lauantai, 30. syyskuu 2023

2023 syyskuu - kuulumisia Vietnamista

  •  Kuvat syyskuulta 2023 Googlen kuvapalvelussa
  • Videota
    • Syyskuun 2023 videot puhelimesta
    • 21.9.2023  Leikkihuoneessa ja lopuksi vähän pyöräilyä 
    • 23.9. 2023  My name is Erik, not Eric!
       
kissi.png
Nämä kiissanpennut eivät ole suomalaisia mirrejä vaan ihan paikallisia. Kuitenkin heillekin olen antanut jotain suomalaistan: nimet tai nimen. Emokissa on nimetty vietnamilaisitain Conmeo-cat. Pentuja kutsumme suomalaisittain Misu cats. Jo alkuvuodesta yksi pentu sai nimen Misu, mutta se kuoli ennen aikuistumistaan. Nyt meillä on kaksi pentua ja emo, muut saivat uudet koditt rotanpyydystäjinä. Nämä kaikki kolme ovat keskenään niin samannäköisiä, etten ole varma, kykenemmekö erottamaan niitä toisitstaan sitten kun ne kaikki ovat aikuisia. Tosin yksi pennuista on muita tummempi, mikä ei näy kuvassa niin selvästi kuin luonnossa. 

 

 

 

mustikka.jpg
 
 
Oli suu ja kieli mustikassa ... tulevat mieleen lapsuuden mustikkarreissut, jolloin äidin kanssa metsässä ollessa suuhun päätyi enemmän marjoja kuin ämpäriin. Olin todella hidas kerääjä, mutta kyllä niistä itse kerätyistäkin sai suun sinimseksi niin, ettei tarvinnut äidin ämpäristä syödä kuin kotimatkalla Mazdan takapeinkillä. 
 
Muutaman kerran olen reissuiltani tuonut mustikkajauhetta. Sitä sai Helsingin Ruohonjuuresta pienen purkin aika muhkeaan hintaan. Aina välillä olen tehnyt nettihakuja sekä Suomesta, Ruotsista että täältä löytääkseni mustikkajauhetta tai kuivattuja mustikoita. Täältä olen löytänyt tarhamustikkaa ja kandanmustikkaa. Niisä on väri haaleampi kuin lapsuuteni suomalaisissa eikä makukaan ole ihan sama.
 
 
hamtap.jpg
 
Suussani ovat edlleenkin suomalaiset tekarit.  Synnäisen hampaiden puuttumisen, anodentia partialis, takia ne olisi pitänyt tehdä jo lapsena tai teini-iässä, mutta vasta lähempänä kolmattakymmentä syntymäpäivääni ne tehtiin ensin yläleukaan. Ei laitettu implantteja, mutta omien hampaiden hiottujen piikkien päälle tehtiin iso silta
 
jkl89.jpg
Asuin silloin Jyväskylässä, mutta kävin hoidoissa Oulussa, koska olin vielä siellä kirjoilla.  Tuntikausia istuin OYKSissa erikoistuvan hammaslääkäri Liisa Pirhosen tuolissa kun hän hioi hampaitani, leikkeli ikeniä sähkövitsellä, otti muotteja, mittaili ja lopulta hioi purennan kohdalleen kun yläleuka oli valmiina ja alaskin oli laitettu rankaproteesi: sellainen kouluilla muiden hampaiden varassa pysyvä irrotettava. .

Onneksi sattui osaava ja empaattinen lääkäri, joka pystyi poistamaan vähäisimmätkin pelkoni: kertoi, että adrenaliinia sisältävät puudutusaineet aiheuttava vapinaa ja epämukavaa oloa, että kannattaa hengittää nenän kautta hoidon aikana, keskittyä siihenh hengittämiseen niin kaikki sujuu paremmin. Niitä oppeja noudata vieläkin.

Siihen aikaan ei käänykällä oteltu kuvia, minä en edes soittanut. Jyväskylässä asuessani joskus nähtiin Matin pubissa ikkunan vieressä istumassa mies, jolla oli pöydällä Mobiran NMT-puhelin. Se oli lähes salkun kokoinen möktikkä.  Hampaat kuitenkin toimivat hyuvin. Ainoastaan alaleuassa ollut metallisangoilla ympäröiviin hampaisiin kiinnitetty proteesi temppuili: kiristi ja painoi. Yläleuan siltakin tuntui pienenä kiristyksenä ja tuntuu vieläkin, muttei se ole haitannut elämää.

Ainakin kerran kävin Jyväskylässä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön hammasklikalla korjauttamassa sitä alaleuan rankaproteesia ja samalla paikkauttamassa kulmissa olevia omia hampaitani. Siellä sain moitteita siitä, että hoidan hampaitani huonosti kun on pitänyt sillat laittaa. Eivät tajunneet ottaa röntegenkuvaa, joka olisi paljastanut pysyvien hampaiden aiheiden puuttumisen.


Sitten vuonna 1993 muutin Espooseen opiskelemaan ohjelmoija-suunnittelijaksi Arlainstituutissa. Yliopisto-opinnot piti jättää taakse, koska Kela ei enää halunnut rahoittaa opintoja, joiden tähtäimenä oleva ammatti ei toteutuisi. Minä olin sellainen seikkailija-elämänkoululainen, joka oiskeli filosofiaa,, psykologiaa, venäjän kieltä ja kaikkea muuta omaksi sivistyksekseni ja itseni kehittämiseksi. Näin jälkeen päin ajatellen ei ollut hullumpi ajatus sekään ja se sivistys auttoi sitten myöhemmin tietokonealan töissä: en ollut mikään insinööri vaan humanisti mysö työskennellesäni atk-suunnittelijana Helsingin yliopiston slaavilaisten kielten laitoksella (vuonna 1996 siitä tuli Slavistiikan ja baltologian laitos, joka toimi vanhoissa tiloissa Vuorikatu viidessä).

Jos näköni olisi ollut normaali eikä voimakkaasti huono, lähellä sokeutta, muttei kuitenkaan riittävän hono sokeaksi, olisin ehkä voinut Oulun ja Jyväskylän yliopistoissa päästä ihan tutkintoon saakka. Kävin jopa Näkövammaisten keskusliitossa apuvälinesovituksessa, mutt aminulta evättiin lukutelevisio. Kukaan ei tuntunut hoksaavan, että lukemiseni oli niin hidasta ja hankalaa, ettei olisi ollut mahdollista pärjätä runsasta lukemista vaativilla aloilla, jotka olin valinnut: kirjallisuus, aate- ja oppihistoria, filosofia, sitten myöhemmin yhtieskunnalliset aineet. Olisiko edes riittänyt 12-tuntiset lukupäivät suurennuslasilla tihruten kaikkeen siihen lukemiseen, joka olisi tarvittu menestymiseen. Lisäksi vaikuttivat muut asiaat: nuortuuden kapina, joka oli kotiolojen takia jäänyt toteutumatta teini-iässä, se, että häpesin itseäni ja näkövammaani, en edes kehdannut näyttää toisille, että tarvitsin suurennuslasia. Vahvoja silmälasejani en voinut kuitenkaan piilottaa, mutten halunnut puhua näkövammastani kenellekään: en pyytää apua, vaikka olisin sitä tarvinnut. Esimerksiksi ruokaloissa en nähnyt ruokalistaa, mutten pyytänyt ketään lukemaan sitä minulle vaan jätin mieluummin käymättä siellä ja lähdin kaljalle.

 
 
1997.jpg
 
Taksisin vuoteen 1997. 
Sieltä Helsinin yliopiston laitokselta minä sitten kävin aamuisin, ruokatauoilla ja usein iltaisin ja viikonloppuisinkin tutustumassa Helsingin keskusta-alueeseen. Tämä kuva on Senaatintorilta jsoksu huhtikuulta 1997. Silloin minulla oli jo alaleuassa titaanioksidi-implantit.
 


 
teeth2.jpg

 

  Sen jälkeen ei tarvinnut paljoa kiinnittää hampaisiin huomiota vaan tämä tilanne pysyi vakona pitkään . En tainnut 2000-luvun alussa montaa kertaa käydä edes paikkauttamassa. Muutaman kerran Australiassa vuosina 2006-2009 kun vaimon työpaikan siivellä saatu yksityinen terveysvakuutus korvasi vuosittaiset tarkastukset ja tavanomaiset hoidto. Silloin laitettiin kulmahampaisiin lisää amalgamia ja myöhemmin myös komposiittimuovia.  Niitä on vuosikymmenten aikana tungettu suuhuni vamraankin kilokaupalla.  Myös juurihoito on tehty ainakin yhteen hampaaseen.
Kuvasta näkyykin, että yläleuassa nenän alla ei ole nää juuri vaan pelkkä posliinisilta, sen ytimenä taitaa olla valkokultaa ja/tai muita metelleja samoin kuin alaleuan implanttien varaan tehdyssä sillassa. Syntyessäni oli alhaalla keskellä kaksi hammasta. Ne säilyivät aina noin 25-vuotiaiksi saakka, jolloin poistettiin se, mitä niistä oli jäljellä. Yläleuassa oli kaksi iso jäniksenhammasta, jotka hiottiin piikeiksi vuonna 1989 siltaa tehdessä.

Yllä oleva röntgenkuva on vuodelta 2020, jolloin aioin käydä Thaimaassa korvauttamassa kaikki amalgamit keraamisilla paikoilla. Se jäi tekmättä silloin, mutta toteutui vuonna 2016 Ukrainan Kiovassa.

Viimeinen hoitokerta Suomessa oli heinäkuussa 2016, jolloin Joensuussa laitettiin ainakin yksi tilapäinen lääkepaikka.   Se ehkä oli se tekijä, joka motivoi minut hakeutumaan Kiovalaiseen hammashoitoon myöhemmin samana vuonna.

 

 

ukr2006.jpg

 

 tuona vuonna 2016 vietin puolet ajastani Ukrainassa oopettaen vapaaehtoisena suomea ja englantia. Kiovassa vietin syksyn opettaen Skandinaavisessa koulussa.  Lumi-dent-nimisen klinikan ohi kävelin kerran palatessani hieronnasta. Vasemman jalkani akilleen kantapää oli vioittunut Malesian viidakkokävelyllä vuonna 2015 niin pahasti, että kävelykin sujui välillä vain keppiä apuna käyttäen. Opettavainen kokemus oli sekin sillä keppi auttoi minua eirytisesti Vietnamin suurkaupunkien liikenteessä katua ylittäessäni. Opin hyväksymään vanhuuteni ja "rampauteni" ja näytin rohkeasti heijastimella varustettua keppiä   Keppi eli kävelysauva on edelleenkin käytössä lähes aina kun vierailen isoissa kaupungeissa.

 

 

kyiv.jpg
Vuonan 2016 tuli kuluneeksi 30 vuotta Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Osallistuin paikalle tehtyyn tuorstikierrokseen ja näin myös sen onnettomuusreaktorin. Kuvakoosteen keskellä kuva Kiovasta samalta vuodelta ja oikealla kuva Taiwanista joulukuulta 2019.

 

Lumi-dent mainosti olevansa kansainvälisen tason hammaslääkäriasema ja niin se tekee edelleenkin. Onneksi minä en hakeutunut englanninkieliseen palveluun vaan asioin venäjäksi, mikä silloin vielä oli maassa normaalia muualla paitsi Lvivissä, jossa vaadittiin usein ukrainan kieltä. Venäjäksi palvelu olis elvästi edullisempaa kuin englanniksi. Sainv arsin hyvän tarjouksen viisaudenhampaiden poistosta ja amalgamipaikkojen korvaamisesta keraamisilla.
 

 

Röntgenkuvassa yllä  näkyvät neljä viisaudenhammasta siis poistettiin. uutta kokokuvaa en ole hampaistostani vieläkään saanut. Sellaista ei otettu pooiston jälkeen siellä eikä myöskään täällä vietnamissa.   Jälkeen päin, vasta tänä vuonna, huomasin, että keraamisilla paikoilla oli korvattu vain näkyvät paikat, Niistä kun yksi  irtosi tänä keväänä, sen alta paljastui hammasta poistettaessa iso möhkäle ikivanhaa amalgamia.

teeth5.jpg

Sitä vanhaa amalgamia tosiaankin jäi paljon vielä´´Kiovankin korvausten jäljiltä. Se näkyy yläkuvassa oikella juuri siellä, mistä se tänä vuonna lähti irti jättäen ison aukon. Omaa hammasta ei siinä ollut jäljellä juuri muuta kuin juuri ja vähän reunoja.  Tuossa vasemmalla näkyvä posliinikruunun lohkeama oli ehkä juuri se sama, joka oli korjattu Kiovassa 2016. Nyt siinä ei enää pysynyt Vietnamissa laitetut paikat, joten siihen tehtiin uusi puolikas siltaa. Se oli täällä hyvin edullinen kylähammaslääkäri, joka työskenteli ilman assistenttia. Hänen poratessaanpiti minun itseni huolehtia siitä, että mitään ei mennyt kurkusta alas. Hän sitten pysäytti välillä poransa ja imuroi jätteet kunnes taas jatkoi. Tuon Oulussa vuonna 1989 tehdyn yläsillan hän sahasi ksekeltä poikki ja korvasi oikean puolen uudella niin, että lohikeama oli mennyttä. Kuvassa näkyvät ne piikeiksi hiotut omat hampaat sillan alla.

teeth4.jpg


Tässä kuva elokuun lopulta juuri ennen kuin tuonne vasemmala näkyvään aukkoon, toukokuussa poistetun kulmahapaan tilalle oli laitettu implantti ja siihen suojaruuvi. Sen viereisestä runimmaisesta hampaasta paistaa vielä amlgami. Aion vaihdattaa siihen toisenlaisen paikan ennen kuin implanttiin laitetaan kruunu paikalleen. Kuva on yhdistetty kolmesta videokuvan ruutukaappauksesta.

 

 

 

 

 

teeth3.jpg

 

Implantti laitettiin elokuun lopussa ja sen luulumista on seurattu syyskuun ajan ottamalla paikallisia röntgenkuvia. Sekä oman kokemuksen, että kuvien perusteella paraneminen on tapahtunut normaalisti tai hyvin. Leuassa tuntui puutumista noin kolme viikkoa operaation jälkeen. Viimeksi sitä tuntui ihan leuan kärjessä. Ilmeisesti poraaminen tai puudutuspiikki olivat vahingoittaneet hermoja. Jotainv astaavaa tapahtui ilmesesti vuonna 1997, jolloin ensimmäiset neljä implanttia laitettiin Helsingin kirurgisessa sairaalassa, kirralla. Minut nukutettiin, koska oli mahdollisuus, että lonkastani otetaan lisäluuta leukaan. Niin ei kutienkaan tehty. Leikkaava lääkäri kuitenkin kertoi poistaneensa kitarisat siinä samalla.  Siitä leikkauksessta asti sekä maku- että hajuaistini ovat entistä heikompia. Tietysti silloin siihen oli osasyynä myös tupakointi, jota harjoitin aina vuoteen 2002 saakka välillä jopa 50 savuketta päivässä.  Ne aistit eivät kuitenkaan ole parantuneet tupakoinnin lopettamisen jälkeen eivätkä koskaan vamrasti palaudukaan. 

Voiko hammashoito tai muu suukirugia tuhota maku- ja hauaisti?. Tähän kysymykseen löytyy nykyään vastauksia myös netistä, tukea käsitykselleni, että minulle on käynyt niin. Tilanteen korjaamiseksi ei voine paljo tehdä?
 

 

 
pap.jpg

Samalla kehon alueella pysyäksemme, voin kertoa, että siitä on vuosi kun uniapneani todettiin mittauksissa eli havaittiin enimmäkseen hypoapnean tyyppinen uniapnea: siinä hengitykseni ei ole tarpeeksi voimakas, jotta elimistöni saisi tarpeeksi ilmaa/happea.  Kaukauden verran minulla oli lainassa saigonilaisesta  sariaalasta CPAP-laite, Philip respironics. Silloin viisumiasiani olivat niin epävarmalla pohjalla, etten tiennyt kannattaako ostaa täältä Resmed kallilla hinnalla vai käydä ostamassa se jostain muualta, esimerkiksi Suomesta, paljon halvemmalla. Noiden laitteiden hinnat ovat täällä todella pljon Suomea korkeammat. Epäilen sen johtuvan siitä, että laskun maksaa useimmiten vakuutusyhtiö ja niiltähän voi nyhtää ylihintaa.  Suomessa ei ilmeisesti voi, koska siellä hinnat ovat niin edulliset ja monet saavat laitteen ilmaiseksi julkisesta terveydenhuollosta. Minä en saa, joten ihan omilla rahoillabni pitää maksaa, aikanaan omalla työllä tienatuilla.


Ostin laitteita vuokraavalta suomalaiselt yritykseltä käytetyn Airsense 10 -laitteen sekä siihen uuden maskin.  Ilman Suomessa asuvien kavereiden ja yhden tänne matkustaneen apua en olisi saanut niitä tänne Vietnamiin. Kiitos heidän, sain marraskuun alussa 2020. Siitä lähtien laite on olltu käytössä käytännöllisesti katsoen aina kun olen ollut unten mailla. Nykyään  nukun 6-8 tuntia yössä ja terveyteni on huomattavasti kohentunut.


 
nightwalk.jpg

 

Viime vuoden syyskuusta tämän vuoden maaliskuuhun kävin lähes joka aamu 3 - 12 km:n sauvakävelylenkillä. Se paransi terveyttä ja piti myös painoa aisoissa. Sitten kävelyt jäivät ensin jalkavamman takia. Jälleen se vasen jalka, joka tuntuu oelvan akilleen kantapääni. Nyt siihen tuli iso rakko johtuen siitä, että panin jllkaani uudet juoksukengät ilman sukkia. Sitten kun vielä vaimo kertoi, että poliisi on kiletänyt minua liikkumasta ulkona aamuöisin ja vielä lisäksi, kun aloin nukkumaan paremmin, jäivät lenkit tekemättä. Niin on jatkunut jo yli puoli vuotta ja se näkyy vatsan seudulla. 
Pitäisi aloittaa uduestaan ja uhmata poliisin kieltoa ja sitä epämukavuutta, miten täällä ihmiset osoittelevat tiellä kulkijoita silmiin tehokkailla taskulampuilla.  Yksinäisyyttä ja rauhaa, sitä, että voisi kävellä tapaamatta tai edes näkemättä muita ihmisiä, sitä minä täällä kaipaan.

