Vauvauutisia on jo kerrottu, ja itse vauvakin syntyy kohta, tosin ei vielä tässä kuussa, mutta ensi kuussa pitäisi olla jo kanssamme. Nytt, syyskuun lopussa vauva painaa jo yli kolme kiloa, ja on lääkärin mukaan terve ja valmis syntymään.
Joka kuukausi on ollut ultraääni ja lääkärin tarkastus. Siitä on saanut myös raportin vietnamin kielellä. Tämä paperi on ihan syyskuun alusta, jolloin vauva painoi kaksi ja puoli kiloa. |
Syyskuu on kulunut pääasiassa kotona ja puutarhassa kaivellen ja pieniä puuhaillen, joogaten, pyöräillen, mutaisessa vedessä uiskennellen. Henkinnen valmentautuminen isyyteen on myös ollut jatkuvasti käynnissä, osin tietenkin tiedostamatta. Vielä on itsellenikin ylläts se, että mitä se tulee sitten oikeasti merkitsemään, miltä tuntumaan. Minähän olen jo 56-vuotias, ja tämä on ensimmäinen lapseni. Minun ikäisillänihän on "normaalisti" jo lapsenlapsia. Näin on laita itseäni nuorempien sisarustenikin kohdalla. Ei lapsenlapsia ole kaikilla vielä, mutta lapsia on kaikilla, ja vanhimmat heistä jo täysi-ikäisiä. Äitini vanhin lapsenlapsi on jo 34-vuotias. Tämä minun lapseni lienee hänelle viimeinen lapsenlapsi. Ellen minä sitten saa sitä tyttöä tai lisää poikia aikaiseksi. Kyllä tytön isänä olisi sellainen kokemus, jota kovasti janoaisin.
Kuun puolivälissä umpeutui taas kolmen kuukauden turistiviisumi. Oli aika käydä rajan takana uusimassa se. Lähin raja on Vietnamin ja Kambodžan raja, jonne on lyhimmillään alle 100 kilometriä. Käytännössä sitä matkaa ei voi tehdä ilman omaa kulkuneuvoa, joten minun tapauksessani täytyi ajaa kolme ja puoli tuntia bussilla Saigoniin, Ho Chi Minh City, ja sieltä ottaa buss tai minibussi Moc Bai-nimiselle raja-asemalle. Näitä viisumin uusintamatkoja tekevät monet ulkomaalaiset, jotka oleskelevat maassa turistiviisumin turvin. Jopa työnteko onnistuu monilta kun lisäksi hankkii työluvan tai sitten työnantajan suostumuksella on hankkimatta.
Rahalla saa toki uusittua myös turistiviisumin, mutta se on hinnaltaa niin kallis, että useimmat käyvät "ulkomailla" sen uusimassa. Lentäminen Bangkokiin on ollut minun suosikkitapani, mutta tällä kertaa päätin kokeilla viisumiagentin järjestämää automatkaa rajan yli ja heti takaisin. Noin 12 euron pakettiin kuului kaikki tarvittava eli viisumia varten tarvittava kutsukirje (. 20 e), Viisumi Kambodzhaan (30 e), viisumileima Vietnamiin palatessa (25 e) sekä matka pikkubussilla (61 km suuntaansa), ja tietenkin oppaan palvelut.
Yksi lauantaipäivä siinä uusintamatkassa meni, ja koko reissussa meni minulta neljä päivää kun hdistin siihen pienen loman, suomalaisten syyskauden avausjuhlan, käynnit hammaslääkärissä ja silmälääkärissä sekä hieman sosiaalista elämää.
