sunnuntai, 28. elokuu 2016

Oliko Suomi tyly? Makedoniassa on palmuja ...

tämä on kopio  timotropiikistaaa.blogspot.com -blogistani.  

FYROM, Former Yugoslavian Republic of Macedonia.  Nyt nlen siis ainakin ohi ajaen (Kosovo öiseen aikaan) kahlannut pintapuolsiesti läpi enisen Jugoslavian.  Dubrovnikissa nukuin teltassa kaupungin keskustan tuntumassa parkkialueen lauidalla pudien ja pensaiden varjossa, ehkä se oli pakiallisten kapakatatulijoiden pissapaikka, muttei niitä juuri silloin ollut liikkeellä. 


Olen nyt Skopjessa, halvassa hostellihuoneessa, yhden hengen luukku, joss ailmastointi tekee elämästä viileää kun Aleksanteri Suuren aurinko on porottanut koko keski- ja iltapäivän rakennusten seinät miltei karrelle.

Suomessa viivähdin noin kaksi kuukautta. Taisi mennä siitä viikon yli.  Se reissu oli taas erilainen verrttuna aikaisempiin, tällä vuosikymmenellä jo kuudes kevät- tai kesämatka sinne. Asuin Joensuussa ja halusin tavata erityisesti siellä opiskelevia ja muuten olivia ulkomaalsisia. Muutaman kyllä tapasinkin ja sitten umpijuroja suomalaisia plus mukavia vegaaneja. Sen huomaisn, että karjalainen välittömyys ei ainakaan Joensuussa asu, ehkä olisi pinänyt etsiä sitä Lappeenrannasta. Puheenparsi kyllä kertoi, että ei ole enää paljon eroa siinä, etien S-markein kanssa puhuu sinulle Espoossa, Joensuussa, Ouusssa tia Rovniemellä. Se on sitä samaa yleisssuomea. Ainakin nuoremmilla.

Yiritin myös puöräilyä. Oli liian kylmää, satiesta tai muuten epävakaista. Jätin pyörän Alajärvelle.


Takroituksella vuodatus ilman kuvia. Niitä tulee nyt sitten tässä.  Järjestys on takaperoinen, alkaen Makedoniasta, Kovoson kautta Montenegroon, Dubrovnika ja yö puisossa, Salo aj Halikko, jossa skannasin vanhoja kuvia. Ja Helsinki. Pohjois-Helsingin pyörä- ja kävlytiet, busilla keskustaan. helsinki ja Tampere ovat tarjoneet parhaat Suomi-kokmukset.

Vaikkei Suomi tarjonnut sitämitä odotin, tuli muutamia eritäin positiivisa yllätyksiä tielleni tällä reisulla. ienoja tapaamisia, ihmiset ovat mulle se ykkösjuttu. Eli ei aihetta valittaa kuitenkaan.

Nyt olen matkalla Ukrainaan opettamaan englantia ja suomea. Oodota tilaisuutta pysähytä ja katsella kaikkea rauhassa pienen välimatkan päästä. Paha juttu matkustamisessa on se, että sen pyörteissä tulee liian levottomaksi.

 

 

DSC_0488.JPG

 

 

 

DSC_0486.JPG

 

 

DSC_0485.JPG

 

 

DSC_0483.JPG

 

 

DSC_0477.JPG

 

 

DSC_0475.JPG

 

 

DSC_0472.JPG

 

 

DSC_0464.JPG

 

 

DSC_0463.JPG

 

 

DSC_0458.JPG

 

 

DSC_0454.JPG

 

 

DSC_0450.JPG

 

 

DSC_0449.JPG

 

 

DSC_0438.JPG

 

 

DSC_0437.JPG

 

 

DSC_0439.JPG

 

 

DSC_0435.JPG

 

 

DSC_0432.JPG

 

 

DSC_0430.JPG

 

 

DSC_0402.JPG

 

 

DSC_0383.JPG

 

 

DSC_0380.JPG

 

 

DSC_0379.JPG

 

 

DSC_0377.JPG

 

 

DSC_0375.JPG

 

 

DSC_0338.JPG

 

 

DSC_0334.JPG

 

 

DSC_0331.JPG

 

 

DSC_0330.JPG

 

 

DSC_0312.JPG

 

 

DSC_0276.JPG

 

 

received_696290413858202.jpeg

 

 

DSC_0018.JPG

 

 

tiistai, 24. toukokuu 2016

Nightwish Kiovassa, Uriah Heep, teatteria, oopperaa, simfoniaa.

