Paikalliset nukkuvat hyttysverkkojen alla, mutta minä en oikein niistä pidä. Minä käytän mieluummin pistorasiaan laitettavia laitteita, jotka höyrystävät jotakin kemikaalia joka pitää itikat poissa. En tiedä, miten terveellistä se on. 

 

Hyttysten lisäksi yöllä saattavat kiuasta rotat ja hiiret, joita juoksee ja pesii huoneen katolla. Ennen lattiaremonttia niitä tuli jopa huoneeseen ja joku keksi pesiä myös lämpöpumpn sisäyksikössä.  Se oli yksi syy lattian laittoon ja seinien sekä katon peittämiseen tarroilla. Nyt rotat pysyvät ulkopuolella, mutta joskun ne kutienkin herättävät minut öisin, erityisesti nyt kun nukun katon rajassa parvella. 

 

En haluaisi tappaa hiiriä, rottia enkä hyttysiäkään, mutta periaatteesta on joskus pakko lipsua, jos muuta keinoa ei ole tiedossa tai käytettävissä.   Viime vuonna hankin muutaman pyydyksen, joka vangitsee ne elävältä. Vangitut eläimet kuljetin takapihalle "paratiisini" liepeille ja päästin vapasksi. Niillä oli ainakin teoriassa mahdollisuus uuteen elämään. Ajattelin, että ne alkaisivat pesimään siellä, mutta epäilen, että ne juoksivat aina takaisin taloon, koska hiirten ja rottien määrä ei vähentynyt.  Niimpä sitten tilasin myrkkyä, joka tepsi ihan tuonne viime elokuulle saakka. Sitten se loppui, eikä verkkokauppa, joka sitä myi voi toimittaa paketteja tänne. Nyt minulla on asennettuna kaksi ultraäänikarkoitinta sekä voimakas lamppu jotka pitävät hiiret poissa parin metrin säteeltä eli juuri parven kohdalta, mutta kauempana kuulen niiden rapistelevan ja järsivän huoneen muovisia rakenteita sekä vanhoja styrox-eristeitä. 

 

Mielelläni asentaisin huoneen ympärille esimerkiksi pienisilmäisen teräsverkon, josta hiiret eivät pääse läpi. Sellaista oli Australiassa käytössä termitteejä varten. Täältä en ole vielä löytänyt. 

 

 

 

Yllä panoramakuva heti huoneen ulkopuolelta, käytävältä tai eteisestä, jota minä olen jo pidempään käyttänyt ruuanvalmistus- ja ruokailutilanani.  Tuota huoneen katon ylle laitettua kuplamuovia ostin sern verran, että siitä riitti myös tämän huoneen sisäkatolle.  Ei tämäkään kovin kauniilta ja siistiltä näytä Suomen mittakaavassa, kuten ei mikään täällä meillä, mutta tekeepähän tehtävänsä eikä ole tulotasoon nähden kovinkaan suuri investointi: noin 2 euroa per neliömetri. 

 

Paloturvallisuus ei ole ilmeisesti kovinkaan korkealla tasolla huoneessa eikä sen ulkopuolella, joten täytyy toivoa, ettei mitään satu.  

 

Kaasuhella on tuolla kuvan perällä näkyvän oven oikella puolella ja tiskiallas vesipisteineen taaempana. Siellä on myös ostamani pesukone. 

 

 

 

Tempe, joskus suomeksikin kirjoitettuna tempeh, vaikkei se ihan vastaa suomalaista ääntämystä. Sana muuten äännetään voimakas nouseva paino toisella tavulla eli e:llä, joskus e jopa puolipitkänä  niin, että se loppuu "töksähtäen".  Indonesiassa se on riisin ohella halvinta ruokaa, Suomessa ja Australiassa varsin hintavaa.  Minä teen sitä aika ajoin. Nyt satuin löytämään nettikaupasta indonesiasta tuotua aloitusjauhetta eli sienirihmasto-bakteeri-yhdistelmää. 

 

 

Aloin siksi valmistamaan sitä uudelleen sen jälkeen kun alkuvuodesta pari satsia meni pieleen. Jo viime vuonna olin tehnyt tarkoitusta varten hautomolaatikon, joka pitää sisällään tasaisen 32 asteen lämpötilan myös öisin, jolloin lämpötila saattaa laskea jopa 25 asteeseen.  Joskus iltapäivisin laatikossa oli liian kuuma, 35 astetta eikä minulla ole termostaattiin kytkettyä jäähdytyslaitetta, vain lämmitinelementti. Siksi paransin rakennelmaa sijoittamalla sen suureen styrox-laatikkoon, jonka kannenkin voi sulkea, koska siellä on riittävästi ilmaa sienirihmstojen toimia.  Viimeiset kolme satsia ovat onnistuneet oikein hyvin. Nyt olen laajentanut tempen raaka-aineita soijapavuista kik-herneisiin ja mustiin papuihin sekä vihreisiin herneisiin. 

