sitten vain ottaa tapahtuneen tapahtuneena ja huolehtia siitä, että tuollaisia tilanteita ei pääse sentymään. 

Ensimmäinen asia on kastroida emokissa. jottei uusia pentuja pääse tulemaan. Taloon kyllä mahtuisi yksi tai kaksi uutta kissaa pitämään hiiret ja rotat looitolla sekä olemaan kavereita pojalle ja koiralle, mutta ne on parasta hankkia muualta jo kastroituina. 

Täällä päin kissoja ja koiria ei rokoteta, ei madoteta eikä kastroida muuten kuin "kotikonstein", maalaistyyliin samalla tavalla kuin tuotantoeläimiä, lähinnä sikoja. Olen ymmärtänyt, että se tehdään kemiallisesti, joillakin lääkeaineilla. Eläinsuojeluihmiset kaupungeissa, joilta olen asiaa kysynyt, kertovat, että jos kissa ei kuljeta pitkää automatkaa kaupunkiin, ei muuta vaihtoehtoa ole. Parempi sekin kuin ei mitään, joten niin on tehtävä. 

Olisi ollut tietysti kiva pitää tämä Misu-kissa, jo kolmas Misu elämässäni, mutta niin ei sitten käynyt. 
Aluksi kerkisin jo huolestumaan siitä, että mihin saadaan sijoitettua kaikki seitsemän poikasta, sitten neljä. Kun jäljellä oli ensimmäisen viikon jälkeen vain tämä Misu ja emo oli alkanut huolehtimaan siitä paremmin, päätin, että se saa jäädä taloon. Hei poikasten synnyttyä, tai kun olin huomannut ne, pesälaatikosta tuli pilaantuneen haju. Ajattelin, että jälkeiset ne siellä mätänevät lämpimässä. 

Vaimo ja hänen äitinsä siivosivat laatikon ja poistivat kolme kuollutta. Neljästä jäljellä olevasta kaksi  katosi seuraavan parin päivän aikana. Hiiret ja rotat eivät päässeet niihin käsiksi, eivätkä linnut tai koiraktaan, joten emo lienee kantanut ne johonkin kuolemaan tai kuolleina.  Yksi löytyi sitten kuolleena pesän ulkopuolelta. Ainoastaan yksi jäi jäljelle, se kaikkein vahvin. Tuli mieleen alfauros Misu Australian Woodstockin kaatopaikalta kesällä 2004. Hänkin oli pentueen ainoa hengissä selvinnyt sen jälkeen kun muut, ja myös emo, olivat kadonneet johonkin, ilmeisesti joutuneet muiden kaatopaikkakissojen tappamiksi tai jonkin muun. 

Tuo viimeinen Misu-pentu ei haissut vaan emo kävi putsamassa ja ruokkimassa sitä useammin kuin aiemmin.  Sen verran kauan hän eli ja alkoi erottumaan yksilönä, silmätkin jo aukaissut, että jäi surettamaan tuo menetys.  Pojan kanssa olemme keskustelleet asiasta hyvässä hengessä ja iskostaneet päähän jälleen kerran, että eläimiä pitää kohdella hyvin ja hellästi. En ole varma, vahingoitti poika pentua vai oliko hänessä jotakin synnynnäistä vikaa vai olisiko emo tappanut sen suojellakseen sitä pojalta.  Mitään aggression merkkejä ei emossa minun läsnä ollessani ilmennyt, vain pientä huolta. 

Toinen kaneista on vielä hengissä ja elää suht mukavassa aitauksessa, jossa on myös pimeä,  mahdollisimman viileä kätkeytymispaikka. Se on tarpeen tässä kuumassa säässä kun lämpötila kohoaa yli ihmisen ruumiinlämmön.  

Yllä kuva lähikaupungin puistosta, jossa käymme Erikin kanssa yleensä torstaisin illalla ennen auringonlaskua. Noin 15-vuotiaat teinitytöt tulivat moikkaamaan ja halusivat Erikin kanssa kuvaan. Hän on ujo vieraiden seruassa, ainoastaan itsensä kanssa  saman kokoisten kanssa hän haluaa tutustua ja leikkiä.  Tuosta ujoudesta olen yrittänyt auttaa häntä pääsemään eroon, en toisin noin tunkeilevasti kuin yläkuvan tyttö vaan vakuuttamalla ettei tarvitse ujostella eikä pelätä vieraitakaan ihmisiä.  Tuo ujous esti hänä käymästä koulua, mihin yritimme saada hänet tottumaan helmikuussa. Varsinainen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana, mutta halusimme hänet esikouluun, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät siellä.  

Niillä on tilaisuus kehittyä sunnuntaisin kun käymme siellä entisen koulun naapurissa, ostoskeskuksen leikkitilassa.  Kahta euroa vastaavalla summalla saa käyttää tuota tilaa ja sen välineitä. Samaan hintaan pääsee yksi perheenjäsen mukaan, myös aikuinen. Erik haluaa minut mukaansa sisälle asti eikä annan minun odotella ulkona, jossa on lasin takana tila varattuna vanhemmille. 

Siellä on kaikenlaista virikettä ja siellä on ystäviä, joiden kanssa voi leikkiä. Erityisesti hieman häntä itseään vanhemmat pojat ovat meileisiä kavereita. Toisinaan leikitään myös ryhmässä muiden poikien ja tyttöjen kanssa.  Tuossa iässä ei tehdä vielä kovin loogista yhteistyötä, mutta tärkeintä on, ettei kaikkia ujostella vaan harjoitellaan yhdessä olemista. 

Yläkerrassa on jopa Nintendo- ja Xbox-pelikonsoleita, mutta en ole saanut niistä yhtään toimimaan, ja aika harvoin siellä näkyy muitakin pelaamassa. 

Sähköavusteisella pyörällä on kiva hurauttaa sinne minne on tarvis. Kun pelkkä polkeminen on kuumuuden tai muun syyn takia liian raskasta, silloin voi ottaa etupyörään asennetun moottorin avuksi.  Eräällä sunnuntaireissulla meidät yllätti ensin sade ja sitten rengasrikko. Oltiin parin kilometrin päässä kotoa, kun piti pysäyttää pyörä tien sivuun ja soittaa äidille, että poika pitää käydä hakemassa kotiin kun minä taas jään taluttamaan pyörää. 

Seuraavana arkipäivänä vuokratiin sitten peräkärryllinen mopotaksi, joka vei pyöräni sinne neljän kilomeetrin päähän kaupunkiin, ihan puiston vieressä sijaitsevaan pyöräkauppaan, jonka säännöllien vakioasiakas minusta on tullut. 

Erikin kanssa odottelimme vieressä ja katsoimme kun nuori mies laittoi kokonaan uuden takapörän, nyt 26-tuumaisen, kuten on edessäkin. Kovin kalliiksi eivät pyöräremontit tule 



Minä olen jopa renkaan paikkaamisessa niin tumpelo, että töihin ryhtyessäni saan aikaan enemmän vaihinkoa kuon toivottua tulosta, joten kumin puhjettua olen riippuvainen muiden avusta. Tässä reilun kilometrin päässä on mies, joka auttaa kun pyörän vie hänelle. Erityisesti tässä kuumuudessa pyörän taluttaminen tuon matkan ei ole kovin mukavaa eikä tuo mies saa aikaan hyvää tulosta, koska hän käyttää vielä halvempia osia kuin tuo neljän kilometrin päässä sijaitseva kauppal. Niillä kumeilla takarengas huojuu ja pomppii niin, ettei kyyti ole kovin turvallista. 

Toki netin kautta voisin tilata kansainvälisiä huippumerkkejä, kuten Continental ja asennettaa ne tuolla liikkeessä, tai sitten sisäkumittoman renkaan. En kuitenkaan ole vielä onnistunut valitsemaan parasta vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kumin sisään pumpattavaa liimaa, joka automaattisesti korjaa pienet reiät. Suomenkin markkinoilla lienee siihen sopivia tuotteita, kuten kansainvälinen Slime sealant. Täältäkin niitä löytyy kun osaa etsiä, hyvinkin edullisia seoksia mopon renkaiden paikkaamiseen.  Ainakin hätätapauksessa sellainen on tapreen, joten ihan kuun lopussa laitoin tilauksen sisään. Tuo hinta, 22 000 VND vastaa alle euroa. 


 

Maisemat pyöräillessä ovat kauniit. Niitä ei tule aina arvostaneeksi kun ne ovat joka päivä tarjolla. Toki vuoria arvostaisin vielä enemmän ainakin kaukana taivaanrannassa siintämässä, mutta niitä ei ole näillä min. Toki lähimmät löytyvät reilun sadan kilometrin päässä, mutta siellä ei tule juurikaan käytyä. Matka on vähän liian pitkä edes sähköpyörällä tehtynä. Suomen ilmastossa se olisi ainakin keväällä, kesällä ja syksyllä sopiva päivän tai kahden raissulle. Siellä voisi ja uskaltaisi myös yöpyä teltassa metsässä. Täällä ei voi. Sellaiseen reissuun olisi kiva saada  kaveri, sellainen, jolla on moottoripyörä. 

Teillä liikkuessa näkyy usein työmaita: sekä rakennuksia että teitä on viime vuosina korjailtu ihan urakalla. Asfalttiteissä tuntuu ja näkyy kuoppia, samoin 5 vuotta sitten rakennetulla kylätiellä. Joen toisella puolella kulkevaa tietä on paranneltu jo noin vuoden verran ja näyttää siltä, että työ kestää vielä ainakin toisen vuoden. Nyt on moni silta ollut poikki useamman viikon ja saattaaa mennä parikin kuukautta ennen kuin ne saadaan liikennöintikuntoon. Niitä ei näy korjattavan yksi kerrallaan vaan ilmeisesti useampi on samassa vaiheessa samaan aikaan, jotta työkoneet ja -proukat saadaan käytettyä järkevämmin? 

Työmaiden edistymisen seuranta on yksi huvituksistani ja se kiinnostaa myös poikaa. 

Kaikenlaisia työkoneita näkyy päivittäin kaikkialla. Vielä vuosi sitten Erik oli valtavan innostunut kaivureista. Nyt ne ovat jo vanhaa tuttua ja jokapäiväistä silmän iloa ja mielen virkistystä.

Jos Erik aloittaisi tässä kylän koulussa 6-vuotiaana, silloin koulun editse varmaankin kulkisi nykyistä parempi tie. 

Jos taas palaamme sinne 12-15 km:n päähän kaupunkikouluun, kulkisimme näiden riisipeltojen ohi. Täällä vuodenaikojen vaihtelun yksi näkyvä piirre on riisipeltojen väri. 

Nyt kun on tuo sähköpyörä, näen tosiaankin näitä paikkoja myös päviänvalossa enkä pelkästään aamuyön kävelyillä. 

Voisin suunnata aamuyön kävelyni myös tuohon neljän kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon, jossa on myös kuntolaitteita, tosin niin löysälle säädettyjä, ettei niistä paljoa iloa ole, ei ainakaan kaikista.  Lisäksi koiran vieminen tuonne ei ole ihan turvallista sillä liikenne on jo aamuneljältä aika vilkasta. 

Viime kuun lopulla saapuivat ilmatyynyillä varustetut juoksukengät, koska ajattelin ruveta juoksemaan vähän rivakammin kuin aiemmin. Tyhmyyttäni panin ne jalkaan ensimmäisellä kerralla  ilman sukkia  Siitä seruasi iso hiertymä ja rakko vasemman akntapääbn takaosaa, juuri sinne, mistä vuonna 2015 varioituii akillesjänne. Jänne oli kipeänä muutaman vuoden, minä aikana käytin keppejä kävellessäni ainakin isommissa kaupungeissa.  Tämä rakko parani onneksi vain kolmessa viikossa.  Johtuen siitä ja lämpimästä ilmasta tässä kuussa aamukävelyt ovat jääneet paljon vähemmälle. Ne muutamat aamut, jolloin olen kulkenut, ovat olleet mittarin mukaan pelkkää kevyttä kävelyä, jolloin syke jää alle 110:n Aerobista tai anaerobista liikuntaa ei ole tullut.   