Huomaa,  Tässä vuodatu-versiossa  eivät näy upotetut videot.  Ne näkyvät alkuperäisssä postituksessa nykyisessä blogissani:  http://timotropiikistaa.blogspot.com/2016/05/nightwish-uriah-heep-la-traviata.html



Nämä entiset Neuvostoliiton alusmaat ja osat ovat kulttuurimatkailulle varsinaisen otollinen alusta. Tulotaso on täällä matala, joten lippujen hinnat on sovietettu sen mukaisesti. Hintataso yöpymistä ja majoittumista ajatellen on myös matala.

No, minä en ole varsinainen kulttuurimatkailija, vaan vapaaehtoistyöntekijä, opetan englantia maksutta. Maksuksi saan ystävyyttä ja paikallista apua, välillä myös konserttilippuja, mutta sitäkin enemmän apua niihin pääsyssä.

20160522-124659.JPG

 

 

 

Harkovassa päätin vihdoinkin käydä katsomassa nuoruuteni suursuosikkia Uriah Heep -yhtyettä. Muistan yhtyeen tuotantoa jo vuodelta 1971 tai 1972, jolloin radiosta kaikui "Hän saapui keskiyöllä, näin viikatteenkin vyöllä, tuo nuori nainen ikuisuuden harso silmilllään. Mä äänen kaukaa kuulin, hän lausui kylmin huulin, oon sieltä mistä takaisin ei tulla elämään "  Ja sitten semmoista aaa-aaaa-aaa stemmalaulua. Se oli suomalainen Lemon yhtye, joka esitti Nainen tummissa-kappaletta. Keski monta vuotta ennen kuin kuulin alkuperäisen ja opin tuntemaan nimen Uriah Heep.  Silloin kun ei ollut youtubea eikä internetiä, radio ja televisiokin näyttivät ja soittivat aika kitsaasti rokkia. Tieto saatiin pääasiassa nuortenlehdistä: Suosikki, Intro, Help!.  Ja tietysti kavereilta.  Minä pääasiassa kuuntelin suomalaista: Hector, Juice ja suurimpana Hurriganes.

00000075.jpg

Jossain vaiheessa minulla oli myös rokiton kausi, ehkä vuosi 1977. Se liittyi sen ajan uskonnollis-eeetiis-elämänkatsomuksellisiin pohdintoihin, jotka alkoivat heräillä 13-vuotiaan päässä.  Vielä 12-vuotiaana olin "Sintti" (lempinimi viittasi pieneen kokooni), jonka luokan tytöt pukivat farkkuihin ja farkkutakkiin, joka kasvatti pitkää tukkaa sen minkä äidin vastalauseilta pystyi, hankki kultasankaiset silmälasit, oli luokassa suosittu, enemmän hulivili kuin mikään pinko. Todistuksessa taisi oll a aika monta vitosta.  Koulun vaihto ja joutuminen täystin toiseen rooliin, kiusatuksi ja hyljeksityksi, vakavoitti ja vei ilon elämästä. No, siinä oli monta muutakin tekijää sekä kotona että kylällä.

 

 

 

 

00000117.jpg

 


No, sitten palailtiin rokin pariin:  Vineyylilevysoitin, Hectoria, Freemania, radiosta Leevi and the Leavings. Minkä nyt mopoilulta ja ennen kaikkiea mopon korjailulta kerkisi.   Se oli aika monipuolista aikaa, itsensä etsintää.  Silloin oli nuorisokulttuurissa Tedit eli 50-luvun ihailijat, punkit ja sitten vanhat hipit.  Minä en osannut valita yhtä niistä viiteryhmäksi. Ainostaan diskohileet oli ryhmä, josta en yhtään tykännyt.  Pitkä tukka miellytti minua edelleenkin. Miesihanteeni oli juuri tuollainen pitkätukkainen hippi. Sellaiseksi olisin halunnut itsekin tulla, mutta en voinut ...

