Toisena pääsiäispäivänä huhtikuun 12. oli hieman pilvistä ja tuulista. Pari kertaa tihuutti vettäkin paikalliseen tapaan eli minuutin-parin pyrähdyksinä. Kauempana vuorilla ja pohjoisempana kaupungissa näkyi sataneen enemmän. Sen seurauksena meille näyttäytyi kaunis sateenkaari istuessamme iltapäivää ystävien luona parin kilometrin päässä kotoamme. Kuvassa vasemmalta lukien: vaimoni Nancy, (minä), isäntäväen lapset Marco ja Jasmin, talon emäntä Trissa (singaporen kiinalainen kuten Nancykin), isäntä Danny (täkäläinen italialiasta sukujuurta), japanilainen pariskunta Sakura ja Kengi pienen Aira-tyttärensä kanssa.

Dannyn italialaisuus näkyy siinä, että hän on puhelias papupata, aina äänessä antamassa neuvojaan ja kommentoimassa kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa, ei pahalla vaan ystävälliseen ja sydämelliseen sävyyn. Hän on asunut seudulla koko ikäsnsä ja toiminut pienviljelijänä, kasvattanut lähinnä vihanneksia suurille kauppaketjuille. Viime vuosien heikon menestyksen seurauksena hän on alkanut myymään itse tuottamansa vihannekset vaimonsa kanssa perustamansa yrityksen kautta: luomuvihanneksia suoraan kotiin kuljetettuna. Ei ainoastaan Dannyn puheiden valossa, vaan myös tiedotusvälineiden kertoman perustella maatalous on kriisissä, erityisesti alueen suurimmat tulonlähteet banaani- ja sokeriruoko ovat jäämässä tuontivapautusten jalkoihin. Sokeritehtaita on mennyt viime vuosina nurin tuontirajoitusten purkamisen seurauksena. Nyt kun banaanien tuontikin on vapautunut, alkavat banaanifarmit mennä konkurssiin. Tähän asti kaikki myytävät banaanit ovat olleet paikallista tuotantoa. Kohta kauppojen hedelmätiskeillä alkaa olla vain Thaimassa ja muualla Aasiassa kasvatettuja Chiquita ja Del Monte-banaaneja, joita viljelevät noiden suurten ylikansallisten yhtiöiden sopimusviljelijät.

Pääsiäislauantaina sattui Tullyssä (täältä n. 200 km pohjoiseen) räjähdysmäinen tulipalo maatilan asuinrakennuksessa. Siinä paloivat omistajapariskunta sekä heidän teini-ikäiset kaksi tytärtään. Kävi ilmi, että talon isäntä oli viime aikoina yrittänyt hakea apua ahdinkoonsa ja kertonut ajatuksistaan tappaa itsensä ja perheensä. Perheen sokeriruokoviljelmä oli alkanut tuottaa tappiota pari vuotta sitten. Isäntä oli sitten joutunut menemään töihin paikalliselle banaanifarmille. Hän oli alkuvuodesta menettänyt työpaikkansa banaanikriisin seurauksena. Vaimo oli paikallisen koulun musiikinopettaja. Hänen tuloillaan perhe olisi kait pärjännyt taloudellisesti. Mutta mies ei kestänyt tilannetta ja päätti tuhota itsensä, koko perheensä ja talonsa. Nyt lehdissä haastatellaan kriisipalveluiden työntekijöitä, jotka kertovat monien seudun maanviljelijöiden olevan samanalisessa ahdingossa ja kertovat itsemurhasuunnitelmistaan. Monet ovat sen toteuttaneetkin. Kysymys on tietysti osittain taloudellinen mutta vielä enemmän miehen itsetunnosta eli siitä, että miestä arvostetaan täälläkin hänen työnsä mukaan ja perinteen mukaan miehen kuuluu olla perheen elannon hankkija. Kun työ menee, menee sen mukana itsekunnoitus ja elämän merkitys. Ja kun toivo paremmasta katoaa, onkin loppu lähellä. Tuttuja näkymiä Suomenkin maaseudulta. Kyllä, voi lisätä muutakin: väestökato, joukkoliikenteen lakkaaminen, kauppojen ja postien sulkemisen.



Kuvassa sokeriruokoviljelmiä Townsvillestä etelään Burdekinin seudulla, Ayr ja Home Hill -nimisten pikku kaupunkien alueella.    

Ei ole kovin rohkaisevaa näissä oloissa miettiä maanviljelijäksi ryhtymistä. Minä kun olen taistellut sellaisten suunnitelmien kanssa jo pitkään. Olisi niin paljon mukavampaa työskennellä ulkona lämpimässä eläinten ja kasvien parissa kuin sisällä ilmastoidussa konttorissa tietokoneiden parissa. No, oikeasti kysymys ei ole edes valinnasta tällä hetkellä. Näyttää siltä, että oman alani töihin  ei ole täällä helppo päästä varsinkaan maahanmuuttajana, eikä tilapäisiä poiminta- ja muita maataloustöitä ole ympärivuotisesti,  joten täytyy keksiä jotain muuta. Onneksi ei tässä sentään olla niin paniikkitunnelmissä kuin tuossa yllä. Me kuitenkin pärjäämme ihan kohtuullisesti kun ei ole mitään kalliita harrastuksia ja menot pidetään muutenkin suht pieninä, eikä omaan elinkeinoonkaan lähdetä tekemään isoja investointeja.

