Puutarhan kuulumisiin mennäkseni, se mitä on tapahtunut sen kahden vuoden aikana, jolloin olemme taloa asuttaneet, on se, että paikalla ollut tiheä viidakko on pikku hiljaa hävitetty, kukkapenkit on käännetty nurinniskoin, puita kaadettu ja kaikki myllätty. Nyt piha näyttää niin alastomalta ja revityltä, varsinkin kuivan talven jäljiltä.  Mutta äkkiä kaikki muuttuu kun taas saadaan sateita. Niin ovat muuten naapuritkin parturoineet puutarhan varsin alastomaksi, ja antavat sitten sadekauden kasvattaa kaiken uudelleen. Minusta vain tuntuu, että minun puutarhani kasvaa hitaammin kuin toisten.

1946228.jpg
Vaikka tulos näyttääkin lähinnä katastrofilta, on silti tehty kymmeniä tunteja töitä. Esimerkiksi tuossa yläkuvassa vasemmalla näkyvä penger, joka on tuettu punaruskeilla bambukepeillä. Sitä on kaivettu ja tuotu lisää maata paikalle kymmeniä kottikärryllisiä. Aiemmin penger oli matalampi ja se ulottui melkein porttiin saakka. Nyt portilta ylös pihalle johtavaa ajotietä on levennetty toista metriä niin, että rinteeseen voi vaikka parkkeerata auton, ja silti sen ohi pääsee kulkemaan.


1951259.jpg

Penger aidan vieressä on liki puolitoista metriä korkea. Siinä on tarkoitus kasvattaa jotain matalia, näyttäviä kasveja, kukkia muita, pensaita myös. Nuo kepit ovat ainakin nyt ensimmäisen sadekauden aikana estämässä pengertä sortumasta. Myöhemmin ne jäävät kasvustojen alle tai otetaan pois.  Naapurin puolella näkyy, ja meidänkin puolella yksi, tuollainen violettilehtinen kasvi. Olen sen nimenkin joskus tiennyt, mutta nyt unohtanut. Sitä tekisi mieli kasvattaa enemmänkin tuossa aidan vierillä. Sopii nimittäin hyvin yhteen tuon punaisen portin kanssa. Ja loppu aidastakin pitäisi maalata punaiseksi tai ainakin käsitellä punaruskealla öljyllä.

1951268.jpg

Maryn talo on tuolla aidan takana. Hänkin siis pisti aidanvierustan pensaat matalaksi niin että minua alkoi ihan hirvittämään, kun näki, miten me asumme melkein kiinni naapureissa... No, onneksi meidänkin puolella sentään pensaat kasvavat. Ja aina joku kasveista vielä kukkiikiin. 

1951267.jpg
Rikkaruohoiksi ne näitäkin violetinsinisiä kukkia kutsuvat. Minä niitä kuitenkin tarkoituksella kasvatan. Niidan takana näkyy mm. tomaattikasvi, joka tähän aikaan vuodesta tuottaa pari pientä hedelmää viikossa. Tiny Tim on nimeltään lajike, joka täällä parhaiten menestyy.  Kurkkua ja tilliä on tuossa kohdin, tai hieman taaempana, myös kasvanut tänä talvena. Tillit ovat nyt juuri kukassa.  Persiljaa näkyy myös tuolla oikealla, jos osaa katsoa. Sitä on tullut paljon, ja siksi olen sitä paljon syönytkin.

1951264.jpg

Ja kun lähdetään etupihalta takapihalle, Maryn aidan vieellä edelleenkin. Siellä on kaivettu maata ihan urakalla. Tuossa oikealla oli pari vuotta sitten reilusti yli metrin korkeampi penger, ja siinä kasvoi jopa isoja puita. Puut kaadettiin pois ja kannot lahotettiin. Maata olen siirtänyt tästä muualla niin, että sadevedet kerääntyvät kuoppaan. Tarkoitus on tehdä siihen ensin sadevesiviemäri (putket ovat jo maassa) ja sitten joskus pystyttää aidan viereen kapeat sadevesitankit niin, että ne toimivat äänieristeenä naapuriin päin.  Ja tuolta terassin takaa on siirretty kymmeniä, ellei satoja, kottikärryllisiä maata.

