Tämän kirjoituksen alkuperäisen version ilman mainoksia löydät Bloggerista
Elämä voittaa!
- Kuvat kesäkuulta 2022 Googlen kuvapalvelusta
- Videota: Kooste Kuukauden kuulumiset
- 28.6. kuvattu käynti takapihalla ja sen jälkeen kooste pojan leikistä edelisen videon jälkeen
- Pyöräilyä 18.6 .
- Pyörällä lähikaupunkiin . Tämä on myös ääniblogi. Kertoilen pyöräilyn lomassa.
- Pojalta juttu luistaa , minuakin hämmästyttää miten hyvin hän osaa ilmaista itseään myös englanniksi. Äidilleen hän kuuluu selittävän asioita myös vietnamiksi.
- Äitinsä kuvaamaa videota: Poika ja musta koiranpentu , valkoinen koiranpentu, Poika ja pullo,
Tuohon kuuakuden koostevideoon olen kuvannut huonetta ja itseäni tuolla uudella kameralla, josta kerron jäljenpänä.
Huumori, meemit, taide, musiikki ovat lääkettä sielulle tässä järkyttävässä tilanteessa. |
Suomesta tulee sittenkin NATO-maa, samoin kuin Ruotsista. Onneksi Turkin Erdogan ei pystynyt estämään sitä. Ainakin nyt kuun lopussa näyttää siltä, että jotain siitä tulee. Suomi ja Ruotsi on kutsuttu jäsenyysneuvotteluihin. Olen jyrkästi Suomen NATO-jäsenyyden kannalla. Mitä suurempi vastavoima saadaan Venäjälle, sen parempi. Suomen turvallisuudesta en niin tiedä, ehkä sekin paranee hieman, mutta minä riemuitsen eniten siitä, että Suomi kuuluu nyt kiistatta länsileiriin, YYA-ajat ovat lopullisesti ohi. Venäjä on julma roistovaltio ja siten sitä pitää kohdellakin.
Lakritsinhimo
Minä olin jo oppinut siitä pois ja päätellyt, että salmiakkikarkkeja voidaan valmistaa jopa ilman ammoniumkloridia. Vähintään yhtä tärkeää on niiden lisäksi ja maun kannalta vieläkin olennaisempaa anis ja turkinpippureiden kohdalla chili.
Pelko ja viha
Kirjoitan mielestäni paremmin Facebook-kommentteja kuin tämän blogin tekstejä. Tästä nykyisestä tilanteesta, jossa Venäjä jatkaa Ukrainan moukarointia, murhaamista, raiskaamista, mollaamista, vastasin Facebook-ryhmän kirjoitukseen.
Tässä kirjoitus:
"Minä oikeasti pelkään. En pelkää henkeni puolesta (olen vanha lapseton leski), pelkään että tulevat sukupolvet eivät saa elää vapaassa Suomessa. Isoisäni taistelivat sen puolesta, onko nykyisistä sukupolvista samaan? Venäjä on tosissaan, tarkoitus on vallata kaikki entiset alueet takaisin ja minä pelkään että nykyiset valtiot (niin Suomi kuin muutkin) tajuavat sen liian myöhään. Jos nyt ei Ukrainaa puolusteta kaikin voimin, kaikin asein niin turhaa on jälkikäteen jossitella. Herätkää, nyt on korkein aika!"
Ja minun vastaukseni:
"Minä pelkään, tai olen huolissani vähintäänkin: ihan myös sitä, mitä pitkäaikaisia vaikutuksia on myös itseeni tällä, että aina uutisia lukiessa on tunne, että saa turpaan, joku lyö kirveellä palasiksi sitä mihin on uskonut. Suomen ja Euroopan, koko maailman puolesta pelkään sitä, että minkälainen helvetti maailmasta tulee, jos oikeus ei tapahdukaan ja Venäjää ei pystytä murskaamaan joidenkin idiottipoliitikkojen sinisilmäisyyden ja lyhytnäköisen oman edun tavoittelun vuoksi. Asun myös ison Kiinan naapurissa Vietnamissa, olen ihastunut Taiwaniin tuossa naapurissa ja tunnen sitä aika hyvin, kuten Ukrainaakin. Täällä pelätään Kiinan ottavan nämä pienet naapuriinsa haltuun myös sotilaallisesti ja kulttuurisesti, taloudellisestihan se on jo tapahtunut hyvin pitkälle.