 

 

 

 

 

uh1.jpg

 

 

 

uh2.jpg

 


Käsiini kulkeutui isäni pitämien huutokauppakeikkojen kautta, pino levyjä: alic cooperia, David Bowieta, ja sitten tämä  uriah Heep, Magician's Birthday.  Siit' tuli suosikkilevyni, sit' kuuntelin ja sen värikästä kantta katselin usein istuessani yksin kammiossani muka läksyjä tehden. Olin silloin yksinäinen ja syrjäänvetätyvä, surullinen ja vakava, synkkä.

Kaikki nuo muistot ja tunteet tulivat nyt mieleen kun valmistauduin konserttiin. Gary Thain oli kuollut jo 1970-luvulla, konhta sen jälkeen myös laulaja David Byron.  Hänen jälkeisestä Heep ei enää kiinnostanut, vaan tilalle tulivat Judas Priest ja ennen kaikkea ritchie Blackmoren Rainbow, laulaja Ronnie James Dio.  Jäsi silloin huomiotta John Lawton, joka oli Heepissä varsin pätevä varsinkin sitten tulevina vuosina, etenkin jotkut livetaltioinnit, kuten hänen vierailleessaan Heepin  solistina joskus 2000-luvulla, esim. kappale Sympathy  https://youtu.be/lw720PLWW84 
Ken Hensleykin siellä vieraili, tuo hauskan näköinen maahinen, kuten hänestä ajattelin.

1982 kävin leningradissa lukion venäjän-ryhmän kanssa ja ostin sieltä Uriah Heepin levyn. Tuota uuta Heepia, jota en paljoa jaksanut kuunnella, mutta sitä kautta bädni liittyi minulla jotenkin Neuvostoliittoon.

Siksi olikin nyt jännittävää luoda linkki takaisin menneisyyteen ja käydä tässä Dnepropetrovskin konsertissa ikäisteni ja minuakin vanhempien famien, monet varmaan entisiä kolhoosilaisia ja Kirvoin tehtaiden duunareita, jotka vapaa-aikanaan kuuntelivat länsimaista roskamusiikkia avokelanauhoilta tai kaseteilta, jotka olivat kopion kopioita jo monessa sukupolvessa. Näin minä kuvittelin katsellesani konserttisalissa muuta yleisöä.


 

 

 

 


Musiikillisesti se ein nyt mitään ihmeellistä ollut, vanhoja hittejä puolittain covereina. Mick Box olis edelleen bassossa ja sillä oli pitkä tukka.  Minulle se oli kuitenkin elämys, kuten koko aika täällä ukrainassa.  Se on ollut henkilökohtaisesti hyvin rakentavaa. Elämäni palapelissä monet palat ovat asettuneet paikoilleen, menneeseen on syntynyt uusia yhteyksiä.  Liekö johtunee siitä, että olen elänyt täällä jo yli kaksi kuukautta pääosin venäjäksi, ja olen huomannut, että pystyn käyttämään sitä kieltä.


Sitten alkoi harmittaa hirveästi, että varsinaista neuvostorokkia ei ollut mahdollisuus kuunnella livenä. Olisi ollut Boris Grebenschikov ja Akvarium, mutta heillä ei ollut minulle niin suurta merkitystä, vaikka olikin mahtava nähdä heidät Joensuus Ilosaaressa keikalla vuonna 1990. He esittivät kansainvälisen Billy Braggin kanssa.   Mutta Egor Letov ja Grazhdanskaya Oborona, GrOb, heidät olisin halunnut nähdä keikalla.  Se ei ole mahdollista, sillä Letov meni kuolemaan viinaan vuonna 2008.

Ja tässä videota Nightwishin keikalta  (ei näy tämän artikkelin vuodatus-versiossa., vaan täytyy mennä bloggeriin tai ssuoraan youtubeen https://youtu.be/VoBoxjZhanc    Ja Heep-video yllä näkyy osoitteen https://youtu.be/W2YeSe4C_Zc  kautta. )





Elämys oli mahtava. Oli räimettä ja pauketta, kaunista ja melodista.  Mustiin pukeutuneet goottitytöt puuttuivat yleisöstä, mutta heidän sijastaan oli tavallisia opiskelijoita ja nuoria aikuisia. Suurin osa heistä syntynyt itseäisessä Ukrainssa eikä Neuvostoliitossa. Floor Jansen oli todella mahtava solisti.
Mitään henkilökothaiseen tunne-elämään liittyvää ei tässä ollut mukana.