Parveketta ei tässä asunnossa ollut, eikä talossa uima-allasta, mutta ikkunasta aukeni näkymä kaupungin keskustaa kohden. |
x
Kyllähän tuollainen ikkuna, josta hyttyset, isommat äänet ja kuuma ilma eivät pääse läpi, olisi kotonakin ihan kiva. |
Tämän matkan aikana en ottanut kuin pari kuvaa, joten asiaa havainnollistaakeni kaappaan tähän muutaman kuvan agentin Facebook-sivuilta. |
Löysin tämän agentin netistä, Facebook-ryhmästä, oli kovasti kehuttu. Lähetin heille viestin ja sain vastauksen englanniksi. Se on jo paljon täällä. Sain myös maksaa australialaisesta pankistani suoraan australialaiselle tilille. Tämä tapahtui viikkkoa ennen matkaa. Agentti haki puolestani viisumia itse laatimallaan kutsukirjeellä. Sitten lauantai-aamuna 14.9. kävelin tuolta "luksusasunnoltani" vaaat 100 metriä agentin toimistolle, joss aoli jo ihmisä odottamassa. Siellä oli myös yksi tuntemani suomalainen, joka oli Vietnamin suomalaisten Facebook-ryhmässä huomannut kommenttini, jossa kerroin olevani tulossa suomalaisten juhlaan heti kun pääsen viisuminhakumatkalta tulemaan. Hänellä oli myös samat aikeet ja hän ehdotti yhdessä matkustamista. Emme kuitenkaan päässeet vierekkäisille paikoille tuossa pikkubssissa, vaan hän pääsi isona miehenä eteen istumaan ja minä jouduin auton keskivaiheille. Jalkatilaa oli hyvin vähän, juuri ja juuri sopivasti minulle, mutta useimmille kaukaasialaisille ihan liian vähän. Tuli vähän sellainen olo kuin näillä reppumatkaajille suunntauilla edullisilla matkoilla eli "laumaa viedään"-tunne. No, minulla oli vieressäni mukava tyttö juttukaverina, joskin hän halusi kohta nukkua. Autossa oli muuten hiljaista, mutta etupenkiltä kuului miten toinen suomalainen keskusteli jonkun kanssa Suomesta ja yritti opettaa hänelle hieman suomea.
Vietnam-Kambodza-Vietnam- rajaseikkailussa meni aikaa noin kuusi-seitsemän tuntia. Aluksi kaikki sujui jouhevasti: agentin edustaja keräsi meiltä passit ja pyysi odottamaan, kävi antamassa passit takaisin ja sama juttu Kambodzan puolella. Meidän ei tarvinnut muuta kuin vilauttaa passiamme rajavartijoille.
Mutta kun olimme tulleet takaisin Vietnamin rajalle joudimmekin odottamaan useamman tunnin. Kerrottiin, että juuri ennen meitä oli rajaa ylittämässä iso kiinalaisryhmä, ja heidän viisumiensa antaminen kesti pitkään. Siellä ei ollut kunnon kahvilaa eikä edes kauppaa mutta kuin alkoholimyymälä. Niinpä tulaisostosten jälkeen vain istuimme kätävällä ja juttelimme. Onneksi minä olin paahtanut paistinpannulla kuutoiksi leikkamani eilisen leivän tähteet ja pakannut ne mukaan paperipussiin chilillä ja soijakastikkeella maustettuna. Niistä sai jonkinlaista hiukopalaa.
Ajoimme Saigonin halki. |
Suomalaisten ilatjuhla oli alkamassa yli tunnin ajomatkan päässä, kun pääsimme taas Vietnamin puolelle. Minä olin pyytänyt uutta ystävääni Liljaa mukaan juhlaan ja hän lupasi tulla.
Päästyämme Saigoniin alkoi sataa. Se tapahtui juuri kun olin päässyt hotellilleni, tällä kertaa toiseen, edellistä halvempaan majoitukseen. Lilja oli kotona ja kaupassa ostamassa grillattavaa. Sade jatkui edelleen rankkana, eikä hän vonut tulla hakemaan minua moottoripyörällään vaan yritti ottaa taksia. Se kesti.
Lisää Suomi-Ukraina-ystävyyttä suomalaisten grillijuhlassa. |
Juhlat olivat rauhallisemmat ja lyhyemmät kuin tavallisesti. Moni oli lähtenyt kotiin jo ennen meidän saapumistamme siinä iltaseitsemän aikaan. Mekin olimme jo matkalla kimppatakseissa koteihimme a hotelleillemme jo ennen puoltayötä.
Hammaslääkärissä käynti kuului ohjelmaan. |
Minun juhlintani on hillittyä ja sivistynyttä nykyään, joten seuraavana aamuna en ollut köyhä enkä kipeä. Otin Grab-mopotaksin (paikallinen Uber, Malesiassa perustettu yritys, joka on ostanut Uberin pois markkinoilta) n. 10 kolometrin päähän vanhan tuttavani luokse, joka oli luvannut viedä minut englantia osaavalle hammaslääkärille.