En ole enää herännyt yöllä kahden ja kolmen välillä, kuten aiemmin, vaan nyt nukun jopa viiteen aamulla. Ihan ilman apuja se ei tosin vieläkään käy vaan käytän edelleenkin lääkevalmiesteita unen saamiseksi: DBD-öljy ei enää kuulu valikoimaan kuten viime vuonna mutta edelleenkin antihistamiinit ja melatoniini. Melatoniinia otan sen tutun 10 mg:n imeskelytabletin, karkin, ja doxymamiinia 25 mg. Niiden lisäksi muutaman vitamiini- ja hivenainepillerin, mm. magnesiumia ja kromipikolinaattia  Olen tietoinen lisäravinteiden munuaisia kuormittavasta vaikutuksesta, joten yritän olla  varovainen. 

Tällaisella koktaililla nukun vähintään 6 tuntia, nykyään jopa 9, ilman, että täytyy nousta yöpissalle, kuten aiemmin piti jopa useaan kertaan yössä.  Sitten lenkkiöinä, joita toivon olevan neljä tai viisi viikossa, juon vain vettä ennen liikkeelle lähtöä. Yleensä parin ensimmäisen kilometrin aikana tuntuu jonkin verran fefluksioireita eli sitä kun vatsahapot nousevat kurkkua kohti. Ne estävät juoksemisen. Sitten kolmen kilometrin jälkeen alkaa helpottaa ja elimistö muutenkin herää. Täytyy pysähtyä usein pienelle kusaisulle, useammin kuin koira. Toki Mimi haluaa pysähtyä samaan paikkaan ja tehdä omat merkkinsä siihen viereen.  Päivisin eivät sitten refluksioireet tai sappikivet enää vaivaa, joten ajattelen kaiken olevan kunnossa. Muistan tuollaisia oireita olleen joskus nuoruudessanikin heti herättyä. Silloi ne helpottivat poltettuani muutaman tupakan, joskus jopa kolme ennen kuin vedin pari lisää kahvikupillisen äärellä. Vietnam on edelleenkin maa, jossa en ole koskaan tupakoinut. Se linja on nykyään helppo pitää. 

Vegaanista ruokavaliota olen noudattanut vuodesta 2005 lähtien eli jo 18 vuotta. Nyt paikoilleni asetuttuani ruokavalioni on myös tervellisempi: suurimman osan ruuastani valmistan itse käyttäen runsaasti palkokasveja, erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Teen myös volgansientä (kombucha), hapankaalia ja muita hapatettuja vihanneksia. Tänä vuonna olen lisännyt entisestään tuoreiden vihreiden kasvisten osuutta eri muodoissaan, myös vihrerpirtelöinä (smoothie). Leipäni teen itse ja nykyään niissä on entistä enemmän palkokasveja ja siemeniä, myös vihrerjauheita, vehnän ituja, pähkinää, mantelia.  

Hyvä uni, ravinto ja liikunta. siinä ne peruskivet, joiden varaan elämä rakentaa. Tietysti myös renoutuminen, mielenrauha, riittävä yksinolo. 

Jatkan omaksumaani tapaa nukkua n. 21-22-aseteen koneellisessa viileydessä kaksi huppua päässäni: ensin ohut kypärän alushuppu, balaclava, jonka päälle laitan Resmed PAP-koneen sierainaskin. Sen päälle vielä harvemman tekokuiduista kudotun pipon joka pitää maski tiukemmin paikallaan ja peittää silmät  Sen raosta on helppo kuitenkin kurkistaa aika rannekellosta. Puhelinta en enää avaa keskellä yötä ja yritän olla edes nousematta pissalle tai käynnistämään jääpalakonetta. 

. 

Laitteeseen ja maskiin olen ollut hyvin tyytyväinen. Joskus nenätyyny painaa sieraimen sivua niin, että siinä tuntuu pieni kipu ja joskus maski liikkuu niin, että sivusta karkaa ilmaa. 

Eräänä iltana tässä kuussa kun Erik oli taas viettänyt aikaa huoneessani myös yksin siksi, että muualla talossa on ihan liian kuuma, olin laittamassa pesun jälkeen kuivamassa ollutta maskia päälle kun siitä karkasi valtavasti ilmaa. Tarkistaessani asiaa huomain, että tuo alaeurassa oleva pieni suodatinosa oli kadonnut. Luulin heittäneeni sen vahingossa pois pesuveden mukana ja tilasin samana iltana uuden Saigonista. Se tulisi parin päivän sisällä. Pelkkää suodatinosaa ei ollut myytävänä vaan piti tilata koko amskityyny, joka Suomessa maksaisi 35 euroa, mutta täällä n. 60 euroa vastaavan summan. 

Seuraavana aamuna kysyin ystävällisesti Erikiltä, oliko hän nähnyt kissan leikkivän maksilla ja pudottavan pienen osan. Hän kertoi itse leikkineensä sillä ja osan olevan jossakin sängyssä. Niinpä se löytyikin patjan alta. Seuraavana päivänä kuriiri toi kotiin uuden nenätyynyn, joten nyt on sitten varaosia.  

Rohkaistuin myös avaamaan tuon suodatinlevyn ja vaihtamaan sen sisällä olevan suodatinpaperin uuteen entistä löytämäni ohjeen mukaisesti. 

Ennen ja jälkeen kattoremontin ja portin pystytyksen: 





Huhtikuussa sataa jo vähän enemmän kuin alkuvuoden kuukausina sitä ennen. Toukokuussa sataa vieläkin enemmän ja sitten kesä- heinä- ja elokuussa kohtalaisesti kunnes syyskuussa alkavat vuoden kovimmat satett, jotka kestävät pari-kolme kuukautta.  

Katto vuotaa sateella. Vettä on tullut jopa makuuhuoneeseeni ja sänkyyn saakka. Olen pitkään tarjoutunut korjauttamaan katon, mutta sitä ei ole tapahtunut. Kunnes nyt viimein pitkän mankumisen jälkeen minulta pyydettiin n. 250 euroa vastaava summa peltien ostoon ja miesten palkkaamiseen. Tällä kertaa pellit olivat valkoiset eivätkä mustat, kuten sen vuonna 2021 rakennuttamani mökin peltikatossa.  Meidän asumuksemme on kuvassa keskimmäinen, yläkuvassa se, jossa on puhki ruostuneet pellit. Ympärillä olevat kuuluvat vaimon äidin suvulle, taaempana vasemmalla oleva vaimon äidin veljelle, joka hallitsee maita ja perii ne ilmeisesti melkein kokonaan. Etuvasemmalla oleva talo kuuluu hänen äidilleen, joka kuitenkin asuu vähän kauempana kylän keskustassa torin vierellä.   

Uutta tontilla on myös etupihan aita ja portti. Melkein kaikissa muissa taloissa on lukittava portti ja aita, jotta varkaat pysyvät loitolla. Myös koiravarkaita on liikkeellä, joten koirat onkin syytä pitää lukitulla pihalla. Koiria varastetaan edelleenkin myytävätksi pimeillä markkinoilla teuraaksi ja syötäväksi. Me menetimme Kito-koiramme varkaille tammikuussa 2019. Tässä siitä muistokirjoitus. 
 

Miehet työskentelivät katon parissa puoli työpäivää ja alkoivat sitten syömään ja juomaan olutta, kuten täällä näköjään on tapana. Pelleistä jäi kolmasosa laittamatta, keittiön ja takapihan puoli. Halusin takapihan puolta hieman korotettavan, jotta sadevesillä olisi selkeämpi pudotus tankkiin ja toiseenkin, jotka olent änne hankkinut.  Odottelen nyt vain milloin työ saadaan loppuun, pystyn asentamaan takin tuonne uima-altaan eteen ja käyttämään molempien vettä ympärillä olevan puutarhan kasteluun.  Talousvesi tulee hanasta. Se on pudhistettua pintavettä, riisiepltojen keskelle lammikoihin vastatoitunutta sadevettä.  Juomavesi suodatetaan kotisuodattimella ennen käyttöä. 

Pieni ima-allas on siis rakennettu entiseen sikakarsinaan. Sekin on vielä viimeistelemättä: pitää laittaa vielä parempi katto ja pumppusysteemi, jotta poistovesi saadaan ohjattua kasveille. 

Edellisen kuvaajan kuvaaja kun kääntyy ympäri ja ottaa pari askelta, tullaan sillalle, joka vasemmalle vie kalakakkavessaan eli täkäläiseen ulkohuussin, oikealla on kulku tuon vessaveistön yli minun mailleni. Ensin siinä on banaanipolku, joka vie mökkirjähjälle. Matkalla on kaksi patoa vettä pudhistamassa.


 

Näitä alueita olen jo kolmen vuoden ajan syventänyt ja pengertänyt sekä yrittänyt viljellä siellä kaikenlaista.  

Kuluneen kuun aikana aitasin alueen niin, etteivät ankat ja kanat pääse syömään siemeniä ja toimia, joista yritän kasvattaa vihanneksia, chilipensaita, papuja sun muuta. 




Sitten kun penkereet ovat riittävän vakaat ja korkeat, olen ajatellut paaluttaa tämän alueen ja raknteaa sen uuden mökin niiden paalujen päälle: mahdollsimman kevyen, mutta hyvin eristetyn niin, että viileä ilma pysyy sisällä ja hyönteiset ulkona. 

xxxx

 

Helmikuussa aloitettu uima-allas tulee muuhun käyttöön, ehkä lotuslammikoksi tai vain vedenottamoksi. On siinä kuitenkin edelleen tuo luiska Erikin liukumäkeä varten. 

 

Suomesta tuli nato-maa, Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsen sen jälkeen kun pitkän vitkutttelun jälkeen Turkki ja Unkari viimein ratifioivat jäsenyyden. Ruotsin jäsenyyttä ei ole vielä ratifioitu. Olen erittäin tyytyväinen synnyinmaani puolesta. Oikean päätös ja ansaittu isku vasten Putinin terroristi-Venäjän kasvoja. Myös Ruotsin ja Ukrainan paikka toivottavasti löytyy samasta kerhosta. Toivon myös Vladimir Putinin kuolemaa, jopa salamurhaa, mitä huhun mukaan on yritetty, Venäjän täydellistä tuhoa ja sen osien itsenäistymistä.



Olen myös erittäin kiitollisnen siitä, että kuun alussa valitun eduskunnan ulkopuolelle jäivät Ano Turtiainen, Johan Bäckman ja muut ryssän persettä nuolevat kusipäät.  Itse kävin Saigonissa äänestämässä ennakkoon maaliskuun 25. päivä, jolloin se oli mahdollista. Ehdokkaani oli yksi ennakkososikeista, joten hänestä tuli myös yksi vaalien ääniharavista. Vaalikone hänet minulle löysi ennen kuin aloin itse ottamaan selvää lisää. Tärkein teema tällä kertaa oli suhtautuminen Venäjään ja Ukrainaan: se, että ehdokkaani kannattaa kaikin tavoin Ukrainan auttamista: myös sen voimakasta aseistamista Vneäjää vastaan. Tietysti se, että ehdokas on nuorehko nainen  ja myös ulkoisesti miellyttävä, vaikuttaa asiaan. Se piti tunnustaa viimeistään Sanna Marinin kohdalla. No, Riikka Purraa tai muita kaunokaisia en ääenstäisi kuitenkaan, koska heidän poliittinen linjansa ei käy yksiin omani kanssa - toki Ukrainan osalta käy.

 

Suomeen on tulossa doennäköisesti porvarihallitus vaalivoittaja Kokoomuksen johdolla. Toiseksi suurin eduskuntapuolue lienee sen hallituskumppani parin pienemmän lisäksi. Jussi Halla-aho, jonka voin sanoa aikanaan tunteeni henkilökohtaisesti, saattaa päästä tai joutua ministeriksi. Ihailen hänen Ukraina-ulostulojaan viime vuonna ja sitä, että hänestä tuli ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Helsingin sanomat siteerasi hänen sanomisiaan, mikä kaunistutti muutamia ja sai heidät veisaamaan vanhaa vihapuhe-virttä. Itse en pidä vihapuheena lausuntoa, jossa pidetään oikeana tapaa venäläisiä sotilaita, jos he eivät muuten suostu lähtemään Ukrainasta tai antautumaan. Näinhän sodan logiikka menee, ja erityisesti niillä, jotka puolustavat omaa maataan sinne rasikaamaan ja murhaamaan tnkeneita vastaan on ihan oikein.  Minä en kauhistelisi sitäkään, että Venäjän rajojen sisällä laitettaisiin ihmiset pelkäämään ja itkemään, kuten Ukrainassa on tehty.  Se, miten ryssät raiskaavat ja kiduttavat sekä murhaavat Ukrainassa, ovat tehneet sitä jo vuoden, on anteeksiantamatonta raakuutta, joka pitää kostaa. 