Minä myös vihaan, minä vihaan Venäjää ja venäläisiä, en ihan yksiselitteisesti ja poikkeuksetta. Ehkä tämä ambivalenssi tekeekin tilanteesta vielä vaikeamman henkisesti. Olisi kuin vanha hyvä kaveri, jota olet ihaillut ja kunnoittanut vuosikymmeniä, yhtäkkiä hyökkää toisen hyvän kaverin kimppuun, haluaa tappaa ja tuhota tämän. Ei se Venäjän hyökkäys alkanut tosin yhtäkkiä vaan sitä on jatkunut jo vuosikausia, mutta kyllä tuo helmikuun 24.päivä tänä vuona 2022 oli järkyttävyydessään havahduttava tapahtuma, joka toi kaiken pinnan alla kyteneen saastan esille.
Olisi kammottavaa elää maailmassa, tai tietää poikani joutuvan elämään maailmassa, jota hallitsisi Venäjä, ihmisyyttä polkeva diktatuuri. Yhtä kammottavaa olisi, jos tuo diktatuuri olisi Kiina. Tosin uskon, että Kiina käyttäisi vähän lempeämpää valtaa, etupäässä taloudellista, ainakin niin kuan kun kukaan ei uhkaa sitä valtaa. Saatan toki olla päätelmässäni väärässä: ehkä Kiinan vallankäytöstä vain ei ole kerrottu kaikkea siten kuin Venäjän.
Taas uusi kamera
Minä olen elektroniikan kuluttajana mahdollisimman epäekologinen, sellainen joka ostaa monta halpaa peräkkäin kuvittelevan, että se on parempi kuin ostaa yhden hyvänn ja kalliin. Ostan keskihintaisia Android-puhelimia noin vuoden-kahden välein. Nykyinen luurini Redmi Note 9 täyttää joulukuussa kaksi vuotta. Se on vielä ihan hyvä mitä nyt akkua kuluu aika tavalla varsinkin Saigonissa matkaillessa. Muilta ominaisuuksiltaan puhelin on riittävän hyvä. Naarmuiset kameran linssit ja sormenjälkitunnistin ovat vain pieni kiusa. Ehkä ostan uuden Redmi Noten (11) ennen nykyisen kaksivuotispäivää.
Pelkällä puhelimen kameralla pärjäisi ihan yvin. Sen saa asennettua jopa polkupyörään kun tarpeeksi väkertää ja videon laatu on hyvä. Myös tärinän ja räminän suodatus toimii paremmin kuin monissa kypäräkameroissa.
Kuitenkin olen ostellut erilaisia kameroita jo vuosikausia. Jo Australiassa pyöräillessäni v. 2013 haaveilin kypäräkamerasta, sillä monet pyöräilijät suosittelivat sellaista autojen seassa puikkelehtiessaan.
Vasta vuonna 2017 kun olin lähdössä Kiovasta, päätin soijoittaa yksitysopetuksella tienaamistani rahoista n. 120 euroa SJCAM 5000 -kameraan. Se olikin sitten hupia Suomessa, Salossa, Helsingissä, Inkoossa. Pääsin jopa siskonpojan motskarin kyytiin ja tuloksesta tein "kaahausvideon" kääntämällä sen lopusta alkuun ja nopeuttamalla sekä muokkaamalla siihen sopivan "musiikin". Ätini vierashuoneen ikkunasta kuvasin timelapse-videota aamunkoitteesta.
Sain hyvän kuvan myös vanhasta tutusta yöpaikastani asuntovaunussa veljeni pihassa Nurmijärvellä. Tässä kamerassa ei vielä ollut perspektiivin korjausta vaan vääristymät jäivät kuvaan kertoen kalansilmälinssistä tai laajakulmalinssistä.
Helsingin katunäkyvmiä tuli kuvailtua yli toistasataa. Ujostutti vähemmän kun kamera oli pieni, nyrkkiin mentävä. Olisipa ollut sellainen jo aiemmin, esim. vuonna 2002 Singaporessa kun olin juuri muuttanut sinne Suomesta.
Myös lentomatkalla Suomesta Moskovan kautta Hanoihin kamerasta oli iloa.
Yritin ottaa ilmakuvia myös Terijoen-Koiviston suunnalta kun koneen karttasovellus näytti meidän olevan niillä tienoilla.
Saavuttuani kesäkuun alussa Vietnamiin, huomasin, että kameran linssi oli rikki. Se toimi vielä jonkin aikaa, mutta sitten lakkasi toimimasta.
Syyskuussa ostin uuden SJCAM 4000 AIR -kameran, jolla kuvailin pari vuotta kunnes sekin meni huonoksi takapihan mökkirähjässä seisytään. Siellä se putosi pari kertaa veteenkin.