Ajattelin, että joulukuussa käyn Bangkokissa teettämässä uuden sillan. Siellä se on halvempi ja työ laadukkaampaa.
Sitä ennen ajattelin pyytää taas uuden muovipaikan siihen ja yrittää pitää sen siihen asti kunnes uusi silta on valmis.
Nyt puolet sillasta on kahtena kappaleena paikallisen kylähammaslääkärin pöydällä. Hän kieltäytyi tekemästä enää väliaikaista paikkaa, koska sitä ei saa pysymään posliinissa ja tuossa metalliseoksessa. Sen sijaan hän teki tarjouksen puolikkaasta sillasta alle 200 euron hintaan. Hieman epäilytti, mutta koska kommunikaatio sujui huvin ilman yhteistä kieltä, ajattelin antaa mennä, ja teettää sitten uuden puolikkaan Thaimassa, jos tämä menee pieleen. |
Puolet sillasta poistettiin ja tilalle alettiin väsätä uutta siltaa kahden oman hampaan varaan.
Keskellä oleva keltainen tynkä on toinen nisitä isoista jäniksen hamapaistani.
|
x
x
x
Reilu tunti siihen hiomiseen ja muottien ottamiseen meni. Neljän päivän päästä hän lupasi minulle sen uuden sillan, eli juurikin syyskuun viimeisenä päivänä.
30.9. Kyllä nyt kelpaa hymyillä. Neljän hampaan keraaminen silta alle 300 eurolla. Tuntuu ainakin hyvältä, ja lääkäri tuunasi purrentaakin niin pitkään ja pätevän olosisesti, että pakkohan tämän on olla hyvä! No, katsotaan, kestääkö 20 vuotta vai loppuelämän. |
ddadfda
Tuliasia isolta kylältä: kombucha eli volgansieni on ollut minulle tuttu jo vuodesta 1998 lähtien. Olen valmistanut sitä aina tuolloin tällöin. Nyt toin taas ison palan sitä ja nestettä aloittaakseni valmisuksen täällä. Toin myös vesikefiirin aloitusryynit. Molempien käyttötarkoitus on ruuansulatuksen parantaminen ja sitä myötä yleisen hyvinvoinnin. |
Filthy vegan. Kävin katsastamassa brittiläisen ystäväni uuden vegaaniravintolan heti hammaslääkärikähnnin jälkeen Saigonissa 15.9. Mies on naimisissa paikallisen kanssa ja aiemmin pyöritti Bookworms cafe-nimistä paikkaa, jossa kävin useammankin kerran maistamassa niitä vegaaniannoksia, joita hän siellä kehitteli. Paikka ei ollut täysin vegaaninen, joten hän perusti uuden ja jätti vanhan vaimonsa hoteisiin. Hän tekee juustot, makkarat ja kaikki muut tuotteet itse. Tuossa pieness' vegaaniravintolassa ajauduin puheisiin toisen asiakkaan kanssa. Tämä nuori mies on Saksassa syntynyt vietnamilainen, joka oli nyt käymässä Vietnamissa isoäitinsä hautajaisissa. Siellä istuessa ja herkkuja maistellessa sekä jutellessa meillä vierähti koko iltapäivä. |
Ilmeisesti tuo hernekasvi ei kuitenkaan kasva kovin hyvin täällä kuumassa tropiikissa, vaan vaatisi hieman viileämmän ilamston.
Maantanina lounasaikaan tapasin uuden ukrainalaisen ystäväni, jonka kanssa kävimme minulle jo tutussa vegaaniravintolassa, josta pari vuotta sitten sai pitsan lisäksi myös vegaanisia jäätelöitä, mm. duriojäätelyöä (durian). Nyt sitä ei saanut, vaan ruokalista oli hyvin vientamistunut, eikä henkilökuntakaan enää osannut juurikaan englantia. Pari tuntia siellä meni jutellessa, ja sitten otimme taksin erääseen puutarhaan, josta kuulemani mukaan sai ostaa myös siemeniä. Niitä oli aika vähän siellä, mutta sen sijaan paikan omistaja ja muu henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja puhui hyvää englantia. Sain sieltä muutaman hyvän vinkin kotiin viemiseksi, mm. sen, että täällä Mekong-joen suistossa maaperässä on paljon alumiinia.
Vielä pientä kävelyä ja kahvilakäynti kunnes oli aika antaa hyvästelyhalaukset ja toivoa pikaista tapaamista uudelleen.