20160522-181651.JPG

Konserttipaikkana oli Ukraina-palatsi, jossa pari päivää sen jälkeen kerrottiin konsertoivan vuoden 2016 Euroviisuvoittaja Jamalan.  Juuri viikkoa aiemmin hän oli voittanut Eurovision laulukilpailun näyttäen venäjälle symbolisesti pitkää nenää: Venäjä kun kuvitteli voittavansa.  Ja toiseksi Jamalan laulun aiheena on vuoden 1944 Krimin tataarien kansanmurha, jonka oli pannut toimeen toveri Stalin. Noiden aikojen muistelu  ole kovin imartelevaa Venäjälle ja Putinille, joka pari vuotta sitten anasti Krimin niemimaan neuvostotyylisellä silmänkääntötempulla, ja pitää sitä nyt hallussaan kansainvälisestä vastustuksesta huolimatta.

20160522-211617.JPG

Tilanne tuo mieleen Suomen  1800-luvun lopulla ja myös liki koko 1900-luvun aikana. Venäjän varjossa on rakennettava omaa identiteettiä, ja se tapahtuu paljolti kielen ja kulttuurin kautta.
Minä olen iloinen saadessani olla seuraamassa ja vähän auttamassakin paikan päällä.


Konserttielämyksen jälkeen nukuin yön hotellissa, seuraavan päivän kiertelin Kiovassa ja sitten otin intercity-junan takaisin Lviviin, jossa nyt oleskelen.

 

 

 

 

 

20160523-171429.JPG

 

 

 

 

 

20160523-143319.JPG

 

 

20160523-133540.JPG

 

 

20160523-131014.JPG

 

 

20160522-211932.JPG

 

 

20160522-211641.JPG

 

 

20160522-211631.JPG

 

 

20160522-211617.JPG

 

 

 

 

 

20160522-211602.JPG

 

 

20160522-210327.JPG

 

 

20160522-205906.JPG

 

 

20160522-205859.JPG

 

 

20160522-205030.JPG

 

 

20160522-204657.JPG

 

 

20160522-204651.JPG

 

 

20160522-204154.JPG

 

 

20160522-204148.JPG

 

 

20160522-204145.JPG

 

 

20160522-204140.JPG

 

 

20160522-203145.JPG

 

 

20160522-202856.JPG

 

 

20160522-201520.JPG

 

 

20160522-201514.JPG

 

 

20160522-195736.JPG

 

 

20160522-195531.JPG

 

 

20160522-194640.JPG

 

 

20160522-194632.JPG

 

 

20160522-194622.JPG

 

 

20160522-194302.JPG

 

 

20160522-194255.JPG

 

 

20160522-193803.JPG

 

 

20160522-193245.JPG

 

 

20160522-192654.JPG

 

 

 

 

 

 

DSC_0003.JPG

 

perjantai, 20. toukokuu 2016

Venäjä helppo, ukraina vaikea (kieli)

 

 

 

Jotenkin hävettää se, että olen minäkin tällaisessa post-sovieettisessa tilassa, jossa pärjään vain venäjän kielellä maassa, jossa olisi luontevinta puhua sen omaa kieltä eli ukrainaa.  Tuossa yllä on siihen liittyvä äänibloggaus. 
 
 
DSC_0001.JPG

 

20160519-151034.JPG

 

 

20160519-144209.JPG

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

DSC_0002.JPG

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

image-b186f46d800fb2251e510da1c18d3a6f93

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160515-080019.JPG

 

 

20160514-185551.JPG

 

 

20160511-151305.JPG

 

 

