Vuosi sitten paluu Australiaan oli hankala, suorastaan ikävä ja masentava. Jäin paluumatkalla Perthiin ja kokeilin siellä asumista. Se kaupunki ei ollut liankaan minua varten. Mutta tulipahan nähtyä. Syys-lokakuussa kun varmistui, että lokuun lopussa on edessä taas paluu Australiaan, ajattelin, että se olisi jälleen vaikea paikka. Siksi päätin jatkaa matkustelua myös Australiassa, nyt pyörällä. Ajattelin pyöräillä Brisbanesta Sydenyyn tai Melbourneen. Brisbanessa ajattelin pysähtyä vain muutamaksi viikoksi matkavalmisteluja varten: täytyy hankkia etupyörään napadyano ja sen virtaa käyttävä vara-akku, josta voi ladata kännykkää matkalla. Myös yksipyöräisen peräkärryn ajattelin laittaa, sellaisen, jonka tavaratelineelle voisi laittaa toiset sivulaukut. Näin pyörän päällä saisi kulkemaan 25-30 kiloa tavaraa  tinkimättä tasapainosta ja ajomukavuudesta.  Nyt kahden viikon jälkeen valmistelut ovat vielä kesken. Napadynamoita ei ole saatavissa ennen kuun loppua, myöskin peräkärry täytyy käydä hakemassa reilun sadan kilometrin päästä.  Ja minua myös laiskottaa mitä tulee matkusteluun. Nyt huvittaisikin olla vähän pidempi aika aloillaan. Ja minä pidän Brisbanesta, ei tänne tuleminen ollutkaan millään lailla surkeaa, tuntui kuin kotiinsa olisi tullut. Tammikuun surkeuteen olikin sitten ilmeisesti syynä Perth, joka näyttäytyi minulle rumana, liian autiona, epäystävällisenä, sisäsiittoisena. Eikä siellä tahtonut minulle mikään oikein onnistua.

Mutta Brisbane, kuten sanottu, kiva olla täällä ja minusta tämä on kaunis kaupunki.

Katselen sitä usein myös pienen kaukoputken läpi. Ilman lasejahan nykyään kuljen, mutta tarkkaan kaukonäkemiseen, esimerkiksi bussien numeroiden tai katukylttien näkemiseen käytän pientä kaukoputkea.  Olisin toki sellaista tarvinnut joskus ennenkin, mutta ei tullut käytettyä. Tuollaista teleskooppiputkea etsiskelin pitkään Singaporesta ja nyös netistä, kunnes sitten yllättäen löysin sellaisen eräästä Kuala lumpurin Kiinakaupungin turistikojusta. Samasta kojusta ostin myös muutamia pieniä (mutta vahvoja) suurennuslaseja, jotka ovat nekin käytössä..

Pyöräily, karttojen lukeminen osoitteita etsiessä ja sähköpostien sekä Facebookin käyttö kännykällä ovat ollet hyvää harjoitusta näkemiselle nyt pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Ihan hyvin pärjään tämän uudenkin näköni kanssa.

Bussikaista pikatien vieressä. Sitä myöten pääsee nopeasti keskustaan, nopeammin kuin junalla.

Tosin täältä Moorookasta yhteydet eivät minusta ole ihan niin hyvät kuin olivat Sunnybankista viime vuonna. Enkä ole löytänyt vielä kovin mukvvia pyöräreittejä, jotka veisivät sinne minne minun täytyy mennä.

Tässä videossa käyn ostoskeskuksessa ja sen jälkeen joogatunnilla. Kuva on nopeutettu ja ääni häivytetty.

Kuva:

Kartta ja kompassi ne ovat olleet ahkerassa käytössä viime aikoina. Karttana on joko mobiilioperaattorin Telstran tarjoama Whereis.com.au -karttapalvelu, google maps ja useimmiten googlen kartoista kotona kaapatut kuvat, jotka tallennan puhelimeen. Niiden katsomiseen puhelimen ruudulta käytän suurennuslasia.

Minulla on vielä se sama vanha pyöränrotisko, jonka ostin kuusi vuotta sitten Cairnsista. Voisi sen toki vaihtaakin uuteen, mutta en näe siihen suurta syytä, ehkä vain huollatan sen, laitatan uudet ketjut ja ehkä rattaat.  Kumit siinä ovat hyvät, kalliit erikoisrenkaat, jotka eivät niin helpolla puhkea. Poissa olessani pyörä oli muiden käytössä ensin Brisbanessa ja sitten Findon Creekissä siellä ystäväni maatilalla.

Liityin juuri paikalliseen pyöräily-yhdistykseen, joka jäsenetuna tarjoaa myös tapaturma- ja vastuuvakuutuksen.

Brisbane näkyy muuttuvan entistä pyöräily-ystävällisemmäksi, mutta silti on aina riskinsä. Suurin riski ovat varmaankin rekat ja kuorma-autot, jotka ajavat liian läheltä. Olen kuullut ja lukenut siitä, miten rekan heiluva perävaunu on surmannut tien laidassa kulkevan pyöräilijän. Sellainen riski on erityisesti kaupungin ulkopuolella noilla suurilla teillä. Mutta elämässä on aina riskinsä, ja niitä voi pienentää olemalla varovainen ja suojautumalla asianmukaisin varustein. 

Mutta saapa nähdä, milloin saan lähdettyä sille pitkälle retkelle. Nyt ei oikein houkuta, kuten sanottu. Siellä etelässä on sitä paitsi aina joko liian kylmä tai liian kuuma: kesä-aikaan jopa yli 40-asteiset helteet päivällä, mutta yöllä jo hyvin viileää.

Asun nykyään kimppakämpästä vuokratussa huoneessa intialaisten kasvissyöjäjoogien kanssa.