perjantai, 31. joulukuu 2021

Joulukuu 2021 - toinen piikki, koira puri, sappikivet vaivasi

 

 
AVvXsEiP6ouZE_Dg6hTWVH0XrLyL8rPMqktRQIaq
Reilu kaksivuotiaan kanssa kuluu suuri osa päivästä. Tämän kuvasarjan oikeall ylhäällä oleva kuva on vuoden takaa, muut tältä kuulta. 
 

 

AVvXsEhBzzPZpBDQTYM2Wke_IPb2Cj8NxID1envX

Tällaisessa ympäristössä naputtelen tätä tekstiä: istun tuossa oikealla olevassa konttorituolissa kannettavaan tietokoneeseen liitetyn ulkoisen näytön ja näppäimistön sekä hiiren ääressä. Näppäimistö on kallistettu n. 45 astetta, joten sen käyttö on kätevää myös minulle, joka joudun katsomaan ruutua n. 10 cm:n päästä. Näin käteni voivat olla rennommin näppäimillä ja ranteet nojata hyvin kevyesti rannetukeen, jonka olen senkin askarrellut itse. Tuki ei häiritä käsien vapaata liikettä. 

Tietokoneen kuvan   saa lähetettyä HDMI-kaapelia pitkin myös vasemmalla näkyvään näyttöön. Käytän sitä joskus juoksulenkkieni aikana kun päässäni ovat bluetooth-kuulokkeet. Normaalisti näyttö on kytketty Android TV-laitteeseen, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus ovat poikani kanssa katsottavat Youtube-videot.  Siinä laitteessa ei ole Youtube-liitäntää ja langallisten kuulokkeiden liitännästä lähtee niin surka ääni, että olen katsonut parhaaksi käyttää tietokonetta kuvan ja äänen lähteenä. 
AVvXsEgMOUjeMBgahFi1ENZ6MI4uV-JknSKLWcpE

Ohjelmalähteen vaihto käy kätevästi pienellä HDMI-liitännän jakajalla niin, ettei tarvitse irrotella ja kytkeä kaapeleita. Uutta, bluetoothia tukevaa Android-laitetta en aio vielä hankkia, vaikka nykyinen ei ole muiltakaan osin tyydyttävä. Se juuri ja juuri sietää USB-hiiren ja -näppäimistön liittämisen itseensä.  Sen olen tehnyt, koska siten laitetta on helpompi käyttää kuin kaukosäätimellä. 

Hyllyn alta pilkottaa LG:n kautionjärjestelmän päämoduuli. Siinä on vielä erillinen bassokaiutin sekä erilliset takakaiuttimet. Sen ja tv-boksin kaukosäätimet on kiinnitetty hyllyyn niin, että ne ovat tarvittaessa käden ulottuvilla. 

 

 

AVvXsEh2k04qKo6oYkGp25WqNs73VQNyJt0g2X15
 

Juoksumaton tai kävelykoneen hankkimista olen miettinyt muutaman kuukauden. Olisin ostanut sellaisen aikaisemmin, esim. Xiamoi Walkingpadin, mutta nettikauppa Lazada, joka ainoana hyväksyy australialaisen ostokorttini, ei toimita vieläkään tilauksia meille ja toinen myy vain käteisellä paketin saapuessa, en halunnut tilata sitä netistä. Tiesin, että Sa Dec.in kaupungissa 15 kilometrin päässä niitä myydään Co Opmart -osotoskekuksen aulassa. Ehkä siellä on myös jokin muu kauppa, joka niitä myy. Halusin odottaa pääsyä sinne ja testaamaan laitetta ennen sen ostamista. 
  

 

 

AVvXsEjmBMd_exjIl8tu85muiBb40oDZUYF8__rx

 

Tulipa käytyä myös korona-pikatestissä odotellesani sairaalaan pääsyä. Tutkimukset kestivät toista tuntia. Mitään muuta kuin sappikivet ei löydetty. Jokin muu löydös olisikin ollut yllätys.. 