Venäjän federaation johto on tyrinyt maansa asiat niin pahasti, ettei sillä ole enää oikeutta tai perustetta olemassaoloon nykyisen kaltaisena valtiona. Neuvostoliitto on ansainnut viimeisen kuoliniskunsa.

 

 

 

Henkilökohtaisessa elämässäni olen päättänyt katkaista kaikki välit putiisti-ryssiin ja heidän nuoleskelijoihinsa. Vaikka ihminen olisi kuinka mukava tai ystävällinen tahansa, en kestä hänen neuvostoihmisen mieltään ja mielipiteitään. Olen saanut niistä niin tarpeekseni!

Ilolla tervehdin sitä, että muutama pidätys on Suomessakin jo tehty: pari valtiorikoksiin syyllistynyttä Bäckmanin apuria. Vielä kun saataisiin RuFi+ydistys lakkautettua. En myöskään ole kovin iloinen Suomi-Venäjä-seuran saamista avustuksista, vaikka he sanovatkin olevansa sotaa vastaan ja demokratian puolella. 

  

Huhti/toukokuun vaihde on tällä Vietnamissa vuoden toiseksi tärkein juhlakausi tet-juhlan eli kuukalenterin mukaisen Uuden Vuoden jälkeen. Huhtikuun viimeisenä päivänä juhlitaan maan jälleenydhistymistä eli sitä miten vuonna 1975 Pohjoisen joukot valtasivat Saigonin, mikä merkitsi sodan päättymistä ja nykymuotoisen Vietnamin sodialistisen tasavallan syntyä. Sitten on Hùng - hallitsijoiden muistopäivä ja vielä se työväen vapunpäivä. 

Katukuvassa nämä juhalt näkyvät väentungoksina ja punaisina lippuina, värikkäinä koristeina. Täällä käytetään vieläkin Neuvostoliiton lippuja eli punarättiä, jossa on sirppi ja vasara maan oman virallisen lipun ohgella: punaine lippu, jossa on keltainen tähti.  Minua ne symbolit eivät erityisesti ilahduta, mutta eipähän minun ole pakko poistua kotoa mihnkään ellen tahdo. 

 

Toki sunnintaina 30.4. eli Vapun aattona kävimme tavalliseen tapaan ostoskeskuksenleikkitlassa leikkimässä neljä-viisi tuntia. 
 

 

• Kuvia  Goooglen albumista 
• Videota YouTubesta: 
  • Puhelimen videot  koosteena toukokuulta 2023
  • 5.5.2023   Uusi polkupyörän turvaistuin otettu käyttöön
  • 9.5.2023   Isot sateet alkoivat. Maanvyörymä on tuttu näky sateeen jälkeen.
  • 21.5.2023  Sunnuntaipyöräily leikkikentälle 
  • 21.5. 2023  Karaoke on suosittua huvia Vietnamissa. Mekin kokeilimme sitä leikkikentällä. 
  • Tietokoneella olemme pelanneet viime aikoina usein
  • 26.5.2023  Automatka häihin, kuvaa myös häistä Vietnamissa.  

Nätti tyttö ja kiva rallatus Solo, vähän karibialaista, reggaeta. Siinä minun suosikkini. Esitys oli himean seksistinen muttei mennyt yli. Onneksi kaunis oranssinvioletti mekko kätki enemmän kuin virallisessa esiktseluvideossa.    ... I love you, Blanka, Poland.  Vanha ukko ihalemassa nuoria tyttöjä, en häpeä, sillä se tapahtuu kunnioittavasti

Eurosivuion laulukilpailu

Minusta on kuitenkin hienoa seurata Cha cha cha:n menestystä maailmalla, vilpitöntä ja innostunutta faminuts, videoita reaktioista,  ihmisten tekmiä omia versioita, eritoten ukrainaksi.  Sitä kautta olen alkanut arvostamaan kappaletta enemmän kuin ennen kilpailua tai sen aikana. 
 

Myös vanhoja voittajakappaleita ja muita on tullut mileen, mm. tämä Nicolen Ein Bischen frieden ja Nenan  99 luftballoons.

Uusi jääkaappi 

 

Erik sai piirrellä sen aikaa kun kirjoitettiin osamaksusopimusta. Ostan yleensä isommat tuotteet osamaksulla vaimon nimissä. Täällä useimmat kaupat antavat paikallisille korotonta maksuaikaa.

Samsung-jääkaappi, jossa vasemmalle aukeavan oven takana on pakastin ja oikealla jääkaappi. Tilavuus 655 litraa. Hinta euroissa alle 700.  Suomessa näkyy olevan myynnissä hieman eri mallinumerolla varustettuja, mutta toiminnoiltaan samanlaisia.

 

 

Seuraavana päivänä se iso yli sadan kilon painoinen laatikko sitten tuotiin kotiin kolmen miehen voimin. Minun piti tehd' siolle tilaa, myös huolehtia, ettei sada suoraan kaapille.  
 

 

Meillä ei paljoa konmaritusta harrasteta. Kaikkialla joka paikka on täynnä tavaraa. Se ei näytä kauniilta, mutta on käytännöllistä.  Minun keikkiöstäni osa näkyy tuossa vasemmalla, jääkaappipakastin taustalla. 

Joskus leikin ajatuksella, että olisi kakkosasuntoja tuollainen siisti ja moderni yksiö tai kaksio. Sellaisissa joskus yövyn, huoneistohotelleissa, Saigonissa ja muualla kun hinta on kohdallaan. 

 

 

 

Mutta nyt on vain tämä. Ei ainakaan tarvitse pelätä seinien, lattian tai minkään muunkaan naarmuttamista. 

 

 

 

 

 

Huoneessani toki on hyvä lattia.  Toki sekin on kaukana kommarista: tavaraa on paljon, aapeleita riesteilee joka paikassa. Siellä on kaksi lämpöpumppua: yksi imemässä kosteutta ja toinen viilentämässä makuualkovia.  

Ihan kuun lopussa loin käyttämään pari vuotta sitten pahimpaan koronaeristyksen aikaan hamkittua juoksumattoa.  Olen juossut siinä noin kolme kilometriä samalla kuulokkeista musiikkia kuunnellen. 

 

 

Poika on alkanut kiinnostumaan myös musiikin tekemisestä: laulamisesta ja soittamisesta. Valitettavasti en pysty antamaan hänelle siinä kunnon opastusta, mutta onneksi on Youtube ja siellä runsaasti opetusmateeriaalia.  Jossain vaiheessa pitää myös harkita soittotuntien ottamista, jos opettaja löytyy. Naapurustossa on yksi poliisi, jonka  olen näynyt iltaisin soittelevan sähkökitaraa. Häneltä pitää kysyä. 

 

Sillä välin ostin hänelle kosketinsoittimen, jossa on piano ja muita soittimia, myös rumpukone. 

 

 

 

Laitteen saa kytkettyä vahvistimeen eli minun tapauskessa karaoke-järjestelmään, jota olen kokoamassa osista android-tv-boksin ympärille. 

 

Sitä varten on tullut hankittua monia pikku laitteita ja tarvikkeita viime aikoina:  analogisesta digitaaliseen ja päinvastoin muutnimia, HDMI-jakajia,  optisica kaapelitta. Huoneen johtoviidakko kasvaa entisestään, mutta tuollainen puuhailu tuottaa minulle mielihyvää ja kivaa askartelua aivoille. Ole itse oma roudarisi, tuli mieleen jossain vaiheesa kun mietin kytkentöjä. 

 

 

Myös laten rummut tuli ostettua. Kitara eli epävireinen ukulele on jo ennestään. 

 

 

Ne ovat olleet muualla pojan ja serkkujen käytössä, mutta minun on tarkoitus sijoittaa ne tuonne tv:n alle omaan telineeseensä. 

 

Jatkuvaa parannusta ja edelleen kehittämistä. Sitähän se on ja siitä minä nautin.  Pieni huone tulee ihan täyteen kaikkea, lattiasta kattoon. Sitä varten täytyy myös rakentaa kiinteitä tikkaita, joita myöten pääsee ylähyllyille ilman, että täytyy raahata jakkaraa tai tikkaita.  



Kehitys kehittyy myös puutarhassa: ainakin rikkaruohot kasvat, tai ne kasvit, joita en ole tarkoituksella istuttanut. Istutetuistakaan en aina tiedä, mikä on mikä vai onko se jokin muu.  
 

  Uima-altaan läheisyyteen olen kylvänyt myös monenlaista: sauropus androgymous, jalapneo ja muita chililajikkeita, kukkia, papuja. 

 

 

Viime vuonna istutettu sitruunapuu on alkanut kukkimaan ja tekemään myös hdelmää.  Pari uutta puuta olen istuttanut: jaboticaba eli puu, joka tuottaa mustaherukan makuisia hedelmiä ja sitten Syzygium polyanthum jota käytetään täällä päin laakerinlehden tapaan.  Nämä ja sitten tuo mainittu sauropus androbgymous tulivat minulle tutuiksi jo Australiassa kun olin muuttanut tropiikiin ja innostunut oman puutarhan perustamisesta. 

Kimmokkeen laakerinlehden kasvattamiseen sain Facebookissa tädiltäni, joka kertoi lukeneensa, että lakkerinlehti ja rosmariini yhdessä käytettynä ovat oiva lääke nivelkipuihin. Totta, monet kasvit ovat vuosituhansien ajan toimineet lääkeaineiden lähteinä. Monet kipua lievittävät myös sisältävät opioideja, aineita, jotka suurempina määrinä käytettynä ovat huumaavia. Tällaisia ovat myös monet mausteina käytety kuten laakerinlehti.   

 

 

 

Banaani näkyy pystyvän keräämään lehdillään vettä jopa aamukasteesta, jota esiintyy ilman lämpötilan noustessa.  Nyt satieden alettua  Mökilleni vievän "banaanipolun" varren kasvit ovat alkaneet venähtämään oiekin kunnolla. Banaani kasvaa hämmästyttävän nopeasti.  

 

Kävin hammaslääkärissä lähikaupungissa. Yksi harvoista omista hampaistani lohkesi ja siihens yntyi syvä kuoppa.  Sieltä tuli ulos myös vanhoja mustenita amalgamin murusia. Halusin laitattaa siihen uuden paikan, mutta klinikalla sanottiin, ettei sitä voi tehdä vaan hammas täytyy poistaa ja tilalle laittaa titaniumimplantti.  Sellaisia minulla on siinä vieressä alaleuassa jo ennestään: Helsingissä vuonna 1997 laitettuja korvaamaan pysyvien hampaiden aihioiden puuttumisen. Samasta syystä ylös oli jo vuonna 1989 laitettu oman hampaiden päälle rakennettu silta. Sitä on jouduttu pariin otteeseen korjaamaan: mm. 2016 Ukrainassa kun Kiovassa poistatin viisaudenhampaat ja laitatin keraamisia paikkoja amalgamin tilalle. 
 

Tässä syyskuun 2010 kuvassa ne viisaudenhampaat vielä näkyvät.  Nyt poistettu hammas on tuo alaleuan sillan viereää oikealla oleva suun isoin hammas. 

 

En tarkalleen tiedä, mitä ne takivät poiston lisäksi: laitettiinko sinne jo implantti varten tarvittava "holkki" vai laitetaanko sekinv asta kolmen kuukauden kuluttua, jollin minua pyydettiin tulemaan uudestaan.  Implantti kruunuineen tulee silloin kustantamaan n. 800 euroa. Onneksi juuri silloin saan lunastaa Australiassa kertyneet eläkesäästöni. 

 

Todella ärsyttävää minusta on se, että täällä on potilas sitä, mitä Suomessa oli ennen: eli tyhmä uhri, jolle ei kerrota juuri mitään tuaidsta, hoidoista eikä lääkkeistä. Täällä lääkäri antaa mukaan vain pussillisen eeri värisiä pillereitä, jotka on pakattu annosteluohjeiden mukaisiin pikkupuseeihin. Usein lääkkeiden nimiä ei ole näkyvissä. Potilastietojärjestelmiä ei ole, eli jos käyt useammalla lääkärillä, hei eivät ole tietoisia toisen määräämistä lääkkeistä.  Minulle annettiin myös mukaan pillereitä, joista heitin menemään kaikki ne, joista en saanut selvää, mitä ne ovat. Ne muut olivat antibiootteja ja turvotusta lieventäviä lääkkeitä. Niitä ostin lisääkin viikon kuluttua kun leukaluussa tuntuva kipu ei hälvennyt. Olin ottanut ibprofeenia-parasemtamolivalmistetta sekä runsaasti valkosipulia jo siitä lähtien kun hammas lohkesi ja kipu alkoi tuntua. 