Täällä on liikaa ihmisiä, liian vähän metsiä ja liian kuuma. Siksi haaveilen korkeammalle vuoristoalueelle muutosta. Toki yritän olla jattelematta, että aloitan kuntoilun vasta sitten kun ...
 

 

 
 
 
 
 
 

 

legs1.jpg

 

Lisää vasemman jalan vaivoja valitellakseni: elokuun 28. päivä kun laitettiin se yllä kerrottu implantti, poltin jalkani parkkipaikalle viereemme pysäköidyn mopon pakoputkessa. En huomannut sitä asetellessani Erikiä polkupörän turvaistuimeen. Enkä heti laittanut siihen aloe veraa enkä muuta lääkitsevää voidetta, joten siihen pääsi nousemaan rakkula, joka on nyt särkenyt ja märkinyt yli kuukaden. parantumista ei ole juurikaan tapahtunu, vaikka nyt laitankin sihhen alevoidetta monta kertaa päviässä.

Toki en malta olla repimättä siitä rupia, sillä sitä limaa tai märkää erittyy paljon ja muodostaa paksua rupea siihen ylle ja ympärille. Muistan joskus Oulun terveyskekuksessa lääkärin myöskin repineen muodostunutta rupea palovamman ympäriltä. 

 

koipi.jpg


Tuo sama koipi vihoitteli myös kesäkuussa 2017 kun olin palannut viimeisiimmältä Suomen-reissultani. Se oli myhös ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta kun lensin Aeroflotilla. Finnairilta ostin lipun Helsinki-Hanoi-välille, mutta lennon toteutti Aeroflot ja välilasku oli Moskovassa. Parin päivän kuluttua paluustani alkoi se jalka sitten turpoamaan. Siihen ei tullut mitään ruhjetta vaan punainen alue, joka oli tosi kipeä ja nosti korkean kuumeen. Jalka oli niin kipeä, etten pystynyt sillä edes astumaan kunnolla. Käytiin  tulevan vaimon kanssa lääkärissäj ja saatiin antibiootteja. Röntgenkuvisssa myös käytiin, mutta ei iellä mitään havaittavaa ollut. Joku Facebook-kavereistani epäili veritulppaa. Reilun viikon päästä käytiin lähikaupungissa kiinalaistaustaisella lääkärillä, joka oli tunnettu parannustaidoistaan. Hän vain sievli sitä kohtaa eikä tehnyt muuta. Kun huomasi ärtyneen ilmeeni, pakkasi annospusseihin jotakin lääkettä. Jo kotimatkalla tunin, kuinka jalasta kipu alkoi vähetä ja seuraavana päivänä se oli terve. 

Nyt en ole käynyt tuolla lääkärillä. ehkä pitäisi.

Sein sijaan Aeroflotia en enää käyttäisi mistään hinnasta enkä astuisi Venäjän maaperälle. Taannoinen haaveeni matkustaa Vietnamista Kiinan, Mongolian ja Siperian kautta Suomeen on haudattu. Vaikka Venäjän federaation nykyinen terroristivalta kukistuisikin ja tilalle tulisi jotain ihmimillistä, veisin nyt aihetettujen vauroiden korjaamisen ja luottamuksen palauttamiseen enemmän aikaa kuin minulla on ikää jäljellä.  Nyky8isen elinajanodotten mukaan minulla on vielä parikymmentä vuotta jäljellä. Se on suurin piiretin sama aika kuin olen aseunut Suomen ulkopuolella lähdettyäni sieltä tammikuussa 2002.

Venäjä jatkaa siis edelleenkin sotaansa, käytännössä kansanmurhaa, Ukrainaa vastaan. Ukraina pystyy edelleenkin puolustautumaan erittäin hyvin ylivoimaa vastaan, ksoka se saa aseita ja muuta apua länsimailta.  Kuitenkin sodan hinta on kaikille ihan liian kova, mukaan lukien luonto, eläimet, aineellinen omaisuus ja myös venäläisten hyökkääjien elämä. Heitä on Ukrainan arvion mukaan kuollut liki 300 000.

Minä siis jatkan venäläsiten tuiotteiden, mm. tattarin, boikotointia, samoin vältän venäläistä musiikkia, kirjallisuutta, kulttuuria ja kieltäkin.  Kaikille niille  tulee paras korvaaja Ukrainasta.

Nokia 

 

Aika moni tuttavani on kuullut suustani, että minä käytin lapsena Nokia-kumisaappaita ja teininä Nokia-vessapaperia, että isäni on asunut Nokia-nimisessä kaupungissa ja että eräällä kaverillani lukee passissa syntymäpaikkana Nokia eikä se ole vitsi. 

nokiaphone.jpg

 

Olen muutaman kerran ostanut Nokia-puhelimen varapuhelimeksi. Vuonna 2014 ensimmäisellä Vietnamin-matkallani ostin A15-mallin puhelimeksi, jonka saatoin ojentaa satunnaiselle kadulla tapaamalleni ihmiselle, jolta pyysin apua: soitin puhelimelle englantia osaavalle vietnamilaiselle kaverille, joka sitten tulkkasi puhelimen välityksella sen, mitä vierelläni seissyt englantia osaamaton paikallinen sanoi. Sen puhelimen sitten varssti muutaman muun tavaran ohella valetaksin kuljettaja tai hänen apurinsa laittaessaan mtkatavaroitani autons takaluukkuun.

nokias.jpg


Ennen sitä niitä oli ollut muutamia Australiassa ja sitä ennen sekä Singaporessa että Suomessa työpuhelimina, jopa communicator 200-luvun alussa.  Ukrainasta ostin pikku Nokian vuonna 2016 ja toin sen Vietnamiin. Täällä se taisi päätyä vaimon äidin käyttöön, mutta korvautui uudella jonkin ajan kuluttua.

 

Nyt on sitten tämä C3 00 -mallia, jossa on 3G ja jopa bluetooth-yhteys, värinäyttö ja polyfoniset äänet, jotka olivat vuosituhannen alussa useimmilla vain unelmissa.  Noita hieman vanhempia käytettyjä Nokioita ja mutia sain Australiassa ollessani vaimon tuomina Singaporesta. Hänen veljensä oli taksinkuljettaja ja sai pitää takseihin uonhtuneet lunastamattomat puhelimet. Nettiä minulla ei ollut puhelimessa eikä GPS:ää vielä 2010-2011. Vuonna 2012 taisi jo olla, muttei se kovin hyvin toiminut.

Tässä reilut 10 vuotta vanhassa Nokiassa ovat nettipalvelut muinosien Nokian OVI-palvelun takana, joka ei enää ole käytössä. Minä käytän sitä lähinnä tekstiviestien vastaanottamiseen. Nettikaupasta ja muista palveluista tulee vielä paljon pyyntöjä tekstiviestivahvistukseen.  

Esittelin Erikille pelit, jotka ovat tuossa puhelimessa. Hän ei niistä innostunut. Matopeliä siinä ei tainnut ollakaan.

 

 

nokuus.png

 

Saisihan täältä toki noita uudempiakin Nokia-älypuhelimia,  mutta ihan tuotemerkin takia en sellaista halunnut ostaa. 

 

erikphone.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Pitkään täytyi miettiä, että minkä puhelimen ostaisin vaimolleni syntymäpäivälahjaksi alkukuusta. Kyse on lähinnä siitä, etten miellläni kannata Xiaomi-Redmi-tuotteita, koska yhtö jatkaa edelleen toimintaansa Venäjällä. Kutienkin Redmi on ollut suosikkipuhelimeni jo muutaman vuoden, joten annoin periksi enkä halunnut ottaa riskiä vaan päädyin Redmi Note 12 -puhelimeen. Aluksi yritin ostaa sen netistä, mutta ei onnistunut, joten kävin paikallisessa kaupassa ostoksilla.

Vaimon perimä vanha Redmi Note 8 toimii vielä ihan hyvin, mutta se on ollut Erikin kovassa pelikäytössä. Nyt hän otti tuon uduen samaan käyttöön. Hän osaa jo tise asentaa siihen pelejä ja käyttää useimpia. Valitettavasti tilanne on lipsahtanut siihen, että hän saa pelata melkein päivät pitkät, mikä ei ole hvyäksi hänen kehitykselleen. 

 

Toki yritän tarjota hänelle vaihtoehtoista tekemistä: piirtämistä ja matkoja leikkipaikoille, uusin ihmisten tapaamista, pelivideoiden sijasta opetusvideoita ja muuta kehittävämpää.

 

lek1.jpg

 

Pari-kolme kertaa viikossa käymme leikkitiloissa. Pyöräillessmme sinen ja takaisin Erik pulisee kuin papaupata: kertoo kaiknelaista (englanniksi) ja kommentoi minun sanomisiani. Hän myös suuttuu herkästi, jos asiat eivät suju hänen mielensä mukaan: hänkieltää minua laulamasta, puhumasta silloin kun hän puhuu aj hän usein mittii minua siitä, että teen asioita väärin, ajan väärää reittiä.  Ehkä noita asioita ei voi laittaa muun kuin normaalin kehityksen piikkiin? Ainakin haluan ajatella että se on osa uhmaikää.  Samanlaista komentelua ja pomotusta saavat kokea hänen äitinsä, isoisänsä ja isoäitinsä. Myös vaimon siskon pojille hän välilä suuttuu ja riitelee heidän kanssaan. 

lp1.jpg
Leikkipaikalla vain viiden kilometrin päässä kotoa, on Suomi-huoneeksi ristimämme paikka. Se on jouluteemainen paikka, jossa myös sataa lunta. Lumi on styrox-muruja, jotka imetään kohti kattoa ja puhalletaan sitten alas.

Minä olen sanonut, että halua hänestä lammasta, totteleviasta alistujaa vaan aktiivisen etsijän ja keksijän.ehkä tämäkin on osa sitä kehitystä?

Eräänä päivänä jouduin viemään hänet kotiin kesken leikkitoukion hänen uusein englannikielisten ystäviensä kanssa, koska hän alkoi tappelemaan ikäisensä pojan kanssa lelusta, jonka molemmat halusivat. Tämän pojan kanssa on ennenkin syntynty kahnauksia. Ehkä tein virheen viemällä hänet pois tilanteesta. Olisi ehkä pitänyt selvittää se paikan päällä. 

Olen hieman huolissani siitä, että hänellä ei ole kunnon sosiaalisia konhtakteja muihin lapsiin. Muutamiin aikuisiin niitä on.
 

ntytt.jpg

Miltei päivittäikn hän on tekemisissä noin parikymppisen naapurintytön kanssa. Tytön häissä hän ei halunnut smaaan kuvaan, mutta arkena tyttö käy häntä tervehtimässä ja hän juttelee tämän kanssa vietnamiksi. Myöd kun käymmr ksupsdds, Rtik hsluss odys joysin tytölle. Me emme kumpikaan edes tiedä tämän tytön nimeä. Hän on Erikille vain "girl", kuten isosisä ja monet muut miehet ovat "man" ja naiset "woman". Isoäiti sentään on "grandmamo" (kuten hän sen lausuu).

cs1.jpg

Oli aikamoinen yllätys, kun eräs lauantai otin pitkästä aikaa sohvasurffarin yhdeksi yöksi. Nuori vietnamilainen mies, joka tuli polkupyörällä 50 km päästä ja jatkoi seuraavana aamuna kohti Saignoia ja siitäkin vielä edemmäs. Erik tuli hänen kanssaan erittäin hvyin toimeen englanniksi. Tämä video näyttää sen, miten Erik hyvin asiallisesti korjaa pojalle nimensä kirjoitusasun. 

200s.jpg

Toisenkin sohvasurffarin tapasin tässä kuussa. Tosin hän ei meillä yöpynyt vaan kävin tapaamassa häntä 15 kilometrin päässä kaupungissa, jossa hän oli aloittanut englanninopettajana paikallisessa kielikoulussa. Tämä nuori algerialaisnainen toivottavasti saa tavat myös Erikin joku päivä.
 

Linux

Linus Torvalds, Helsingin yliopiston opiskelija alkoi kehittelemään omaa käyttöjärjestelmäänsä 1980-90-lukujen vaihteessa. Sikäli sekin on Made in Finland, joskin nykyiset Linux-jakelut ovat suuren joukon ryhmätyötä, joka perustuu muillekin keksinnöille kuin Torvaldsin. Siellä on kasoittain avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, joita alan harrasjat kehittävät jatkuvasti. Minä asensin ensimmäisen Llinuxini vuonna 1993. Taisi olla Slackware-jakelu, jonka lataaminen ja kopooiminen korpuille vei tuhottomasti aikaa ja vaati levytilaa sen mittapuun mukaan valtavasti.  Kehittäjää minusta ei koskaan tullut eikä kunnon ohjelmoijaa, vaan tukihenilö ja järjestlemien ylläpitäjä.
 

comp1.jpg



Tietiokoneharrastus on jäänyt viime vuosina aika taka_alalle, mutta tänä vuonna se on aktovoitunut, kun olen halunnut löytää opetusohjelmia Erikille ja säätää laitteet niitä varten  Se on sitten vienyt mukanaan. Toukokuussa ostin uuden tietkoneen:  Interl-xeon e2176m  -prosessorilla varustetun Lnoeov M900-sarjan minitietokoneen, johon sitten päivitin muistin 1-teratavun NVME M2-SSD-levyyn ja toisen 1 teratavon SATA-SSD:hen. Muistin päivitin 32 gigatavuun. Mukana tuli Windows 10 pro-lisesnssi ja lisäksi laitoin siihen Ubuntu 23.04 -Linux-jakelun.

Kannettavaa en halunnut ostaa, koska  en sellaista tarvitse enää. Enhän enää halua matkustella. Mini-PC oli  käytettävyydeltään ja hinta-laatusuhteeltaan paras. Olkoonkin, että nämä saattavat olla käytettyjä malleja. Ainakin tämä oli jäjrestelmänä kolme vuotta vanha ja sitä oli uusittu sen jälkeen. Minä jatkoin uusimista edellä mainituilla parannuksilla.

linx2.jpg

 


Nyt elokuussa päätin jatkaa kokeiluja ja virittelyjä, uudempaan tekniikkaan tutustumista, uhrasin yli 500 euroa ostamalla toisen miniteitokoneen: HP Elitedesk 705 G5 mini pc - Ryzen 5 3400G + AMD Vega 11. Siinäkin on NVME-musitia ja lisäämäni SATA SSD-levy ja vain 16 gigtavua muistia. Käyttöjärjestlmänä on Windows 11 pro ja sen rinnalla Ubuntu Linux.
 

 

Virittelyä ovat molemmat järjestelmät vaatineet.  Kolmas kone, se vanha HP:n i3-kannettava 4 gigatavun muistilla on nyt odottavmaas uutta käyttöä tai uutta omistajaa.  Sen olin ostanut eräältä rahan  tarpeessa olevalta tuttavaltani Saigonissa. 

 

gbm.jpg
Gigabyte G24 F2 24-tuuman näyttä, FHD, PSI 166 hz ei liene parhaita pelinäyttjä, mutta toivottavasti mukava silmilleni.



 

Vielä loppusilauksena odotan saapuvaksi n. 160 euron hintaista 24-tuuman näyttölaitetta, jolla korvaan vanhan 19-tuumaisen omassa työasemassani.  Sen jälkeen saavat virittelyt riittää ja minun täyutyy panostaa enemmän pojan houkuttelemiseen muihin harrastuksiin kuin puhelimella pelaamiseen. 

erikh.jpg


Meilä on se pieni uima-allas, musiikkivehkeitä, piirustusvälineitä ja ne leikkipaikat sekä muta kivaa pyöräilymatkan päässä.  Toivon, että joku päivä pääsemme myös matkustamaan yhdessä vähän kauemmas.

 

bikebatt.jpg

Paikallisen matkustelun parantamiseksi olen törsännyt rahojani myös uuteen 16Ah Lithium-ioni-akkuun. Vanhan 12Ah lisäksi sen kun laittaa pyörän kyytiin, niin tuolla noin viidellä kilolla voimaa, pitäisi päästä jopa 50-60 kilometrin päähän varsinkin, jos käyttää välillä myös jalkoja apuna.  Ehkä niin pitkälle ei Erikin kanssa ajeta, mutta minä voisin yksin kokeilla. Erikin kansa toivottavasti pääsemme myös matkustamaan bussilla. Nyt hän pelkää sitä ajatusta, koska Saigonissa ja kauempana täytyisi nukkua muualla kuin kotona äidin vieressä.
 

 

keskiviikko, 6. syyskuu 2023

2023 elokuu. Vietnamissa asuva vanha mies haluaa korkealle!

 

  •  Kuvat elokuulta 2023 
  • Videota:  2023 07 heinäkuun videot puhelimesta (Kooste Youtubessa)
  • Julkaistu myös Blogger-palvelussa
 
 

 

wedding1.jpg
Yksissä häissä oltiin vieraina tässä kuussa. Vaimon serkku meni naimisiin. 

 

 

Kuinka korkealla on järkevä asua?

elevation5.png
Korkeuskarrttojen lähde: topographicmap.com 

Me asumme eteläisessä Vietnamissa, Mekong joen suistossa lähes merenpinnan korkeudella, vain muutama metri sen yläpuolella. Lähellä on myös alueita, jotka ovat jo sen alapuolella. 

