Syyskuu 2005

Nälkäisten henkien kuukausi sitten päättyi kuukalenterin kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä keskisyksyn lyhtyjen juhlaan. Meille juhlalla on henkilökohtaista merkitystä, koska se oli hääpäivämme. Niinpä  kolmivuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi ostettiin pari rasiaa kiinalaisia kuukakkuja ja syötiin niitä. Tuossa alakuvan isossa pahvirasiassa on sisällä neljä peltirasiaa, joissa kussakin sisällä yksi kuukakku. Kakkuja on erilaisia, eri resepteillä tehtyjä. Usein niissä on ainakin lootustahnaa sisällä niin kuin näissä meidänkin oli. Kuukakuissa ei ole mitään voimakkaita mausteita, joten eivät paljoa miltään maistu, pehmeälle, puoliraalle vähäsokeriselle peruskakulle lähinnä. Lootuksen siemenet tietysti antavat vähän vivahdetta.



Viikko lyhtyjen juhlan jälkeen käytiin sitten kaupungin keskustassa katsomassa perinteistä kiinalaista leijonatanssiesitystä, jonka tarjosi Cairnsin kiinalaisesta ystävyyskaupungista, Zhanjiangista saapunut ryhmä. Kuvat alla ovat jälleen videokamerasta napattuja ja siksi vähän suttuisia. Tilaisuus oli Cairnsin kulttuurifestivaalin päätöstilaisuus, joka pidettiin lauantai-iltana kaupungin keskustassa. Aluksi tämä kiinalaisryhmä marssi juhlapaikalle ja piti pienen alustavan esityksen. Siitä ovat nuo kuvat.

Lisäys 2007. Siitä on myös videota:

Musiikkina oli kovaäänistä rumpujen pauketta, joka toi minulle mieleen Singaporessa näkemäni taolaiset seremoniat ja kiinalaisen oopperan. Rummutuksen motiivina lienee alun perin ollut pahojen henkien karkottaminen.  Virallisen ohjelman aloitti juhlaparaati, jossa esittäytyivät paikkakunnan järjestöt ja yritykset kauniissa puvuissa komeine autoineen, värivalojen, savujen ja kovaäänisen musiikin kera. Oli tietysti myös etnisten ryhmien musiikkiesityksiä ja ruokabasaari, josta mekin kävimme ostamassa hääpäiväateriamme, falafelia, kevätrullia, turkkilaisia leivoksia, jotka sitten nurmikolla istuen söimme.



Sitten oli vuorossa illan kohokohta eli se varsinainen leijonaesitys. Siitä en saanut kunnon kuvaa, koska esityspaikka oli järjestytty niin huonosti, etteivät juuri muut kuin eturivissä olleet nähneet mitään. Tuohon alle laitoin kuitenkin ryhmän kotisivuilta otetun kuvan, joka kertoo, mitä esityksessä tapahtui. Se siis on jonkinalista akrobatiaa. "kissat", joiden sisällä on kaksi ihmistä, temppuilevat noiden pylväiden päällä. Ja koko ajan on taustalla tuo terävä metallinen rummutus.





Meidän oli jo heinäkuussa tarkoitus viettää pidennetty viikonloppu lomaillen täällä pohjoisessa eräässä vuokramökissä, jossa on suomalainen sauna. Omistaja kuitenkin jostain syystä perui varauksemme paria viikkoa ennen aiottua ajankohtaa eikä tarjonnut uutta viikonloppua.  Syyskuun ensimmäinen perjantai oli jo pyydetty vapaaksi, joten teimme korvaavan matkan. Päätimme käydä Woodstockissa tervehtimässä entistä vuokranantajaa. Alun perin matka oli tarkoitus tehdä lokakuussa tai jouluna. Vähän arvelutti lähteä nyt kun ei enää ollut Maxia. Olimme jo keskenämme kuvitelleet sitä, mitän innoissaan Maxi olisi ollut päästessään käymään vanhoilla kotikonnuillaan lehmiä jahtaamassa. Olimme varmoja, että kotiinlähdön hetkellä se kuitenkin olisi halunnut taas seurata meita Cairnsiin.



Menomatkalla pysähdyimme pari kertaa tauolle. Sain viimeinkin otettua kuvan banaanipuista. Kuvissa tosin banaanitertut on peitetty muovilla, kuten ne yleensä ovat. Peittäminen nopeuttaa niiden kypsymistä ja toisaalta myös suojelee niitä sekä lialta että auringon paahteelta. Tullyn seutu, n. sata kilometriä Cairnsista etelään, kohti Townsvilleä, on varsinaista banannialuetta siksi, että siellä sataa lähes joka päivä, ja banaanipuu tarvitsee runsaasti vettä tuottaakseen satoa. Keskellä banaaniviljelmiä on Cairnsiin tullessa parikin sikhitemppeliä. Nämä "intialaiset" sikhit pitävät kuulemma hallussaan suurinta osaa Australian banaanintuotannosta.



