Kuvaton postitus. Kuvien lisäys ei nyt vuodatuksessa onnistu ... 

Kun kerron itsestäni, tai määritän itseäni, tulee ensimmäisenä mieleen mainita maantieteellinen sijaintini. Tämä tuli mieleen siitä, kun mietin, että mitä kertoisin vuodesta 2014. Halusin ensimmäisenä kertoa, että vuosi alkoi Australiassa, mutta siellä vietin vain kaksi viikkoa ja lopun vuotta vietin muualla: Liki puolet siitä kului Malesiassa. Toista kuukautta kului Thaimaassa, pari  kuukautta Vietnamiss.  Suomessa olin vain reilun viikon, Ruotsisssa päivän, Espnajassa pari viikkoa. Niin, suurin pettymys mtä maihin tulee, oli Espanja. Ja suurin ihastus uusista maista Vietnam.  Vietnamiin saavuinkin kolme kertaa vuoden aikana. Vietnamissa tapasin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, ja kasvisruoka oli siellä hyvää, mlekin luonnostaan vegaanista. Espnajasta en saanut kuin yhden kaverin, tai tuttavan, eikä sieltä tahtonut millään löytyä kunnollista vegaaniruokaa, ei ainakaan siihen aikaan kun olisin halunnut. Ja puolet siitä ruuasta, minkä löysin oli raakaa sipulia. Ja Madridin rautatieaseman tungoksessa haisi ummehtunut vanha sipuli.  Ilmastointia ei ollut sisätiloissa niin kuin olen muualla tottunut, esim. täällä Aasiassa. 

 Intiasta en koskaan uskonut hirveästi pitäväni enkä siellä siksi ole halunnut aiemmin käydäkään.  Nyt kävin esimmäistä kertaa. Vietin kuukauden Chennain lähellä,  Puducehrryn kyljessä, Tamil Nadun osavaltiossa.  Siellä on Auroville niminen vaihtoehtoinen kaupunk: vähän sellainen hippityylinen, ekologinen, henkinen ... Osana Aurovilleä toimii Sadhana Forest-niminen ekologinen ja vegaaninen kommuuni. Siellä olin osa vapaaehtoislaumaa parisen viikkoa.  Ruoka oli vain puoliksi intialaista, ja se toinen puoli oli sitä espanjalaista sipulia. En tykännyt. Myöskin elämän rytmi oli hyvin "protestanttinen" työ- ja suorituspainotteinen. En oikein tuntenut sitä paikkaa omakseni monestakin syystä. Tosin ihan mielenkiintoinen kaksi viikkoa. Ja sitten toiset kaksi vikkkoa muualla Aurovillessä. Erityisesti pidin viileämmästä ilmastosta ja siitä, että sain ajaa polkupyörälllä maalaismaisemassa. Pyöräilyä olen kaivannutkin Aasassa ollessa. 
 

En halunnut palata Intiasta Malesiaan vanhaan ympäristöön. Liian kuuma ja tukala. Toki minulla oli siellä parisuhde ja vapaaehtoistyö opettajana Myanmarin pakolaislapsille. Ninpä lensin ensin Bangkokiin. Olisiko ollut neljäs Thaimaahan saapuminen tuona kalenterivuonna. Touko-kseäkuussa olin siellä päin ryntäillyt osittain lentojen (norwegian.com tarjoaa edulliset ja tasokkaat lennot Suomeen ja muualle Eurooppaan Bagnkokista)  ja osittain muiden syden takia.  Bangkokista sitten lensin Saigoniin (Ho Chi Minh City), jonne myös Shui lensi Kuala lumpurista. Sieltä matkasimme bussilla Dalat-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee ylempänä vuoristossa.  Siellä vietimme joulun. Onnitstuin taas toimmaan pukkina. Tällä kertaa kaukaisen kylän lapsille. 

Minä viivyin Vietnamissa vain kaksi viikkoa. Sen ajan voi olla Suomen passilla ilman viisumia. Palasimme paria päivää ennen vuoden vaihdetta takaisin Saigoniin ja sieltä lensimme AirAsian lennolla Kuala lumpuriin. Se oli sama päivä, jolloin toinen AirAsian kone,  Indonesian Surabayasta Singaporeen matkalla ollut, katosi ukkosmyrskyssä.  Tuon saman myrskyn reuva oli myös meidän allamme kun tulmme Kauala Lumpuriin. 

Suhde jatkuu, mutta nyt asumme erillämme.  Minä haluan tutkia Malesiaa hieman tarkemmin, löytää vaihtoethtoisen asuinpakan Kuala Lumpurille. Niinpä vuosi 2015 alkoi peinessä merenrantakaupungissa nimeltään Port Dickson, reilu 100 kilometriä Kuala lumprursta etelään.