Tämä on kopio  Blogger-postauksesta  Kuvat tulevat Googlen-palvelusta. 

•  Kuvat joulukuulta 2022 Googlen palvelussa 
• Videota
  • 30.11. valmisteltiin häitä 
  • 1.12.  Iltajuhla  morsiamen perheen kesken 
  • 2.12.  Juhla sulhasen kotona
  • 3.12.  Kävelyllä kotitiellä 
  • 8.12. Autoajelulla ja festivaaleilla. 
  • 30.12.Matka häihin melkein Kambodzhan rajalle
• Vaimon ottamaa videota tällä kanavalla  Sieltä löytyvät myös hänen versionsa mm. häustö ja automatkoista.  

Ukko on 62 ja poika 6, kun seuraavan kerran pitää huolehtia viisumin uusinnasta. Käytiin ostoskeskuksen joulutunnelmia katselemassa ja myöskin hakemassa minulle kolmen vuoden tilapäisen oleskelun oikeuttava kortti.

 

 

 

Joulukuun puollivälin tienoilla aloin patistelemaan vaimoa uuden viisumin hakuun. Silloinen kolmen kuukauden mittainen vanhenisi tammikuun lopulla. Viikkoa ennen sitä on "kiinalainen uusi vuosi" eli vietnamilaisittain tet, kuukalenterin mukainen vuosi, jolloin tiikerin vuosi vaihtuu jäniksen (täällä kissan) vuodeksi.  Aluksi hän ei tahtonut uskoa minua vaan halusi seurata annettuja ohjeita eli käynnistää haku noin kuukautta ennen viisumin vanhenemista. Lopulta hän uskoi ja käynnisti prosessin. Varmistin, että hän todellakin täyttää lomakkeen, jolla haetaan 3 vuoden tilapäistä oleskelulupaa eikä kahden vuoden vapautusta viisumista. Tuohon vapautukseen sisältyy ehto, että aina kolmen kuukauden välein täytyy käydä rajalla leimaamassa passi.  Se olisi minulle vastenmielistä. Nyt en halua juuri matkustella vaan mieluummin pysyn kotona. 
 

Tuollainen kortti minulla oli agentin kautta haettuna noin kahden vuoden ajan. Se lakkasi oleamsta voimassa kun passini vanheni tämän vuoden toukokuussa. Sitä ei suostuttu uusimaan vaan annettiin pelkästään kolmen kuukauden viisumi. Se uusittiin kerran lääkärintodistuksella siitä, etten voi matkustaa pois maasta. Kolmannen kerran ei kelvannut lääkärin lausunto vaan minun piti poistua maasta yli viikoksi ja senkin jälkeen myönnettiin vain kolmeksi kuukaudeksi. 

Minulla oli siis syy olettaa, että viranomaiset eivät ole kovin innokkaita pitämään minua maassa. Onneksi olin väärässä. Joku meidän paikallisessa maahantulotoimistossa vain tulkitsi asioita tiukimman mukaan.  Monet viisumeilla rahastavat agentit yrittivät houkutella asiakkaikseen, se aiemmin avustanut taas kieltäytyi auttamasta kun kuuli mistä provinssista meidän on viisumia haettava. On ollut paljon hyhuja liikkellä muuttuvista viisumikäytännöistä: siitä, että agentit halutaan pudottaa pois välistä ja jokaisen olisi itse haettava viisuminsa. 

Tämä tietää selvää rahan säästöä hakijoille, mutta aiheuttaa enemmän vaivaa, kun viranomaisetkaan eivät välttämättä tiedä asioista tarpeeksi.   

Tämä kolmen vuoden oleskelukortti maksoi 160 euroa vastaavan summan, agentin kautta se olisi ollut vähintään 6 kertaa kalliimpi.  Toki tähän koko tämän vuoden rumbaan kului liki tuhat euroa jos lasketaan se vasten tahtoa tehty lomamatka Kambodzhan Phnom Penhiin. 

Sopivasti jouluksi tuli tuo kortti. Se antoi aiheen virittyä joulutunnelmiin ja myös tehdä suunnitelmia lähitulevaisuudelle. 