 

 

Sunnuntaisin me pyöräilemme 12 - 15 km lähikaupungin ostoskeskukseen, jonka leikkitilassa vietämme viisi-kuusi tuntia.  Tapaamme runasaasti muita lapsia ja minä melkein joka kerran onnistun juttelemaan myös englantia ymmärtävän aikuisen kanssa. Meillä on mukana eväät: teetä, appelsiinimehua, limsaa, keksejä, sipsejä ja karkkeja.  Se on meidän kivaa yhteistä aikaa.  

 

 

 

Viikolla käymme yhtenä päivänä neljän kilometrin päässä lähikaupungin puistossa. Myös siellä meillä on mahdollisuus tavata muita ihmisiä. Olen hyvin tyytyväinen siihen, miten Erikin ujous pikku hiljaa haithtuu aj hän haluaa ottaa kobntakeja muihin lapsiin, leikkiä heidän kanssaan.  Tavoitteena on, että joku päivä hän voittaa pelkonsa ja usklataa jopa olla koulussa päivän vain kavereiden ja opettajien seurassa. Pyöräilemme sunnuntaisin sen koulun ohi, jossa hän yritti käydä helmi-maaliskuussa, mutta joutui keskyttämään pelkojensa takia. Se oli hänen mielestään Halloween-koulu aj opettjaat olivat Halloween-opettajia.  Keskustelemme vieläkin koulusta ja peloista aina siitä ohi kulkiessamme ja joskus muulloinkin. Hänellä tuntuu oelvan selvä tarve käsitellä asiaa: sitä, miten siellä oli yhtäältä hauskaa, mutta toisaalta pelottavaa. 

Paikalliset ovat kommentoineet muutaman kerran, että täällä lapsi vain laitetaan kouluun ja annetaan tottua siihen: muutaman päivän päästä håän jo itse haluaa mennä sinne. Meillä se ei toiminut, enkä minä muutenkaan hyväksy liiallista pakottamista, kun ei kerran ole välttämtöntä tarvetta sille. Parempi on kunnioittaa hänen näkemyksiään ja lähteä niistä parantelemaan suhtautumista. 
 

 

 

 

Lähiseudun silta- ja tietyömaiden edistymistä myös seuraamme ja kommentoimme. 

 

 

 

Joku sen kertoi viime vuonna tai sitä edellisenä Facebookissa. Unohdin, kunnes muistot toivat uutisen esiin: Erikin nimipäivä on 18.5. Jatkossa täytyy muistaa, vaikkei Vietnamissa vietetäkään nimuipäiviä.

 

Toukokuun 31. vuonna 1982 sain valkolakin. Minusta tuli ylioppilas Magna cum laude approbatur - yelisarvosanalla. Kirjoitin kaksi ällää: reaalista ja suomen kielen ainekirjoituksesta. Ylioppilaslakkia olen pitänyt muutaman kerran vappuna. Nyt se on kadonnut.  En muista, tuliko se postissa Cairnsiin  Australiaan vai jäikö Suomeen.

 

Suuri kunnia Suomelle oli saada vieraaksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenski. Vierailua seurattiin tarkasti ympäri maailmaa. Ikävä kyllä Ukrainalle ei voitu luvata käytöstä poistuvia Hornet-hävittäjiä. Sanna Marin jo puoliksi lupasi ne. Minä kyllä lupaisin ihan kokonaan.

 

Kiovassa on nyt Suomen­kuja – Suomea rakastava Oleg, 33, on omistanut elämänsä Venäjän pyyhkimiseen Ukrainasta Venäjän kielen valta ja muistot neuvostoajoista katoavat nyt kovaa vauhtia Ukrainasta. kirjoittaa Ilta-sanomat artikkelissaan.

 

 

 

s

 

 

x

 

 

 

 

 

 

 

•  Kuvat kesäkuulta 2023 Googlen kuvapalvelusta
• Videota: Kooste kesäkuun 2023 vidoista, jotka otin puhelimella. Muuta videota ei sitten tullutkaan.

 

Tilastoissa sademäärä ja lämptila näyttävät tältä. Kuvan lähde  climatedata.org

Uusi tietokone

Tuon vanhan koneen (ks. kuva ala, pienempi ruutu oiealla) parnataa suora gigabitin verkkyhtys tuohon uuteen koneeseen, (juoksumaton takana), joka on kyllin vahva pyörittämään oikeaa Ubuntu Linuxia, viimeisintä jakelua 23.04 modernilla Gnome-työpöydällä. 

Kiwi DAC-FX9 Lazada-verkkokaupasta n. 35 eurolla. Suunniteltu Veitnamissa, tehty Kiinassa.

Musiikki, miten opettaa sitä hänelle? Miten opettaa hänet soittamaan kitaraa, saavuttamaan sen taidon, jota itse en koskaan haluista huolimatta ole onnistunut hankkimaan.  Sävelkorvaa ja laulutaitoa minulla on seiskan edestä. Toki nykyään netistä, mm. Youtubesta löytyy paljon ohjeita ja malleja siihen miten soitetaan ja lauletaan "oikein", mutta silti elävä opettaja olisi kaikista kivoin.

Tietysti voi tyytyä vain siihen, että nautitaan musiikista ja minä välitän hänelle kaiken sen minkä tiedän ja sitten koulu, netti, kaverit saavat hoitaa loput. 

Kouluun Suomeen? (kuvituskuva hengitysliiton sivulta. Siinä voin kuvitella Erikin viittaamassa). Ei homekouluille eikä myöskään homekodeille, ei Vietnamin kaikuville luokkahuoneille, meluaville lapsilaumoille.

Lisää kuvia myös kissoista tämän kuun albumissa ja heinäkuussa niitä tulee lisää.

 

Taas on kissalla pentuja. Tuli raskaaksi heti kun edellisen pentueen viimeinen oli kuollut. En ehtinyt löytää keinoa kastroida häntä. Tämä on vaimon perhe kertoi että ei ole kiirettä koska kissa saa vain yhdet pennut vuodessa. Kemiallista kastraatiota ei täällä anneta kuin koirille. Pitää siis viedä kissa isoon kaupunkiin. En heti halunnut tehdä sitä koska pitkä matka ei ole mitenkään miellyttävä kissalle.

Nämä pennut ovat isokokoisia ja terveitä. Nyt kun vertaa edellistä pentuetta, huomaa selvästi etteivät ne olleet elinkykyisiä.

 

Saattaisi olla parempi lopettaa nämä pennut heti nyt, sillä jos ne antaa pois, olisi riski että ne joutuvat teuraaksi ja lihaamarkkinoille.

 

 

 

Siinä taas jotakin, mitä kerroin Facebookissa ja jhon sain kommentteja. Eräs kommentoija osasi antaa minulle vinkkejä siitä, mistä voi etsiä kastraatiota.  Toivon hartaasti, että jo heinäkuun postituksessa minulla olisi iloista kerrottavaa tästä asiasta.  Täällä Vietnamissa kissat eivät kyllä palellu ulkona, mutta ne saattavat joutua koirien hyökkäyksen kohteeksi tai sitten lihakauppiaiden alihankkijoiden pydystämiksi, kuten koirille usein käy.
 

Myös naapurin koiralla, vaimon serkuilla, jotka osvuat main parin metrin päässä meidän ulkoo-ovelta, on koira ja tällä koiralla taas poikaset. Tämänparempaa kuvaa en nsiitä ole kerinnyt ottamaan. KOlem poikasta, joista yksi on valkoinen.

 

Maaliskuussa kylvetty riisisato taas korjattiin. Siitä on videota tuolla koosteessa 15 minuutin kohdalla eli tässä.

Pelaaminen myös kehittää, varsinkin kun valitsee kehittäviä pelejä. Niitä on runsaasti myös Linux-ympäristössä. Nyt on selvästi edessä lukemaan oppiminen. Sen taidon myötä pystyy pelailemaan uusia pelejä, lukemaan ohjeita ja ruudulla näkyviä tekstejä.   Välillä katsellaan myös videoita, piirrellään paperille ja tehdään mahdollisimman monipuolisia juttuja.   Jossain vaiheessa ruvetaan tekemään niitä opetussuunnitelman mukaan, jolloin meillä onkin kasassa kotikoulu.

Tässä vähän toisenlaista kehittävää pelaamista. Käymme puistossa kerra-kaksi viikossa sen lisäksi, että sunnutaisin käymme ostoskekuksen leikkihuoneessa. 

Kuun alussa näimme perjantai-iltana kun perhe pelasi sulkapalloa. Erik oli todella innoissaan, juoksi siinä ympärillä ja aina kun peliväline putosi maahan, hän riensi sen luo, nosti ylös ja ojensi pelaajalle.

Seuraavalla viikolla ostin meille oman sulkapallosetin ja olemme siitä lähtien harjoitelleet sillä pelaamista.  Olen tehnyt isompia "häntäpalloja", jotka tuon pitäkän hännän ansiosta löytyvät helpommin myös pensaikosta.

Tosiaankin sen jälkeen kun autoin häntä alkuun sähköisten pelien parissa, hän on muutaman kerran halunnut puistostakin kotiin pelaamaan tunnin-parin siellä oleilun jälkeen. Erityisesti silloin kun ei ole mieluisia kavereita tai on leikitty tarpeeksi, hän nyt haluaa kotiin ajoissa, että kerkiää pelaamaan ennen nukkumaanmenoa. Myös ostoskekuksessa häntä on ollut joskus vaikea saada irti pelikoneelta hyppimään ja juoksemaan muiden lasten kanssa. 

Eikä hän niin teekään.  Kun löytyy kivoja kavereita, ei heidän tarvitse kauaakaan houkutella. Tämä tyttö ja hänen äitinsä saivat hänet mukaansa tabletin äärestä. Heistä tuli kaverit sekä tyttären että äidin kanssa. Myös muutaman muun sydämen hän on sulattanut hymyllään ja sosiaalisuudellaan.


 

Kymmenen vuotta sitten hankittu kävelykärry on edelleenkin käytössä. 100 ennen se toimi polkupyörän peräkärry nä-nä ja sitä ennen lasten rattaina. Aluksi se oli ahkerassa käytössä kävelyretkillä muunmuassa viisi kuukautta kestävällä kävelyreissulla Australiassa. Renkaat ja runko ovat edelleenkin alkuperäiset

Pelit ovat iso houkutus. tässä kuussa on ilmennyt vakeuksia saada hänet pois pelien äärestä leikkimään muiden lasten kanssa.

 Monet sillat ovat olleet poissa käytöstä yli puoli vuotta uudistustöiden takia. Niistä tehdään myös raskaan liikenteen kestäviä. Aiemmin monet sillat olivat liian kapeita jopa autoille.  Seuraamme niiden kehitystä kun pyöräilemme puistoihin ja leikkipaikoille.

Aina välillä tekee mieli suomalaista mustikkaa. Olen joskus ostanut sokeroitua hilloa jossa on aika paljon mustikkaa. Ehkä se on australialaista tai  eurooppalaista tarhamustikkaa.

J vastasi: Mahtaakohan olla tismalleen sama marja kuin Suomessa? Blueberry = pensasmustikka, bilberry = se suomalainen lähellä maantasoa kasvava mustikka.

V: no nuo sanat menee kyllä usein kaikilla sekaisin mutta hyvä pointti - veikkaisin että purkista saattaa tosiaankin löytyä pensasmarjaa. Kanada tuottaa paljon sitä

J: Niinpä


Minä: Purkki kertoo, että "Organic wild low-bush bluebery" ... "gown and harvested". Väri ainakin on syvempi kuin pensasmustikoissa, joita olen aiemmin käyttänyt. Toki asian voisi kysyä valmistuttajalta.


Vietnamissa myydään bilberry nimellä joko tabletteja tai sitten tätä Täkäläisissä tuotteissa ei voi muutenkaan luottaa nimiin eikä käännöksiin minkään kasvien tai kasituotteiden osalta.


Vaccinium myrtillus on Wikipedian mukaan tieteellinen nimi, jota käytetään sekä blueberry, että bilberry -kasville.


Vaccinium angustifolium on purkin mukaan tämä marja eli, kyllä, olit, Jouni oikeassa , ei ole sama marja kuin Suomen mustikka. Tämän lähemmäksi en kuitenkaan kohtuudella pääse. Terveysvaikutukset ja mielikuvat osuvat kuitenkin riittävän lähelle. Tulevaisuudessa täytyy kuitenkin tuoda tai tuottaa mustikkajuahetta Suomesta tai Ruotsista.