Erityisesti näin vanhempana, isänä, ajattelee tulevaisuutta eri tavalla. Ei ole samantekevää mitä huomenna ja ylihuoemma tapahtuu ja minkälaisissa oloissa silloin eletään, ei vaika minua itseäni ei enää olisikaan olemassa. 

elevation3.png

Vaikkei veden pinnan korkeudessa eikä ilmastossa tapahtuisikaan mitään muutoksia, myös sääolot ovat hyvä syy muuttaa korkeammalle viileämpään ja puhtaampaan ilmastoon. 
 
ilma.png

 

Vielä yksi hyvä syy ovat maisemat. Minun suosikkimaisemani on metsäinen vuoristomaisema, jota halkovat joet. Myös järvet kelpaavat. 

 

 

 

ilma2.png

 

 

Tällaisia ihanteellisia maisemia on tuolla hieman pohjoisempana, 300-400 km:n päässä ylänköalueella noin 700 - 1500 -metrin korkeudella merenpinnasta. Siellä on vuoria, metsiä ja vesistöjä, mutta myöskin palveluita: kauppoja, kouluja ja joukkoliikennettä. Tässä maassa ei ole kovinkaan paljoa asumattomia alueita. Väentiheys on  319 asukasta neliökilometrillä kun se on Suomessa noin 16. Singaporessa vastaava luku oli viime vuonna 8592 henkeä neliökilometrillä.  Mainitse tämän, koska Singapore on lähes ainoa suurkaupunki (samalla maa), jossa voisin kuvitella asvuani. Tosin en suunnittele sinne muuttoa. 

 


b8.png

Asia on ollut mielessä usein ja välillä taas poissa mielestä. Enimmäkseen olen ajtellut, että monetakin syystä olisi vain yrtettävä sopeutua asumaan tällä nykyisellä seudulla, jossa vaimolla on perhe ja elämä. Minä voin sitten joskus myöhemmin, kun poika on isompi, muuttaa muualle.  Olin suunnitellut aloa tuonne takapihalle, joko korkeiden pylväiden päälle tai sitten ponttooneilla kelluvaa, sellaista arkkia joka lelluisi vetten päälle tulvien tullessa. Jos vesi nousee 10 tai 30 metriä, eivät siinä mitkään pylväät talon alla auta. Ei kelluva arkkikaan välttämättä kovin hyvä ratkaisu olisi: tsunamit ja myrkyt veisivät sen mennessään. 
 
Asia tuli minulle ajankohtaiseksi, kun eräs vanha tuttavani Ho Chi Minhin suurkaupungista kertoi muuttavansa tuolle ylänköalueelle vähän pohjoisempaan kuin se alue, jolla vaimon veli asuu ja jossa mekin asuimme ennen Erikin syntymää. 
 
b9.png
 
Toinen syy aatoksen esille tuloon oli se, että sain rahaa. Ei, en voittanut lotossa enkä muisskaan arpajisissa, en saanut perintöä, vaan sain oikeuden lunastaa Australiassa kertyneet eläkesööstöni. Ei niitä kovin paljoa ole, vain muutamalta vuodelta, jotka olin siellä töissä, mutta täällä kuitenkins en verran, että sillä voisi ostaa palan maata ja raknetaa sille mökin, joka on näissä oloissa ihan asuttava.  Lunastuksen oikeutti se, ett täytin pyörietä vuosia ja minusta tuli vanhus. Itse asiassa olisin saanut lunastaa ne rahat ehkä jo 12 vuotta sitten poikkeusluvalla ja viimeistään viime vuonna, mutta ihan hyvä, että saivat kasvaa korkoa tähän asti. Olisin voinut pitää niitä vieläkins iellä, mutta niitä ei vaimo eikä ehkä kukaan muukaan saisi ulos, jos minulle sattuisi jotakin. Se ajatus tuli vahvasti esille korona-aikana. Parempi saada ne rahat tänne ja sijoittaa niin, että ovat vaimon ja pojan käytettävissä sitten kun minusta aika jättää
 
 
Rahojen lunastamiseksi minun piti uusia Australina  passi. Ensimmäisen passini sain siinä maassa vuonna 2010 kun suunnittelin ensimmäistä ekrtaa poistuvani sieltä. Olin saapunut joulukuussa 2002 enkä sen jälkeen ollut poistunut. 
 
 
auscit.png

 

Minusta tuli Australian kansalainen virallsiesti 31.8. 2007 eli 15 vuotta sitten. Tosin seremonia järjestettiin paria päivää aikaisemmin. Silloin en suunnitellut edes maasta poistumista, en edes Singaporen-matkaa yhdessä vaimon kanssa, joka kävi siellä lähes joka vuosi. 

 

 
pp2.png

 

Vasta vuonna 2010 kun olimme eroamassa ja minä olin lähtenyt pesästämme, tuli ajatus matkustaa Thaimaahan hammashoitoon. Sen oli esittänyt eräs henkilö kommuunista, joss ayritin asumista alkuvuodesta 2010. Hän ja vaimonsa suosittelivat kaikkien amalgamipaikkojen poistattamista ja korvamista keraamisilla. Se olisi kuulemma kannattavaa tehdä Thaimaassa. Tulisi siltikin halvemmaksi kun laskee lennot ja oleskelun siellä. 

 

 
Paikkoja en koravnnut, mutta matkustin tuon vuoden lokakuussa ensin Singaporeen ja sitten Thaimaan Chiang Maihin, sieltä vielä Indoensioan kautta takaisin Singporeen kunnes vuoden viimeisenä päivänä lensin Australian Perthiin. 
 
Tuo toukokuussa saatu passi kastui kaulapussissa paitani alla niin, että teksti meni lukukelvottomaksi ja kuva suttuiseksi. Marraskuussa sain uusittua sen Australian Bangkokin lähetystössä. Uusi passi vanheni marraskuussa 2020. Nykyinen passinikin on voimassa kymmen votta eli se vanhenee hieman ennen kuin täytän 70 vuotta. 
 
b33.png

Passia en ajattele tarvitsevani matkustamiseen vaan hankin sen nyt vain todistaakeni henkilöllisyyteni australialaiselle työeläkeyhtiölle.  Hakemuksen olin jättänyt netissä jo heinäkuun alkupuolelle. Piti odottaa kaksi viikkoa aikaa Australian Saigonin konsulaatista. Siellä minua palveli erittäin ystävällinen ja asiallinen vietnamilainen nainen.   Hän suositteli, että tilaan notaariajan jo nyt parin viikon päähän, jolloin passin pitäisi olla noudettavissa.  Se oli aikaisemmin, mutta notaariaikaa ei voinut siirtää aiemmalle päivälle. Muutenkin ajattelin matkustaa uudelleen Saigoniin niin, että samalla voisin juhlia syntymäpäivääni siellä. 
 
Ajattelin jräjestää juhlan vegaaniravintolassa, mutta ajatus kuvui kokoon, koska juuri kukaan ei ollut tulossa. Yksi kaveri kävi kanssani Filthy vegan-ravintolassa jossa tälläkin kertaa nautin brittityylisestä roskaruuasta kuten tavallista. 
 
Seuraavana päivänä sitten hain passini, teetin siitä oikeaksi todistetun kopion ja lähdin bussilla kohti kotia. 
 
Kotona sitten täytin pdf-muotoisen hakemuksen eläkesäästöjeni nostamiseksi, tulostin, allekirjoitin ja lähetin liitteineen sähköpostilla Queenslandiin. 

Noin viikon kuluttua olivt rahat tililläni.  Nyt siirtelen niitä pikku hiljaa vietnamiin ja katson mihin ne sijoitan. 
 
Maan ja kiinteistöjen hinnat ovat kohonneet viime vuosina, mutta tämän vuoden aikana ne ovat lähetneet laskuun, koska korkotaso on nousuut.  Yleinen käsitys on, että hinnat laskevat vielä tänä vuonna ja ehkä ensi vuonnakin, joten olisi viisainta odottaa.  Sinä aikana voisi sitten katsella sopivaa paikkaa asettua. 
 

b1.png
 
Erikin koulunkäynnin kannalta ei ole isoa eroa siinä, missä asumme. Hyvät kansainväliset koulut ovat minun tuloilleni aivan liian kallita. Edes noilla eläkesääsötillä ei rahoiteta juuri enempää kuin yksi lukukausi  Saigonin suomalais-vietnamilaisessa koulussa. Tosin siellä suomalaista ei taida olla muu kuin henkilökunnan lähtömaa. Opettajia ja mutta henkilökuntaa tulee sinne suomesta, mutta opetus on englanniksi. 

b6.png
 
 
Viime kuussa jo keroinkin kotikoulusuunnitelmista, siitä, että otan isomman vastuun pojan kouluttamisesta ja oepttamisesta joko kokonaan kotikoulussa tai sitten paikallisen kyläkoulun täydentäjänä siten, että hän oppisi enemmän englanniksi ja myös jonkin verran suomen kieltä ja kulttuuria.  En pidä häntä ihmelapsena enkä haluakaan hänestä sellaista. Hän on alle e-vuotias eikä sen ikäisen mielesätni tarvitse vielä lukea eikä kirjoittaa saati että puhuisi kolmea kieltä. Kaksi riittää ja se, että hän osaa vaihtaa lennossa vietnamin ja englannin välillä, on minusta jo iso ihme. Vietnamiin hän kuuluu sekoittavan joitakin englannin sanoja, mutta se on minulle vain merkki, että hänen sanavarastonsa on englanniksi suurempi kuin vietnamiksi
 
Kuun viimeisenä päivänä tätä kirjoittaessani poistin Facebook-kavereistani erään Australiassa vosikymmeniä asuneen suomalaisen naisen, joka suureen ääneen alkoi paasaamaan siitä, miten minun "accent" on niin suomalainen. Se on hänen mielestään pahaksi pojalle. Itse hän kyllä puhuu aussiaksentilla, mutta huonoa suomea: sekoittaa siihen koko ajan englannin sanoja. Ei ole ensimmäinen kerta kun hän työntää nokkansa asioihin väärällä tavalla. Tolki on hyväksi, että pojallani on myös muita kosketuksia englannin kieleen kuin minä, mutta ei siitä tuolla asenteella pidä puhua. Ihan sama juttu oli jo ennen pojan syntymää kun pikkusiskoni oli huolissaan, että tuleva lapseni oppii rallienglantia.  Täällä Aasiassa on ihan normaalia, että ihminen saa puhua englantia omalla korostuksellaan. Singaporessa sen jo opin. 

 
b7.png

Viime kuussa tutustuimme tyttöön ja poikaan, jotka ovat paikallisia, mutta osaavat englantia yhtä yhyvin kuin Erik eli nämä kolme p0ystyvät kommunikoimaan keskenään englanniksi.  Käymme joskus heidän kotonaan sotilaskasarmilla. Siellä on paljon tilaa, jopa asfaltoitua pihaa rullaluistella ja isoja kenttiä pelata jalkapalloa, myös uima-altaita. Ympäristö on niin erilainen, portilla konepistoolia tai kivääriä roikottava sotilas, että Erik pelkää siellä. Hän peittää silmänsä eikä suostu puhumaan noin viiteen minuuttiin.  Kohta hän kuintekin jo leikkii kavereittensa kanssa, välilä myös riitelee erityisesti pojan kanssa, myös muiden poikein, serkkujensa jotka käytäv täällä. Tyttöjen kanssa sujuu paremmin. 
 
b11.png

Tyttöjä on aika vähän perhepiirissä, mutta välillä heitäkin käy kylässä ainakin julissa, kuten naapurin tytön häissä. 
 
 

b10.png

 

 

Tai nainenhan tämä tyttö on, vaimon serkku. Hän meni naimisiin tämän kuun puolivälissä, hänen pikkusiskonsa jo viime joulukuussa.  Kuusi vuottahan siitäkin on jo kun minä tulin tähän pihapiiriin ja nämä tytöt olivat teinejä, nuorempi taisi olla vasta 12 vuotias.  Tämä vanhempi tyttö käy usein moikkaamassa Erikiä ja yt he ovat ystävystyneet. Käydessämme kauppa- ja leikkireissuilla, Erik usein haluaa ostaa tytölle jotain hyvää: keksejä tai karkkia.  Hääkuvaan hän ei tämän kanssa suostunut eikä häissäkään tehnyt muuta kuin pelasi isoäitinsä puhelimella. Isoäiti on kuvassa hänen takanaan. 

 

 
b5.png
 
Päähuomioni on tosiaankin pojan sosiaalisten taitojen auttamisessa ja sitten siinä, että yritän tarjota hänelle muita virikkeitä kuin videoiden katselu ja pelien pelaaminen.  Yhdessä olo ja yhdessä tekeminen, vuorovaikutus, puhuminen, kuunteleminen, ne ovat minusta tärkein harjoiteltava asia. Kaikki muu voi odottaa. 

Lpasen pitää olla tottelevainen ja kuuliainen, kunnioittaa vanhempiaan. Näin minulle opetettiin sekä kotona että koulussa.  Tällaisia arvoja en halua opettaa pojalleni. Toki toisten ihmisten kunnioitaaminen on tärkeää olivat he sitten minkä ikäisiä tahansa, samoin eläimiä pitää kunnioittaa ja kohdella lempeästi. Ne asiat toki haluan hänen oppivan etupäässä niin, että hän saa niistä hyvät mallit ja esimerkit skeä isältään että muilta ympäristönsä aikuisilta. 
jek2.png

Tottelevaisuus ja kuuliaisuus ova helppoja vanhemmille, tiedän sen nyt. Kyllä tekisi mieli olla lujana kun poika pistää vastaan ja moittii minua: kieltä laulamasta, äräthää, että olen väärässä, sanon tai kuulen väärin. Niin hän tekee usein. Silloin muistutan itseäni siitä, että hänelle on hyväksi olla aktiivinen ja aloitteellinen, on hyvä näyttää tunteensa. Toki hänen täytyy sekin oppia, että muut voivat reagoida hänen tekemisiinsä ja sanomisiinsa tunteella, että isäkin voi olla joskus vihainen eikä hyväksy hänen sanojaan ja tekojaan. 

Olen jo pienestä lähtien puhunut hänelle paljon erityisesti kävely- ja pyörälenkkiemme aikana. Nykyään ajamme sen n. 30 km kierroksen pari kertaa viikossa kun käymme leikkimässä. Nyt hän puhuu itse ja reagoi minun sanomisiini: kertoilee pitkiäkin tarinoita, on innoissaan sankareistaan,mm. Talking Tom-pelihahmosta ja hänen ystävistään. Tulee mieleen miten siskoni poika oli tuossa iässä innostunut mutanttikilipikonnista: Turtles sitä ja Turtles tätä. 

lp1.png

Coopmart-ostoskekuksen leikkipaikalla on videopelejä, mutta täällä Superkidsissä ei niitä ole. Sen sijaan on kainelaista tkemistä: hyppimistä, liukumista ja monenlaisia leluja. Käsillä tkeminen, luominen  on hauskaa ja tulee luonnostaan.


Kotonakin kuluu paljon piirustuspaperia ja kyniä kun hän haluaa piirtää sanarinsa ja ohjeita eri asiohin. 
Osa piirustuksesta tapahtuu magneettitaululla ja osa tietokoneella, pääsoin kuitenkin kynällä ja paperilla. 

b3.png


Uiminen ja vesileikit ovat yksi harrastuksistamme. Tässä kuussa tein pieneen uimahuoneeseemme, vanhaan sikakarsinaan, katon välillisistä ja läpinäkyvistä muovipaneeleista.  Nyt auringon valo siivilöityy kivasti muovien ja kasvillisuuden läpi. 

b4.png
 
Vielä täytyy viritellä sinne mustista muoviputkista kunnollinen auringolla toimiva vedenlämmitin sekä sadeveden keruujärjestelmä. Ensi kuussa ovat tulsossa taas vuoden kovimmat sateet. 
 
 
 
b2.png
 
 
Vegaaniruokaa kokkailen joka päivä vähintäänkin kerran. Kuumailmakypsentimellä (Airfryer) teen leipäni ja piirakkani. Kuvan kurpitsa-juustokeitto oli maultaan yliveto. Vegaanista juustoa olen opppinut tekemään myös kiinteämmässä muodossa entistä paremmin. Tosin hirvittää se, että sopivan kiinteään juustoon täytyy käyttää niin paljon kookosöljyä. 
 
ca1.png
 
Meillä on kuusi kissaa: emo hänen viisipentuaan. Tämä oli jo toinen pentua, mutta ensimmäisestä kaikki kuolivat. Emo hylkäsi ne ilmeisesti siksi, että ne olivat sairaita tai hän itse oli kypsymätön äidiksi. Halusin leikkauttaa emon jo silloin, mutta vaimon mukaan täällä ei kukaan voi tehdä sitä. Kahden Facebook-kaverin avustuksella kuitenkin löytyi lähikaupngista neljän kilometrin päästä eläinlääkäri, joka sen pystyi tekemään heti kun nämä toiset pennut kasvoivat riittävän isoiksi.  Se päivä sitten koitti ja emo topiui leikkuksestaan seuraavana päivänä. 
 
Vaimo aina välillä puhuu, että joku haluaisi ottaa näistä pennuista yksi tai kaksi kotiinsa. Kuitenkin ovat sitten peruneet adoption. 

Olen valmis rahoittamaan näiden kaikkien pentujen laikkuksen, koska se ei ole kovin kallis: n. 30 euora tyttökissan kastraatio, pojan varmaan vielä vähemmän. 
 
tta.png

 

 

 

 

Hammasimplantti asennettiin paikalleen sen jälkeen kun lähes täysin ikivanhasta amalgamista koostuva iso kulmahammas oli poistettu.  Sen amalgamin olin mukamas korvauttanut keraamisella paikalla Ukrainan Kiovassa vuonna 2016. Halvalla sen hoidon sai, mutta näyttääkin nyt siltä, että keraamiset paikat oli laitettu vain pintaan niin, ettei amalgami näy sieltä alta. 