20160510-190019.JPG

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160508-164106.JPG


Voitonpäivä, 9 toukokuuta, myös Timon päivä, on harvoja tilaisuuksia, jolloin en halua juhlia paikallisten kanssa. Minulle, niin kuin varmaan monelle muullekin suomalaiselle, se on stalinistisen sotahulluuden juhla.  Venäläisille se saattaa olla sitäkin, mutta tuossa juhlassa on varmasti muitakin ulottuvuuksia.  Entinen työtoverini ja Facebook-kaverini Jussi juuri kertoi olleensa Pietarissa ja huusi huraata isossa väkijoukossa. Ehkä minäkin voivin kokeilla sitä joskus?
Mutten kuitenkaan halua omaksua aika yleistä venäläistä käsitystä siitä, että sota olisi ihmiskuntaa eteen päin vievä voima, ongelmia ratkaiseva ja sinällään myönteinen asia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

keskiviikko, 18. toukokuu 2016

Harkovista Lviviin. Kolmas kuukausi Ukrainassa

Lviv[2] (ukr. kyrill. Львів, puol. Lwów, ven. Львов, Lvov, saks. Lemberg, armeniaksi Լվով, Lvov, jiddišiksi לעמבערג Lemberg tai לעמבעריק Lemberik) on vanha kaupunki ja läntisen Ukrainan kultturellinen, poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen keskus.[3] Se on myös Lvivin alueen hallintokeskus. Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 730 272 (2013 alku).[1] Lvivin kantakaupunkia. Lvivissä on tärkeää kone-, auto- ja tekstiiliteollisuutta. Se on tärkeä rautatien ja valtateiden risteyspaikkakunta.[4][5] Lvivin yliopisto on maan vanhin yliopisto. Se on perustettu vuonna 1661,[3] ja sen lisäksi Lvivissä on muun muassa teknillinen korkeakoulu (Lvivin polytekninen yliopisto) ja lääke­tieteellinen yli­opisto.

 Näin sanoo wikipedia tästä paikkakunnasta.
 

onkl.PNG
 
Minulle Lviv oli ensimmäinen käyntikohteeni Ukrainassa. Piipahdin vain pikaisesti huhtikuussa 2015 matkallani Istanbulista Helsinkiin.  Nyt kun saavuin toiselle reissulle Odessa, Dnepropetrovskin ja Harkovan kautta, minulla on jo vertailukohtaa ja näkökulmaa tähänkin kaupunkiin. Suurista kaupungeista tämä on eniten ukrainalaismielisin, ja täällä puhutaan paljon enemmän ukrainaa kuin muualla.  Odessassa, Dnepropetrovskissa ja Harkovassa oli helppoa kun pysytin elämään kuin paikallinen siksi, että osaan venäjää. Tääälläkin venäjää ymmärtävät kaikki, mutta minä en useinkaan ymmärrä mitä he puhuvat. He puhuvat ukrainaa tai sitten venäjää niin nopeasti ja epäselvästi, etten minä edes osaa sanoa, mitä slaavilaista kieltä se on. 

 

DSC_0001.JPG


Eli minä olen nyt tavallani venäjänkielisen housuissa. Olen tai en. Venäjänkieliset ovat yeensä asuneet maassa joko vuosikymmeniä tai ainakin koko ikänsä.  He ovat eläneet ympäristössä, jsssa tänä kieli on kuulunu,  joskus se on voinut olla tukahdutettuna tai typistettynä niin kuin ukrainan kieli neuvostoliiton aikana. Venäjänkieliset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi opetella sitä, ovat jopa ylenkatsoneet ja halveksineet sitä. Näinhän oli tilanne myös Virossa.  Etenkin täällä Lvivissä, mutta myös koko maassa halutaan korvata venäjän kieli ukrainan kielellä.  Ne ovat sukulaiskieliä, mutteivät sama kieli. Venäjän ja ukrainan puhujien on ilman opiskelua yhtä hankalaa ymmärtää toisiaan kuin suomen ja viron kielten puhujien toisiaan.

DSC_0003.JPG

tokihan minä ymmärrän ja kannatan ukrainalaisten pyrkimyksiä lujittaa kansallista identiteettiään ja tehdä olemassaolossa ero Venäjään. Vain käytäntö esittää vastalauseen: juuri kun olen päässyt riemuistemasta siitä, miten helppoa on ollut elää venäjäksi Odessassa, Denporossa ja Harkovassa, niin nyt tulenkin Lviviin, jossa kieli on taas minulle vierasta.  Miten pystyisin oppimaan sitä. Ihan totta on se, että vanha aivo ei uuteen kieleen niin helpolla taivu kun taipui aivo joskus peruskojlu- ja lukioiässä.