Lisähauilla löytyy jopa tieteellisiä artikkeleita siitä, miten tuon "Wildberryn" sisältämät polyfenolit edistävät terveyttä. Samoja sisältää myös suomalainen mustikka.

Suomeksi kanadanmustikka


Ruotsista saatava kuivattu mustikka voi siis olla kanadanmustikasta jalostettua Puttea, mikä nimi !

On niin kätevää kun on riittävän iso jääkaappi ja pakastin. Heti kun tulee isompi satsi hedelmiä tai vihanneksia niistä voi tehdä sopivaa pakastettavaa. Minulla on aina pakastettuna papumuhennosta intialaiseen tapaan. Myös avokadoa sitruunamehussa on muutama rasiallinen. Erilaisia jäätelöitä tai jäädykkeitä on useita. Toisessa kuvassa näkyy tekemäni suklaajäätelö ja sen alla lakritsi. Ne eivät näytä hyviltä koska en ole käyttänyt pursotinta tehdäkseni niistä miellyttävämmän muotoisia. Maku ja koostumus ovat juuri minun mieleeni. Lakritsissa on käytetty vain vähän lakritsijuurta mutta enemmän fenkolia ja runsaasti anista. Sokerina on käytetty ruskeaa palmusokeria. Rasvana käytän kaikkialla oliiviöljyä. Minua ei häiritse että se maistuu hieman jäätelöissä. Myös mangoa ja jakkihedelmää on jäätelönä. Mausteina käytän durioesanssia (durian) ja vaniljaa.

Aamiaisjäätelöä voisi kutsua myös sorbetiksi. Sitä on monelaista pakastimessa.  Sokeira ja rasvaa ei ole liikaa, joten ei tämä ihan epäterveellistä syötävää ole.

Myös oma lakritsia ja salmiakkia olen oppinut tekemään. Mauton helppo saada kohdalleen mutta rakenteissa on tekemistä. Se koskee erityisesti itse tehtyjä vegaanisia juustoja. Sulatejuuston kaltaisia pehmeitä juustoja on helppo tehdä ja saada niihin lakua misotahna star ja ravintohiivahiutaleita. Sellainen nederman tyyppinen rakenne on hieman haastavampaa varsinkin silloin kun yrittää käyttää muita aineksia kuin kookosöljyä.
 

Tietokoneella istuminen on rasittavaa. Vielä rasittavampaa olisi istua sohvalla ja tuijottaa ruutua vaikkakin kauempaa. Parempi olisi tuijottaa ruutua ja käyttää tietokonetta seisten tai kävellen. Ja vuosia sitten näin sellaisen ratkaisun Linux järjestelmän kehittäjän Linus Torvaldsin sivulla. Itsekin lähdin kehittelemään vastaavaa systeemiä sen jälkeen kun piti hankkia juoksumatto silloin tiukkojen koronarajoitusten aikana. Nyt tosin ei ole mikään pakko istua koneella joten vielä parempi vaihtoehto on lähteä pois ja tehdä jotain muuta. Mulle asiaa tuottaa lisähaasteita heikko näköni. Silti täytyy kehitellä systeemiä vaikkapa poikaani varten. Kuvassa näkyykin ruudun alla toinen näppäintaso jolta poika voi käyttää konetta tuolilla istuessaan.

Huhtikuusta lähtien olen nukkunut pidempään. En enää herää kahden kolmen aikaan yöllä vaan nukun kuuteen seitsemään. Se on merkinnyt aamuöiseen kävelyjeni loppumista. Olen yrittänyt korvata ne juoksumatolla juoksemisessa mutta se ei ole vielä muodostunut hyvin rutiiniksi kuten kävelylenkit pääsivät muodostumaan.

 

Venäjä jatkaa edelleenkin hyökkäys sotaansa ukrainaa ja koko sivistynyttä maailmaa vastaan. Sota on jatkunut kohta jo puolitoista vuotta. On järkyttävää havaita miten kukaan ei mahda mitään tuollaiselle röyhkeän avoimelle terrorismille. Ukraina saa aseapua ja Venäjää vastaan on lukuisia pakotteita, mutta toimet eivät näytä olevan riittäviä sodan lopettamiseksi.

Vladimir Putin ja kikki häntä kannattavat ja tukevat ympäri maailman ovat roistoja ja terroristeja, vastuussa satojen lasten murhasta, nuorten tyttöjen raskauksista, eri-ikäisten ihmisten kidutuksesta sekä Venäjällä, Ukrainassa että muualla. Venäjä on roistovaltio, jonka kanssa ei kenekään pitäisi olla missään yhteydessä. Suomessakin asuvat Venäjän kansalaiset pitäisi asettaa tiukkaan valvontaan, tutkia heidän taustansa ja todelliset syynsä oleskella Suomessa sekä karkottaa maasta, jos  osoittautuu, että he ovat päässeet valheilla Suomeen tai ovat Putinin hallinnon lähettämiä.

 

 

 

 Varamies on prinssi Harryn kirjan suomenkielinen nimi. Se on viimeksi kuuntelemani kirja. Sitä ennen oli vuorossa hänen äidistään prinsessa Dianasta kertova kirja. En ole mikään kuninkaallisten ihailija enkä seuraa heidän elämäänsä aktiivsesti. Toki heitä koskevia uutisia aina soljuu ohi uutisvirrrassa.
 

Tämä kirja oli mieluisa lukukokemus: ihmisen suorasukainen tilitys omasta elämästään ja vähän muidenkin. Kun olet kuninkaallinen, elämäsi ole omasi vaan perinteiden ja sääntöjen ohjaama ja muiden säätelemä. Erityshuomio kiinnittyy näissä molemmissa kirjoissa siihen, miten sekä Diana ja että Harry ovat olleet ravioissaan siihen, miten paparazzit ja muu julkisuus vainoavat heitä. Harry tietysti on kärmeissään myös siitä, että paparazzeja pakeneminen vei hänen äitinsä hengen. Hänen ja Meghanin rakkaustarina, välien kiristyminen isään ja veljeen, suhteet muihin kuninkaallisiin sekä ystäviin ovat myös kiinnostavaa luettavaa. 

 

 

Suomessa Helsingin Malmilla on avattu ukrainalainen ruokakauppa.

 

•  Kuvat heinäkuulta 2023 Googlen-kuvapalvelusta 
•  Videota
  • Heinäkuun 2023 kooste puhelimen videoista 
     

Englanninkielisiä kavereita  

Pieleen mennyt koulukokemus maaliskuun alussa johti siihen, että aloin kuljettamaan Erikiä kerran viikossa 12 kilometrin päähän Sa Dec -nimiseen kaupunkiin, sen entisen esikoulun napapuriin Co-opmart-ostoskeskuksen yläkerroksen leikkialueelle.  Kerran tai kaksi viikossa kävimme myös neljän kilometrin päässä sijaitsevan Lai Vungin kaupungin puistossa, vaikkei siellä varsinaisesti olekaan leikkivälineitä noin pienille lapsille.  Hlausin kuitenkin otuttaa häntä olemaan muidenkin lasten kanssa. Erityisenä toiveena oli löytää englantia puhuvia lapsia, sellaisia, joiden kanssa voisi oikeasti käyttää sitä kieltä.   Löytyi muutama, jotka osaavat pari sanaa englantia tai sitten vähän isompia lapsia, joiden kanssa Erikillä ei tuntunut synkkaavan. Hän on kyllä kiinnostunut muista lapsista, myös vietanminkielisistä, mutta aito sanallinen kanssakäyminen ei heidän kanssaan ole sujunut. 



Sitten unelmasta tulikin yhtäkkiä totta. Kaikki alkoi siitä kun kesäkuussa pohdiskelin pojan koulunkäynnin tulevaisuutta ja Facebookissa joku ehdotti kotikoulua. Aiemmin olin ajatellut itsekin sitä, mutta uskonut  jotakuta, joka väitti, ettei se ole Vietnamissa mahdollista. Aloin tutkimaan siaa ja sain itetää, että se on mahdollista: etenkin lapsille, oilla on myös jonkin muun maan kansalaisuus kuin Vietnamin.  Niinpä liityin muutamaan suomalaiseen, kansainväliseen ja vietnamilaiseen kotikoulu-aiheiseen Facebook-ryhmään.  Siellä kerroin haluavani tutustua kotikouluperheisiin sekä Saigonissa että muualla. Muutama yhteydenotto ja kutsu tulivat mutta ne olivat aika epämääräisen häilyviä kuten monesti kommunikaatio täällä päin. 

Sitten tuli viesti englanniksi  sieltä Sa Decin kaupungista, aika lähetlä vanhaa koulua ja tuttua ostoskeskusta. Kun mies oli varmistanut, että asumme todellakin täällä päin, hän kutsui käymään. Hän kertoi olevansa armeijan upseeri. 

Seuraavana lauantaina sitten kävimme kasarmilla.  Aluksi Erik oli hyvin ujo ja peitti silmänsä, mutta suurin piirtein saman ikäiset lapset, tyttö ja poika, saivat hänet kohta voittamaan ujoutensa ja aloimme leikkimään. Yhdessä vaiheessa hän suutti, koska toiset eivät antenee4t hänen voittaa jlakapallopelissaä. Sama on tapahtunut muulloinkin: on hänelle tärkeä saada olla voittaja ja paras. 

 

 

Onneksi ei tarvinnut lähetä suuttuneena kotiin vaan saimme jatkaa paikan tutkimista ja uusiin kavereihin tutustumista. He voat suurin piiretin samalla tasolla kielellisesti, joten he pystyvät oikeasti keskustelemaan englanniksi. He ymmärtävät toisiaan. 



Tällainen sotilaskasarmi on minulekin aika uusi ja outo ympäristö. Lasten isä on päällystöasemassa ja hän saa käyttää kasarmin tiloja myös lasten leikkipaikkana. Hänellä on apulainen, nuroemi mies, Eric, joka osaa englantia vähän häntä paremmin. 



Uusilta kavereilta saatiin myös tieto uudesta leikkipaikasta, Superkids. Sitä ei näkynyt Googlen kartassa, eikä ulkona ollut isoja mainoksia.  Siksi emme olleet nähneet sitä, vaikka olimmem pyöräilleet sekä kouluun että ostoskekusen leikkipaikalle sen ohi useita kertoja. 





Täällä me olemme nyt tavanneet uusien kavereiden kanssa muutamia kertoja. 
Tämä on monella tavalla parempi paikka kjin se ostoskeskuksen leikkipaikka. Yksi hyvä puoli on se, ettei täällä ole tietokonepelejä vaan pelkästään vanhanaikaisia aktiviteetteja: parhaimpina niistä isot liukumäet.  Tämä on myös lähempänä kotia. Suorinta tietä tulee maktaa vähän alle 10 kilometriä. Viime aikoina kotimatka on usein taittunut sateessa: erik täysin ison sadeviittani alla. 

 

Tämä paikka on pari kilometriä lähempänä kotia ja täällä on myös kahvila. Sieltä saa ruokaa, muttei kuitenkaan vegaaniruokaa minulle.   

Kadulle päin tämä paikka näyttää tavalliselta kahvilalta.

 

 

Kuukauden video näyttää lisää lasten leikkejä., mm. mäenlaskua sekä "paljaaltaan" että "kelkoilla"  Näiden mäkien takana, alla ja yllä  on myös piilotettuja leikkipaikkoja, mm. keinuja tunneleissa, esteratoja.  

 

 

Nuo uduet kaverit osaavat jo lukea, tuo 6-vuotias tyttö erityisesti. He noudattavat jäjreselmällistä opetussuunnitelmaa, amerikkalaista Abekaa. Minä annan Erikin kasvaa vapaasti , vain ohjaten häneä sen mukaan mistä hän on kiinnostunut. Myöskään kännykkäpelejä en häneltä kiellä, vaikka yritänkin tarjota niille vaihtoehtoja, juurikin näitä preitneisiä leikkejä. . 

 

Trjoilen häenlle esimerksi tulostettuja kuvia, ja tekstejä rohkaistaakseni häntä sekä kirjoittamaan, piirtämään että värittämään

Olen jo alkanut orienttoitumaan siihen, että jossain vaiheessa alamme seurata jonkinlaista opetussnitelmaa: osittain suomalaista, osittain paikallista ja osittain kansainvälistä.   Suomi-koulujen opetussuunnitelmaluonnosta olen jo katsellut sillä silmällä, että Suomeakin aletaan tekemään tutummaksi, kieltäkin ehkä oppimaan muutakin kuin sanomaan kissa ja kiitos, mitkä hän jo osaa. 