Käytiin vaimon ja pojan kanssa lähikaupungissa hammasklinikalla. Implantin laitto ei ollut niin kivulias kuin hampaan poisto oli ollut toukokuun lopulla. Aiemmin, vuonna 1997 Helsingin Kirurgisessa sairaalassa laitetut neljä implanttia laitettiin nukutuksessa, koska oli mahdollisuus, että luuta olisi otettu lonkasta vähän paksuntamaan hyvin ohutta keskikohtaa alaleuan luusta. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. 


 
prigo.png
Kuvan lähde: Etelä-Suomen Sanomat 

 

Venäjä jatkaa edelleenkin Ukrainan terrorisoimista ja kansanmurhan yrittämistä. Ukraina ei anna periksi. Suurin uutinen asiaan liittyen oli tämän kuun lopulla kun tuli tieto, että Jeveni Prigozhinia muuta Wagner-palkkasoturiyhtiön väkeä kuljettanut lentokone syöksyi maahan Venäjällä Tverin lähellä. Kaikki koneessa olleet kuolivat. Prigozhin johti juhannuksena kapinaa, jossa joukot alkoivat marrimaan kohti Moskovaa. Hän lopetti kapinan yhtäkkiä ja näytti siltä, että hän teki sovinnon Vladimir Putinin kanssa.  Yleisesti uskotaan, että lentoturma oli Putinin järjestämä kosto pettureille. 

 

 
 
 

tiistai, 1. elokuu 2023

2023 helmikuu. Kuulumisia Vietnamista

 

  •  Kuvat helmikuulta 2023 Googlen palvelusta
  • Videota: 
 

Koulunkäynti ei sujunut




Onko se nyt esikoulu, lastentarha vai koulu suomalaisittain, mutta koulu se on täkäläisille ja kouluna me siitä puhumme. Ajatus laittaa hänet sinne tuli tammikuun alussa Uuden vuoden juhlassa ranskalaiselta kaveriltani, jonka molemmat lapset käyvät tätä koulua. Käytiin tutustumassa siihen ja sitten päätettiin laittaa hänet sinne helmikuussa kunhan tet-juhlan eli kuukalenterin mukaisen Uuden vuoden juhlinta on ohi.  
 
IMG_20230222_120257.jpg
Ostoskeskuksen leikkihuoneella on kaikenlaista tekemistä. 


Niin sitten koitti ensimmäinen koulupäivä maanantaina 13.2. Ätinsä ja isoäitinsä veivät hänet sähköpyörällään sinne 12 kilometrin päähän. Minä sitten hain hänet moottoripyörällä Tero-serkkuni kanssa. Tero oli tullut käymään luonamme Thaimaasta ja viipyi vajaan viikon.  Saman viikon perjantaina veimme hänet lentokentälle Ho Chi Minh Cityyn. Torstaina oli siis sen viikon viimeinen koulupäivä. Silloin minä hain hänet juuri kuntoon saamallani sähköavusteisella pyörällä.  Phaksi onneksi ollessamme koululla, alkoi satamaan, mikä ei ole lainkaan tavallista tähän aikaan vuodesta. Mukanani ei ollut sadevarusteita, joten odottelimme koululla pitkään ja sitten kun sade vähän taukosi, ajoimme kolmisensataa metriä Co-opmart-ostoskekukseen ja kävimme ostoksilla sekä yläkerran leikkipaikalla.  Se on maksullinen leikkitila on kaikenlaista puuhaa lapsille: palikoita, kirjoja, liukumäkiä, pallomeri.  Minä tein seillä virheen jättämällä hänet hetkeksi yksin paikan hoitajan huomaan käydessäni alakerran pankkiautomaatilla. Siellä venähti pidempään, koska jostain syystä tunnuslukuni ei kelvannut ja kortti lukkiutui. Takaisin palatessani Erik oli kauhuissan ja itkua pidätellen, ihan samoin kuin hän oli silloin kun hait hänet koulusta. Toki hän sitten asettui heti ja iloitsi siitä, että pääsi leikkimään seurassanil. Piti soittaa vaimolle ja neuvotella tilanteesta. En halunnut jättää pyörääni kaupunkiin ja mennä kotiin taksilla vaan pyysin vaimoa tulemaan hakemaan hänet taksilla. Niin ei käynyt vaan pojan isovanhemmat tulivat hakemaan hänet moottoripyörällä, joka oli näinä päivinä ollut serkun käytössä hänen ajaessaan hotellille 4 km päähän ja kierrellessä ympäriinsä. 
 
IMG_20230217_160454.jpg
 
Tuon kokemuksen jälkeen poika selvästi sanoi, ettei halua mennä kouluun. Seuraava päivä perjantai oli vapaapäivä koulusta, koska lähdimme saattamaan Teroa lentokentälle. Kuten tavallista taitoimme matkan taksilla. Koko päivä siihen meni, mutta auto ja kuljettava kustansivat alle 100 euroa. 
 
Koulun pihalla Erikin suosikkipaikkoja oli liukumäki. Niitä on siellä useitakin, myös yksi pidempi spiraalimainen. 

Seuraaavana maanantaina ja tiistaina käytiin edelleen koululla, mutta nyt teimme lyhennettyä päivää: hänet vietiin sinne aamulla yhdeksän jälkeen ja minä hain hänet jo kolmen jälkeen iltapäivällä. Leikimme vähän aikaa pihalla, kävimme ostoskeskuksessa jäätelöllä ja ajoimme sähköpyörälläni kotiin. Hän oli edelleen sitä mieltä, että koulussa on muuten kivaa, mutta hän ei halua jäädä yksin opettajan ja kavereiden kanssa. Opettajan mukaan hän oli iloinen ja sosiaalinen, itki vain kun näki äitinsä lähtevän. Kuitenkin kun minä hain hänet, hän näytti kaikelta muulta kuin iloiselta: hyvin järkyttyneeltä. 
 


Niinpä lupasin hänelle, että keskiviikkona menemme koululel bussilla  eikä hänen tarvitse jäädä sinne yksin ellei halua.  Lähdimme sähköpyörillä neljän kilometrin päähän kaupunkiin odottamaan bussia. Jätin pyöräni sairaalan parkkipaikalle, josta jattelin sen hakea kun olimme tulleet takaisin bussilla. Erikin äiti ei ollut innoistaan bussimatkailusta, koska ei tiennyt milloin bussi kulkee eikä siitä saanut kysymällä selkoa. Tyypillistä täällä.  Bussi tuli vasta sitten kun minä olin jo mennyt takaisin hakemaan pyörääni. Siihen ei noussut meistä kukaan vaan vaimo lähti omallaan kotiin ja minä omalla pyörälläni viemään poikaa kouulle tuo n. 10 km matkan. 

Saavuimme sinne reilusti myöhässä, lähempänä yhtätoista. Leikimme jonkin aikaa pihalla ja tapasimme mm. muutamia neljäsluokkalaisia, jotka tulivat juttelemaan. Eräs pojista osasi hyvin englantia ja halusi jutella kanssani. Hän kertoi osaavansa myös kiinaa. 
 
Erik ei halunnut jäädä koululle, joten lupasin, että lähdemme ostoskekuksen kautta kotiin kun ensin sanomme heipat opettajalle.Lähetin kanslistille asiasta viestin ja kohta sekä englanninopettaja että Erikin oma opettaja/hoitaja tulivat paikalle. Poika piiloutui selkäni taakse eikä halunut edes nähdä heitä.  Hän itku kurkussa kertoi, että koulu on Halloween-koulu ja opettajakin on Halloween-opettja. Se oli selvä viesti. Välttääkseni enemmän sielullisen vahingon, päätin, että hän saa lopettaa täällä seuraavan viikon alusta jos vielä niin haluaa. 
 
Jälleen tein virheen kun lähdimme pyöräilemään kohti kotia iltapäivän kuumuudessa. Minä paloin auringossa, mutta yritin suojata poikaani siltä mahdollisimman tarkkaan vaatteilla, kätkemällä hänet pyyhkeen alle. 
 

Hän sariastaui siitä tai jostakin muusta: sai kuumeen ja ystkän  Siksi hän sai olla poissa koulusta torstain ja perjantain. Ilmoitin siitä koululle samoin kuin kerroin, että jos hän ei maanantai-aamuna halua tulla sinne, pidämme ainakin muutaman kuukauden mittaisen tauon. 

Koulun uima-allasta emme siis päässset käytäämään kertaakaan, koska uintipäivä oli perjantai.  Olin jo päättänyt tehdä kotiin uima-altaan: olin alkanut kaivamaan sitä omalle tontilleni, mutta sitten sainkin idean, että muunnetaan vanha sikolätti uima-altaaksi. Niin sitten tapahtui ja se oli jo melkein valmis, mutta käyttö lykkääntyi pojan osalta sairauden vuoksi. 



 
Maanantaina poika oli edelleen sitä mieltä, ettei halua mennä kouluun, joten päätimme pitää sen tauon. 
 
 
 
IMG_20230212_100048.jpg
 
Jo vähän ennen koulun aloittamista huomasin selvästi, että hän on kiinnostunut toisista lapsista, lähinnä havainnoimaan heitä ja leikkimään lähellä, mutta ei samoja leikkejä. Hän myös haluaa tervehtiä muita lapsia ja joitakin koululaisia, mutta aikuisten seurassa hän on ujo. 
 
Yllä oleva kuva on Vung Taun kuapungista, jonne Erik ja äitinsä ajoivat taksilla sunnuntaina 12.2. hakemaan Tero-serkun ja minut kotin.  Olin perjantaina ajanut bussilla Saigoniin ja siellä tavannut Teron, joka oli saapunut sinne edellisenä päivänä. Lauantai-aamuna olimme ajaneet bussilla Vung Tauhun, jossa osallistuimme suomalaisten saunailtaan. 
 

Suomalaisten sosiaalinen elämä siellä on elpynyt koronakauden jälkeen ja lauantaisin siellä on taas saunailloissa väkeä. Sauna on todella hyvä: jättimäinen kiuas, joka tuntikausien lämmityksen jälkeen antaa todella makoisat löylyt. Valitettavasti vain lauantai on huon päivä käydä siellä, koska hotellien hinnat ovat korkeimmillaan. Tuo pieni merenrantakaupunki kun on viikonloppuisin erityisesti saigonilaisten suosima lomailukohde. 

IMG_20230211_144447.jpg
  
Minä olin käynyt siellä edellisen kerran joulukuussa 2020 eli rielut kaksi vuotta aiemmin. Kovin usein en aio käydäkään myös vastaisuudessa johtuen välimatkoista ja lauantaista
 
 

Sähköpyörä 


Jo viime vuoden puolella aloin valmistelemaan polkupyöräni sähköistämistä, varustamaan sen sähkömoottorilla niin, ettei tarvitse kuumassa pelkällä lihasvoimalla polkea, vaan voi välillä vaihtaa "vapaalle" ja antaa tuulenvireen viilentää ihoa.  Helmikuun aikana tämä haave sitten toteutui, kun olin tammikusssa päättänyt ostaa muuntoon tarvittavat välineet: moottorin, sen ohjaimet ja akun, naapurimaasta Kambodzhasta. Vietnamilainen myyjä kun ei saanut aikaiseksi myydä minulle sellaista.  
 
 
 
 
 
 
 

Phnom Penhissä asuva kaverini kävi ostamassa osat minulle, kuljetti ne moottoripyörällään rajan yli ja lähetti kuriirilla kotiimme. Paketin hinnaksi tuli n. 400 euroa. 

 
 
IMG_20230214_193557.jpg

Olin päätynyt tilaamaan moottorilla varustetun etupyörän. Aluksi sen asentaminen tuotti hankaluuksia johtuen siitä, että myyjä oli antanut mukaan ylimääräisen ohjausyksikön eikä kunnon ohjeita. Saimme sen Teron kanssa kuitenkin ajokuntoon. Sitten minulle jäi vielä paranneltavaa.  Siinä asiassa auttoi paikallinen pyöräliike, jonka vakioasikkaisiin olen kuulunut muutaman vuoden. Seiltä tuo pyörä onkin aikanaan ostettu: jo heti saavuttuani joulukuussa 2017.  
 
IMG_20230220_115610.jpg  
Päätin vaihdataa koko etuhaarukan, koska sen jousitus ei toiminut ja lisäksi ohjaustanko antoi periksi, niin että se kääntyi myös väärällä tavalla. Huomasin, että takarengas on epätasiannen aiheuttaen pomppimista. Niimpä vaihdatin senkin. Sitten huomasin, että pyörä on liian kevyt polkea kun käyttää moottoria apuna. Olisi parempi silloin voida käyttää raskaampaa vaihdetta. Niinpä asetnnutin kuusi vaihdetta takapyörään.  Sillä tavalla pyörästä tuli kevyempi polkea niin, että en tarvitse muuta kuin isoimman vaihteen eikä se ole riittävän raskas kun käyttää moottira. Siksi pitää seuraavaksi vaihtaa isompi eturatas. 


 
Unta ja liikuntaa mittaan edelleen älyrannekkella. Tosin se ranneke toimii myös rannekellona. Sitä on paljon kätevämpi vilkaista yöllä kun puhelinta. Ei synny kiusautsta lukea vietejä eikä sanoa mitään tärkeää, vaan pelkkä ajan vilkaisu riittää ja seuaavassa silmänräpäykseswsä olen taas unten mailla. 
 
 

 


>
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

tiistai, 1. elokuu 2023

2023 maaliskuu. Kuulumisia Vietnamista

 

 
sadecweather.png
Kuumaa ja kuivaa, silti hiostavaa. Sitä se on ollut nyt maaliskuussa. Tammi- ja helmikuu tuntuivat viileämmiltä kuin aikaisempina vuosina. 

 

Ehkäpä olen jo jonkin verran tottunut tähän ilmastoon, tai sitten se on vain sitä, että oleskelen vedessä liki joka päivä ja sitä, että yöt nukun viileässä,  21-22 asteeseen säädetyn lämpöpumpun, ilmastointikoneen alla. Se on todellakin ihan sänkyni jalkopäässä erillisessä nukkumakopissa, jossa on myös kaiutinjärjestelmä soittamassa rauhoittavaa musiikkia sekä viime marraskuussa hankittu Rssmed Airsense 10 PAP-kone. Unta tehostavat myös antihistamiini, doksylamiini, joista en ole yrityksistä huolimatta päässyt eroon sekä purkista otettu melatoniini. Niitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön, koska sivuvaikutuksena saattaa olla jopa kohonnut dementia- tai Alzheimer-riski. Yhtä toimivaa vaihtoehtoa en ole kuitenkaan vielä löytänyt. 

 

 


Noin kuuden tunnin unien jälkeen yöllä kahden-kolmen välillä herään, käynnistän jääpalakoneen, jon soodavetta suuhun tunkevien vatsahappojen eliminoimiseksi, käynnistän kävelysovelluksen älyrannekkeesta, otan sauvani ja käyn. Kävelen pari tuntia, vähintään 5 kilometriä noin kolme-neljä kertaa viikossa. Muutamana aamuna en vain jaksa herätä niin aikaisin tai sitten nukun pommiin eikä enää aamulla neljältä tai viideltä enää viitsi lähetä sauvakävelemään, koska liikkeellä on jo liikaa ihmisiä ja alkaa tulla jo liian kuuma. Toki vuorokauden alimmissa lämpötiloissa kello kahden ja neljän välillä tulee silloinkin jo hiki, kun usein ollaan Suomen näkökylmasta katsoen hellelukemissa. 

IMG_20230322_074127.jpg

Maisemat, joissa kävlen,  näyttävät päiväsaikaan tällaisilta. Minä kuitenkin kävelen yön pimeydessä, tai yritän etsiä yön pimeyttä, muttei se täysin onnistu. Tiet ovat entistä parempia ja niiden varsilla on kirkkaita katulamppuja, samoin taloissa on entistä enemmän kirkkaita pihavaloja. Ne ärysttävät minua yhtä paljon kuin pihoilla tai pelloilla seisovat talolliset, jotka osoittelevat tiellä kulkevaa kirkkailla led-lampuilla suoraan silmiin. Minua sellainen suorastaan suututtaa ja usin ilmaisen suuttumukseni juoksemalla kohti lampunpitelijää heiluttaen toista kävelysauvaani. 

Silloinkaan kun ei ole lamppuja välittömässä läheisyydessä, ei voi kuun ja tähtien valosta nauttia täysin, silllä taivalle heijastuvat läheisten kaupunkien ja kylien valot.  Nämä valot näkyvät avaruuteen asti. Muistan nähneeni satellittikuvia, joissa laajoja valottomia alueita löytyy hyvin vähän: eniten Pohjois-Koreasta.   

Minulla on huono näkö. Oikeas silmä on päivän valossa lähes poissa käytöstä. Siinä ei ole enää edes tekomykiötä, koska se lienee ollut poissa paikaltaan jo leikkauksesta lähtien eli elokuusta 2011, jolloin tekomyköt asennettiin Indoneisan Jakartassa. Vasen silmä on edelleen yhtä hyvä kuin silloin, mutta oikean silmän linssi jouduttiin poistamaan vuonna 2019. Pimeässä sekin silmä näkeelähes yhtä hyvin kuin vasenkin.  

IMG_20230322_071844.jpg

Täällä on paljon vettä: Mekong-joen sivuhaaroja, niistä syvennettyjä ja jatkettuja kanavia, pelloilla lainehtivaa vettä sekä pelloille kaivettuja veden keräilyaltaita, joista mekin ilmeisesti saamme talousvetemme. En tiedä miten syvällä täällä ovat peruskallio ja pohjavedet  15-21 metriä paksun savikerroksen alla. Jokia käytetään paljon kuljetusreitteinä: mm. rakennustarvikkeiden ja työkoneiden sekä tietenkin maatalouden tuottamien hedelmien, vihannesten ja riisin. 