Bluey-koira on aina innokas lähtemään mukaamme joko juoksulenkille tai sitten autoajelulle. Tässä kuvassa se katsoo kookospalmuun kiivennyttä kuvaajaa ja odottaa, että tämä  heittäisi pallon, jonka hän voisi juosta kiinni ja retuuttaa suussaan takaisin. Aidan takaa katselee naapurin Bonnie-koira. Bluey ei välitä siitä kovin paljoa. Vallitseva tunne lienee mustasukkaisuus silloin kun Elvis-ankka käy aidan raosta nokkimassa Bonnieta ja provosoi sen takaa-ajoon. Silloin Bluey menee Elviksen viereen ja antaa kuulua komentohaukun, sen saman, jolla se on halunnut pitää kurissa Maxia ja Misua. Bluey haluaa Elviksen ajavan takaa mieluummin häntä eikä naapurin koiraa. Usein Elvis niin tekeekin. Silloin Bluey heittäytyy selälleen maahan ja potkii jaloillaan ilmaa toivoen kait, että ankka kutittaisi mahan alta. Toisinaan Bluey käy Elviksen kimppuun leikillään, mutta hyvin varovasti. Toivoa sopii, ettei se vahingossa puraise ohutta kaulaa poikki.



Meidän takapihallamme kasvaa kookospalmu, joka nyt syyskuussa on tarjonnut viisi kympsää pähkinää. Niistä saa sekä mehua, itse asiassa puun mahlaa, ja sitten pähkinän sisältä valkoista maitoa ja sitten sitä hedelmälihaa, josta tehdään kookoshiutaleita.



Tuohon ylle en laitakaan kuvaa entisestä Woodstockin mökistämme, jonka näin, ja joka on muuttunut sen verran, että takapihan verantaa oli laajennettu rakentamalla sen jatkeeksi kahden auton autokatos. Sen sijasta tuossa yllä onkin kuva sattumanvaraisesta talosta jossain Cardwellin ja Tullyn välillä eli Townsville-Cairns -reitin puolivälissä.

Niin, me kävimme entisillä kotikonnuillamme olemassa yhden päivän ja kaksi yötä. Lähinnä aika kului vanhoja tuttuja tavatessa. Perjantaina tulomatkalla tapasimme Mesiäisen Kaijan ja Rintalan Annen, joiden kanssa vietimme muutaman tunnin Townvillessä. Kävimme mm. katsomassa Annen ja Tapsan taloa Tapiolankadulla (kadun nimi todellakin on Tapiola's avenue). Sitten illaksi lähdimmekin Woodstockiin, jossa ensin piipahdimme Dannyn, Trissan ja lasten luokse yllätysvierailulle. Sinne emme jääneet pitkäksi aikaa, vaan sovimme tapaamisesta lauantai-illalle heidän puutarhassaan. Yövyimme Cavillien vierashuoneessa. Minä tapani mukaan nousin jo ennen kuutta ja muiden ylösnousua odotellessani kävin Blueyn kanssa kiertämässä vanhan tutun lehmilaidunlenkkini. Nyt täytyi tyytyä sauvakävelyn sijasta normaaliin kävelyyn, koska olin jättänyt sauvat kotiin. Reittini kulki entisen kotimme ohitse. Siellä olivat asukkaat paikalla, joten en mennyt kovin lähelle. Sen verran kuitenkin, että huomasin heidänkin pitävän kanoja. Sen sijaan he eivät harrastaneet puutarhanhoitoa lainkaan, joten melkein kaikki minun ylläpitämäni puut ja pensaat, näkyvimpänä keltaiset kanna-kukat, olivat kuolleet tai sitten vetelivät viimeisiään. Tilannetta eivät pelastaneet edes sateet, joita oli ollut elokuussa. Oli satanut jopa niin paljon, että ruoho oli kasvanut. Se oli karjanomistaja-Lidsaylle tietysti iloinen asia kun ei tarvinnut ruokkia lehmiä pelkällä melassilla.



Jossain Cardwellin ja Tullyn välillä on myös alue, jolla kasvaa runsaasti trooppista mäntymetsää. Siitä kuva alla vasemmalla. Oikeanpuoleisessa kuvassa on pieni paikallinen kapeaaraiteinen rautatie ja sokeriruokojuna. Noita raiteita on ruokoalueella runsaastikin. Kuten arvata saattaa, niitä käytetään ruo'on kuljettamiseen sokeritehtaalle. Iso sokeritehdas on Tullyssa reilut 100 kilometriä ennen Cairnsia. Siitä kuva tuossa alla. Lienee vesihöyryä tuo piipuista tuleva savu.



Vielä kuva kylpevistä ankoista. Paikka on myös Maxin hauta. Myöhemmin sillä kasvaa kukkia.





< Elokuu | Koko syyskuu | Lokakuu >