Nyt oli jälkitarkastus. Ei mitään hälyttävää. Oikean silmän sarveiskalvosta hän on edelleenkin huolissaan ja suosittelee siihen osittaista siirtoleikkausta eli endoteelistä sarveiskalvon siirtoa. Sen jälkeen, kun sarveiskalvo on saatu kuntoon, voidaan asentaa uusi tekomykiö esimerkiksi oman mykiön taakse. Tätä hän suosittelee. Hintava projektihan se olisi, ei tietystikään hinnaltaan läheskään sitä, mitä se tulisi kustantamaan Suomessa tai Singaporessa, mutta minun budjetilleni se tekisi kipeää. Täytyy sitten vain toivoa, ettei mitään dramaattista taahdu, ja vaikka tapahtuisikin, minusta ei olisi mitenkään katastrofaalista, jos näkisin vain yhdellä silmällä. Oikea silmä on muutenkin aina kiinni. Joskin varasilmänä se on ihan hyvä olla olemassa, siksi yritän käyttää sitä ainakin joskus. Sankalaseilla ja noin plus kymmenen linssillä se olisi ihan käyttökelpoinenkin silmä.
17.9. veasi alkoi peittää puutarhaani. |
|
Tiesin, että syyskuu on sateisin, ja että tämä takapihan paratiisini tulvii kuun puolivälistä parin kuuakauden ajan. Vielä alkukuusta näytti tältä, mutta Saignonin-reissun aikana melkein kaikki peittyi veden alle. |
Sama paikka kuin kuvassa yllä toiseen suuntaan kuvattuna pari viikkoa myöhemmin. Kuun loppua kohden vesi nousi vielä tuostakin ja kookospalmu sekä muut istuttamani kasvit uhkasivat huuhtoutua pois veden mukana. |
Tiesin tämänkin riisipellon muutuvan järveksi. |
Ja niinhän siinä kävikin. Nyt siellä ei kasva riisi, vaan parin seuraavan kuukauden aikana siellä kasvateaan kaloja ja ankkoja. |
Kohta vesi alkaa huuhtomaan mäkin lattialatoja. |
Ja niinhän siinä kävikin. Kuva 26.9. |
Sateinen syyskuu. Mimi-koirakin ihmettelee veden pinnan nousua riisipellon laidassa. |
Mäkkini lehväkatto alkoi vuotaa sateella. Vei aikansa ennen kuin sain apua sen korjaamisessa. |
Minun poissa ollessani appivanhemmat olivat istuttaneet alueelle banaania ja papaijaa. Vasemmalla näkyvät minun istuttamani pavut. |
ruokokaton alla lautalattia, jonka raoista tuuli pääsee puhaltamaan ja sen alla liplattava vesi viilentää hieman huonetta sen lisäksi, että tuulenvire pääsee puhaltamaan läpi talon. Tässä ympärisössä joogaaminen on todella nautinnollista. Iltapäivisin on kuuma, joten jos silloin joogaa, saa kunnolla hien virtaamaan. |
Joogan jälkeen Mimi pyytää minua seuraamaan kohti päärakennusta ja sen toisella puolella olevalle tielle, jossa teemme iltapäiväkävelymme. |
Kun joulukuussa tulee tai kuivempaa, täytyy muistaa, että akikki tämä jää veden alle taas ensi syksynä. Tosin pystyn vaikuttamaan asiaan maisemoinnilla. Se tietää runsaasti kaivamista. Ja siitähän minä pidän. |
Mangopuu, selviätköhän tulvan yli? Eipä kovin hyvältä näytä nyt 28.9. |
Vesi alkaa peittämään mökkini vievän pienen sillan matalampaa päätä.
Kairapalmu, pandanus amaryllifolius, jonka toin Singaporesta, on pitänyt jo pari kertaa nostaa korkeammalle. Oikealla näkyvän ison aloe veran, rohtoaloe, ostin viikolla. Sille pitää tehdä kuiva ja hiekkainen kasvupaikka. Tuo muoviverkko on ankkoja varten. Ne eivät saisi päästä kakkimaan tuonne uima-altaaseeni.
Joitakin istutuksia olen menettänyt, mutta tärkeimmät olen saanut turvaan entistäkin korkeammille penkereille.