Asensin värikkäät jouluvalot olohuoneeseen, vaikka vaimo ja perheensä eivät asiaa oikein ymmärrä. Kuitenkin ne ovat valmiina tammikuun kolmannella viikolla vietettävää tet-juhlaa varten.

Joulukuu alkoi juhlalla. Siitä on tarkmmin videota samoin kuin muista kuukauden juhlista. Joulukuun ensimmäisenä päivänä meni naimisiin tässä meidän pihapiirissä naapurin "pikkutyttö", se hän oli 6 vuotta sitten kun tänne saavuin, nyt jo uhkea nainen.

 

Toiset häät olivat kuun toiseksi viimeisenä päivänä vähän kaempana. Sinne matkattiin autolla.

Toinen hääpaikka oli melkein Kambodzhan rajalla.  Lähdettiin kotoa matkaan vuokra-auton ja sen kuljettajan kanssa. Täällä taksilla ajelu on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Meillä ajelee viidelläkymmenellä tai sadalla eurolla lähes koko päivän. 


Autossa oli ilmastointi varsin kylmällä. Se tai jokin muu syy sai minut vilustumaan. Toivoin, ettei tauti olisi koronaa vaan tosiaankin vilustuminen. 



Matkalla minua ihastuttivat erityisesti näkemäni vuoret ja metsät. 
 

Tässä iha meidän lähellä on tosiaankin pieni vuoristoinen alue. Me asumme suurin piirtein tuon violetin tälän kohdalla. Maa täällä on alavaa savimaat, savikerros ulottuu jopa 21 metrin syvyyteen. 

Viisainta ja käytännöllisintä olisi asua hieman pohjoisempana, esim. tuolla, Ho Chi Minhistä pohjoiseen, josta alkaa Lam Dong-provinssi. Sillä suunnalla asuimmekin vuosina 2018-2019. Muutimme takaisin tänne vaimon kotikylään vähän enen pojan syntymää. Kuvien lähde.

Viimeisimmissä häissä pojalla oli leikkikaveri, suurin piirtein ikäisensä tyttö. Ihan saumatonta yhteistä leikkiä ei syntynyt, joskin kiinnostus oli molemminpuolista.

Olihan siellä vanhempiakin nuoria tyttöjä isän silmän ilona. Morsiamen olin tavannut pari kertaa aiemminkin, samoin hänen äitinsä. Mukavaa väkeä ovat.

Kissa on pojan rakkauden kohde välillä aika voimakkaan fyysisestikin. Se näyttää hyväksyvän tuon riepottelun aika pitkälle. Ymmärtää lähteä karkuun mieluummin kuin vahingoittaa poikaa. Conmeo cat on kissan kutsumanimi, sekoitus vietnamia ja englantia. Suomen kielen sanan kissa hän jo tuntee, mutta yhdistää sen kuvissa näkyviin Misu-kissoihin.

 

Kesäkuussa 2004 pelastimme Australian Queenslandin Woodstockin kaatopaikalta pienen kissanpennun. Sen emo ja muut poikueen jäsenet olviat vielä paikalla kun edellisen kerran kävimme siellä pari päivää ennen sitä reissua, jonka kuluessa näimme vain yhden pennun. Toimme sen kotiin ja annoimme sille nimeksi Misu.(linkissä video). 
 

Ehdotus oli tietysti minun. Meidän ensimmäinen kissamme Suomessa oli myös Misu. Siskoni kanssa toimme sen ja toisen pennun luvatta kotiin Pornaisten mummolan naapurista vuonna 1976.  Tämä Misu  eli vain ykdeksän vuotta siihen saakka kunnes se ammuttiin siksi, ettei se sopeutunut perheen uuteen asuinpaikaan. Minä olin tuolloin jo Oulussa ja minulle kerrottiin asiasta vasta kun Misu oli jo kuollut. 

Tämän Australian Misunkin olisi saattanut joku hyvinkin ampua, sillä suloisest ulkomuodostaan huolimatta se ei ollut mikään kiltti sylikissa vaan alfauros, joka vihasi muita kissoja ja rakasti koiria. 