 

Pianon ja kitaran soittoa saisimme harjoitella opettajan johdolla, mutta toistaiseksi Erik on liian ujo opiskelmemaan vieraan johdolla. 

 

Kissanpoikia 

 

Edelliset pennut tulivat huhtikuussa. Ne kaikki kuolivat. Seuraavat tulivat kesäkuun lopussa.  En antanut emon tulla huoneeseeni nitä synnyttämään kuten aiemmin, siksi se päätti synnyttää poikasensa Erikin viereen sänkyyn. Sieltä ne siirrettiin pahvilaatikkoon lähistölle. 

 

 

 Eräänä päivänä kun talon kuistilla kävi vieraita juttelemassa ja juomassa talon isännän kanssa, emokissa päätti siirtää pennut piiloon. Aluksi luulin, että ne oli joku vienyt hukutettaviksi, mutta sitten näin emokissan kantavan yhtä niistä ylös välikatolle.  

 Siellä ne sitten maukuivat ja myöhemmin liikuskelivat.  En koskaan yrittänytkään katsoa, montako niitä siellä on.

Vasta kolmisen viikon päästä eli kuun toiseksi viimeisenä päivänä sain aikaiseksi asentaa kameran kuvaamaan välikattoa huoneeni yläpuolella. 

Kolme poikasta sain videolle. Niillä olivat jo silmät auki ja ne tulivat syömään heittämiäni kissanruokaraksuja. Pirtienä ne liikkuivat ja söivät. Postitin videon myös Facebookiin. siellä yksi kaveri varoitti sähisevien villikissojen vaarasta. Ne piti kuulemma saada alas ja ihmisten läheisyyteen niin, että ne tottuvat ihmisiin.  Sitä asiaa mietiskelin yöllä, mutta aamulla vaimo kertoi, että neljä kissanpoikaa temmelsi yöllä Erikin sängyn alla ja muualla talossa. Minäkin onnistuin näkemään ne. Y




Yksi niistä oli muita rohkeampi ja uskalsi jopa tulla haistelemaan kättäni.  Kohta se rohkaistui niin, että alkoi kiivetä jalalleni. Muut tulivat kohta perässä. 

 

 

 

Kun emo lakkaa imettämästä, vien sen eläinlääkärille leikattavaksi. Pennuista yhden tai kaksi voimme pitää ja leikkauttaa myöskin. Yhden saanee annettua jonnekin, mieluiten leikattuna. Täytyy olla luotettava koti, sillä Vietnamissa edelleenkin syödään myös kissaa, tosin koiraa vielä enemmän. 
 

 

 

Lisää rahaa Australiasta 

Ensi kuussa tulen siihen ikään, että saan nostaa Australiassa kertyneet eläkesäästöni  Siellä on tapana, että nostetaan kaikki kerralla, joskin myös kuukausittain maksaminen olisi mahdollista. Ei minulla niitä säästöjä olen kuin reilulta kolmelta vuodelta, joten mitään jättipottia ei ole tulossa, vain noin puolentoista vuoden tulot nykyiseen tulotasoni mukaan. Vietnamissa summa on tietysti vähän isompi. Sillä jo rakentaa yksinkertiasen talon maaseudulle kun tontti on jo ostettuna. 

Rahat saan sikäläiselle tililleni kunhan täytän hakemuksen ja tositan henkilöllisyyteni. Henkilöllisyys todistetaan Australian passilla, joka minulla on jo vanhenunut vajaat kolme vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten vanhentuneesta olisi käynyt vielä notarisoitu kopio, joten olisi pitänyt hoitaa saia vuosi sitten, vaikka silloin luulin, että tuo ikäraja 60 on ehdoton. Vasta tänä vuonna sain tietää, että se olisi minun ikäluokalleni ollut 59.  No, tämä alle kolme vuotta sitten vanhenut kymmenen vuoden passi käy vielä uusittavaksi eli prosessia ei tarvitse aloittaa ihan alusta. 

Aluksi mietin muita vaihtoehtoja passin uusimiselle, mutta lopulta kävi selväksi, että se on tapauskessani kitenkin helpoin vaihtoehto. Reilut 300 euroa siihen menee, mutta tuleepahan sitten kymmenen vuoden Australian passi, vaikken sitä nyt ajattelekaan tarvitsevani. Vietnamissa kuitenkin oleskelen Suomen passilla, joka on voimassa vielä nelisen vuotta.  Myös poikani on minulla vain suomalaisena, Australian kansalaisuutta emme ole vielä hakeneet. 

Valokuva on ensimmäinen asia passia hakiessa. Tiesin jo vuodelta 2010, ettei mikä tahansa passikuva käy vaan sen täytyy olla juuri tietynlainen: ei saa olla suu auki ja mittojen täytyy olla annetun mukaiset.

 

Yritin täällä maalla teettää sellaisia kahdossakin paikassa, jälkimmäsiellä kerralla samassa studiossa, jossa vuonna 2018 otettiin hääkuvamme.  

Ei tullut hyvää kummastakaan, joten päätin matkata Saigoniin hyvissä ajoin ennen netistä varaamaani passinuusimisaikaa eli edellisenä iltapäivänä. Kävin Australian pääkonsulaatin nettisivuillaan mainitsemassa lähimmässä kuvaamossa. Siellä tiesivät täsmälleen, minkälainen kuvan pitää olla. He jopa uskoivat minua kun sanoin, etten voi pitää silmiäni auki, jos on voimakas vastavalo. 

 

Olin kertonut Erikille, että hän saa tulla mukaani Saigoniin, jos suostuu nukkumaan kanssani hotellissa. Hän ei suostunut tulemaan vaan kertoi tulevansa sitten kun on vähän isompi. Asia on siis jätetty hänelle mieleen hautumaan ja hän palaa siihen aina tuolloin tällöin, joskus jopa miettien, että ehkä hän sittenkin usklataisi tulla kanssani. 

Sovimme, ettei hän ole vihainen, vaikka lähdenkin yksin tällä kertaa. Se sopimus piti. Hän vain kysyi palattuani, että miksi olin niin kauan. Selitin, että matka on pitkä ja täytyy istua kauan aikaa bussissa. 

Ensimmäiseksi varaamaani hotellia en löytänyt, joten päätin passikuvauksen jälkeen ottaa mopon  Filthy Vegan -ravintolaan. Siellä juttelin mukavan englantilaisen tytön ja paikallisen pojan kanssa. Lisäsimme toisemme myös Facebookiin ja Instagramiin. 

Siellä ollessani peruin ensimmäisen hotellin ja varasin toisen lähempää tätä ravintola. Viime hetken varaus booking.com-sivustolta tuli halvemmaksi paremmassa hotellissa kuin tuo edellinen.  Sain sieltä hyvän ja hiljaisen huoneen n. 12 eurolla.  Se on aika lähellä edullisimpien nukkumapaikkojeni hintaa. Tämä oli puhdas ja siisti paikka, erittäin hiljainen. Neljänteen kerrokseen pääsi toimivalla hissillä. Suihkusta tuli oikeasti kuumaa vetta korkealla paineella. Se on asia, jota todellkain kaipaan täällä. Ei sellaista ole kotonakaan, vaikka on sähköllä toimiva vedenkuumennin. Siitä saa 40-asteista vetta kun laittaa virtauksen mahdollisimman pienelle.  

Yksi miljoona vastaa nykyään n. 40 euroa.

 

Auringolla toimivia vedenlämmittimiä on täälläkin saatavissa jopa alle 200 eurolla, mutta hyvään menisi n. 500.  Aurinkoa täällä on ihan riittävästi sitä varten. Tuollainen härveli onkin hankintojen listalla kunhan saan ne Australian eläkrahat tililleni 

Yöllä en nukkunut kunnolla, koska olin jättänyt sekä antihistamiinit, melatoniinit että pap-laitteen kotiin. On tullut kuitenkin nukuttua sen verran varastoon, etten ollut neljän tunnin unien ja usean tunnin lepäilyn jälkeen kovinkaan väsynyt.  Lähdin aamulle seitsemän jälkeen hotellista ja kevyine kantamuksineni kävelin kohti Vincom Center -rakennusta, jossa Australian konsulaatti sijaitsee. 

Matkalla poikkesin sekä kahvilla että kauniissa puistossa. Ihailin paitsi maisemia myös kauniita muodikkaasti pukeutuneita nuoria naisia. Niitä kun ei täällä maalla näe vaan kauniitkin naiset sonnustautuvat asuihin, joiden vastine Suomessa on tuulipuku. Eipä sillä, en itsekään kovin nätiksi täällä laittaudu vaan mieluummin mukaviin löysiin vaatteisiin, joissa ei tule liian kuuma.  Minun vaatteissani on paljon savi-, liima-, maali- ja muita tahroja. Ne eivät lähde pois edes kloriittiliotuksessa. 

 

Kuvan lähde: Australian embassy in Vietnam. https://vinpearl.com/en/australian-embassy-in-vietnam

 

Toimistorakennus oli 20. kerroksessa, tietysti kaupungin parhaalla bisnes-alueella. Kovin kaukana sieltä ei ole myöskään Business Finland, joka sekin on toimistohotellin vuokralaisena.  Hissillä pääsin ylimpään kerrokseen ja siellä lentokenttämäisen turvatarkastuksen läpi odotustilaan. Kello yhdesään oli vielä kymmenisen minuutti aikaa. Sitten sain jonotusnumeron ja näin virkailijoiden tulevan paikoilleen. Se mustamekkoinen kaunis nuori istuutui keskelle ja kutsui kohta minut luokseen. Hän toivotti ystäväliellä äänellä hyvää huomenta. Ei kysynyt aussityyliin How are ou today, mikä oli ihan hyvä. Hän oli vietnamilainen kuten olivat olleet vartijatkin portilla. Tämä osasi hyvää englantia, oli hymyilevän ystävällinen ja asiallinen, ymmärsi myöskin huumoria. Jätin hakemuksen, passikuvat  ja näytin vanhan passini.  Kaikki sujui oikein mukavissa ja ystävälllisissä merkeissä. Poistuin rakennuksesta iloisesti hymyillen. . Australiaan liittyviä positiivisia kokemuksia on kertynyt sen verran vähän, että tämä on ihan hyvä lisä niihin. 

Sovittiin että varaan ajan notaaripalveluihin parin viikon päähän ja perun sen, ellei passiani ole tullut siihen mennessä. Yleensä se tulee kuulemma parissa viikossa. Tuo edellinen, jonka jouduin uusimaan Thaimaassa tuli Bangkokiin neljässä päivässä.  Päätin varata ajan syntymäpäivääni seuraavaksi päiväksi. Mieleen tuli ajatus, että järjestän synttäri-iltana vegaanisen tapahtuman, johon kutsun kaveeitani sekä Saigonista että muualta. 

Sitten kun on laillistettu kopio passista, lähetän sen sekä hakemuslomakkeen sähköpostin liitteenä Australiaan QSuper-eläkeyhtiöön. Jos ne hyväksyvät hakemukseni, Rahastoni olisi kohta paikallisella pankkitililläni. 

 

 

Seuraavat pari tuntia vietin Grab-mopoaksien  kyydissä. Ensin ajoin vegekaupalle, Au Lac, josta kävin ostamassa vegaanisia juustoja. Sain niistä vinkin ravintolan omistajalta.  Sen jälkeen lähdin kohti kotia yrittäen etsiä paria netissä listattua ravintolaa läheltä bussiasemaa. 
 

 

 

 

Nämä paikallisesti valmistetut muistuttavat  Violifea tai vastaavia kookos-tärkkelysjuustoja, joita saa Suomesta joka kaupasta ja hinta on siellä edullisempi kuin täällä. Näiden kilohinnaksi tulee n. 20 euroa.  Vielä kalliimmaksi tulevat tuontijuustot, esim. suosikkini Kolios, joka maksaa n. 60 euroa kilo. 

Näiden maku on aika mitäänsanomat. Ei ole sitä lehmän jalkahikeä mukana, joka on Kolioksessa, siis sitä kypsän, hieman hapettuneen kookoksen makua. 

Rakenne on liian jauhoinen verrattuna suosikkiini eli edam-juustoa jäljitteleviin. Toisaalta tämä ei ole niin pehmeä kuin kermjuustot. 

