Uuden Vuoden aloitin Singaporessa osallistumalla varsin meluisaan Uuden Vuoden juhlaan paikallisten nuorten kanssa. 



Näissä videoissa puhun suomea hyvin hitaasti. Se johtuu siitä, että monet videoitani seuraavat ovat ei-syntyperäisiä, suomea opiskelevia, ja haluan tehdä heidän elämänsä hieman helpommaksi.  

Uuden Vuoden päivän iltana olinkin taas Changin lentoasemalla jo odotin lentoa takaisin Australiaan. Kaikki sujui sutjakasti ja ajallaan, kuten Singapore Airlines-lentoyhtiön kanssa lähes aina.

En kuitenkaan halunnut mennä takaisin vanhoille asuinsijoilleni itärannikolla (A,C,D kartalla) , vaan jäin länsirannikolle , Perthin kaupunkiin. (kartalla F). Perth on Etelässä, liki Sydneyn (B) korkeudella.  Se merkitsee sitä, että täällä ilmaton on erilainen. Se on kesällä kuuma ja kuiva, ja talvella taas kylmä. Minäkin saavuin varsin viileästä Singaporesta (Joulukuu on siellä melko leuto) tulikuumaan perthiin. Usein lämpötilat kohosivat lähelle 40 astetta, aurinko polttaa kuumasti ja sokaisee silmät.

Ensimmäisen viikon majoituin rantaihmisten luona, joten tuli minunkin käytyä rannoilla, vaikka se ei yleensä kuulu harrastuksiini.

Minä mieluummin kävelen, pyöräilen tai juoksen puistoissa ja metsiköissä joen rannalla. Yksi ensimmäisistä hankinnoista täällä olikin uusi polkupyörä. Vanha pyörä oli vielä Brisbanessa, samoin kuin suuri osa muistakin tavaroistani. Minun on määrä lähetyttää ne tänne sitten kun asuntotilanteeni on vähän vakaampi ja olen tehnyt päätöksen, jäänkö tänne pidemmäksi aikaa vain palaanko takaisin itään.  Yksi huolen aiheista olivatkin ne tavarat. Ne kun olivat säilössä entisten asuintoverien luona, ja he olivat nyt muuttamassa. Siihen aikaan kun ne piti saada kiireellä muualle, olivat Brisbanessa ja lähistöllä suuret tulvat. Kiitos hyvien ja avuliaitten ystävien tavarat päätyivät uuteen varastopaikkaan sinne maatilalle, jossa vietin marraskuun 2009.

Väkirikkaiden ja vilkkaiden Aasian kaupunkien jälkeen Perth tuntui hyvin oudolta paikalta: isoja eurroopalaistyylisiä tiilirakennuksia, joiden välillä on valtavasti tyhjjää tilaa. Kadut tuntuvat autioilta, suorastaan aavemaisilta. Missä ihmeessä kaikki ovat? oli kysymys, joka pyöri päässäni? Ovatko ne rakentaneet maanlaisia luolia, joissa ne nököttävät kuumaa paossa?  Kesälomakausi, joka jatkuu heti Uuden Vudoen juhlien jälkeen, niin kuin Suomessa juhannuksen, teki elämästä vielä hiljaisempaa. Useat kauppaliikkeet ja jopa ravintolat olviat kiinni.  Tosin arkenakin huomasin monin paikoin olevan lähes yhtä hiljaista.  Täällä vain ei ole niin paljoa ihmisiä. Ja se on minusta ihan hyvä asia, siihen vain pitää tottua ensin.

Pienoinen pettymys oli se, että kaupunki näyttää niin eurooppalaiselta. Minä en pidä näitä valtavia kivirakennuksia kovin sympaattisina. Mieluummin katselisin pieniä bambukattoisia puurakennuskia. Samoin oletin täällä olevan paljon enemmän aasialaisia katukvassa. Kyllä niitä on, mutta ei läheskään niin paljoa kuin Brisbanessa tai Sydneyssä.  No, täältä kuitenkin pääsee helpommalla käymään Kaakkois-Aasiassa. Singaporeen lentää viidessä tunnissa, Indonesiaan vielä nopeammin, ja aikavyöhykekin on sama kuin Singaporessa, vain tunnin ero Thaimaahan ja Indonesiaan, Suomeakin olemme vain kuusi tuntia edellä.


Fremantlessa asutun puolitoistaviikkoisen jälkeen muutin Victoria park-nimiseen kaupunginosaan, jossa on joen lisäksi niitä kaipaamiani  puistoja ja  pyöräteitä. Aasialaisiakin on  enemmän.



 


 

 

 Ruotsalainen kompassi oli apuna uusiin paikkoihin tutustuessani. Tulin siihen johtopäätökdeen, että jalankulkijalle ja pyöräilijällekin kartta ja kompassi ovat parempi apuneuvo kuin GPS-navigaattori.

Sellaisen olin hankkinut Singaporessa. Autossa, jopa bussissa, se on ihan kätevä väline, mutta kävellessä ei. Se syö lisäksi ihan liikaa virtaa, että sitä voisi käyttää ilman ulkoista virtalähdettä. Sitä varten pitäisi pyöräänkin asentaa lisä-akku.  Sellaista ratkaisua aion kokeilla kunhan tässä pääsee kunnolla pyöräilyn makuun taas.

Fremantlessa kävin paikallisissa katutapahtumissa sekä ympäristökeskuksessa solmimassa sosiaalisia suhteita.

 

Pääosa ajastani kuitenkin kuluu tässä rakennuksessa.  Sitä ylläpitää ihmisten ja eläinten hyvinvointia ajava järjestö. Toimintaa  ovat mm. asuntolatoiminta, pelkästään kasvikunnan tuotteita myyvät kahvila ja kauppa, perusteilla oleva puutarha ja eläinsuoja.  Myös muuta on suunnitteilla, mutta siitä myöhemmin.   Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämän talon ympärillä oleva toiminta pitää minut täällä sekä poissa muusta  pahanteosta ;)

En ole kuitenkaan ollut kovin iloinen Australiaan paluusta. Jos saisin vapaasti päättää, olisin ehkä jäänyt Pohjois-Thaimaaseen (mahdollisille kysyjille tiedoksi: Suomeen paluu ei kuulu edelleenkään suunnitelmiin).

Aika vaikea oli todellakin tulla takaisin vain kahden ja puolen kuukauden poissaolon jälkeen.  Siitä huolimatta osallistuin 26. tammikuuta Australia-päivän viettoon.