 

 

Olen myös laajentanut tempen käyttöä indonesialaisesta paistetusta tempestä (tempeh goreng) makkaroihin. Vaivaan siitä vehnägluteenin ja mausteiden kanssa taikinaa, josta muovailen makkaroita. Ne sitten uppopaistan tai painehöyrytän.  Maku on kohdallaan mutta rakenne saisi olla kiinteämpää, sellaista kun suomessa on mm. HK:n sininen tai Bonsoyan vegemakkarat. Tämän rakenne on liian lähellä Poutun kasvisgrilleriä ainakin sellaisena kuin se oli 2015-2016. Pienellä muutoksella ja lisätyllä savuaromilla tästä saisi palviryynimakkaran korviketta. Se oli herkkuani jo kansakoulussa 70-luvulla. 

 

 

 

 

 

Vasili Grossman, Elämä ja kohtalo  Paljon henkilöitä, paljon sivuja. Tätä kirjaa Neuvostoliitossa ei haluttu julkista, mutta onneksi Andrei Saharov auttoi mikrofilmaamaan sivut ja kuljettamaan ne länteen. Tässä äänite, jossa Hannu Reime kertoo kirjasta ja sen vastaanotosta.  Stalingradin taistelu, Stalin, Hitler, juutalaisvainot, Neuvostoliitto, stalinismi, natsismi ovat kirjan aiheita, mutta siinä on myös runsaasti henkilökuvausta ja mm. kaasukammioon vietävien uhrien tuntojen kuvausta.

 

Tämä kirja on kirjoitettu 1960-luvun alussa, mutta se ilmestyi Suomessa vasta vuonna 1984 Venäjällä 1988. Aloitin sen kuuntelun jo viime kuun puolella, mutta sain loppuun vasta kuluneen kuun ensimmäisellä viikolla. 

 

Samoja teemoja käsittelee myös Hannu Rautkallion teos Tapaus Raoul Wallenberg.  Tämä vuonna 2009 ilmestynyt teos kuvaa myös henkilöitä, mutta se ei ole kaunokirjallisuutta vaan tunnetun historioitisjan kirjoittama lähteisiin perustuva analyysi. Wallenbergin kohtaloon ei ole koskaan saatu eksaktia lopullista selvyyttä, mutta hyvin todennäköisesti hän kuoli neuvostoliittolaisella vankileirillä osana ksaninvälisen politiikan peliä, tai sitten vain joku ryssi ja hän kuoli vahingossa? 

Tuohon peliin kuuluivat mm. yritykset ja spekulaatiot Saksan ja länsiliittoutumien erillisrauhasta. Toteutuessaan se olisi ehkä tapahtunut sen jälkeen kun Suomi oli jo solminut erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa ja luovuttanut Karjalan ja muut sovitut alueet. 

 