Kotona piti tietysti kokeilla sulavuutta. Roti-pannulla paistetun lätyn päälle molempia juustoja sekaisin ja kansi päälle. Tomaattia vasta kun ne olivat sulaneet. Kyllä, pitsajuustona tämä toimi

 

 

Muita suhteellisen uusia vegaanituotteita, ainakin minulle, ovat erilaiset kasvimaidot, pähkinästä ja muusta tehdyt. Soijamaitoa on ollut tarjolla iät ajat, mutta nyt nekvin ovat parantuneet. Monissa on jo lisättyä B12-vitamiinia. 




Lihankorvikkeet ovat myös parantuneet. Kyllä vegaanista kalaa, kanaa, nautaa ja muuta mainostetaan pakkauksissa. Ne ovat rakenteeltaan ja ravintoarvoiltaan parantuneet verrattuna aiempiin soijasuikaleisiin ja -kuutoihin. 

 

Android-Tvbox 

 

 

 

 

SUSANROFT Q96 W2 Quad Core Bluetooth 5.0 2.4/5G Kép WIFI 8GB + 128GB Set Top Box Thông minh Android 11 Amlogic S905W2 VND 499.000. Lähetyskuluineen alle 50 euroa Kiinasta Vietnamiin.

 Pelejä me pelaamme ja videoita katselemme Linux-tietokoneella ja joskus myös vanhalla Windows-koneella. Erik pelailee myös äitinsä puhelimella (Redmi Note 8) sekä minun vanhalla Zenpad 10 -tabletillani, jonka ostin ukrainasta vuonna 2015.

 Tuo Andoird-laite on aivan liian hidas pojan peleille. Myöskään PC:lle asennettavat android-versiot eivät ole vielä toimineet minua tyydyttävällä tavalla. 
 

 

 

 

Pyöräillessämme kaupnkiin seuraamme uusien siltojen rakennustyömaiden edistymistä. Kovin nopeaa se ei ole.

 

Tässä kuussa on satanur runsaasti, melkein joka päivä. Siitä johtuen tiet ovat huonossa kunnoaa. Ihan kuun viimeisellä viikolla rankkasateet ja tulvat tappoivat ainakin viisi ihmistä täällä etelässä ja maan kskiosissa. Uutinen englanniksi.

 

 

 

 

 

Muistoja 

 

Minusta tuli Australian kansalainen  30.7.2007    Tilaisuuteen eivät kaikki pukeutuneet hienosti, mutta minä pukeuduin. Ensinnäkin tapaus tuntui juhlavalta, koska kansalaisuus ei tullu helpolla. Välillä jopa pelkäsin, että minut karkoitetaan maasta. 

 

 

 

Se, että olin pukeutunut pukuun ja kravattiin sai alkunsa keskustelusta entisen naapurini Aussie-bloke Lindsay Cavillin kanssa. Kuultuaan, että minusta tulee kansalainen, käytiin seuraava keskustelu:

- Timmo, mate, you gonna be an Aussie, now you should have a meat pie.

- What did you say, Lindsay? Did you say a neat tie?

- Sure I did haha, if not meat pie, then hava a neat tie but you gotta take a photo for me.

Lindsay oli aiemmin antanut merkittävän ohjeen nimestäni:

- Why don't you change your name into Tim, then everyone would start calling you Timmo, it will be more correct than Timo (Taimou). Näin sitten teinkin.
 

 

Kuvassa karjafarmari Lindsay oikealla. Asuimme heidän vuokralaisinaan vuoden 2004 Queenslandin Woodstockissa.


Nyt kun etsin Googlella tietoja Lindsaysta, sain tietää hänen menehtyneen tämän vuoden helmikuussa työtapaturman seurauksena. 
 

Kuvan lähde: https://bigrigs.com.au/2023/03/07/truckie-farewelled-after-long-brave-battle/

 

 

 

 

•  Kuvat tammikuulta 2023  Googlen albumista
   
• Videota
  • Tammikuun 1. Matka ranskalaisen kaverin luokse uudenvuoden lounaalle.
  • Tammikuun 6. ja 7.  käytiin koululla. 
  • 11. tammikuuta: takapihalla sateen jälkeen. 
• Vaimon ottamaa videota
  • 1.1. Kaverin luona uimassa ja Uuden Vuoden juhlassa
  • 7.1.  Koululla tet-juhlassa
  • 18.1. Leikkejä
  • 19.1. Iltatorilla
  • 26.1 Kanit 

x

Uusi vuosi,  Suomessa ja länsimaissa vietetään Uutta Vuotta aurinkokalenterin mukaan joulu-tammikuun vaihteessa, Venäjällä ja muutamassa muussa Itäisen Euroopan maassa viikkoa sen jälkeen.. Kiinalainen uusivuosi määräytyy kuun vaiheiden mukaan ja siksi sen ajankohta länsimaisessa kalenterissa vaihtelee.  Kiinalaisen uuden vuoden vastine on Vietnamissa Tết Nguyên Đán, eli Tết, tet. 
Tänä vuonna tuo vuoden suurin juhla ajoittui tammikuun 22. ja 23. päiväksi. 


 

Tarina alkoi tammikuun ensimmäisenä päivänä, jolloin meidät oli kutsuttu 12 kilometrin päähän. Minä pyöräilin sinne ja takaisin, koska juhla oli valoisaan päiväsaikaan. Vaimo ja poika tulivat appiukon moottoripyörän kyydissä. Poika olisi halunnut tulla minun pyöräni kyydissä, mutta en voinut ottaa häntä  niin pitkälle matkalle. Lupasin, että sitten kun olen hankkinut pyörääni moottirin, voimme käydä vähän pidemmällä kuin kotikylässä. 
 

Tapasin tämän ranskalaisen miehen ja hänen vietnamilaisen vaimonsa jo alkuvuodesta 2017 kun meidät oli kutsuttu uudenvuoden juhlaan provinssimme pääkaupunkiin ja matkasimme sinne yhdessä jäjrestetyllä bussikuljetuksella. 

He pitävät koulun lähellä kahvilaa, josa on nyttemmin tullut enemmänkin sekatavarakauppa ja lelukauppa. Se oli pojalle mieleen kun sai katsella leluja ja valita niistä pari itselleen. Pariskunnalla on kaksi lasta: kuusivuotias poika ja meidän poikamme ikäinen tyttö.  Nämä lapset puhuvat ranskaa ja vietnamia sekä vähän englantia. He eivät ole lainkaan niin puheliaita kuin meidän Erik, joka herätti huomiota erityisesti englannin taidoillaan. Tammikuun aikana kuulin myös vietnamilaiselta tuttavaltani, että pojan englanti on parempaa kuin hänen vietnaminsa. Hänellä on vietnamia puhuessaan hienoinen ulkomainen korostus. Voin olla tyytyväinen omaan vaikutukseeni. Jo ihan vauvasta alkaen olen puhunut hänelle, kertonut ja kysynyt, näyttänyt esineitä ja nyt myöhemmin selitellyt asioita. Paljon vaikutteita hän on myös saanut Youtube-videoista: Blippi, Gecko's garage, Sheriff Labdador... 

Nuo lapset, Tom ja Alice käyvät koulua Sa Decin kaupungissa. Koulussa on myös jonkin verran englannin opetusta. Sovimme, että pääsemme heidän autonsa  kyydissä tutustumaan paikkaan.   Niinpä teimmekin seuraavana perjantaina 6.1. 

 

Koululla oli paljon mielenkiintoista: uima-altaat, leikkihuoneet, myös ulkona liukumäkiä ja muita härveleitä. Parkkipaikalla seisoi myö sihan oikea keltainen koulubussi, joka lisämaksusta kuljettaa lapset kouluun ja sieltä kotiin. Lisää kouluvierailusta videoilla yllä. 

Koulu ei ole varsinaisesti kaksikielinen, mitä en voi tällä seudulla olettaakaan, mutta onpahan englantia edes vähän, ja koulussa sentään joku joka ymmärtää sitä ainakin jonkin verran. Toki minun pitää huolehtia siitä, että joutuessaan päiviksi enimmäkseen vietnaminkieliseen ympäristöön, poika ei kadota elävää kosketustaan englannin kieleen.  Sitä varten minä haluaisin olla hänen seuranaan koululla ainakin joskus, ja tietysti alussa. 

Koulun aloittamien olisi tietysti iso muutos kaikille meille: poika ja vaimo joutuvat opettelemaan heräämisen tuntia nykyistä aikaisemmin. Poika täytyy kuskata neljän kilometrin päähän, josta hän saisi autokyydin kouluun ja takaisin sinne. Myös koulubussi olisi yksi vaihtoehto. 

Tuolla kaupungissa neljän kilometrin päässä olisi myös aika hyvässä maineesa oleva koulu, mutta se on pelkästään vietnamin kielinen eikä siellä ole uima-altaita.  Koulumaksu olisi vain kolmasosan verrattuna tuohon kauempana sijaitsevaan.  Tuo neljä kilometriä olisi sopivampi matka jopa minun kuskata poikaa polkupyörällä. 



Nykyään jopa kävelen sinne ja takaisin melkein joka aamu ellen sitten tee pidempää kymmenen-yhdentoista kilometrin lenkkiä. 

 

Siellä on kauniisti valaistu puisto ainakin tet-juhlan aikoihin. Puistossa on jopa muutama kuntolaite, mutta ne ovat  niin löysälle säädettyjä, etten viitsi niissä aikaani tuhlata. 

 

Syyskuussa aloitin kuntoilun koronakauden jälkeen, koska kehoni alkoi osoittamaan sairauden merkkejä: laajentunut sydän, sappikivet, uniapnea.  Aloin sauvakävelemään, lisäämään siihen juoksupyrähdyksiä ja pidentämään lenkkejä sitä mukaa kun kuntoni parani.  Nyt olen hankkinut kaksikin erillistä ranneketta, jotka toimviat sekä rannekellona öisin että kuntovalmentajanani. Öisin on kätevämpää vilkaista kelloa ranteesta kuin avata tai edes vilkaista puhelinta sitä varten.    
Kaksi halpaa ei vastaa yhtä kunnollista, joka on myös hieman kalliimpi. Nämä rannekkeet antavat toinen toisistaan hieman poikkeavia tuloksia. Myöskään unta ne eivät mittaa ihan eksaktisti. Siitä huolimatta ne ovat ihan riittävä motivoija kuntoiluun.  
 

 Minä menen yleensä nukkumaan illalla kahdeksan maissa ja nukahdan varsin nopeasti, vaikka ranneke yleensä kertoo minun nuhaktavan vasta tunnin parin päästä siitä.  

Minulla on nukkumakoppini jalkopäässä erillinen lämpöpumppu joka on säädetty puhaltamaan  20-21 asteista ilmaan päätäni kohti. Koneellisesti jäähdytetty ilma tuntuu kylmemmältä, siksi pitää olla motoristin huppu päässäni. Sen alla on pap-laitteen sierainmaski ja päälaella reikä ilmaletkua varten. Laite puhaltaa 30-asteista kosteaa ilmaa nenääni.  Usein minulla on päällä myös patjan alle sijoitettu hierova alusta, joka kevyesti tärisyttää kuin jonan makuuvaunussa matkustaisi. Se tärinä myös sulautuu seinän takana jytisevään lämpöpumpun ulkoyksikköön.  Olen alkanut myös soittamaan sängyn yläpuolelle sijoitetuista kaiuttimista rauhoitaavaa musiikkia, alfa- beta- ym. aaltoja. Näin ollen en enää herää hiiren rapinoihin tai muihin ulkoa kuuluviin ääniin. 

 

Herään jopa ilman rannekkeen värinäherätysttä kahden ja kolmen välillä aamuyöstä. Usein ennen sitä olen vilkaisuut kelloa ja nukahtanut uudestaan.  Pakun peiton ulkopinnan  aj ilman villeys eivät houkuttele nousemaan ylös, enkä niin teekään jos vielä kovasti nukuttaa ja on jo takana viitisen peräkkäistä aamulenkkiä.  Jos herään vasta neljän-viiden aikaan, en lähde ainakaan pidemmälle lenkille.  Tunti on nykyään lyhyt aika tuolle sauvakävely, juoksu- ja joogatuokiolle, puolitoista tai kaksi, joskus enemmänkin siihen kuluu. Kolmisen tuntia olen hereillä, joten viiden-kuuden aikaan kun aamu yleensä alkaa  jo valkenemaan, nukun pari-kolme tuntia lisää. Se on ihan uutta minulle. Aiemmin en voinut enää nukkua sen jälkeen kun olin kerran noussut ylös. 