Elimme yhdessä vain nelisen vuotta. Sen jälkeen kun minä olin lähtenyt kotoamme lokakuussa 2009, tapasin Misun ja muut eläimemme pari kertaa, viimeisen kerran elokuussa 2013. Toki sain vastauksia kysymyksiini, miten Misu voi, myös kuvia.   Nyt 15. joulukuuta tuli viesti, että Misu on kuollut vanhuuteen ja sairauteen. Kunnoitettu 18 vuoden ikä. Kitti-kissa eli vain 15 vuotta, Lolitha ehkä 19 tai 20, Bluey-koira 16 vuotta. Spartacus 12 - 13 vuotta.  Nyt ovat kaikki yhteiset eläimemme menneet.  

Tässä toisessa avioliitossani olen menettänyt vasta yhden koiran. Olen jo kaksi kertaa luullut menettäneeni myös tämän Conmeo-kissan. Ensimmäinen kerta oli ihan sen ensimmäisinä päivinä kotonamme kun löysin hyllyltä kuolleen rotan, jota ensin luulin kissaksi.   

Toinen ekrta oli pari päivää ennen Australian kuolinuutista. Aamulenkiltä tultuani kuulin koirien metelöintiä takapihalta. Se ei ollut tavallista vieraan haukkumista vaan jotakin muuta. Menin katsomaan ja löysin molemmat koirat kissan kimpusta. Kissa oli purtu ihan veltoksi ja kuolan peitossa. Se eli ja maukui vielä, mutta pysyti juoksemaan pakoon kun sain hätisteltyä koiria vähän kauemmas. Lähdin hakemaan keppiä häätääkseni  koirat vieläkin kauemmas. Niin tapahtuikin. Jouduin ihan lyömään niitä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut.  Sitten aloin kutsumaan kissaa "kssss ksss ksss", kuten suomalainen tekee. Se tuli terveenä ja hyvissä voimin luokseni jostain pensaan alta turkki ihan puhtaana. Huokaisin helpotuksesta, mutta sitten tajusin, että  kyllä koirat ovat kissan raadelleet, mutteivät tätä meidän kisua vaan jonkun saman kokoisen ja näköisen.  Löysinkin kompostikasaan kätkeytyneen kissan, jonka ruumis oli jo ihan veltto ja sen huulilta pääsi vain pientä vikinää. Ei siitä ollut enää eläjäksi varsinkaan kun täällä ei ole lähettyvillä eläinlääkäriä, joka voisi yrittää elvytystä. Niinpä tein ikävimmän mahdollisen toimen eli päästin kissan päiviltä ja hautasin. 

pari päivää ennen tätä meidän kissalla oli kiima-aika tai jokin muu syy hieroa takapäätään laattalattiaan. Tuolloin naapurin tyttökoira Blippi dog, joka oli jo yhdet pennut tehnyt vähän aikaa sitten, halusi auttaa sisartaan ja nuolla sitä. Ilmeisesti tämä tapettu kissa oli kosijakandidaatti tai saman poikueen veli tai sisar, jonka meidän Mimi-koira oli ottanut purulelukseen. Saattoi olla, että Blippi-tyttö oli vain paikalla yrittämässä suojella uhria. Tähän päätelmään tulin seurattuani koirien ja kissamme puuhia. Ne jahtaavat toisiaan ja koirat jopa välillä ärhentelevät sille, mutteivät ole yrittäneet purra. Blippi-tyttö näyttää usein pyrivät suojelemaan kissaa Mimi-pojan hyökkäyksiltä.   

x

Jo marraskuun puolella pääsin takapihan puutarhaani katsastamaan tulvavesien aiheuttamia tuhoja. Niitä oli suhteellisen vähän ja nyt joulukuussa kaikki näyttää jo vähän paremmalta.

Tämä talolta, pikku sillalta ja kalakakkavessalta talolleni johtava polku oli vielä marraskuun alkupuolella veden alla.  Sieltä olivat banaanit kuolleet, mutta se ei ole kovin iso vahinko: ne kasvavat nopeasti uudelleen.

Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja siirtää banaanikasvit lähemmäksi vettä, jotta ne toimisivat biologisena vedenpuhdistajana. Aloin myös pengertämään maata ojasta kaivamallani savella sekä ostetulla hiekalla sekä riisinkuorilla ja kookospähinän kuiduilla. Tarkoitus olisi saada banaanit kasvamaan niin korkealla, ettei tulvavesi niihin yllä ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Samalla korotan myös talolle vievää polkua niiden vierellä niin, että pääsen kulkemaan sinne myös pahimman tulvan aikaan.  
 

Kuun alkuun mennessä oli sadekausi jo ohi ja pääsin tarkastelemaan sen seurauksia. Itse asiassa niin oli tehnyt jo marraskuun puolivälissä.  Silloin tämä syyskuuaa 2019 istuttamani mangopuu oli vielä hengissä. Kuun vaihteessa se kuihtui ihan parissa päivässä. Samaan aikaan kuihtui myös kasvusto tuolla sen takana vähän alempana, alueella, jota vaimon äiti ja isä pitävät viljelyksessään. Ovat tainneet myrkyt osua myös mangopuun juuriin.  Toivon vain,e tteivät olisi kokonaan vaurioituneet vaan, että puu alkaisi työtämään uutta versoa.

Muuten selvittiin aika pienillä vaurioilla, jos ei lasketa menetettyjä vetiverian ja muita taimia.  Tältä kuvassa näkyvältä alueelta olivat banaanit tuhoutuneet, mutta ne saa helpolla kasvamaan uudestaan. Siirsin niitä tuolta vasemmalta naapurin rajalta lähemmäs vettä, ojaa josta aion nostella savea polun korokkeeksi niin, ettei alue ensi vuonna enää jäisi tulvien alle. 

Singaporesta vuonna 2019 tuotu pandanus amaryllifolius, kairapalmu on selvinnyt hengissä kolmessa ei kasvupaikassa.

 

Mökin yllä yksi suuri banaaninkorsi roikottaa n. 30 kilon terttua. Lienevät korjuukunnossa joskus tammi-helmikuun vaihteessa.

Tuo kala- ja ankkalammikon päälle rakennettu ulkovessa, anopin ja appiukon projekti, kaipaisi suokaseen ukkivia pensaita tai köynnöksiä. Sitä kautta minun tiluksilleni menevät sillat pitää myös uusia.

 

Nykyään poika jo osaa itse tulla seurakseni hommiin, välillä ihan kiusaksi asti. Se merkitsee sitä, että tuo mökinrähjä ei ole enää pakopaikkani, jossa saan olla yksin ajatuksineni tai äänikirjoineni.  Voin suoraan sanoa toivovani, että poika voisi viettää osan ajastaan kodin ulkopuolella, esim. päiväkodissa tai esikoulussa. Se olisi hänenkin kannaltaa hyvä, varsinkin, jos siellä voisi käyttää sekä vietnamia että englantia.  Toiveissa on, että sellainen koulu avataan ensi vuonna tuonne lähikaupunkiin.

 

Kokkausrintamalla suurin ilonaihe oli erittäin hyvin onnistunut kikhernetempe-erä.

 

Syyskuussa aloitettu projekti saattaa sydän ja kehukot sekä muu elimistö kuntoon, on jatkunut. Ihan kuun lopussa ostin paremman ja kalliimman rannekkeen, joka mittaa sykkeen, unen ja muut arvot kehostani.  Nuo samat arvot ja lisäksi verenpaine mitataan myös tuolla marraskuussa hankitulla puoelet halvemmalla laitteella.  Kummankaan koneen arvoihin ei nyt ihan sataprosenttisesti voi luottaa, mutta kyllä ne antavat viitteitä jostakin, ainakin jos vertaa saman vekottimen aiempiin mittauksiin.

 

Uniapnean hoito jatkuu menestyksellä. Nukun nyt pidempiä öitä kuin aiemmin ja apnea on suhteellisen hyvissä kantimissa. Marraskuussa kaverin Suomesta tuoma ja minun ostamani Resmed Airsense 10 -kone ja uusi sierainmaski ovat päviittäisessä käytössä. En ole muistaakseni nukkunut kuin kerran-pari ilman niitä, silloinkin päivänokosia.  

 

Paremman unen sivutuotteena on paino myöskin noussut. Toki joulukuun aikana sain nousun pysähtymään, mutta painon pudotus ei ole vielä onnistunut. 