 

 

 

DSC_0001.JPG

 

 


Venäjä anasti itselleen Krimin niemimaan tyypillisin keinoinsa: väittämällä, että he tulivat vain totetuttamaan ukrainalaisten tahdon. Totta kai moni sielläkin olisi halukas liittymään Venäjään, mutta tokkopa sentään kaikki. Samoin Harkovassa oli paljon venäläismielisiä, mikä näkyi tietysti myös kielessä. Mutta silti ei voi pitää reiluna sitä, että yksi valtio kyttää kieli pitkällä naapuriaan ja yrittää käyttää kaiken separatistihengen omaksi hyväkseen, jopa luoda ja ylläpitää sitä. Toivoa vain soppii, että Itä-Suomi, esim. Savonlinna ei koskaan päätä anoa liittämistä Venäjän valtakuntaan.

Nämä kansalliset jännitteet ovat hyvin näkyvissä täällä. tosin monet eivät halua puhua niistä, koska ovat jo väsyneitä politikointiin.  Toiset jaksavat vielä riemuita siitä, miten pari päivää sitten Jamala voitti Eurovision laulukilpailun Krimin tataarien sorrosta kertovalla kappaleellaan 1944.

 

 

 

 

DSC_0002.JPG


Minä olen paljon tekemisissä paikallisten nuorten ja lastenkin kanssa.  Minun opiskelijani haluavat oppia englantia, eli ovat jollain tasolla jo valintansa tehneet ja katsovat länteen suuntautumisen ja kansainväliset kontaktit hyödyllisiksi. He haluavat oppia kieliä ja matkustaa oman maansa ulkopuolelle: osa jopa haluaisi muuttaa pois maasta, jossa he eivät näe mahdolliseksi rakentaa tulevaisuuttaan.  Toiset näkevät ja haluavat palata parantamaan maansa oloja sen jälkeen kun ovat opiskelleet ja hankkineet kokemusta ulkomailla.

 

 

 

 

20160517-193005.JPG

 


Olen ollut maassa jo kaksi kuukautta. OLen opettanut englantia vapaaehtoisena, ottamatta siitä palkkaa.  Tarkoitus olisi viipyä vielä kuukausi ja sitten lentää Suomeen.

Matkustelun ja omalle itselleen elämisen sijasta on tyydyttävää tehdä jotakin järkevää ja hyödyllistä, auttaa ja olla mukana jossain itseä isommassa hankkeessa.

 

 

 

 

 

20160517-220934.JPG

 

 

 

 

 

 

Nyt tekee myös mieli leikkiä kotia: asua pari-kolme viikkoa kodinomaisissa olosuhteissa, vuokra-asunnossa lyhytaikaisella sopimuksella. 
 
 
DSC_0001.JPG


Tuntuu tarpeelliselta saada tilaa ympärilleen, myös rauhaa ja hiljaisuutta, myös keittiöä, missä voi kokata vegaanista ruokaa.

 

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

 

 

Kuumaa vettä riittävällä paineella, sitä oli Aasiassa ikävä. Nyt sitä saa. Ja kaiken tämän asumisen noin 10 euron vuorokausihintaan. Nautin siitä. 

 

 
 
20160514-201052.JPG


Paitsi Uriah Heep-yhtyeen konsertissa Dnepropetrovskissa, olen käynyt myös oopperassa ja simfoniakonsertissa.  Aion vielä käydä Nightwish-yhtyeen konsertissa Kiovassa.

 

 

20160514-133621.JPG

 

 

 
AMMA on perheitä tukeva vapaaehtoinen organisaatio Harkovassa. Heidän kanssaan minulla oli mahtavia tuokioita englannin opetuksen ja muun hauskan merkeissä.  
 
20160511-173657.JPG
 

 

20160514-132500.JPG

 

 
Ystävystyin monien opiskelijoitteni kanssa. 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160513-184351.JPG

 

 
Vegaaniruokailun tekee helpommaksi Freshline-ketju, joka myy voileipiä, joihin asiakas saa itse valita täytteensä. Itse asiassa se on kopio Subway-konseptista. Subwayt ovat olleet suosiossani matkaillessa. Täällä ovat nyt freshlinet.  Siellä käyminen on hyvä tapa saada kerta-annos tuoreita vihanneksia. 

