Vuoden viimeiset pari viikkoa on satanut ihan kunnolla. Innisfailissa, sata kilometriä täältä etelään majailee monsuuni, joka ripottelee kunnon sadekuuroja etenkin iltapäivisin ja alkuillasta. Sade on ollut piristävää vaihtelua helteeseen. Myöskin puutarhan puolesta olen iloinen, samoin siksi, että sade täyttää joet, purot sekä nämä koirien ulkoilutusreitin varrella olevaa pari tekojärveä.



Koirista on tietysti mukavaa kun sateen myötä on uusia hajuja sekä eläimiä liikkeellä. Jopa sammakot kiinnostavat kun ne kurnuttavat kovalla äänellä vesikasvien seassa tai hyppelevät ruohikossa.



Niin paljon oli järvissä puhdasta ja raikasta vettä, että itsekin pulahdin uimaan koirien kanssa.  Eihän sitä varmaankaan noissa vesissä suositella, mutta eihän sitä aina jaksa olla niin tarkka tuosta hygieniasta ...

Silloin tällöin aurinkokin kuitenkin näyttäytyy, eritoten aamuisin ja aamupäivisin. Silloin on kuumaa ja kosteaa, ja kaikki ovat vähän vetämättömissä. Kitti-kissakin etsii parasta asentoa sängyllä tuulettimen alla.



Töihin palasin tietysti joululoman lyhyydestä apeana ja ajan nopeasta kulumisesta ällistyneenä. Niinhän se aina menee.  Toki oli vielä Uuden vuoden lomat edessä. Lauantain ja sunnuntain jatkoksi otin myös maanantain vapaaksi. Ja sitten on vielä tiistai yleinen vapaapäivä.

Sunnuntaina saapui vieras Hollannista, Nancyn vanha työtoveri Singaporen ajoilta. Maanantaina eli tänään teimme sitten retken ylös vuoristoon. Minä ja Vieras, Annelies, nousimme Kurandan junaan ja teimme noin tunnin junamatkan ylhäällä vuoristossa. Sitä kokemusta olen pihdannut ja pantannut sitä varten, että tulisi joku kaukainen vieras jakamaan sen kanssani. Teen sen kyllä ihan mielelläni toiseenkin kertaan, joten tervetuloa vaan joku sieltä.

Junamatkaa kertyi arvioni mukaan toistakymmentä kilometriä, eli kovinkaan haipakkaa ei kyyti ollut kun siihen saatiin tuhrattua tunnin verran. Mutta sitäkin upeampaa oli. Nämä tämän sivun kuvat eivät anna matkasta kuin pienen aavistuksen. Erityisesti sitä ei tullut vangittua kameralla, kuinka asuinalueemme näkyy korkeuksista.  Eihän se koko ajan näkynyt, sillä radan varressa annetaan kasvaa sademetsän puiden, jotka suurelta osin peittävät näkyvyyden.



Vieraamme näkyy tuossa vasemman alakuvan oikealla reunalla selin kameraan. Hänestä vasemmalla näkyy kanssamme samaan penkkiryhmään sattunut japanilaistyttö. Heitä oli kaksi seuranamme, ja loputkin junasta melkein puolillaan japanilaisia. Japanilaisturistithan kuuluvat täällä asiaan, ja minusta on ihan mukavaa. Nämäkin tytöt ottivat ahkerasti valokuvia. Myös minulta he pyysivät kuvausapua, mistä sitten kiittivätkin kauniisti.  Tuosta tyttöjen välistä kun katsoo ulos, näkyykin kaukana meidän asuinseutujamme, ainakin sokeriruokopellot alhaalla laaksossa.

Kurandanssa tapasimme Nancyn, joka meidän junaillessamme oli ajanut sinne autolla. Kiertelimme kylää vähän aikaa turisteina ja sitten jatkoimme autolla naapurikylään Mareebaan. Kävimme katsomassa paikkaa, jossa kahvimme valmistetaan, osittain ainakin  myös kasvatetaan.



Siellä oli paitsi kahvipensaita ympäri tonttia, myös tehtaanmyymälä, jossa oli kahvin lisäksi tarjolla suklaata ja monia muita herkkuja. Itse kahvimuseossa ei tällä kertaa käyty. Minä olisin ollut ehkä ainoa asiasta kiinnostunut, ja siihen kierrokseen olisi pitänyt varata puoli päivää aikaa.

Käytiinpä kuitenkin myös paikallisella hedelmätarhalla ostamassa tuoreita litsejä. Litsi on trooppinen hedelmä, jota varmaan saa myös Suomesta, mutta tuskinpa alle kahden euron kilohintaan, kuten täällä nyt.



Hedelmäpuiden  suoajaksi on pingotettu nailonverkot, etteivät lepakot ja linnut söisi koko satoa.



Tämä talo vain sattui matkan varrelle ja miellytti silmää sen verran, että otin kuvan.
Siitä talosta, jossa kävimme vieraisilla entisen työkaverini luona, ei ole kuvaa.  Työkaveri lähti vuosi sitten töihin etelään isolle kansainväliselle firmalle. Olihan siellä Canberrassa kuulemma ihan hauskaa, mutta kuitenkin palasivat takaisin vaimon ja lasten kanssa. Tulipahan ainakin lumi nähtyä ja koettua sekin, mitä on talon lämmittäminen talvella.  Kaikille nuo asiat eivät ole lainkaan tuttuja.

Tarkoitus oli päivän aikana tehdä vähän pidempikin lenkki, mm. käydä Athertonin kiinalaisessa temppelissä, mutta aika kului liian nopeasti.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän vuoden sepustukset. Toivotan molemmille lukijoille oikein menestyksekästä Uuta Vuotta! 

Jykälle muuten terveisiä, että mulla ei taida olla sähköpostiosoitettasi. Olisi kiva jatkaa juttua tuosta villoituksesta. 


  <  Marraskuu |   Koko joulukuu |   Tammikuu 2008 >