1951265.jpg

Tuolla aidan vieressä, siellä missä nyt on pyykkiteline, olisivat ne sadevesisäiliöt, ja sitten tuolla kaivannossa terassin edustalla olisi jonkinlainen uima-allas, poreallas tai vastaava, hurjimmissa haaveissa keinoavanto.  Ja sitten johonkin rinteeseen upotettuna olisi jonkinlainen sauna tai höyrysauna. Käsipelillä aion kuitenkin kaivaa, joten kovin äkkiä ei mitään tapahdu. Lisäksi kun ei mitään isoja investointeja tehdä vielä ainakaan. Maksetaan nyt ensin lainat pois ja katsotaan, ollaanko sen jälkeen tämän paikan vankeina vai päästäänkö muuttamaan muualle. Maalle muutto kun edelleenkin on haaveissa.  Vaikka minä pidänkin tästä tontista ja talosta: ne tarjoavat niin paljon haasteita ja mahdollisuuksia paranteluun, silti en pidä ympäristöstä, joka kuitenkin on liian kaupunkimainen. No, sekin on tullut sanottua ja ties montako kertaa ... ja se, että Misu-kissalle tämä on suorastaan vankila. Hän joutuu edelleenkin elämään sisälle ja kissatarhaan teljettynä ja erossa talon muista kissoista.  Ruhtinaallinen kissatarhahan hänellä on, mutta ei se lainkaan tyydytä maalaiskissan vapaudenkaipuuta.

1951269.jpg

Sen lisäksi, että Misu ei voi enää lenkkeillä koirien kanssa ja jahdata naapurin kissoja, on hänen muihinkin nautintoihinsa tullut rajoituksia. Hänellä ilmeni pari kuukautta sitten virtsakivet ja niihin liittyvä tulehdus, jopa niin pahat, että joutui olemaan pari päivää eläinlääkärin hoidossa, ja nyt loppuikänsä erikoisruokavaliolla. Eläinlääkäri sanoi, että ainakin osasyynä vaivaan on ollut se, että Misulle on annettu koiran ruokaa. Niin on annettu, koska hän on aina halunnut syödä koirien kanssa samasta kupista. Enää ei anneta, vaan eläinlääkäriltä ostettavaa Royal Canin Feline Veterinary Diet - Urinary S/O  -nimistä tuotetta, joka siis estää virtsakivien muodostumista. Vaihtoehtoja tälle dieetille täytyy tietysti tutkia. Misu itse varmasti olisi sitä mieltä, että linnut ja hiiret olisivat se kaikkein paras ruokavalio hänelle


Muut kissat Kitti, Lolita ja Spartacus asuttavat isoa makuuhuonetta ilman sen kummempaa kerrottavaa. Lolita tosin on oleskellut pääosin ulkona, kadun sadevesiviemäritunneleissa,  kun siellä ei ole vettä.  Välillä hän käy kotona syömässä ja lähtee taas. Näkyy tuossa kissanluukun edessä ikkunalaudalla punaisia tassunjälkiä. Olin maalannut nuo seinälle kiinnitetyt kiipeilyhyllyt violetilla maalilla enkä hoksannut estää kissojen pääsyä paikalle ennen maalin kuivumista. En vain ole koskaan muistanut siivota noita jälkiä pois.

1946231.jpg

Jä tässä kuukauden makuelämys: näkkileipää ja voita. Leipä on ruotsalaista Leksands knäckebröd -merkkistä. Emäntä toi sitä tuliaisina Sydneystä kun kävi siellä taas koulutuksessa.

1951256.jpg

Onhan täällä toki meidänkin kaupungissa näkkileipää tai jotain sen tapaista saatavissa, ryvitaa ta ihani Suomessa valmistettua Finncrispiä, mutta minulle oikea näkkileipä on ollut juuri tuollaista paksua ja kovaa, isoina levyinä. Sitähän meillä oli aina koulussakin salolaista Ylhäisten näkkileipää. Pakettikin oli melkein samanlainen kuin tuo Lekssandsin.  Vain voita päälle, sekä kurkkua ja tomaattia joskus. Minun käyttämäni "voi" on puhdasta kasvismargariinia (Nuttelex nimeltään). Ei se maussa häviä lainkaan voille, paitsi ettei se maistu härskille parin-kolmen kuukaudenkaan jääkaappisäilytyksen jälkeen. Niin kauan minulla kestää yksi paketti, kun en noita levitteitä yleensä käytä. No, en minä ruisleipääkään voi syödä kuin harvoin. Keliakiaa ei minulla taida olla, niin kuin viime vuonna epäilin, mutta silti ruis, ohra ja tavallinen vehnä tuottavat ongelmia.  Sen sijaan itse tehty hiivaton leipä, jonka pääaineksena on täysjyväspeltti, on minua varten.  Ja siihen usein lisään palkokasveista tehtyjä jauhoja ja maniokkitärkkelystä, niin saa mukavan makuisia ja ravitsevia, pannulla paistettavia "rieskoja". 





<Elokuu Koko syyskuu | Lokakuu >