Risto Uimonen, Sauli Niinistö, Puolivallaton presidentti. 
Niinistö  valittiin presidentiksi vuonna 2012. Asuin silloin Brisbanessa ja kävin äänestämässä ennakkoon, koska ennakkoäänestys järjestettiin myös siellä. Kävin molemmilla kerroilla. Tosin kakkoskierroksella, jolla olivat vaihtoehtoina Haavisto ja Niinistö meinasi jäädä Haavistolle annettu ääni antamatta,. koska Camberrasta tullut Suomen lähetystön väki oli tympeällä päällä ja haluton auttamaan äänestyksessä.  Näköni takia tarvitsin apua nimeni etsimisessä vaaliluettelosta. Olin edellisenä vuonna asennuttanut tekomykiöt eikä minulla ollut enää laseja päässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minun luultiin unohtaneen lasini kotiin. Sellaisen kommentin esitti tälläkin kertaa lähetystön mies.  Niinpä en saanut apua muuta kun siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä ulos loukattuna ja nöyryytettynä.  Sain kuitenkina avun ja Haavisto äänensä.  Sitä ennen olin äänestänyt, en edes muista milloin. Sen jälkeen äänestin taas samaa ehdokasta vuoden 2018 vaaleissa. Paikkana oli tällä kertaa Ho Chi Minh City samoin kuin seuraavankin vuoden eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissa.  Olin myös ännestänyt vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kun ihan niitä varten järjestin itseni Bukarestiin, jossa oli Suomen edustusto ja siellä ennakkoäänestyspaikka.  Vuoden 2014 eurovaaleissa ja 2011 eduskuntavaaleissa en äänestänyt, koska en ollut motivoitunut järjestämään itseäni ennakkoäänestyspaikan läheisyyteen.  Kunta- ja seurakuntavaaleissa en kuulu äänioikeutettuihin, joten ei niissä tarvitse edes miettiä äänestääkö vai ei.  Olen äänioikeutettu myös toisessa kotimaassani eli Australiassa. Olen Suomen ja Australian kaksoiskansalainen.  Australiassa on äänestyspakko, ja minäkin sain vuonna 2011 pienen sakon äänestämättä jättämisestä. Siellä ei ole Suomen kaltaista eksaktia väestökirjanpitoa, joten äänestäjäksikin pitää erikseen rekisteröityä. Tein sen jo vuonna 2007  heti kun minusta oli tullut maan kansalainen. Olin myös aktiivisesti mukana ensimmäisissä vaale3issani tekemässä vaalityötä. Siinä yhteydessä tapasin senaattori Christine Milnen, joka kertoi minulle venäläisestä Alekseista, joka on poliittisen vainon kohteena. Minä väitin vastaan kertoen, että polittinen vainoaminen on Venäjällä historiaa. Nyt ne puheet hävettävät. Pitäisi oikeastaan ottaa Milneen yhteyttä ja kertoa Navalnyi suomeksi-projektista, jossa olen mukana.

 

Niinistön nimi oli minulle tuttu jo 1970-luvun lopun tai viimeistään 80-luvun Salon Seudun Sanomista  Hänellä oli siellä lakiasiantoimisto, joka mm. edusti isäpuoltani avioero-oikeudenkännissä äitiäni vastaan.  Silloin ero piti hakea oikeuden päätös asiasta. 

 

Vuoden 1998 joulukuussa matkustin Salosta Helsinkiin Intercity-junalla. Niinistö tuli samaan junaan. Hän oli silloi muistaakseni valtionvarainministeri.  Menin tapani mukaan tupakkavaunuun tupakalle ja seillä huomasin vain kaksi vapaata paikkaa: yksi Niinistön oikealla puolella ja toinen vasemmalla. Istuiin toiseen niistä. Muut eivät sitä olleet uskaltaneet tehdä.  En minäkään uskaltanut sanoa hänelle itään vaan yhdyin vaunun hiljaisuuteen. 

 

Antti Heikkisen Juice-kirjassa mainitaan Niinsistön käyneen joskus Juicen ja Harri Rinteen sekä Aaltalon luona juhlimassa, koska hän oli Rinteen  kaveri Turun yliopistosta. 

 

Jelena Bonner, äitejä ja tyttäriä oli hyvä jatko Andrei Saharovin muistelmille, jotka olin kuunnellut syyskuussa.  Bonner kertoo elämästään lapsuudessa 1920- ja 30-luvuilla, nuoruudesta ja sota-ajasta. Hänen elämäänsä Andrei Saharovin rinnalla ja hänen toimintaansa ihmisoikeuksien puolesta sivutaan, mutta sitä käsitellään enemmän hänen muissa teoksissaan, mm. yhdessä yksin, josta kerrotaan " On ihme, että yhdessä yksin edes kirjoitettiin. Vuonna 1985 Jelena Bonner, nobelisti Andrei Saharovin vaimo, sai yllättäen Neuvostoliiton viranomaisilta luvan lähteä kolmeksi kuukaudeksi (lupaa jatkettiin myöhemmin vielä kolmella kuukaudella) Yhdysvaltoihin vierailemaan perheensä luona ja hoitamaan sydän-, silmä- ja jalkasairauksiaan. Toipuessaan sepelvaltimoleikkauksesta Newtonissa, Massachusettsissa, hän päätti kirjoittaa Amerikan näkökulmastaan, mitä Saharoville ja hänelle oli tapahtunut heidän kolmena karkotusvuotenaan Gorkin kaupungissa Neuvostoliitossa...".  Näistä vuosista kertoo myös Saharov, mutta odotan innolla toista näkökulmaa asioihin.