Harkitsin jopa laidutuslääkkeiden, semaglutidi, liraglutidi, käyttöä, ja lääkärini lupasi hankkia liraglutidia minulle. Kuitenkin sen jälkeen kun kuulin hoidon hinnan ja sen, että sitä pitää pistää joka päivä loppuelämän ajan, päätin kuitenkin yrittää muita konsteja eli edetä ravinnon ja liikunnan tietä

 

 

Joulua vietimme mm. käymällä ostoskekuksessa katsomassa koristeluja. Myös kotia koristelimme värivaloin ja muovikuusin. Joulupukkia, lahjoja tai muita Suomen jouluun kuuluvia asioita ei meillä nyt ollut. Poika ymmärtää joulusta jo jotakin sen perusteella mitä on katsonut amerikkalaisista ja englantilaisista Youtube-videoista.  Santa Claus on hänestä kuitenkin sen verran pelottava hahmo, ettie hän toivonut sen vierailua. Ostettiin lahjat ihan itse. 


 

Valitsemani joululahja koko perheelle. Tietenkin saattaa olla että minä olen tämän pääasiallinen käyttäjä, koska nuo ovat siivouksessa tottuneet jo siihen että vähän si paistaa keskilattiaa varpuluudalla pakkohan se oli ottaa arkihuolet esille ja kokeilla tuota vekotinta vähän aikaa. Mutta tuskinpa pystyn tähän lopettamaan. Muistan että meillä oli tuo samanmerkkinen imuri joskus 50 vuotta sitten. Silloin imureita ostettiin usein talosta taloon kiertävältä imurikauppiaalta. Taidettiin se meidänkin imuri ostaa sellaiselta. Eka imuri meillä taisikin olla punainen Hoover. Siinä oli putki myös puhallista varten ja siihen liitettävä maaliruisku. Sellaista ei taida näissä nykyissä olla.

 

 

 

 

 

Hyvää joulua myös Kiovaan, muuallekin Ukrainaan, ukrainalaisille Suomessa ja muissa maissa sekä kaikille muillekin. Lämpöä ja valoa sydämiin ja koteihin

Perinteinen joulukuvani pääsi hieman uudistettuun ympäristöön.

Ja jälleen uusi muunnelma pääsi Facebookin otsakekuvaksi.

”Ukraine is alive and kicking”. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin puhe Yhdysvaltain kongressille kertoi selkokielellä, mistä sodassa on kyse. Ukraina taistelee itsenäisyydestään ja vapaudestaan, mutta samalla se kamppailee sellaisen maailmanjärjestyksen puolesta, jossa laittomia valloitussotia ei hyväksytä ja niiden käynnistäjät epäonnistuvat. Suomella on omat kokemuksensa näistä tilanteista ja ymmärrämme, mitä kaikkea on pelissä. Zelenskyin vierailu Washingtoniin oli eräänlainen vedenjakaja. Venäjän hyökkäys on nyt kestänyt kymmenen kuukautta eikä se ole onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan. Ukrainalle annettu tuki on siten tuottanut tulosta. Tunnelma on hyvin toisenlainen kuin hyökkäyksen alla ja sen alkupäivinä. Luottamus Ukrainan selviämiseen ja menestykseen on vahva.   Samalla Venäjän hyökkäys jatkuu ja suuri osa Ukrainaa on edelleen Venäjän miehittämänä. Tuen tarve on jatkuvasti suuri, sillä kyse on aivan eri tyyppisistä ja eri mittaluokan tarpeista kuin mihin viime vuosina on kriisinhallinnassa totuttu. Zelenskyi pyrki luonnollisesti vierailullaan varmistamaan tuen jatkon ja saikin tähän Yhdysvaltain sitoumuksen. ”Niin kauan kuin tarvitaan” -lupauksella on muutakin kuin symbolista merkitystä.   Suurlähettiläät seurasivat Zelenskyin puhetta kongressin salissa, jonne sekä edustajainhuone että senaatti oli kutsuttu yhteisistuntoon. Puhe keskeytyi seisoen esitettyihin suosionosoituksiin niin usein, että minkäänlaista jalkojen puutumisvaaraa ei ollut.