IMG_20230322_073026.jpg 
Siltoja on paljon uusittu viime aikoina. Meidänkin lähitienoillamme on ainakin neljä siltaa revitty auki ja niitä ollaan parantelelemassa samoin kuin tietä, jotta henkilöautot ja isotkin kuorma-autot pääsevät niitä myöten syrjäisempiinkin kolkkiin, joissa ei ole kuin muutama talo. 
 
Minulle sillat ovat hyviä paikkoja pysähtyä aamuöisille jooga- ja jumppatuokioille. Sillalla on viileämää ja niiltä näkee kauemmas, koska ne ovat veneitä varten tehdyt kaarviksi.  Siellä teen vartalon kiertoliikkeitä  "pyllistävää koiraa" sekä muita  hitaita venytyksiä.

Juoksuaskeleita otan silloin tällöin, mutta vähemmän kuin viime vuoden puolella. Rannekkeen mittaama syke pysyy alle aerobisen eli 130:n suurimman osan ajasta. Se johtuu osittain myös siitä, että kuntoni on parantunut niin, ettei syke enää niin helpolla nouse.  

Aamulenkillä askeleita tulee joskus kymmenisen tuhatta, toisinaan vähän vähemmän. Päivän aikana en enää mittaa niitä, koska sen viitsi pitää ranneketta savisissa puutarhatöissäni takapihalla.
 
IMG_20230313_111729.jpg

Viime kuussa muunsin pyöräni sähköavusteiseksi. Yritän polkea jonkin verran, mutta moottorin apu on tervetullut, koska ilma on niin kuuma. 

IMG_20230313_111755.jpg
 
Ostin siis etupyörän, jonka keskiössä on moottori. Kaverini toi sen Kambodzhasta. Takapyörään laitatin kapan, jossa on kuusi vaihdetta. Pyörä oli liian kevyt polkea edes raskaimmalla vaihteella, joten nyt loppukuusta laitatin isomman eturattaan. Se vähän paransi tilannetta, mutta vielä vähän raskaampi saisi olla,  sillä moottorin apua kventää polkemista huomattavasti. 


Pitää kuitenkin suojata itsensä auringolta, koska koko pöyrämatka edes lähikaupunkiin 4 km päähän ei ole puiden ja banaanikasvien varjostama. Vaatetus on paras suoja auringon poltteelta. 

IMG_20230330_112759.jpg
 
Kaupungin puistossa suojaa tarjoaa myös sen keskellä kasvava jättimäinen puu. 


IMG_20230307_182033.jpg
 
Meidän on nyt helpompi pyöräillä läihkaupunkiin, käydä "OMO-kaupassa" (Erikin nimitys sen valintamyymälälle), ostaa sieltä jätksit ja karkit ja sitten kotimatkalla pysätyä puistoon nauttimaan se sekä kokeilemaan kuntolaitteita. Ne on tarkoitettu aikuisille, mutta poika kuitenkin nauttii niistä. 

IMG_20230307_182212.jpg

On tärkeää, että meillä on kontakteja ihmisiin myös kodin ulkopuolella nyt kun poika päätti viime kuun lopussa, ettei jatka 12 km:n päässä olevassa koulussa. Hän pitää koulusta muuten, mettei halua olla siellä yksin ilman kotiväkeään. 
 
IMG_20230326_140922.jpg
 
Koulun lähettyvillä  on isompi ostoskeskus, jonka yläkerrassa sijaitsee iso leikki tila. Siellä saa reilun kahden euron hintaan leikkiä vaikka koko päivän.  Olen päättänyt, että käydään siellä sunnuntaina , ollaan vähän pidempään ja yritetään tutustua muihin lapsiin.  Kuvassa yllä näkyy hänen oikealla puolellaan tyttö, joka osaa englantia lähes yhtä hyvin kuin hänkin. Tämän neljävuotiaan Suzien vanhemmat ovat vietnamilaisia, mutta osaavat englantia. Isä on töissä kansainvälisessä yrityksessä.  
Tutustuimme tyttöön ja hänen äitiinsä, juttelimme ja lapset leikkivät yhdessä. Tyttö käy sitä koulua, johon Erik ei halua mennä, mutta ehkä  myöhemmin, jos heistä tulee hyvät kaverit, Erik voisi rohkaistua menemään hänen mukaansa varsinkin, jos he saisivat olla samalla luokalla. 

IMG_20230326_112844.jpg
 
Minusta olisi helpompi ja mukavampi myös pojan kannalta, että hän voisi puhua koulussa englantia edes yhdelle ihmiselle. Siksi todella toivon, että tämä yksi ihminen olisi nyt löytynyt. 

IMG_20230326_105859.jpg
 
Tuolla leikkitilassa on kaikkea mielenkiintoista ja kehittävää. 
 


IMG_20230326_143009.jpg
 
Värittäminen eli käden hallinta on vielä hakusessa. Samoin on kirjainten kirjoittaminen ja piirtäminen. Hän kyllä tuntee jo kaikki englannin kielen aakkoset, ei ehkä vietnamilaisia sikäli kuin olen ymmärtänyt.   Hänen kanssaan pystymme keskustelemaan menneestä ja tulevasta. Hän pystyy jo myös kertomaan minulle, mitä hänelle sanotaan vietnamiksi.  Välillä ne valehtelevat hänelle, mistä minä en alkuukaan pidä.  Kirjoitin Facebookissa asiasta näin: 
 
Valehtelu on syntiä. Valehteleminen on rumaa.Valheella on lyhyet jäljet. Rehellisyys perii maan. Olen saanut suomalaisen kasvatuksen ja siinä korostettiin rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä. 
Vietnamissa on toisin. Täällä valehtelminen kuuluu kasvatusmenetelmiin siinä missä lyöminenkin. Minä en harjoita enkä kannata kumpaakaan. Toivon, että pystyn välittämään pojalleni enemmän suomalaiset arvot. Mutta miten käy kun hän kasvaa ja elää tässä maassa, josssa valehteleminen ja petkuttaminen ovat kaikkialla. Olen oppinut täällä sen, että juuri9 kehenkään ei voi luottaa. Onneksi on sentään muutama poikkeus minunkin tuttavapiirissäni. 
Onkohan tuo epärhellisyys sosialismin perintöä? Sitä samaa, jota harjoitti Neuvostoliiton propaganda aikanaan ja sitä mitä KGB-Putin, Shoigu, Medvedev, Lavrov tekevt häpeämättömästi nykyään saadakseen huomion pois vääryyksistään.
 
Siihen kaverini kommentoi: 

Vietnamilaisen ensi reaktio on jos sanot että hän valehtelee on että hän suuttuu. Ei siitä että valehteli vaan että jäi kiinni siitä😊 Kieltää vahvasti ettei ole valehdellut ja sitä ei ole koskaan tapahtunut.


Ja minä: 

 kun joku mopotaksi tai kauppias on jäänyt kiinni valehtelusta hän on tulkkina toimineen kaverin välityksellä selittänyt, että kyse oli väärinkäsityksestä, koska hän ei osaa englantia. Tietenkään kielellinen kommunikaatio ei ole liittynyt asiaan mitenkään kun on ollut kyse hinnoista, jotka on kommunikoitu laskimen kautta tms.
 
...

Olen joutunut nettikaupassa huijatuksi muutamia kertoja eli paketissa on tullut halvempi tuote tai sitten siellä on pelkkää pakkausmateriaalia. Koska firma (Lazada) on kansainvälinen (Singapore), ei onnistu, vaan valituksen jälkeen olen saanut rahani takaisin ja muutaman kerran myyjän blokattua sivustolta.


IMG_20230311_144207.jpg
 
Viime kuussa muunsimme vanhan sikakarsinan uima-altaaksi. Se ei ole paljon isoa kylpyammetta suurempi, mutta pojan tarkoituksiin sopiva puolilleen täytettynä ja minullekin virkistävä vaihtehto mudassa rypmiselle. Asensin altaaseen muovisen katon sekä sivuille verhot. Tein myös suojakannen mustasta muovista. Allashuone kuumenee mukavasti auringossa. Vieläkin sinne tulee lähiseudun puiden siitepölyä tuulen mukana, joten ensi kuun hommaksi jää hyttysverkon asentaminen. 
 
IMG_20230311_144322.jpg
 
verhot avaamalla saa näkymän vaimon enon perheen kukkaviljelmille. 
 
IMG_20230306_124845.jpg
 
Viime syntymäpäiväksi ostetut pallot pääsevät nyt veteen, pallomeri parhaimmillaan. Hyttysverkosta teemme niille liukumäen seinää alas, jotta voimme harjoitella pallojen heittämistä niin, että ne liukuvat nätisti alas. 

IMG_20230308_122324.jpg
 
Altaan vesi likaantuu todellakin helposti.  Se saattaa johtua myös käytetystä betonista, ehkä jopa laattojen ominaisuudesta päästää väriä. Mitään klooria tai suolaa en käytä, sillä altaan vettä voi nyt kuivana aikana käyttää puutarhan kasteluun. 
 

Ostin netistä pumpun veden suodattamista varten. Suodatin ei kuitenkaan ole riittävän tehokas. Pitää joskus hankkia sellainen hiekan läpi suodattava.  Tätä pumppua voin kuitenkin käyttää veden pumppaaiseen puutarhaan ja/tai sen lämmittämiseen. Aion hankkia pitkän pätkän mustaa viermäriputkea ja asentaa sen aurinkoon. sitten auringon kuumottaessa pumppaan vetta putken läpi. Ainakin kuuman suihkun siten saisi järjestettyä. Sähköllä toimiva suihkulämmitin-pumppu-yhdistelmä ei anna minulle riittävän kuumaa vettä, sellaista, joka korvaisi saunan edes jollain tavalla. Olen ollut aina kuumien suihkujen ystävä. 

IMG_20230331_080912.jpg
 
Ennen tämän "sikauimalan" rakentamista olin jo aloittanut altaan  kaivamisen takapihan pehemeään saveen.  Se projekti on edelleen työn alla. Teen siitä ehkä lammikon lotuksen kukille, mutta myös Erikille laikkipaikan. Vasemmassa reunassa näkyy liukumäki, josta hän voi likua veteen. Se on jo käytössä. 
 

Olen aidannut puutarha-aluettani estääkseni ankkoja ja kanoja tulmeasta syömään kasveja ja niiden siemeniä.  Vaimon äidin avulla hankitut ohuet bambukepit sekä musta nailonverkko toimivat vuoden-pari. Toki syys-marraskuun tulvat saattavat romahduttaa ne, muta ne saa suhte edullisesti taas pystyyn. 
Tälle alueellehan minulla on suunnitelmissa rakentaa pieni yhden huoneen mökki. Sitä varten maa täytyy paaluttaa ja pengertää. Suurimmalta osin penkereet ovat no niiin korkeat, etteivät tulvaedet hautaa tonttia alleen, mutta täytyy ainakin yksi sadekausi vielä varmistaa, ettei maa vajoa takaisin veteen.   

Aitojen vierille kylvin uusia papuja: lähinnä vihreää ja mustaa mung-papua.  Vielä viikko ennen kuvan ottoa pavunvarret rehottivat vihreinä paljon korkeammalle. Pavut olivat jo valmiit, kuivuneet auringossa palkojensa sisälle. Korjasin sadon talteen. Olivat pavut kovin pieniä, joten en ottanut niitä syötäväksi vaan kylvin ne uudestaan maahan.   Huhtikuussa on odotettavissa jo jonkin verran sateita ja toukokuussa pavut toivottavasti jo peittävät nämä huterat aidat.  Myös sinihernettä, clitoria ternatea, joka on rehottavat mökinrähjän katolla,  olen päässyt levittämään kypsyneistä siemenistä.  
 

IMG_20230331_080402.jpg

Elokuussa 2019 rakennettu mökki alkaa entistä enemmän jäämään penkereiden alle. Sen tukipaalut olivat alunperinkin hyvin lyhyet, alle 2-metriset, joten ne murtuivat toiselta puoeltaan ja mökki on vajonnut syvemmälle.  Alussa tein sillä puolella joogaa ja kiikuin joogakeinussa. Nyt se ei enää onnistuisi. 

Tähän etualalle, veden ylle, mutta paremmin perustettuna, ajattelin rakennuttaa uuden mökin: peltiseinäisen, kunnolal betonilla pohjustetun, sisältä oheuella puulla vuoratua, kunnolla lämpöeristetyn mökin.   


IMG_20230331_080116.jpg
 

Alueelle kulkee banaanien reunustama polku, jonka yhdessä päässä on tuo mökkini ja toisessa kakkakalavessa, on vielä sen verran matalaa maata, että se jäisi tuliven alle. Banaanien juurille veden ääreen olen kuitenkin yrittänyt   rakentaa sen verran savipenkereitä, etteivät tulvavedet huuthelisi niiden juuria ihan paljaiksi. 

 
IMG_20230330_120532.jpg
 
Kulku mökilleni tapahtuu vaimon äidin suvun maiden kautta. Tuossa vanhimmassa rakennuksessa me asumme. Siellä on myös minun lämpöeristetty huoneeni nuykkumakoppeineen. 

Tuossa vasemmalla asuvat vaimon eno vaimoineen sekä joskus vielä toinen heidän aikuisista tyttäristään. Nuorempi tytär meni joulukuussa naimisiin ja asuu miehineen parin kilometrin päässä. 
Perhe viljelee alueella kukkia, mikä ilahduttaa minua suuresti. Viisi vuotta sitten näin ei ollut, vaan takapihalla pidettiin sikoja, joide haju levisi kaikkialle. 
 
Vaimon serkku, joka asuu tuolla äärimmäisen oikealla näkyvissä taloissa, pitää vieläkin sikoja aika lähellä uima-allasta. Niiden haju onneksi ei yllä ihan altaalle saakka, koska tuuli vie sen kohtti heidän ausintaloaan. 

Meidän talomme katto vuotaa vieläkin sateella. Vettä tulee katon ja seinien saumojen läpi jopa minun nukkumakoppiini silloin kun oikein rankasti sataa. 
 
Olen tässä kuussa hoputtanut vaimoa melkein päivittäin tilaamaan miehen korjaamaan katon: laittamaan uude pellit. Samalla voimme parannella sadeveden keruukouruja ja sadevesitankkeja. 
 
IMG_20230331_195705.jpg
 
Paitsi vesitiiviiksi, haluan tehdä nukkumakoppini myös enemmän ilmatiiviiksi estääkseni viileää ilmaa karkaamasta ulos ja hyönteisiä tulemasta sisään. Välillä sieltä löytyy jopa torakoita, mikä täällä päin ei ole yhtä paha asia kuin Suomessa. Eivät ne sentää kimppuun käy ja pure kuin lutikat. 
 
Maksan meidän sähkölaskumme, joka sisältää myös veden. Lasku on yleensä 50 euroa kuussa tai alle. Täällä kun paikalliset eivät lämmitä eivätkä jäähdytä asumuksiaan vaan elävät luomu-ilmastossa.  Vietnamissa ei ole ydinvoimaa vaan sähkö tuotetaan käsittääkseni pääasiassa vesivoimalla. Aurinkovoimaa voisi käyttää nykyistä paljon runsaammin, mutta sen investointikustannukset ovat monille kotitalouksille liikaa.  Minulla on haaveissa joko tehdä itse auringolla tomiva vedenlämmitysjärjestelmä tai ostaa sellainen. 
 
IMG_20230331_195421.jpg
 
Minä käytän huoneessani kahta lämpöpumppua laskemaan lämpitlaa  n.  3 - 8 astetta alle ulkoilman lämpötilan. Lämmittää ei koskaan tarvitse, vaikka laitteessa siihenkin sopiva toiminto on olemassa. 
Ei ole nostanut sähkölaskua juurikaan se, että viime vuonna asennutin toisen lämpöpumpun, nyt nukkumakoppini vuoteen jalkopäähän puhaltamaan suoraan päälleni 21-22 -asteista ilmaa.  Nukun paksun täkin alla kaksi pipoa päässäni: yksi ohut kypärän alle tarkoitettu huppu on pap-koneen sierainmaksin alla ja toinen, bambusta kudottu sen päällä.  Sen päällimäisen vedän silmilleni nukkuessa. Raotan sitä vain katsoakseni kelloa ranteestani. Aktiivirannekkeessa on selkeät isot numerot ja ne saa esiin jopa kättk silmien eteen nostamalla. Minä kuitenkin painan napia ja raotan huppua. Tai kauluri se päällimäinen huppu oikeastaan on, sellainen, joss on aukko sekä ylhäällä että alhaalla. Se kuitenkin venyy niin, että siitä saa tehtyä myös hupun pään ylle ja kasvojen eteen.  Alimmaiseen huppuun olen tehnyt ylimääräisen reiän pään päälle Resmedin letkua varten. Letku lämmittää ilman 27-asteiseksi. Enää en anna laitteen kosteuttaa sitä kuten aiemmin tein.  Ehkä siitä johtuen maski ärsyttää sieraimia enemmän kuin aiemmin? 
 
IMG_20230322_090445.jpg
 
Lepäilin myös toisenlaisessa kopissa 22.3. jolloin oli Suomen eduskuntavaalien ensimmäinen ennakkoäänesyspäivä.  Lähdin matkaan kävellen jo aamuseitsemältä. Piti mennä niin aikaisin, koska Erik ei olisi päästänyt minua yksin matkaan, jos olisi ollut näkemässä. Onnekeni hän nukkuu usein jopa kahdeksaan.  Onnekseni tällä kertaa, mutta koulu- ja työelämää ajatellen pitäisi täällä olla aamuvirkku jo lapsesta. Aika pienetkin aloittavat koulutiensä jopa kuudelta aamulla. Erik menee nukkumaan tunti-pari minun jälkeeni, nukkuu sen 8-9 tuntia ja valvoo koko päivän ottamatta päiväunia. Tunnin päiväunet olivat yksi asia koulussa, joka sai hänet inhoamaan sitä paikkaa. 
 