Suomessa puhuttiin maaseudun uusista elnkeinoista. Niin täälläkin, ovat lääkkeet ihan samat: luomuviljely, uudet viljelykasvit kuten yrtit ja muut erikoistuotteet, suoramyynti, maatilamatkailu ...  



Kuvassa maaseudun suoramyyntiä. Burdekinin sokeriruokopeltojen keskellä viljelijä on kärrännyt tien viereen kurpitsoita, joita kyltti kertoo myytävän 2 dollarin kappalehintaan. Useat suoramyyntipisteet toimivat itsepalveluperiaatteella siten, että asiakas valitsee haluamansa tuotteet ja pudottaa pyydetyn rahan metalliseen lippaaseen. Järjestely kuulemma toimii edelleenkin jotenkuten, joskaan ei niin hyvin kuin takavuosina. Useimpiin myyntipisteisiin on ainakin näköyhteys talosta, ettei joku tule ja varasta kurpitsoita  kottikärryineen ja rahalippaineen. Ihan samaa ne puhuvat täälläkin kuin Suomessa. Ennen saattoi maaseudulla jättää oven lukitsematta ja rahat pöydälle eikä niitä kukaan varastanut. Nyt on toisin.



Yllä kuvasarja sunnuntailta 25. huhtikuuta, jolloin Australiassa juhlitaan ANZAC päivää. ANZAC tulee sanoista Australian New Zealand Army Corps. Suomennos voisi olla vaikkapa Australian ja Uuden Seelannin Armeijakunta. ANZAC-päivänä muistellaan menneitä sotia. Lähinnä vastaava juhla meillä voisi olla puolustusvoimien lippujuhla tai veteraanipäivä. Päivää vietetään 25.4. 1915 tapahtuneen Gallipolin maihinnousun päivänä, ja kait erityisesti sen muistoksi, mutta myös kaikkien sodissa kaatuneiden Australialaisten.  Käsitykseni mukaan päivä on yksi tärkeimmistä juhlapäivistä Australialaisille. Silloin on kulkueita joka kylässä. Normaalisti vaikuttaa vähän siltä, että tämä kansa on hyvin laiskaa juhlistamaan mitään. Vapaapäivistä kyllä nautitaan, mutta stressiä ei oteta jouluista, uudestavuodesta eikä pääsiäisestä. Aika vähän on järjestetty mitään ohjelmaa noiksi päiviksi. Ihmiset ovat mieluummin kotonaan, syövät ja juovat ystävien kanssa. Meille tuollainen vapaapäivien laiskuus sopii mainiosti. Ei tarvitse valmistautua juhlaa varten siivoamalla tai kokkaamalla mitenkään erityisesti.

Tänä meidän ensimmäisenä ANZAC-päivänä Woodstockissa uudet tuttavamme kutsuivat meidät katsomaan marssia, koska heidän lapsensa osallistuvat siihen koulun puolesta. Sen jälkeen oli vielä kutsu päivälliselle heidän kotiinsa. ANZAC-juhlallisuudet alkavat yleens' aikaisin aamulla, meillä tosin vasta lähempänä kymmentä. Edellisenä päivänä, lauantaina, oli satanut jopa muutaman tunnin. Se on hyvin harvinaista täällä tähän aikaan vuodesta. Nyt aamulla oli vain pilvistä ja hieman tuulista, lämpötila kuitenkin yli 20 asteen. Reilun kilometrin marrsi päättyi ystäviemme tilan naapurissa sijaitsevan kirkon edustalle. Sinne on meiltakin vain muutama kilometri matkaa. Kuvista huomaa, että myös koululapset marssivat uniformuissa. Täällä, niin kuin Englannissa ja monissa muissakin maissa, koululaiset käyttävät koulupukua. Sen ulkoasu ja kuosi vaihtelevat kouluittain. 

Muistotilaisuus kirkon edustalla oli hyvin hartaan isänmaallinen. Ihmiset olivat hyvin vakavina ja tosissaan. Juhlapuhujat ylistivät sitä miten mainiosti Australialaiset sotilaat taistelivat ensimmäisessä maailmansodassa, toisessa maailmansodassa, Vietnamissa 1960- ja 70-luvulla ja nyt Irakissa. Koulun rehtori ylisti sotlaita, jotka eivät ole Irakissa käymässä sotaa vaan levittämässä Anzac-henkeä. Täytyypä sanoa, että suomalaisena minusta kuullostaa aika oudolta se kun kerrotaan sotilaiden puolustaneen maansa vapautta kun he ovat ollet taistelemassa tuhansien kilometrien päässä kotimaansa rajoilta ilman että mikään maa olisi ollut suoraan tunkeutumassa noiden rajojen yli. No, vieraan täytyy  tietysti yrittää olla kohtelias ja pitää mölyt mahassaan. Vaan eipä taideta tällaiselle marssille osallistua enää ensi vuonna. Anzac-päivän jälkeinen maanantai on täällä vapaapäivä. Useiden viikonloppuun sijoitettujen juhlapäivien jälkeinen maanantai on täällä vapaa. Luin sitten lehdestä, että Anzac-ilta on yleinen juopottelujuhla. Tänä vuonna oli sateiden takia parhaaseen aikaan illasta tunnin mittainen sähkökatko. Sellaisia sattuu Suomeen verrattuna hyvin usein.

Sateet jatkuivat maanantaina ja tiistaina kuurottain. Joki ei siitä vesimäärästä täyttynyt, mutta ruoho sentään alkoi vihertää.

 

< Maaliskuu | Koko huhtikuu | Toukokuu >