 

 

 

 

20160510-124337.JPG

 

 
Minua aina ilahduttaa nähdä kevään puhkeaminen. Kevät on suosikkivuodenaikani. Toukokuun ensimmäisellä vikkolla tosin oli jo täysi kesä Harkovassa, jos Suomen mittapuilla mittaa.


DSC_0001.JPG

 

 

 

 
Suomessa on tullut markkinoille nyhtökaura juuri äskettäin. Siellä ovat tavalliset päivittäistavarakaupat alkaneet panostaa vegaanituotteisiin. Niitä on tullut paljon lisää sitten viime käyntini viime elokuussa. Vihikset, Violife-juustot, Taimsed Viinerid. Niiden kimppuun pääsemsitä täytyy odotella vielä kuukausi.


Harkovassa oli vegekauppa, Odessassa pari, Lvivissäkin yksi ravintolan yhteydessä.  Violifea ei sieltä ssanut, Harkovasta vain Cheezlyä, joka on juuston korvikkeeksi aika ontto esitys. Soijanakkeja ja salami-tyylistä makkaraakin sieltä sai.

 

 

 

 

DSC_0002.JPG

 

 
Harkovassa juhlittiin myös voiton päivää, suuren voiton päivää kuten Neusvostolitossa tehtiin, fasismista saavutetun voiton muistopäivää. Ollaan iloisis, että Stalin voitti julman Hitlerin. Siitä ei puhuta, että Stalin todennäköisesti tappoi paljon enemmän ihmisiä kuin Hitler, ja hän usein vielä tappoi omiaan.   Voiton päivä on yhdeksäntenä toukokuuta. Se päivä on myös Timon päivä. Se on ainoita juhlia, jolloin en halua osallistua menoihin paikallisten kanssa.

 


DSC_0001.JPG

 

 

 

 

 
DSC_0001.JPG

 

 

 

 

IMG-20160516-WA0001.jpg

 

 

20160515-162535.JPG

 

 

20160515-162509.JPG

 

 

image-50329a5f95008e8a6e2ff37fed96aec3d6

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160510-183956.JPG

 

 

20160510-124722.JPG

 

 

20160510-122712.JPG

 

 

20160510-122646.JPG

 

 

20160510-074226.JPG

 

 

image-fd64de75870b1a861b8036f3b69af25879

 

 

image-3033ceeb3bbfa63c34de1fadad046a43ce

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160509-175432.JPG

 

 

20160509-175311.JPG

 

 

20160509-140030.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160508-160411.JPG

 

 

20160508-155830.JPG

 

 

20160508-155223.JPG

 

 

20160507-151427.JPG

 

 

20160507-144339.JPG

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0001.JPG

 

 

20160506-171448.JPG

 

 

20160506-170853.JPG

 

 

20160506-165114.JPG

 

 

20160504-211435.JPG

 

 

 

 

 

maanantai, 2. toukokuu 2016

Vappu ja pääsiäinen

DSC_0067.JPG


Pääsiäsleipä on täällä paska, pääsiäinen on pasha. Vanhan kalenterin mukainen ortodoksinen pääsiäinen staatui nyt toukokuun alkuun eli samaan aikaan vapun kanssa. Siksi vappua ei täällä Ukrainassa paljoa vietetty, ei ainakaan sikäli kuin asia minulle näyttäytyi.  Minä heräsin vappuaaumna varhain ja otin taksin saksalaisen opettajakollegani, nuoren Katjan, Katarina, asunnolle. Lähdimme yhdessä kirkkoon paskat kasseissamme. Laskimme ne maahan ja katsoimme kun pappi siunasi ne.  Hän pirskotti vettä myös meidän päällemme. Oli varsin kylmä aamu. On ollut aika sateista.


DSC_0005.JPG

 

 

 

Varsinaista ortodoksista jumalanpavelusta emme onnistuneet löytämään. 
 

DSC_0017_1.JPG

 

 

 

Olen nyt ollut viikon täällä Harkovassa, Kharkiv, Harkov venäjäksi. Tulin tänne Dnepropetrovskista, jonne taas tulin Odessasta, jonne olin lentänyt Thaimaasta maaliskuun 18. päivänä.