IMG_20230322_072539.jpg
 
Niin, minä lähdin kävelemään tuon 5 kilometriä paikalliselle bussiasemalle. Lipun olin jo ostanut netistä ennakkoon, kuten tavallisesti teen.    
 
Kävelin näitä aamuyön lenkeiltä tuttuja maisemia nyt päivänvalossa katsellen. Täällä päivä valkenee jo aamulla kuuden maissa ja aurinko laskee reilut 12 tuntia myöhemmin illalla kuuden jälkeen. Näin on ympäri vuoden. Ajoissa on vain pieniä muutoksia, tuskin tuntiakaan eroa kesän ja talven välillä. 
 
IMG_20230322_074950.jpg

Viimeinen kilometri piti tallustella ison tien vartta kunnes viiden kilometrin ja reilun tunnin jälkeen olin bussiasemalla. Siellä piti odottaa melkein tunti bussin tuloa. Olen aina paikallani mielelläni liian aikaisin kuin viime tipassa. Ainahan sitä on tekemistä kun mukana on puhelin ja mp3-sotin, johon on ladattu äänikirjoja. Usein, esim. aamulenkkien aikana on hyvä lepuuttaa aivoja ilman mitään muita virikkeitä kuin fyysinen ympäristö: antaa ajatusten ja tunteiden vain virrata takertumatta mihinkään ja suorittamatta mitään. 
 
Kuva THACO-yhtiön nettisivulta. Vietnamilainen yhtiö on valmistanut busseja ja henkilöautoja jo vuodesta 1997 lähtien. 

 
Yllätyksekseni bussi olikin laadukas "Limusiini" eli makuupaikkabussi, jossa oli enemmän jalkatilaa sekä yksyiset makuuhytit, jotka saattoi sulkea verhoilta sekä ikkunan että käytävän puolelta. Tällaisiin olin jo tottunut vuosina 2018 ja 2019 matkustaessani Saigonin ja Dalatin väliä.  

futabus.png
 
Toki varaussivulla oli asista mainittu, mutta en ollut sitä huomannut, ihmettelin vain kohonnutta lipun hintaa 
 
lhcm.png

 

 

 

 
190 000 vietnamin dongia eli vajaat 8 euroa tuosta n. 150 km matkasta. Itse asiassa lippu oikeuttaisi aloittamaan matkan Long Xuyenista, joka on tunnin matkan päässä toiseen suuntaan. Tuo yhtiö hinnoittelee liput lähtö-määränpää-periaattella eikä hinta muutu, vaikka matkan aloittaisi jostain siltä väliltä tai jäisi pois aikaisemmin. 
 
IMG_20230322_101057.jpg
 
Yhtiö omistaa myös väliasemia, joilla voi poisjäämisen ja kyytiin nousun ohella myös syödä, , kahvitella  käydä siistissä vessassa  tai tehdä ostoksia sinä aikana kun bussit pysähtyvät siellä n. 15-30 minuutiksi.  
 

  Siellä on tarjolla myös kasvisruokaa: yksi tai kaksi vaihtoehtoa runsaalla eurolla per annos. 
 
 
Tämän yhdeksän vuoden aikana, joina olen Vietnamiin tutustunut sekä bussit, bussiasemat, tiet, sillat ja muu infrastruktuuri ovat huomattavasti kehittyneet. 
 

Bussissa kuuntelin äänikirjaa, muistaakseni Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous, torkahtelin, käytin puhelinta mm. videopuhelu Erikin kanssa. 
 
Bussi saapui Saigonin laidalla olevalle isolle asemalle (Mien Tay) puolen päivän jälkeen. Sieltä jatkoimme hintaan kuuluvalla minibussilla keskustaan. 

Grab-mopotaksilla jatkoin pari kilometriä ja reilun euron arvoisesti Caravelle Saigon -hotellille, jossa äänestys pidettiin. 
 
Toukokuu 2019 Business Finland, Ho Chi Minh City, tiloissa järjestettiin eurovaalien ennakkoäänestys. Kuukautta aiemmin oli eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Kävin molemilla kerroilla äänestämässä. 

 
Äänestyspaikkana ei ollut tällä kertaa Business Finlandin toimisto niinikään keskustan alueella vaan tuon loistohotellin kabinetti.  Äänestys oli todella joustava ja palvelu ystävällistä sen jälkeen kun henkilökunnan avustuksella oli löytynyt oikea huone tuosta hulppeasta lukaalista. 
caravelle.png

 

Sellaisessa ympäristössä, viiden tähden hotellissa, ei tällainen köyhä maalaispoika mutaisine kynnenaluksineen usein pääse käymäänklään saatika että olisi varaa ottaa sellaisesta huone. Katsoin netistä, että olisi pari sataa euroa maksanut yöltä 

En jäänyt yöksi edes halpaan hotelliin vaan vaalien jälkeen kävin kahvilla tapaamani suomalaisen kaverin kanssa ja sitten lähdin kohti kotia smaa tietä kuin olin tullutkin. Ensin mopotaksi kaupungin bussiasemalle, josta ostin lipun, sitten minibussi isolle asemalle. Siellä reilun tunnin odotus, jonka aikana kävelin kasvisravintolaan syömään taas paikallista edullista kasvisruokaa: riisiä, tofua, vihanneksia.  

 

 
Tuolla Mien Tay-asemalla on vaikea löytää oikeaa laituria, koska kuulutukset ovat vain vietnamiksi eivätkä silläkään kielellä kovin selkeät.  Pari nuorta poikaa auttoi siinä, koska en löytänyt bussia siitä apikasta, josta se tavallisesti lähtee. 
 
Illalla kahdeksan maissa olin takaisin kotona.  
 
 


Helsingin Sanomien ja Ilta/Sanomien vaalikoneet auttoivat minua löytämään oikean ehdokkaan. Ehdottomasti ykkösaia, joka vaikuttaa äänestyspäätökseen on edhokkaan suhtautuminen Ukrainaan ja Venäjään sekä NATOon.  Valtionvelka ja aluepolitiikka eivät ole minun näkökulmastani huolestuttavia asioita, eikä maahanmuuttokaan sinänsä. Haluan eduskuntaan ihmisiä, jotka ovat valmiita lisäämään kaikenlaista apua ja tukea Ukrainalle ja ilmaisemaan selvin sanoin Venäj-vastaisuuteensa, myöntämään, että Venäjä on terroristivaltio, jonka kanssa ei tulisi tehdä minkäänlaista yhteistyötä eikä tukea sitä millään tavalla edews epäsuorasti.  Sanna Marin olisi voinut olla tällainen ehdokas, sillä todella kunnioitan hänen ulostulojaan tässä asiassa. Päädyin sitten hänen puoluetoveriinsa, en puolueen vaan henkilön vuoksi. Ensimmäistä kertaa edes harkitsin tuon puolueen ehdokkaan äänestämistä ellei Mauno Koivistoa presidenttiehdokkaana lasketa.  No, Koiviston varovainen Venäjä-linja ja kritiikitön "paluumuuttajien" ottaminen Suomeen voidaan nykyisessä valossa nähdä taamtumuksellisena, mutta Manuhan kuolikin silloin kun viime kerran kävin Suomessa toukokuussa 2017.  

Maahanmuuttajatausta, monikielisyys, koulutuksen ja sivistyksen korostaminen ovat myös isoja plussia tämän ehdokkaan kohdalla, tietsty sen lisäksi, että hän on mukavan tuntuinen nainen, kuten oli Maria Ohisalo, joka oli ehdokkaani edellisissä vaaleissa.  
 



 
Kuun toiseksi viimeisenä päivänä latoin aamuyön lenkille edellisenä päivänä saapuneet juoksukengät. Päätin ottaa varoavasti, joten en laittanut kenkiin sukkia. Se oli virhe sillä kohta alkoi kantapäissä kirvellä. Jouduin palaamaan kotiin paljain jaloin. Onneksi olivat kävelysauvat mukana kulkua helpottamassa silloinkin kun sattui soraa jalkojen alle.  Nyt on vasemman jalan kantapään yläpuolella puhjennut rakko. Hoidan sitä valkosipuli-oliiviöljy-hauteella sekä ibuprofeenilla. Mysö sillä, että juoka tai kävele vaan istun tässä koneella kirjoittamassa blogia.  Taas venähti julkaisu aprillipäivän puolelle. 
 
 
Suomesta on hyvää vauhtia tulemassa NATO-maa. Ihan maaliskuun lopussa Turkki ratifioi Suomen jäsenyyden sen jälkeen kun Unkari oli tehnyt saman paria päivää aikaisemmin. Loppuprosessin pitäisi olla enää sääntlheb mukaisia muodollisuuksia.   
 

Facebookissa julkaistua

 
 
 
2.3.2023 jaoin tämän videon 
 
 

3.3.2023 jaoin muistoja vuoden takaa. 
 
 
4,3,2023 jaoin tämän Kalush orchestran kappaleen Changes. Kalush voitti euroviisut vuonna 2022. Minä olen tämän vuoden aikana sanonut hyvästit venäläiselle musiikille ja kulttuurille suurilta osin ja tutustunut ukrainalaiseen. Skofka, Kalush, Victoria Niro ja muut ovat tulleet osaksi arekani.  Myös Erikin kanssa katsomme ukrainalaisia piirrettyjä: panssarivaunut vetämässä traktoreita ovat tulleet hänellekin tutuiksi, se, miten ukrainalaisten tankkien täytyy iskeä tulta häätääkseen kiusankappaleen pois alueeltaan. 
 


4.3.2014 saavuin ensimmäistä kertaa Vietnamiin. Lensin Ho Chi Minh Cityyn Singaporesta. Ennakkokäsitykseni maasta oli, että se on hyvin vaarallinen ja pelottava paikka. Enää en ajattele niin.
 
 
 
 
 
 
”Nuoruuteni idealismi, pasifismi, on saanut siipeensä pahasti meitä niin lähelle tulleen Ukrainan sodan takia. Vuonna 1965 levytin Palkkasoturi-biisin, mutta nyt olen vanhana sivarina joutunut miettimään asioita aivan uudelta kannalta. En ilmeisesti pysty olemaan enää vakaumuksellinen pasifisti. Putinia voin verrata helposti Hitleriin psykoottisessa tuhovimmassaan. Oma lisänsä nykyiseen kauhuskenaarioon on se, että Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi."

Heikki Harma, Hector sanoo näin. 

Taitaa olla noin 50 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kuulin hänen laulujaan. 
 
4.3. 2023 Jaoin tämän Hectorin haastattelun joka julkaisi HS-konsernin Me Naiset, me moninaiset. 
 
 
 
Maaliskuun viidentenä jaoin IS:n artikkelin Aleksei Navalnyin tättärestä DarjaNavalnajasta sekä toisen englanniksi.
 
 
5.3. kirjoitin saatteen ja jaoin linkin duunuivaalit-sivustolle.  

Suomessa tulossa parlamenttivaalit. Ketä äänestää? Minua auttoi sen päätöksen teossa vaalikone ja olen ehdokkaani valinnut. Tämä daaunitorin vaalisivu tarjoaa päätöksen tueksi haastatteluja ja juttuja ehdokkaista.
 
 
Samana päivänä kerroin siitä, miten Erik osaa jo tunnistaa aakkoset. sek jaoin videon  Se näkyy myös kuukauden videokoosteessa


 

Jaoin ystäväni Anastasian kirjoituksen: 
 
Suomen Venäjänkielisten Keskusjärjestö ry järjestää Totaalinen Sanelu-tapahtuman. (https://www.facebook.com/100010767901442/videos/501476165517174/)
Sanelu siis tehdään venäjäksi. Samana päivänä kirjoitetaan samaa tekstiä erilaisissa kaupungeissa venäjällä ja ympäri maailmaa. Sitten tekstit tarkistetaan ja osallistujat saavat palautetta venäjän kielen taidostaan ja edes arvosanan. Sanelun tavoitteena on popularisoida venäjän kielen taitoa.
Kuulostaa aika harmittomalta, eikö niin. Noh ei se ihan harmitonta ole. “Totaalinen Sanelu” toteutetaan yhteistyössä venäjän presidentin apurahasäätiön ja Alexander Gorchakovin säätiön kanssa. Ei kai tarvitse selittää mihin tarkoitukseen venäjän presidentit apurahat jaetaan. Alexander Gorchakovin säätiö on kuitenkin monelle tuntematon. Se keskittyy venäjä-mielisten narrattiivien levittämiseen sekä venäjän sisällä että ulkopuolella. https://ui.org.ua/.../case-study_the-alexander-gorchakov...
Tekstejä, joita käytettään “Totaalinen Sanelu”-tapahtumassa, kirjoittaa joku venäläinen kirjailija. Tänä vuonna sen kirjoittaa Vasili Avtšenko. Googleamalla Avtšenkon nimeä löytyy ainoa YLE:n artikkeli, jonka mukaan Avtšenkon teksti julkaistiin venäläisessä “riippumattomassa” Novaya Gazeta-lehdessä ja se melkein sai lehden suljettua, sillä tekstissä oli kirosana. Vuonna 2010 Avtšenko myös allekirjoitti kirjeen, joka vaati putinin syrjäytymistä vallasta. putin-vastaisuus ei kuitenkaan estänyt Avtšenkoa tukemasta venäjän sodankäyntiä Ukrainaa vastaan.
Erään venäläisen valtamedian artikkelin mukaan Avtšenko kävi venäjän miehittämässä Donbasissa. (mikä muuten rikkoo kansainvälistä oikeutta). Avtšenko kokee, että venäjän sota Ukrainaa vastaan oli väistämätöntä ja venäjän toiminnassa on muka “historiallinen oikeellisuus”. Venäläisiä sotilaita Avtšenko kutsuu “venäjän eliitiksi”, joka “suorittaa tärkeimpiä fyysisiä ja eettisiä tehtäviä”. En laita tähän linkkiä, kun en haluaa saada sille tätä enempää näkyvyyttä, kuitenkin googleamalla se löytyy. Voisin toki lähettää sen myös privaviestinä.
Teksti, jonka Vasili Avtšenko kirjoitti “Totaalista Sanelua” varten koskee venäläistä upseeria Vladimir Arsenjevia. Haastattelussa Avtšenko väitti, että hän ihailee Arsenjevia ja haluaa levittää tietoa hänen saavutuksista. Arsenjev oli upseeri, joka osallistui venäjän kaukoidän kolonisaatioon.
"Totaalinen Sanelu" on kyl hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuolinen venäjän “pehmeä valta” voi olla.
 
 
Kommenttikeskustelussa kerroin mm. 

Minä aloitin venäjän kielen opinnot Salon kaupungin laurin lukiossa syksyllä 1979. Kirjainten ja äänteiden opiskelun jälkeen opettelimme kaksi laulua: krokotiili Genan syntymäpäivälaulun ja "Osoitteeni on Neuvostomaa" (Samotsevty-yhtyeen hitti), molemmat venäjäksi. Luokassamme vieraili Neuvostoliiton lähetystön henkilökuntaa "tarkastuskännyillä". Heille meidän piti laulaa tuo jälkimmäinen laulu. Tässä se suomeksi
....
 
ystäväni kertoi oppineensa Tanskan matkalla, että maailmalla SF tarkoittaa Soviet Finland. 
Minä kerroin siihen: 


näin minulle kertoi myös eräs saksalainen lääketieteen opiskelija, joka oli Oulussa harjoittelussa v. 1985. Eri maista tulleita opiskelijoita asui kesällä porukka Vällkylässä minun kanssani samassa solussa pari kuukautta.Vietettiin paljon aikaa yhdessä mm. keskustellen maailmanpolitiikosta. Heiltä kuulin, että heille oli jopa koulussa opetettu, että Suomi oli käytännössä Moskovan komennossa. Tsekkoslovakialaiset eivät näin kertoneet.
 
 
Paska-miehittäjän paskakieli, joka pitäisi melkeinpä keiltää Suomessa, koska sitä käytetään maassa asuvien venäjänkielisten aivopesuun, ei pelkästään venäläisten vaan muistakin entisen Neuvostoliiton aluilta tulleiden: Turkeniasta, Virosta, Azerbajdzanista ... Jääkaappi Suomessa, TV Moskovassa, kuten eräs ystäväni totesi. Toivottavasti NATO-Suiomi osaa suhtautua näihin hörhöihin riittävällä vakavuudella. 
 
 
Yli 170 000 venäläistä poikaa on tapatettu Ukrainassa viimeisen reilun vuoden aikana. Lisäksi on murhattu useita ukrainalaisia vanhuksia, lapsia, miehiä, naisia, raiskattu teinityttöjä ja nuoria naisia, jopa vauva.
Täytyy olla jotain pahasti vialla siinä, joka tukee tai edes hiljaisesti hyväksyy tällaista!
Venäjä on syyllinen! Putlerin hirmuvalta on kaadettava, venäläiset ajettava Ukrainasta, Venäjän sotilaskohteet tuhottava. '

Eräässä ryhmässä keskusteltiin Jussi Halla-ahon kommenteista, joiden mukaan venäläisiä sotilaita Ukrainassa saa demonisoida ja tappaa. Minä en näe sitä vihapuheena vaan ihan oikeamielisenä kannanottona. Olen iloinen jokaisesta tapetusta örkistä, tankkiinsa palaneeesta miehittäjä-ryssästä. Täassä ote artikkelista.
 