SJA10:n ostin elokuussa 2020 ensisijaisesti Saigonin ja Vung Taun reilluilla vaatteissa pidettäväksi turvakameraksi. Siitä kuitenkin naarmuttui linssi heti alkupäivinä enkä ole tähän päivään mennessä saanut vaihdettua sitä uuteen. Ei ole löytynyt tarvittavaa varaosaa eikä sille paikalleen laittajaa. tuo kuvassa näkyvä valkoinen läiskä on se "naarmu". Se lienee vain vioittunut heijastuksen poistokalvo linssin pinnalla?
Saapa sillä aiankin kivempia panorama-kuvia helpommalla kuin puhelimella.
Myös veteen ja veden äärelle kamera on turvallisempi viedä kuin puhelin. Sen lisävarusteena on vedenpitävä kotelo. Niin oli myös aiempien SJCAMien, paitsi A10:n, mutta niitä ei tullut juurikaan käytettyä.
Veden allakin voisi kuvata, jos vesi ei olisi näin savisen harmaata. ehkä joskus loka-marraskuussa kun joka paikka tulvii ja tässäkin on runsaasti uutta sadevettä, voisi koettaa paremmalla onnella.
Satella ja kameran vedestä oton jälkeen täytyy muistaa pyyhkiä kotelon linssiä peittävä osa. Siitä, etten niin tehnyt, johtuu näiden vesikuvien harmaus. Tietysti täytyy myös oppia se, miten kauan kameraa pitää paikallaan kuvatessa. Tämä saattaa vaatia puoli sekuntia ennen kuin kuva on otettu.
Lähikaupungissa käyn yleensä vain silloin kun sinne on asiaa: korjauttamassa pyörääni, lääkärissä tai ostamassa jotakin, mitä ei kannata painon tai ison koon takia tilata netistä. Se on minulle ihan erilainen ymopäristö kuin kotipiha ja kylä täällä viiden kilometrin päässä. Tällaiset siistiksi laitetut puistot saavat minut melkein haukkomaan henkeäni ihastuksesta: miksi en tule tänne joskus aamulla istumaan ja ihailemaan. Retkestä on myös video. |
Loppukuusta tämä tökerö, pyörän etukoriin kiinnitetty kamerateline oli jo historiaa, mutta uusi ei ollut vielä ihan valmis, koska netistä tilatut osat eivät olleet kaikki vielä tuleet. |
Selfie-tikku ja siihen liityvä kiinnitys tulivat ensimmäisenä. Siinä on stanrdin mukainen kolmijalkaruuvi, jolla kameran mukana tulleen pidikkeen saa siihen kiini. Jo näin saisi aikaan paremman ratkaisun: tuon itsekuvauskepin voisi työntää pyörän etukoriin kiiinnitettyyn vaakasuoraan muoviputkeen ja kiristää sellaisellä pyöreällä ruuvin avaulla kiristettävällä metallirenkaalla, joita minulla onkin jo varastossa. Tuo oikealla näkyvä ruma teipattu mötikkä on osa vanhaa systeemiä, jota myös parantelen. Sen sisällä on styroksia ja vaahtokumia, jotka vaimentavat metalliosia pitkin tulevia ääniä. Sen voi sitten kiinnittää välikappaleeksi pyörässä jo olvaan kännykkäpidikkeeseen. Tuohon mätikkään kun laittaa vielä komijalkakiinnikkeet sekä yläruuviin että sivulle, saa monipuolisemmat kuvakulmat.
Kuun viimeisenä päivänä saapui kauan odottamani puutarvara, pöllistä sahattuja eri laatuirisia ja levyisiä paljoja. Osan niistä voin käyttää puutarhassa aidanseipäinä, osan talossa raketeluun. Aloitin keittiöstä tekemällä hyllyn ruoka-aineiden ja astioiden säilytystä varten. Samana päivänä saapui myös kameraan tarkoitettu ulkoinen mikrofoni. Sitä en päässyt vielä kokeilemaan tositoimissa.
Nettikaupasta tilattuna saapui kuun loppupäivinä myös kuan kaivattu appuneuvo: metallinen rengas, jonka voi laittaa mutteripannun ja kaasuhellan polttimen väliin niin, että pannu ja muut pienemmän keittoastiat pysyvät pystyssä. Minä keitän kahvini mutteripannulla joskaan en espresson vahvuiseksi vaan vähn miedommaksi. Senkin sitten laimennan sokeroidulla soijamaidolla.
Minua vuotta vanhempi siskoni, perheen esikoinen, täyttää heinäkuun alussa 60 vuotta. Niin se aika vain kuluu. Meistä kuudesta lapsesta kaikki ovat vielä elossa ja iältämme kaikki olemme nyt 50 ja 60 ikävuoden väliltä. Nuorin täytti 50 juuri ennen pandemiaa.