Olen löytänyt organisaation, taaskin Couchsurfing-verkoston välityksellä, jonka kautta pystyn tekemään vapaaetoistyötä, lähinnä opettamaan englantia.

DSC_0039.JPG

 

 

 

Mutta on se paljon muutakin.  Pääsiäisen alla vanha mummo, Donin kasakoiden asuinsijoilla elämänsä viettänyt, näytti miten tehdään varenikeja, ne ovat kuin pelmenejä, taikinanyytin sisään kätkettyjä täytteitä. Tämä nyytti sitten keitetään kypsäksi vedessä. Kiinalaisilla on myös omat dumplinginsa.


DSC_0054.JPG

Elämäni Ukrainassa on kivaa ja kotoisaa.  Minusta on kiva elää venäjäksi, virkistää aivojani nuoruudessani opiskelemani kielen voimin. En odota oppivani paljon uutta,vaikka toivon, että voisin oppia lisää ukrainan kieltä, joka on sukua venäjälle, mutta kuulostaa kauniimmalta.

DSC_0015.JPG

 

 

 

Amma, yhdistys, jolla nimestään huolimatta ei ole tekemistä äiti Amman kanssa, on tarjonnut minulle täällä Harkovassa puitteet elämälle. Asunto on löynyt toista kautta.   Kuvan sienipiirakka tuotiin meidän oppitunnillemme pääsiäisenä.  Se on vegaaninen, eli "postnii", ortodoksien paastoruokaa. Täytteenä oli metsäsieniä.  Sienet, hapankaali, suolakurkut, ne aidot hapatetamalla valmistetut, tattari, peruna, tumma leipä.  Ruoka on täällä kotoista ja hyvää.  Senkin puolesta voisin jäädä tänne.  Ja elämä on edullista, edullisempaa kuin se oli jopa Malesiassa, ja kaiken kaikkiaan laadukkaampaa kuin oli Vietnamissa.   Voisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa. Viisumivapaasti saan olla kolme kuukautta kerrallaan. Ehjkä se kuitenkin riittää.  Kuukausi paikallaan ja kuukausi yhdessä asunnossa tuntuu ihan riittävän pitkältä ajalta asettua paikalleen. Sen jälkeen onkin taas valmis lähtemään eteen pän .  Mutta näin ei ole pakko olla.  Mistään ei pitäisi tehdä pakkomiellettä eikä pitää liian tiukasti kiinni vain kiinni pitämisen ilosta. 
 
20160427-211612.JPG
 
 
Uusia asioita: kävin oopperassa. La Traviata.   Yritän myös käydä klassisen musiikin konserteissa.

 

 

 


 

 

 

 

 

 

Ja sitten hirveän vanha juttu.  Vanahasta Uriah Heep -yhtyeestä on vielä jotakin jäljellä. Minulla on omat muiistoni teinivuosilta ja nuoruusvuosilta. Magician's Brithday oli yksi rakkaimmista vinyylilevyist'ni.   Ensimmäistä kertaa ikinä näin yhtyeen elävänä Dnepropetrovskissa 21.4.2016. 

 

 

 

 

 

 

DSC_0022_1.JPG

 

 

 

 

 

 

 

DSC_0021_1.JPG

 

 

DSC_0019_1.JPG

 

 

DSC_0018_1.JPG

 

 

 

 

 

 

 

 

DSC_0015.JPG

 

 

DSC_0014_1.JPG

 

 

DSC_0009_1.JPG

 

 

DSC_0008_1.JPG

 

 

DSC_0006_1.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0002_1.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0058.JPG

 

 

DSC_0057.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0053.JPG

 

 

DSC_0049.JPG

 

 

DSC_0048.JPG

 

 

DSC_0042.JPG

 

 

DSC_0041.JPG

 

 

DSC_0040.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0035.JPG

 

 

DSC_0033.JPG

 

 

DSC_0017.JPG

 

 

 

 

 

DSC_0014.JPG

 

 

DSC_0010.JPG

 

 

DSC_0008.JPG

 

 

DSC_0004.JPG

 

 

20160429-181516.JPG

 

 

20160429-155919.JPG