ULKOASIANVALIOKUNNAN puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjoittaa Facebook-julkaisussaan, että venäläisten sotilaiden demonisointi ja heidän tappamisensa karnevalisointi on välttämätöntä. Julkaisu liittyy viime viikolla virinneeseen keskusteluun siitä, miten venäläisiin pitää suhtautua tilanteessa, jossa maa on aloittanut brutaalin hyökkäyssodan Ukrainassa. Keskustelu aiheesta alkoi, kun sosiaaliseen mediaan alkoi ilmestyä kuvia Signmyrocket-palvelua käyttäneiltä suomalaisilta. Palvelussa voi antaa rahalahjoituksen, jolla kerääjän mukaan tuetaan Ukrainan armeijaa. Lahjoittaja saa oikeuden kirjoituttaa sodassa käytössä olevan ammuksen kylkeen oman henkilökohtaisen viestinsä. Esimerkiksi kirjailija Sofi Oksanen oli ostanut ammuksen ja kirjoituttanut siihen sanan ”jaxuhali” sekä sydämen kuvan. Myös Halla-aho kertoo ostaneensa ammuksen.
 
IMG_20230323_082958.jpg

itse en ole vielä ostanut ammusta, mutta se on suunnitelmissa. Minun ammukseni huokuisi ryssävihaa niin kuin tekee mielenikin.
 
 
Sanna Marin oli ihan oikeassa halutessaan antaa Suomessa käytöstä positettavat Hornet-hävittäjät Ukrainalle, oikeassa siinä mielessä, että tästäkin asiasta pitää keskustela, kaikista mahdollisista tavoista auttaa Ukrainaa myös aseellisesti. Kirjoitin:
Minä olen tässä Hornet-asiassa Sanna Marinin puolella: Suomen pitää, samoin kuin muiden sivistysmaiden, aseistaa Ukrainaa nykyistä paljon voimakkaammin.
"Marin sanoi Orpolle, että mitään lupausta Hornetien mahdollisesta luovuttamisesta ei ole annettu, mutta Horneteista pitää keskustella, koska Ukrainaa ei ole autettu tarpeeksi."

Jaoin taas Kalush-rochestran videon , hauska live-tallenne suosikkilaulustani.
 
 
Jaoin artikkelin ja kommentoin sitä:
Kolmivuotiaan vanhempana todella järkyttää lukea lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista. Niitä on tapahtunut Suomessa silloin tällöin ja niitä tapahtuu maailmalla: voi vain kauhulla ajatella mitä kymmenet, sadat ukrainalaislapset ovat joutuneet viime aikoina kokemaan raakalaismaisten sotilaiden kynsissä, palaneiden kotiensa raunoiden ja murhattujen vanhempiensa ruumiiden äärellä tai Venäjälle vietyinä 🙁
 
Tein vaalikoneissa myös inhokkitestin, eli katsoin ketkä ehdokkaista ovat kanssani eniten vastakkaista mieltä. Ainakin tässä mainitut puolueet pääsivät inhokkilistalleni. Ehdokkaiden nimet eivät jääneet mieleen. Ja tämän alle ajoin Anastasian kirjoituksen:
Tulevista vaaleista. Ehdokaslistalta löytyy melkoiset tyypit, jotka saivat minut ihemettelemään onko Suomella mitään turvatoimia venäjän hybridivaikuttamsta vastaan.
Venäjänkielinen yle novosti kokosi listan venäläisistä eduskuntavaaliehdokkaista (https://yle.fi/a/74-20023384) Heitä on 14, josta 5 on VKK:lta, 3 “vapauden liitosta”, 1 SKP:lta ja 1 Vasemmistoliitosta. Nämä 10 ehdokasta (tai heidän puolueet) jyrkästi vastustavat Natoon liittymistä ja puolustusbudjetin nostoa. Esim. Vasemmistoliiton Katja Marova väittää, että liitymme Natoon ostaaksemme kalliita aseita Yhdysvalloilta. Hänen mukaan natojäsenyyden vastustamista on rauhan edistämistä. https://www.instagram.com/p/ClzNiifKSBJ/?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Tällaista on venäläisten poliittinen toiminta Suomessa.
Fun fact: SKP:n ehdokkaan sähköposti on yandexissa, eli siinä venäläisessä alustassa, jota monitoroi venäjän turvallisuuspoliisi . (https://skp.fi/.../eduskunta.../ehdokkaat/andrey-golubinskiy)
VKK:n listalla ehdolle asettuu myös tunnettu kremlinin propagandisti Johan Bäckman. Jos nimi ei ole tuttu, hänestä voi lukea vaikka tässä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009323533.html Bäckman mainostaa ehdokkuuttaan omassa telegram-kanavalla venäjäksi. https://t.me/johanfin/137
Bäckman vastustaa NATO-jäsenyyttä ja ajaa “hyviä naapurissuhteita venäjän kanssa”, eli toisin sanoin venäjän etupiirissä olemista. Huomenna Bäckman järjestää tapaamisia Vuosaaren kirjaston Mosaiikki tilassa klo 10 ja Narinkkatorilla klo 15. Postauksessa on myös hänen puhelinnumero, joka voisi tulla hyödyksi, jos mieli tekee lähettää venäjän kätyrille terveisiä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

tiistai, 1. elokuu 2023

2023 huhtikuu - kissanpoikia Vietnamista

 

  • Kuvat huhtikuulta 2023 Googlen albumista. 
  • Videota kuluneelta kuulta

 

 

IMG_20230425_191834.jpg

Kaikki setisemän kissanpoikaa ovat jo menneet. Neljä niistä menehtyi ensimmäisen vuorokauden aikana, viimeinen noin kolmen viikon iässä kun sillä oli jo silmät auki ja se pystyi jonkin verran liikkumaan.  Erik oli alkanut jo leikkimään sen kanssa emon läsnäollessa. Emo ei näyttänyt liian huolestuneelta. Johtuen ulkona vallitsevasta helteestä, jopa 38 plus-astetta päivisin, poika on viettänyt päivänsä huoneesani jopa minun poissa ollessani. Hän osaa jo itsekseen kiivetä tikkaat nukkumatilani ylisille, johon kissa oli jo kuun vaihteessa tehnyt poikimispesänsä erikin leikeissään käyttämän vanhan superlonipatjan palasista. Niitä se oli hampaillaan nyhtänyt irti jo pidemmään aikaa. 

Eräänä kuun viimeisistä päivistä, kun olin tullut kotiin takapihani kaivannoista ja seisoin suihkussa, poika tuli luokseni kertomaan, että "Misu cat is stuck, like that" ja näytti eteen työnnettyä kättään. En aluksi ymmärtänyt tilanteen vakavuutta, mutta kun kiipesin katsomaan pentua näin sen makaavaan juuri tuossa asennossa patjan päällä. Se oli jo kylmä ja kangistunut, joten mitään ei ololut tehtävissä sen pelastamiseksi.  Kukaan pojan lisäksi ei ollut näkemässä tilannetta, joten en voi muuta kuin syyttää itseäni puutteellisesta valvonnasta tai sitten vain ottaa tapahtuneen tapahtuneena ja huolehtia siitä, että tuollaisia tilanteita ei pääse sentymään. 

IMG_20230406_190248.jpg

Ensimmäinen asia on kastroida emokissa. jottei uusia pentuja pääse tulemaan. Taloon kyllä mahtuisi yksi tai kaksi uutta kissaa pitämään hiiret ja rotat looitolla sekä olemaan kavereita pojalle ja koiralle, mutta ne on parasta hankkia muualta jo kastroituina. 

Täällä päin kissoja ja koiria ei rokoteta, ei madoteta eikä kastroida muuten kuin "kotikonstein", maalaistyyliin samalla tavalla kuin tuotantoeläimiä, lähinnä sikoja. Olen ymmärtänyt, että se tehdään kemiallisesti, joillakin lääkeaineilla. Eläinsuojeluihmiset kaupungeissa, joilta olen asiaa kysynyt, kertovat, että jos kissa ei kuljeta pitkää automatkaa kaupunkiin, ei muuta vaihtoehtoa ole. Parempi sekin kuin ei mitään, joten niin on tehtävä. 

IMG_20230423_081718.jpg

Olisi ollut tietysti kiva pitää tämä Misu-kissa, jo kolmas Misu elämässäni, mutta niin ei sitten käynyt. 
Aluksi kerkisin jo huolestumaan siitä, että mihin saadaan sijoitettua kaikki seitsemän poikasta, sitten neljä. Kun jäljellä oli ensimmäisen viikon jälkeen vain tämä Misu ja emo oli alkanut huolehtimaan siitä paremmin, päätin, että se saa jäädä taloon. Hei poikasten synnyttyä, tai kun olin huomannut ne, pesälaatikosta tuli pilaantuneen haju. Ajattelin, että jälkeiset ne siellä mätänevät lämpimässä. 

IMG_20230425_192201.jpg

Vaimo ja hänen äitinsä siivosivat laatikon ja poistivat kolme kuollutta. Neljästä jäljellä olevasta kaksi  katosi seuraavan parin päivän aikana. Hiiret ja rotat eivät päässeet niihin käsiksi, eivätkä linnut tai koiraktaan, joten emo lienee kantanut ne johonkin kuolemaan tai kuolleina.  Yksi löytyi sitten kuolleena pesän ulkopuolelta. Ainoastaan yksi jäi jäljelle, se kaikkein vahvin. Tuli mieleen alfauros Misu Australian Woodstockin kaatopaikalta kesällä 2004. Hänkin oli pentueen ainoa hengissä selvinnyt sen jälkeen kun muut, ja myös emo, olivat kadonneet johonkin, ilmeisesti joutuneet muiden kaatopaikkakissojen tappamiksi tai jonkin muun. 

IMG_20230425_192119.jpg

Tuo viimeinen Misu-pentu ei haissut vaan emo kävi putsamassa ja ruokkimassa sitä useammin kuin aiemmin.  Sen verran kauan hän eli ja alkoi erottumaan yksilönä, silmätkin jo aukaissut, että jäi surettamaan tuo menetys.  Pojan kanssa olemme keskustelleet asiasta hyvässä hengessä ja iskostaneet päähän jälleen kerran, että eläimiä pitää kohdella hyvin ja hellästi. En ole varma, vahingoitti poika pentua vai oliko hänessä jotakin synnynnäistä vikaa vai olisiko emo tappanut sen suojellakseen sitä pojalta.  Mitään aggression merkkejä ei emossa minun läsnä ollessani ilmennyt, vain pientä huolta. 

IMG_20230403_162553.jpg

Toinen kaneista on vielä hengissä ja elää suht mukavassa aitauksessa, jossa on myös pimeä,  mahdollisimman viileä kätkeytymispaikka. Se on tarpeen tässä kuumassa säässä kun lämpötila kohoaa yli ihmisen ruumiinlämmön.  

  
IMG_20230413_173116.jpg

Yllä kuva lähikaupungin puistosta, jossa käymme Erikin kanssa yleensä torstaisin illalla ennen auringonlaskua. Noin 15-vuotiaat teinitytöt tulivat moikkaamaan ja halusivat Erikin kanssa kuvaan. Hän on ujo vieraiden seruassa, ainoastaan itsensä kanssa  saman kokoisten kanssa hän haluaa tutustua ja leikkiä.  Tuosta ujoudesta olen yrittänyt auttaa häntä pääsemään eroon, en toisin noin tunkeilevasti kuin yläkuvan tyttö vaan vakuuttamalla ettei tarvitse ujostella eikä pelätä vieraitakaan ihmisiä.  Tuo ujous esti hänä käymästä koulua, mihin yritimme saada hänet tottumaan helmikuussa. Varsinainen oppivelvollisuus alkaa vasta 6-vuotiaana, mutta halusimme hänet esikouluun, jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät siellä.  

IMG_20230409_130539.jpg

Niillä on tilaisuus kehittyä sunnuntaisin kun käymme siellä entisen koulun naapurissa, ostoskeskuksen leikkitilassa.  Kahta euroa vastaavalla summalla saa käyttää tuota tilaa ja sen välineitä. Samaan hintaan pääsee yksi perheenjäsen mukaan, myös aikuinen. Erik haluaa minut mukaansa sisälle asti eikä annan minun odotella ulkona, jossa on lasin takana tila varattuna vanhemmille. 

IMG_20230409_143753.jpg

Siellä on kaikenlaista virikettä ja siellä on ystäviä, joiden kanssa voi leikkiä. Erityisesti hieman häntä itseään vanhemmat pojat ovat meileisiä kavereita. Toisinaan leikitään myös ryhmässä muiden poikien ja tyttöjen kanssa.  Tuossa iässä ei tehdä vielä kovin loogista yhteistyötä, mutta tärkeintä on, ettei kaikkia ujostella vaan harjoitellaan yhdessä olemista. 

IMG_20230402_124412.jpg

Yläkerrassa on jopa Nintendo- ja Xbox-pelikonsoleita, mutta en ole saanut niistä yhtään toimimaan, ja aika harvoin siellä näkyy muitakin pelaamassa. 

IMG_20230416_172812.jpg

Sähköavusteisella pyörällä on kiva hurauttaa sinne minne on tarvis. Kun pelkkä polkeminen on kuumuuden tai muun syyn takia liian raskasta, silloin voi ottaa etupyörään asennetun moottorin avuksi.  Eräällä sunnuntaireissulla meidät yllätti ensin sade ja sitten rengasrikko. Oltiin parin kilometrin päässä kotoa, kun piti pysäyttää pyörä tien sivuun ja soittaa äidille, että poika pitää käydä hakemassa kotiin kun minä taas jään taluttamaan pyörää. 


IMG_20230419_085143.jpg

Seuraavana arkipäivänä vuokratiin sitten peräkärryllinen mopotaksi, joka vei pyöräni sinne neljän kilomeetrin päähän kaupunkiin, ihan puiston vieressä sijaitsevaan pyöräkauppaan, jonka säännöllien vakioasiakas minusta on tullut. 

 

IMG_20230419_081644.jpg

 

Erikin kanssa odottelimme vieressä ja katsoimme kun nuori mies laittoi kokonaan uuden takapörän, nyt 26-tuumaisen, kuten on edessäkin. Kovin kalliiksi eivät pyöräremontit tule 

sealant.png

Minä olen jopa renkaan paikkaamisessa niin tumpelo, että töihin ryhtyessäni saan aikaan enemmän vaihinkoa kuon toivottua tulosta, joten kumin puhjettua olen riippuvainen muiden avusta. Tässä reilun kilometrin päässä on mies, joka auttaa kun pyörän vie hänelle. Erityisesti tässä kuumuudessa pyörän taluttaminen tuon matkan ei ole kovin mukavaa eikä tuo mies saa aikaan hyvää tulosta, koska hän käyttää vielä halvempia osia kuin tuo neljän kilometrin päässä sijaitseva kauppal. Niillä kumeilla takarengas huojuu ja pomppii niin, ettei kyyti ole kovin turvallista. 

 

Toki netin kautta voisin tilata kansainvälisiä huippumerkkejä, kuten Continental ja asennettaa ne tuolla liikkeessä, tai sitten sisäkumittoman renkaan. En kuitenkaan ole vielä onnistunut valitsemaan parasta vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto olisi käyttää kumin sisään pumpattavaa liimaa, joka automaattisesti korjaa pienet reiät. Suomenkin markkinoilla lienee siihen sopivia tuotteita, kuten kansainvälinen Slime sealant. Täältäkin niitä löytyy kun osaa etsiä, hyvinkin edullisia seoksia mopon renkaiden paikkaamiseen.  Ainakin hätätapauksessa sellainen on tapreen, joten ihan kuun lopussa laitoin tilauksen sisään. Tuo hinta, 22 000 VND vastaa alle euroa. 

IMG_20230416_173524.jpg
 

Maisemat pyöräillessä ovat kauniit. Niitä ei tule aina arvostaneeksi kun ne ovat joka päivä tarjolla. Toki vuoria arvostaisin vielä enemmän ainakin kaukana taivaanrannassa siintämässä, mutta niitä ei ole näillä min. Toki lähimmät löytyvät reilun sadan kilometrin päässä, mutta siellä ei tule juurikaan käytyä. Matka on vähän liian pitkä edes sähköpyörällä tehtynä. Suomen ilmastossa se olisi ainakin keväällä, kesällä ja syksyllä sopiva päivän tai kahden raissulle. Siellä voisi ja uskaltaisi myös yöpyä teltassa metsässä. Täällä ei voi. Sellaiseen reissuun olisi kiva saada  kaveri, sellainen, jolla on moottoripyörä. 

IMG_20230423_152434.jpg

Teillä liikkuessa näkyy usein työmaita: sekä rakennuksia että teitä on viime vuosina korjailtu ihan urakalla. Asfalttiteissä tuntuu ja näkyy kuoppia, samoin 5 vuotta sitten rakennetulla kylätiellä. Joen toisella puolella kulkevaa tietä on paranneltu jo noin vuoden verran ja näyttää siltä, että työ kestää vielä ainakin toisen vuoden. Nyt on moni silta ollut poikki useamman viikon ja saattaaa mennä parikin kuukautta ennen kuin ne saadaan liikennöintikuntoon. Niitä ei näy korjattavan yksi kerrallaan vaan ilmeisesti useampi on samassa vaiheessa samaan aikaan, jotta työkoneet ja -proukat saadaan käytettyä järkevämmin? 

IMG_20230423_092049.jpg

Työmaiden edistymisen seuranta on yksi huvituksistani ja se kiinnostaa myös poikaa. 

IMG_20230402_165726.jpg

Onhan se minustakin jättä näyhdä, miten niitä siltoja teitä oikein tehdään. Voin samalla oppia, miten perustukset täytyy tehdä, jos joskus saan toteutettua haaveeni raknetaa takapihan veden päälle pylväillä seistova mökki.  
 
IMG_20230423_152246.jpg
 

Kaikenlaisia työkoneita näkyy päivittäin kaikkialla. Vielä vuosi sitten Erik oli valtavan innostunut kaivureista. Nyt ne ovat jo vanhaa tuttua ja jokapäiväistä silmän iloa ja mielen virkistystä.