Tänä vuonna olen nukkunut hieman huonommin kuin viime vuonna, erityisesti marraskuussa kun olin saanut tuon Resmed Arisense-pap-koneen, nukuin 9-10 tunnin unia juuri heräämättä. Se myös ahiettu painon nousua, tai jokin aiheutti, joko rentona nukkuminen tai sitten se, että . loka-marraskuun vaihteessa vietin kaksi viikkoa poissa kotoa syöden ravintolaruokaa Saigonissa ja Phnom Penhissä.  Joulukuusta alkaen uni on hieman lyhentynyt ja olen heräillyt muutamia kertoja yössä. Siihen saattaa olla hyvinkin syynä se, että olen vähentänyt "unilääkkeiden" käyttöä. En enää käytä CBD-öljyä, joka o ei-huumaava kannabistuote, niin paljoa antihistamiijena (prometatsiini, doksylamiinisukkinaatti) tai vahvoja melatoniiinivalmisteita (10 mg). Olen yrittänmyt niiden sijaan käyttää paikallisia yrttivalmisteita, mm. mimoosaa sekä tryptofaania ja magnesiumia kehon oman melatoniinituotannon lisäämiseksi. Yhden yön (sen jona tätä kirjoitan) jopa valvoin kokonaan, koska nukkumaanmeno viivästyi tavallisesta enkä sitten saanut unta, koska en ollut ottanut mitää tabuja.  Ehkä pitää yrttien lisäksi ottaa vain pari milligrammaa melatoniinia tai sitten katsoa parantaako aika unen laatua.  Tässä niin kuin muutenkin, haluaisin pärjätä ilman mitään pillereitä.   






Muutaman kerran on nyt tammikuussa aamulenkin estänyt sade. Se ei ole kovin tavallista nyt tammikuussa kun piätisi olla kuiva ja kuuma aika vuodesta. Puutarhalle pieni kevätsade on taivaan mannaa, joten ei parane valittaa.   

Kuvakaappaus https://en.climate-data.org/asia/vietnam/dong-thap-province/sa-dec-36704/t/january-1/

 

Kuvakaappaus: https://en.climate-data.org/asia/vietnam/dong-thap-province/sa-dec-36704/

Tempe tai tempeh on Indonesiassa hyvin suosittu soijapapuruoka, jonka valmistuksessa käytetään erityistä sieniviljelmää. Se vaatii n. 32 asteeen lämpötilan. Minä olen jo pari vuotta sitten nikkaroinut muovisen haudutuslaatikon, jossa on terraariolämmitin sekä sitä ohjaava termostaattilaite. Sieniviljelmää myydään myös täkäläisessä nettikaupassa. Nyt ostettu toimii erittäin hvin ja olen kaksi kertaa tehnyt erittäin hyvää tempeä: yhden erän kik-herneistä ja toisen soijapavuista.

Vuoden tärkein juhlakausi näkyy kautkuvassa väreinä ja valoina. Kevät näkyy lukuisina kukkivina puina ja muina kasveina. 

 

Vuonna 1975 - 1977 meillä ol kotona Perttelin Kaivolassa kaneja. Teetin niillä myös poikasia, joista suurin osa kuoli johonkin halvaukseen. Silloin talossa oli myös kissa, alussa kaksikin, jotka olimme tuoneet mummolasta Pornaisissa. Luin jotain sota-ajan kirjaa kaninhoidosta: siitä miten niistä voi ottaa lihaa ja nahkaa. Luin myös Toivo Rautavaaran kirjaa Mihin kasvimme kelpaavat ja keräsin lähimetsistä ja niityiltä teeaineksia.

 

27.1. tuli kuluneeksi 21 vuotta siitä, kun muutin Helsingistä Singaporeen. Muuttoon johtaneista tapahtumista ja siihen liittyvistä tunnelmista  kerron lisää tässä

aamuöisen lenkin varrella pysähdyin ihailemaan puiston valotaidetta.

Puiston laidalla on myös tämä koulu, johon poikani ei todennäköisesti nyt mene vaan menee vähän kauemmas parempaan kouluun, jos hänet sinne hyväksytään.

Tet-juhlaa koululla

Kevät kukkii, mutta ihan ympäri vuoden saa nauttia vihreydestä ja myös kukkien väreistä.

Takapihan kukat eivät kaikki vielä kuki

Mangopuu ei ole vielä myrkytyksen jäljiltä elpynyt. Kuva alkukuulta.

•  Kuvat helmikuulta 2023 Googlen palvelusta
• Videota: 
  • Ääniblogi, äänikuulumiset helmikuulta 2023. Tässä tarkemmat kuulumiseni. 
  • Puhelimella kuvatut videot helmikuulta 2023 

 

Ostoskeskuksen leikkihuoneella on kaikenlaista tekemistä.

Niin sitten koitti ensimmäinen koulupäivä maanantaina 13.2. Ätinsä ja isoäitinsä veivät hänet sähköpyörällään sinne 12 kilometrin päähän. Minä sitten hain hänet moottoripyörällä Tero-serkkuni kanssa. Tero oli tullut käymään luonamme Thaimaasta ja viipyi vajaan viikon.  Saman viikon perjantaina veimme hänet lentokentälle Ho Chi Minh Cityyn. Torstaina oli siis sen viikon viimeinen koulupäivä. Silloin minä hain hänet juuri kuntoon saamallani sähköavusteisella pyörällä.  Phaksi onneksi ollessamme koululla, alkoi satamaan, mikä ei ole lainkaan tavallista tähän aikaan vuodesta. Mukanani ei ollut sadevarusteita, joten odottelimme koululla pitkään ja sitten kun sade vähän taukosi, ajoimme kolmisensataa metriä Co-opmart-ostoskekukseen ja kävimme ostoksilla sekä yläkerran leikkipaikalla.  Se on maksullinen leikkitila on kaikenlaista puuhaa lapsille: palikoita, kirjoja, liukumäkiä, pallomeri.  Minä tein seillä virheen jättämällä hänet hetkeksi yksin paikan hoitajan huomaan käydessäni alakerran pankkiautomaatilla. Siellä venähti pidempään, koska jostain syystä tunnuslukuni ei kelvannut ja kortti lukkiutui. Takaisin palatessani Erik oli kauhuissan ja itkua pidätellen, ihan samoin kuin hän oli silloin kun hait hänet koulusta. Toki hän sitten asettui heti ja iloitsi siitä, että pääsi leikkimään seurassanil. Piti soittaa vaimolle ja neuvotella tilanteesta. En halunnut jättää pyörääni kaupunkiin ja mennä kotiin taksilla vaan pyysin vaimoa tulemaan hakemaan hänet taksilla. Niin ei käynyt vaan pojan isovanhemmat tulivat hakemaan hänet moottoripyörällä, joka oli näinä päivinä ollut serkun käytössä hänen ajaessaan hotellille 4 km päähän ja kierrellessä ympäriinsä. 

Koulun pihalla Erikin suosikkipaikkoja oli liukumäki. Niitä on siellä useitakin, myös yksi pidempi spiraalimainen.

Seuraaavana maanantaina ja tiistaina käytiin edelleen koululla, mutta nyt teimme lyhennettyä päivää: hänet vietiin sinne aamulla yhdeksän jälkeen ja minä hain hänet jo kolmen jälkeen iltapäivällä. Leikimme vähän aikaa pihalla, kävimme ostoskeskuksessa jäätelöllä ja ajoimme sähköpyörälläni kotiin. Hän oli edelleen sitä mieltä, että koulussa on muuten kivaa, mutta hän ei halua jäädä yksin opettajan ja kavereiden kanssa. Opettajan mukaan hän oli iloinen ja sosiaalinen, itki vain kun näki äitinsä lähtevän. Kuitenkin kun minä hain hänet, hän näytti kaikelta muulta kuin iloiselta: hyvin järkyttyneeltä. 
 

Niinpä lupasin hänelle, että keskiviikkona menemme koululel bussilla  eikä hänen tarvitse jäädä sinne yksin ellei halua.  Lähdimme sähköpyörillä neljän kilometrin päähän kaupunkiin odottamaan bussia. Jätin pyöräni sairaalan parkkipaikalle, josta jattelin sen hakea kun olimme tulleet takaisin bussilla. Erikin äiti ei ollut innoistaan bussimatkailusta, koska ei tiennyt milloin bussi kulkee eikä siitä saanut kysymällä selkoa. Tyypillistä täällä.  Bussi tuli vasta sitten kun minä olin jo mennyt takaisin hakemaan pyörääni. Siihen ei noussut meistä kukaan vaan vaimo lähti omallaan kotiin ja minä omalla pyörälläni viemään poikaa kouulle tuo n. 10 km matkan. 

Saavuimme sinne reilusti myöhässä, lähempänä yhtätoista. Leikimme jonkin aikaa pihalla ja tapasimme mm. muutamia neljäsluokkalaisia, jotka tulivat juttelemaan. Eräs pojista osasi hyvin englantia ja halusi jutella kanssani. Hän kertoi osaavansa myös kiinaa. 

Hän sariastaui siitä tai jostakin muusta: sai kuumeen ja ystkän  Siksi hän sai olla poissa koulusta torstain ja perjantain. Ilmoitin siitä koululle samoin kuin kerroin, että jos hän ei maanantai-aamuna halua tulla sinne, pidämme ainakin muutaman kuukauden mittaisen tauon. 

Koulun uima-allasta emme siis päässset käytäämään kertaakaan, koska uintipäivä oli perjantai.  Olin jo päättänyt tehdä kotiin uima-altaan: olin alkanut kaivamaan sitä omalle tontilleni, mutta sitten sainkin idean, että muunnetaan vanha sikolätti uima-altaaksi. Niin sitten tapahtui ja se oli jo melkein valmis, mutta käyttö lykkääntyi pojan osalta sairauden vuoksi. 



 

Suomalaisten sosiaalinen elämä siellä on elpynyt koronakauden jälkeen ja lauantaisin siellä on taas saunailloissa väkeä. Sauna on todella hyvä: jättimäinen kiuas, joka tuntikausien lämmityksen jälkeen antaa todella makoisat löylyt. Valitettavasti vain lauantai on huon päivä käydä siellä, koska hotellien hinnat ovat korkeimmillaan. Tuo pieni merenrantakaupunki kun on viikonloppuisin erityisesti saigonilaisten suosima lomailukohde. 

 

Phnom Penhissä asuva kaverini kävi ostamassa osat minulle, kuljetti ne moottoripyörällään rajan yli ja lähetti kuriirilla kotiimme. Paketin hinnaksi tuli n. 400 euroa. 

Olin päätynyt tilaamaan moottorilla varustetun etupyörän. Aluksi sen asentaminen tuotti hankaluuksia johtuen siitä, että myyjä oli antanut mukaan ylimääräisen ohjausyksikön eikä kunnon ohjeita. Saimme sen Teron kanssa kuitenkin ajokuntoon. Sitten minulle jäi vielä paranneltavaa.  Siinä asiassa auttoi paikallinen pyöräliike, jonka vakioasikkaisiin olen kuulunut muutaman vuoden. Seiltä tuo pyörä onkin aikanaan ostettu: jo heti saavuttuani joulukuussa 2017.  

  
Päätin vaihdataa koko etuhaarukan, koska sen jousitus ei toiminut ja lisäksi ohjaustanko antoi periksi, niin että se kääntyi myös väärällä tavalla. Huomasin, että takarengas on epätasiannen aiheuttaen pomppimista. Niimpä vaihdatin senkin. Sitten huomasin, että pyörä on liian kevyt polkea kun käyttää moottoria apuna. Olisi parempi silloin voida käyttää raskaampaa vaihdetta. Niinpä asetnnutin kuusi vaihdetta takapyörään.  Sillä tavalla pyörästä tuli kevyempi polkea niin, että en tarvitse muuta kuin isoimman vaihteen eikä se ole riittävän raskas kun käyttää moottira. Siksi pitää seuraavaksi vaihtaa isompi eturatas. 


 

Unta ja liikuntaa mittaan edelleen älyrannekkella. Tosin se ranneke toimii myös rannekellona. Sitä on paljon kätevämpi vilkaista yöllä kun puhelinta. Ei synny kiusautsta lukea vietejä eikä sanoa mitään tärkeää, vaan pelkkä ajan vilkaisu riittää ja seuaavassa silmänräpäykseswsä olen taas unten mailla.

 

 

>