Pyöräilen n. 10 kilometrin päässä siaitsevaan valintamyymälään noin kerran kuukaudessa. Ostan sielä mm. koiranruokaa ja kahvia. Matkalla huomaan taas, miten joka paikassa korjataan ja rakennetaan. Tietä parannetaan. Se ei estä markkinakauppaita asettumasta tavallisille paikoilleen kylän torin laitaan. |
Välillä on ihan kiva vain jopa istuksia tai käveleskellä länsimaistyylisen viileän ostoskeskuksen käytäviä ja katsella ihmisiä.
|
On kiva pyöräillä pudien varjossa pitkin pikkuteitä, joilla ei kulje juurikaan autoja. Välillä joku on levittänyt riisinsä kuivamaan tielle. En tohtinut ajaa tämän naisen riisien yli vaan yritin kiertää ne, mutta hän viittoili ja snanoi jotain rohkaistakseen minua vain ajamaan läpi.
Ceyloninmoringa, moringa oleifera, jota kylvin alueille, jotka nyttemmin jäivät veden alle. Toivotaan, että edes jotkin niistä itäisivät. Tämä nopeakasvuinen puu tekee myös tuokssuvia kukkia. Toivon, että niiden tuoksu aikanaan peittäisi sianpaskan, kalan ja muuta tuoksut täällä. Moringan lehti voi syödä, samoin nuoria palkoja. Sen kuota ja puunaiesta voisi käyttää luonnonmukaisessa rakentamisessa, ja sen siementen sanotaan kykenevät puhdistamaan vettä. Puun juuret tietysti sitoisivat maa-ainesta mökkini ympärillä, ja itse puut loisivat mukavaa varjoa.
Nukun täällä paremmin kuin siellä vuoristoalueella. Kuitenkin herään useina aamuina jo kolmelta. Teemme Mimi-koiran kanssa puolen tunnin - tunnin mittaisen lenkin, lyhyemmän kuin teimme siellä Duc Trongissa. Huomaan selvästi, miten Mimi ei pidä täällä olevasta kuumuudesta.
Mutta muuten täällä on hänelle tilaa kulkea, ja on enemmän ihmisiä, joilta voi kärttää makupaloja.
Hammaslääkäristä palatessani otin taas muutamia kuvia. Tässä on levitetty riisiä kuivamaan pihalle.
Facebookin profiili- ja kansikuvat. Laitoin ne tähän, koska sattuivat olemaan jonossa ensimmäisenä kun avaisn kuvien lisäyssovelluksen. |
PIkkuserkkuni lähetti kuvan, jossa on isoäitini hauta (ja myös vauvana kuolleen tätini) ja sen vieressä isosedän perhehauta. Kuva on Saloisten hautausmaalta. Saloinen kuuluu nykyään Raahen kaupunkiin. |
Ad |
Yhdestoista syyskuuta vuonna 2001 asuin Helsingin Vuosaaressa, Meri-Rastilan tie 11 A 6:ssa, SATO Oyn asumisoikeusasunnossa. Paras ikinä kaupunkiasunto, mitä minulla on koskaan ollut. Kaunis ja siisti koti. Minulla oli vapaapäivä, tai omaa vapaata Openmobile Oy:n palveluksesta. Käytin sen asentelemalla kotiini Linux-palvelinta omaan testi- ja kehtyskäyttöön. Koneen kanssa oli teknisiä ongelmia, joten päätin pitää kahviauton. Avasin television, ja sieltä tuli jotain ihan käsittämätöntä: lentokone lensi päin pilvenpiirtäjää. Seuraavat kakai päivää kuluivat kuin unessa katsellen ja kuunnellen uutisia tapahtumasta CNN-kanavalta. Sieltä ei mitään muuta tiannut tullakaan. Kuvassa suruliputus tapahtuman johdosta. |
Jukka Virtanen kuoli 1. syyskuuta. Yksi ikikorvamadoistani on Simo Salmisen aikanaan esittämä Pornolaulu, jonka teksti on Jukka Virtasen. Myös muut hänen tuotoksensa ja esiintymisensä, Levyraatia myöten, ovat jääneet mieleen. Suomen tapahtumia seuraan ja suomalainen kulttuuri on edelleenkin merkittävässä asemassa elämässäni, ja suomen kieli, vaikkei se olekaan päviittäisessä käytössni enää. (Kuva: Ilta-Sanomat, osittainen ruutukaappaus) |
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.