Pitkästä aikaa harrastin ääninäyttelemistä eli luin ja äänitin lukemani Aleksei Navalnyin kirjoitukset vankiolasta numero 70 ja 71sekä tein niistä Youtube-videot.
Kuvamuistoja
Isovanhempieni hääkuva oli esillä Saloisten kotiseutumuseon vanhojen hääkuvien näyttelyssä.
Lahja Maria os. Mäntylä ja Erkki Johannes Sippala
Vuosi 2013 oli minun 50-vuotisjuhlavuoteni ja sen kunniaksi tuli matkailtua oikein kunnolla. Tammikuun lopulla olin palannut pitkältä Taiwanin-matkaltaan Sydneyyn. Sieltä lähdin maaliskuun alussa pyöräilemään kohti Adelaidea. Adelaidesta sitten lensin Brisbanen ja Kiinan Guongzhoun kautta Suomeen. Sieltä sitten lähdin vapun jälkeen matkaan. Muutamassa viikossa olin tullut Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin, Itävallan, Slovenian, Kroatian ja Serbian kautta tänne Bosnia & Herzegovinaan, joka kauneudellaan hurmasi minut. Myös muuten täällä oli miellyttävää olla. Mostariin pysähdyin muutamaksi päiväksi, mutta sitten oli pakko lähteä takaisin päin kohti Suomea, josta olisi heinäkuun lopulla lento takaisin Australiaan. |
2013 Mostarissa |
2016 kesäkuun puolivälissä tuli jo kolme kuukautta täyteen Ukrainassa, joten viisumiton oleskeluni päättyi. Juuri ennen sitä piti lähteä pois, jälleen Suomeen, kuten jo neljänä aikaisempana kesänä. Kiovan aluueel olevassa Makarivin pikkukaupungissa ja sen liepeillä luonnossa vietin pari päivää ystäväni Olegin luona, mm. juhlien erään hänen kaverinsa syntymäpäiää. Maaliskuussa Makariv joutui venäläisten tuhotöiden kohteeksi kuten niin moni muukin kylä ja kaupunki alueella, Bucha niistä surullisimpana esimerkkinä. Oleg ja hänen perheensä ovat kuitenkin edes hengissä vielä. |
Minä ja Oleg 6/2016 |
Luettua
Heikki Turunen, Timotein tuoksu
Kirjoitin Facebookin Kirjoja kaikille -ryhmässä teoksestä näin:
Heikki Turunen lienee vanhemmille ihmisille tuttu Simpauttaja-romaanistaan ja sen pohjalta tehdystä elokuvasta. Viime vuonna hän julkaisi "testamenttinsa" nimeltään Timotein tuoksu. Valitsin sen kuunteluun Celianetin etusivun suosituksesta. Ajattelin katsoa ainakin vähän alkua, mitä se vanha jäärä on saanut aikaiseksi. En osannut odottaa sellaista yllätystä, joka tuli toisen vanhan jäärän, Pirkko Saision, kohdalla, jonka teos Passio oli todella vaikuttava kokemus. Meinasinkin jättää kirjan kesken kun alussa luodaan vasatkkainasettelu nykynuorten ja kirjailijan oman ikäpolven välille: kyllä meidän nuoruudessa asiat oli paremmin, elämä aitoa ... jäkäjäkä, samanlainen kätisijä kuin Hannu Salama ...
Mutta ei, onneksi kohta rävähti esiin sellaista sanankäyttöä, että oksat pois: Juice Leskisen, Antti Heikkisen laulumailta mehevää kerrontaa ja maalaishuumoria, tunnelmia, eläviä ja kiinnostavia henkilöitä.
Kyllä Turunen yllätti melkein yhtä rankasti kuin Saisio, joskin hänen aiemmasta tuotannostaan tutummilla teemoilla, mutta sen verran hyvin kerrottuna, että tuntuu ihan tuoreelta.
Linkissä arvostelu teoksesta.
Se löytyy siis myös Celiasta äänikirjana.
Leikitäänkö
Tästä teoksesta kirjotiin samaisessa Facebook-ryhmässä:
Linkki esittelyyn.
Olen jo uesin kertonut lukuharrastukseni olevan mahdollista enisen Näkövammaisten kirjaston, nykyisen Celian tarjoamien, netistä ladattavien, äänikirjojen ansiosta. Niitä kuuntelen useinkin muiden toimien ohella, esim. puutarhassa kaivellessa tai pyöräillessä, ruokaa laittaessa, syödessä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.