IMG_20230416_172548.jpg

Jos Erik aloittaisi tässä kylän koulussa 6-vuotiaana, silloin koulun editse varmaankin kulkisi nykyistä parempi tie. 

IMG_20230402_165118.jpg

Jos taas palaamme sinne 12-15 km:n päähän kaupunkikouluun, kulkisimme näiden riisipeltojen ohi. Täällä vuodenaikojen vaihtelun yksi näkyvä piirre on riisipeltojen väri. 

 

PANO_20230428_173459.jpg

Nyt kun on tuo sähköpyörä, näen tosiaankin näitä paikkoja myös päviänvalossa enkä pelkästään aamuyön kävelyillä. 

IMG_20230428_173445.jpg

Voisin suunnata aamuyön kävelyni myös tuohon neljän kilometrin päässä sijaitsevaan puistoon, jossa on myös kuntolaitteita, tosin niin löysälle säädettyjä, ettei niistä paljoa iloa ole, ei ainakaan kaikista.  Lisäksi koiran vieminen tuonne ei ole ihan turvallista sillä liikenne on jo aamuneljältä aika vilkasta. 

IMG_20230331_154625-COLLAGE.jpg

Viime kuun lopulla saapuivat ilmatyynyillä varustetut juoksukengät, koska ajattelin ruveta juoksemaan vähän rivakammin kuin aiemmin. Tyhmyyttäni panin ne jalkaan ensimmäisellä kerralla  ilman sukkia  Siitä seruasi iso hiertymä ja rakko vasemman akntapääbn takaosaa, juuri sinne, mistä vuonna 2015 varioituii akillesjänne. Jänne oli kipeänä muutaman vuoden, minä aikana käytin keppejä kävellessäni ainakin isommissa kaupungeissa.  Tämä rakko parani onneksi vain kolmessa viikossa.  Johtuen siitä ja lämpimästä ilmasta tässä kuussa aamukävelyt ovat jääneet paljon vähemmälle. Ne muutamat aamut, jolloin olen kulkenut, ovat olleet mittarin mukaan pelkkää kevyttä kävelyä, jolloin syke jää alle 110:n Aerobista tai anaerobista liikuntaa ei ole tullut.   

En ole enää herännyt yöllä kahden ja kolmen välillä, kuten aiemmin, vaan nyt nukun jopa viiteen aamulla. Ihan ilman apuja se ei tosin vieläkään käy vaan käytän edelleenkin lääkevalmiesteita unen saamiseksi: DBD-öljy ei enää kuulu valikoimaan kuten viime vuonna mutta edelleenkin antihistamiinit ja melatoniini. Melatoniinia otan sen tutun 10 mg:n imeskelytabletin, karkin, ja doxymamiinia 25 mg. Niiden lisäksi muutaman vitamiini- ja hivenainepillerin, mm. magnesiumia ja kromipikolinaattia  Olen tietoinen lisäravinteiden munuaisia kuormittavasta vaikutuksesta, joten yritän olla  varovainen. 

Tällaisella koktaililla nukun vähintään 6 tuntia, nykyään jopa 9, ilman, että täytyy nousta yöpissalle, kuten aiemmin piti jopa useaan kertaan yössä.  Sitten lenkkiöinä, joita toivon olevan neljä tai viisi viikossa, juon vain vettä ennen liikkeelle lähtöä. Yleensä parin ensimmäisen kilometrin aikana tuntuu jonkin verran fefluksioireita eli sitä kun vatsahapot nousevat kurkkua kohti. Ne estävät juoksemisen. Sitten kolmen kilometrin jälkeen alkaa helpottaa ja elimistö muutenkin herää. Täytyy pysähtyä usein pienelle kusaisulle, useammin kuin koira. Toki Mimi haluaa pysähtyä samaan paikkaan ja tehdä omat merkkinsä siihen viereen.  Päivisin eivät sitten refluksioireet tai sappikivet enää vaivaa, joten ajattelen kaiken olevan kunnossa. Muistan tuollaisia oireita olleen joskus nuoruudessanikin heti herättyä. Silloi ne helpottivat poltettuani muutaman tupakan, joskus jopa kolme ennen kuin vedin pari lisää kahvikupillisen äärellä. Vietnam on edelleenkin maa, jossa en ole koskaan tupakoinut. Se linja on nykyään helppo pitää. 

Vegaanista ruokavaliota olen noudattanut vuodesta 2005 lähtien eli jo 18 vuotta. Nyt paikoilleni asetuttuani ruokavalioni on myös tervellisempi: suurimman osan ruuastani valmistan itse käyttäen runsaasti palkokasveja, erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Teen myös volgansientä (kombucha), hapankaalia ja muita hapatettuja vihanneksia. Tänä vuonna olen lisännyt entisestään tuoreiden vihreiden kasvisten osuutta eri muodoissaan, myös vihrerpirtelöinä (smoothie). Leipäni teen itse ja nykyään niissä on entistä enemmän palkokasveja ja siemeniä, myös vihrerjauheita, vehnän ituja, pähkinää, mantelia.  

Hyvä uni, ravinto ja liikunta. siinä ne peruskivet, joiden varaan elämä rakentaa. Tietysti myös renoutuminen, mielenrauha, riittävä yksinolo. 

Jatkan omaksumaani tapaa nukkua n. 21-22-aseteen koneellisessa viileydessä kaksi huppua päässäni: ensin ohut kypärän alushuppu, balaclava, jonka päälle laitan Resmed PAP-koneen sierainaskin. Sen päälle vielä harvemman tekokuiduista kudotun pipon joka pitää maski tiukemmin paikallaan ja peittää silmät  Sen raosta on helppo kuitenkin kurkistaa aika rannekellosta. Puhelinta en enää avaa keskellä yötä ja yritän olla edes nousematta pissalle tai käynnistämään jääpalakonetta. 

resnedn.jpg

Laitteeseen ja maskiin olen ollut hyvin tyytyväinen. Joskus nenätyyny painaa sieraimen sivua niin, että siinä tuntuu pieni kipu ja joskus maski liikkuu niin, että sivusta karkaa ilmaa. 

 

Eräänä iltana tässä kuussa kun Erik oli taas viettänyt aikaa huoneessani myös yksin siksi, että muualla talossa on ihan liian kuuma, olin laittamassa pesun jälkeen kuivamassa ollutta maskia päälle kun siitä karkasi valtavasti ilmaa. Tarkistaessani asiaa huomain, että tuo alaeurassa oleva pieni suodatinosa oli kadonnut. Luulin heittäneeni sen vahingossa pois pesuveden mukana ja tilasin samana iltana uuden Saigonista. Se tulisi parin päivän sisällä. Pelkkää suodatinosaa ei ollut myytävänä vaan piti tilata koko amskityyny, joka Suomessa maksaisi 35 euroa, mutta täällä n. 60 euroa vastaavan summan. 

Seuraavana aamuna kysyin ystävällisesti Erikiltä, oliko hän nähnyt kissan leikkivän maksilla ja pudottavan pienen osan. Hän kertoi itse leikkineensä sillä ja osan olevan jossakin sängyssä. Niinpä se löytyikin patjan alta. Seuraavana päivänä kuriiri toi kotiin uuden nenätyynyn, joten nyt on sitten varaosia.  

Rohkaistuin myös avaamaan tuon suodatinlevyn ja vaihtamaan sen sisällä olevan suodatinpaperin uuteen entistä löytämäni ohjeen mukaisesti. 

 

Ennen ja jälkeen kattoremontin ja portin pystytyksen: 

IMG_20230419_072214.jpg

1682763657680.jpg

Huhtikuussa sataa jo vähän enemmän kuin alkuvuoden kuukausina sitä ennen. Toukokuussa sataa vieläkin enemmän ja sitten kesä- heinä- ja elokuussa kohtalaisesti kunnes syyskuussa alkavat vuoden kovimmat satett, jotka kestävät pari-kolme kuukautta.  

Katto vuotaa sateella. Vettä on tullut jopa makuuhuoneeseeni ja sänkyyn saakka. Olen pitkään tarjoutunut korjauttamaan katon, mutta sitä ei ole tapahtunut. Kunnes nyt viimein pitkän mankumisen jälkeen minulta pyydettiin n. 250 euroa vastaava summa peltien ostoon ja miesten palkkaamiseen. Tällä kertaa pellit olivat valkoiset eivätkä mustat, kuten sen vuonna 2021 rakennuttamani mökin peltikatossa.  Meidän asumuksemme on kuvassa keskimmäinen, yläkuvassa se, jossa on puhki ruostuneet pellit. Ympärillä olevat kuuluvat vaimon äidin suvulle, taaempana vasemmalla oleva vaimon äidin veljelle, joka hallitsee maita ja perii ne ilmeisesti melkein kokonaan. Etuvasemmalla oleva talo kuuluu hänen äidilleen, joka kuitenkin asuu vähän kauempana kylän keskustassa torin vierellä.   

Uutta tontilla on myös etupihan aita ja portti. Melkein kaikissa muissa taloissa on lukittava portti ja aita, jotta varkaat pysyvät loitolla. Myös koiravarkaita on liikkeellä, joten koirat onkin syytä pitää lukitulla pihalla. Koiria varastetaan edelleenkin myytävätksi pimeillä markkinoilla teuraaksi ja syötäväksi. Me menetimme Kito-koiramme varkaille tammikuussa 2019. Tässä siitä muistokirjoitus
 

 

1682763657631.jpg

 

Miehet työskentelivät katon parissa puoli työpäivää ja alkoivat sitten syömään ja juomaan olutta, kuten täällä näköjään on tapana. Pelleistä jäi kolmasosa laittamatta, keittiön ja takapihan puoli. Halusin takapihan puolta hieman korotettavan, jotta sadevesillä olisi selkeämpi pudotus tankkiin ja toiseenkin, jotka olent änne hankkinut.  Odottelen nyt vain milloin työ saadaan loppuun, pystyn asentamaan takin tuonne uima-altaan eteen ja käyttämään molempien vettä ympärillä olevan puutarhan kasteluun.  Talousvesi tulee hanasta. Se on pudhistettua pintavettä, riisiepltojen keskelle lammikoihin vastatoitunutta sadevettä.  Juomavesi suodatetaan kotisuodattimella ennen käyttöä. 

 

1682763657644.jpg

Pieni ima-allas on siis rakennettu entiseen sikakarsinaan. Sekin on vielä viimeistelemättä: pitää laittaa vielä parempi katto ja pumppusysteemi, jotta poistovesi saadaan ohjattua kasveille. 

IMG_20230404_061341.jpg

Edellisen kuvaajan kuvaaja kun kääntyy ympäri ja ottaa pari askelta, tullaan sillalle, joka vasemmalle vie kalakakkavessaan eli täkäläiseen ulkohuussin, oikealla on kulku tuon vessaveistön yli minun mailleni. Ensin siinä on banaanipolku, joka vie mökkirjähjälle. Matkalla on kaksi patoa vettä pudhistamassa.

IMG_20230404_062204.jpg
 

Näitä alueita olen jo kolmen vuoden ajan syventänyt ja pengertänyt sekä yrittänyt viljellä siellä kaikenlaista.  

IMG_20230418_054443.jpg

Kuluneen kuun aikana aitasin alueen niin, etteivät ankat ja kanat pääse syömään siemeniä ja toimia, joista yritän kasvattaa vihanneksia, chilipensaita, papuja sun muuta. 


IMG_20230418_054232.jpg

Sitten kun penkereet ovat riittävän vakaat ja korkeat, olen ajatellut paaluttaa tämän alueen ja raknteaa sen uuden mökin niiden paalujen päälle: mahdollsimman kevyen, mutta hyvin eristetyn niin, että viileä ilma pysyy sisällä ja hyönteiset ulkona. 

 

xxxx

IMG_20230404_062209.jpg
 
Helmikuussa aloitettu uima-allas tulee muuhun käyttöön, ehkä lotuslammikoksi tai vain vedenottamoksi. On siinä kuitenkin edelleen tuo luiska Erikin liukumäkeä varten. 
 
 
 
Tulee mitä tulee, mutta kuntosalista tuo alue minulle käy, ja yksinolon paikasta. Siellä yleensä työskentelen vedessä seisten ja äänikirjoja kuunnellen. 


Screenshot_2023-04-01-04-13-50-963-edit_

 
Suomesta tuli nato-maa, Pohjois-Atlantin puolustusliiton jäsen sen jälkeen kun pitkän vitkutttelun jälkeen Turkki ja Unkari viimein ratifioivat jäsenyyden. Ruotsin jäsenyyttä ei ole vielä ratifioitu. Olen erittäin tyytyväinen synnyinmaani puolesta. Oikean päätös ja ansaittu isku vasten Putinin terroristi-Venäjän kasvoja. Myös Ruotsin ja Ukrainan paikka toivottavasti löytyy samasta kerhosta. Toivon myös Vladimir Putinin kuolemaa, jopa salamurhaa, mitä huhun mukaan on yritetty, Venäjän täydellistä tuhoa ja sen osien itsenäistymistä.

rusfnasima.jpg

Olen myös erittäin kiitollisnen siitä, että kuun alussa valitun eduskunnan ulkopuolelle jäivät Ano Turtiainen, Johan Bäckman ja muut ryssän persettä nuolevat kusipäät.  Itse kävin Saigonissa äänestämässä ennakkoon maaliskuun 25. päivä, jolloin se oli mahdollista. Ehdokkaani oli yksi ennakkososikeista, joten hänestä tuli myös yksi vaalien ääniharavista. Vaalikone hänet minulle löysi ennen kuin aloin itse ottamaan selvää lisää. Tärkein teema tällä kertaa oli suhtautuminen Venäjään ja Ukrainaan: se, että ehdokkaani kannattaa kaikin tavoin Ukrainan auttamista: myös sen voimakasta aseistamista Vneäjää vastaan. Tietysti se, että ehdokas on nuorehko nainen  ja myös ulkoisesti miellyttävä, vaikuttaa asiaan. Se piti tunnustaa viimeistään Sanna Marinin kohdalla. No, Riikka Purraa tai muita kaunokaisia en ääenstäisi kuitenkaan, koska heidän poliittinen linjansa ei käy yksiin omani kanssa - toki Ukrainan osalta käy.
 
Suomeen on tulossa doennäköisesti porvarihallitus vaalivoittaja Kokoomuksen johdolla. Toiseksi suurin eduskuntapuolue lienee sen hallituskumppani parin pienemmän lisäksi. Jussi Halla-aho, jonka voin sanoa aikanaan tunteeni henkilökohtaisesti, saattaa päästä tai joutua ministeriksi. Ihailen hänen Ukraina-ulostulojaan viime vuonna ja sitä, että hänestä tuli ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja. Helsingin sanomat siteerasi hänen sanomisiaan, mikä kaunistutti muutamia ja sai heidät veisaamaan vanhaa vihapuhe-virttä. Itse en pidä vihapuheena lausuntoa, jossa pidetään oikeana tapaa venäläisiä sotilaita, jos he eivät muuten suostu lähtemään Ukrainasta tai antautumaan. Näinhän sodan logiikka menee, ja erityisesti niillä, jotka puolustavat omaa maataan sinne rasikaamaan ja murhaamaan tnkeneita vastaan on ihan oikein.  Minä en kauhistelisi sitäkään, että Venäjän rajojen sisällä laitettaisiin ihmiset pelkäämään ja itkemään, kuten Ukrainassa on tehty.  Se, miten ryssät raiskaavat ja kiduttavat sekä murhaavat Ukrainassa, ovat tehneet sitä jo vuoden, on anteeksiantamatonta raakuutta, joka pitää kostaa. 
IMG_20230430_042755.jpg

Venäjän federaation johto on tyrinyt maansa asiat niin pahasti, ettei sillä ole enää oikeutta tai perustetta olemassaoloon nykyisen kaltaisena valtiona. Neuvostoliitto on ansainnut viimeisen kuoliniskunsa. 
 
 
 
Henkilökohtaisessa elämässäni olen päättänyt katkaista kaikki välit putiisti-ryssiin ja heidän nuoleskelijoihinsa. Vaikka ihminen olisi kuinka mukava tai ystävällinen tahansa, en kestä hänen neuvostoihmisen mieltään ja mielipiteitään. Olen saanut niistä niin tarpeekseni!

Ilolla tervehdin sitä, että muutama pidätys on Suomessakin jo tehty: pari valtiorikoksiin syyllistynyttä Bäckmanin apuria. Vielä kun saataisiin RuFi+ydistys lakkautettua. En myöskään ole kovin iloinen Suomi-Venäjä-seuran saamista avustuksista, vaikka he sanovatkin olevansa sotaa vastaan ja demokratian puolella. 

  
IMG_20230430_152459.jpg

Huhti/toukokuun vaihde on tällä Vietnamissa vuoden toiseksi tärkein juhlakausi tet-juhlan eli kuukalenterin mukaisen Uuden Vuoden jälkeen. Huhtikuun viimeisenä päivänä juhlitaan maan jälleenydhistymistä eli sitä miten vuonna 1975 Pohjoisen joukot valtasivat Saigonin, mikä merkitsi sodan päättymistä ja nykymuotoisen Vietnamin sodialistisen tasavallan syntyä. Sitten on Hùng - hallitsijoiden muistopäivä ja vielä se työväen vapunpäivä. 

Katukuvassa nämä juhalt näkyvät väentungoksina ja punaisina lippuina, värikkäinä koristeina. Täällä käytetään vieläkin Neuvostoliiton lippuja eli punarättiä, jossa on sirppi ja vasara maan oman virallisen lipun ohgella: punaine lippu, jossa on keltainen tähti.  Minua ne symbolit eivät erityisesti ilahduta, mutta eipähän minun ole pakko poistua kotoa mihnkään ellen tahdo. 
 
IMG_20230430_091811.jpg

Toki sunnintaina 30.4. eli Vapun aattona kävimme tavalliseen tapaan ostoskeskuksenleikkitlassa leikkimässä neljä-viisi tuntia.