 

 

Pääsinkin sinne ylättäen joulukuun puolivälissä kun kävin lääkärintarkastuksessa todentamassa, että rintakipuni ovat peräisin sappikivistä ja liikahappoisuudesta eivätkä AstraZenecan koronarokotteen aiehuttamasta veritulpasta.  Näin onneksi oli asian laita. Noin 50 euron perusteellinen tutkimus näytti terveet keuhkot ja sydämen, kunnossa olevat veriarvot (myös folaatti ja B12).  Sen sijasta, että olisi pitänyt hankkia ruumisarkku, investoin ilomielin n. 500 euroa vastaavan summan kaupan halvimpaan kävelykoneeseen. Takasima HSM T05. Väittivät sen olevan Taiwanilaista tekoa, mutta epäilen valmistusmaaksi kuitenkin Vietnamia, vaikka yhtiö sinänsä näyttää olevan Taiwanilainen.  
 
AVvXsEg9B9W3vxn4buP139Qfy4ouKdTEj8DyOiKV
Myös Erik-poikani ihastui uuteen juoksumattoon ja alkoi pitämään sitä leikkipaikkanaan. Onneksi aamulla kun minä herään, hän vielä nukkuu tunnin-pari ellei kolmekin, joten aiankin aamulenkkini saan tehdä ihan yksinäni.

AVvXsEhSzkE-Wo91zeHSNL87NHmDrvpZl4fhjLAy

Laitteessa on pulssin mittaus ja noepuksia aina 0,8 km/h  7 kilometriin tunnissa. Minä en ole juonnust vuosikausiin, maratonin viimeksi vuonna 2012 Helsingissä. Täällä tiet eivät ole sopivia siihen, koska mopo ja moottoripyöräliikennettä on paljon heti aamuyöstä alkaen. Lisäksi tiessä on paljon kuoppia ja pieniä esteitä: risuja ja betoninmurikoita. Ilmasto on useimmiten liian kuuma minulle. Lisäksi on mahdollista, että taas tulevat voimaan tiukat koronarajoitukset, joten laitteen hankinta oli hyvä ostos. Pitää vain huolehtia siitä, että sitä tulee minunkin käytettyä päivittäin. 
 
Nyt kun en ole päässyt takapihallekaan veteen puuhailemaan, on liikunta jäänyt elokuusta alken vain pieniin pyörämatkoihin kylätiellä. elo-syyskuussa ei saanut tehdä sitäkään.  Nyt on helppoa kun saa lenkkeillä ilmastoidussa huoneessa. Ottaa vaikka 5 tai 10 minuutin rauhallisen lenkin ruuan kypsymistä tai jotakin muuta odotellessa. Ei tarvitse varta vasten lähteä sitä varten mihinkään.  Kukaan ei pakota käyttämään kenkiä laitteen kanssa eikä tarvitse matkata kuntosalille vaikka sellainen jossain täällä.  olisikin. 
 
Oikea ravinto, liikunta ja uni, siinä terveen elämän eväät. Niistä uni on nykyään paremmassa kunnossa kuin ennen jothuen siitä, että nautin  melatoniinia, prometatsiinia ja CBD-öljyä illalla pimeän tultua. 
 
 
AVvXsEi5sAijQYSIBJBKHH6hybOocUPF6Nf7mfzc
Loka-marraskuussa on huone laitettu uuteen uskoon. Vasemmalla on minun työhuoneeni, oikealla makuuhuone. Siellä on metallirunkoinen tukeva parvi. Seinille ja kattoon olen liimaillut tiiliseinää jäljitteleviä sisustustarroja. Ne eivät oikein tahdo pysyä etenkään katossa. Se lämpenee liikaa iltapäivällä ja sateella katon muovipaneeleiden raosta tai rei'istä niiden alle pääsee vettä. Pitäisi korjata asia, mutta vaimon on usein välinpitämätön ehdotusteni suhteen enkä minä voi toimia täällä itsekseni. Täällä suurin osa ostamisesta ja kaikki remontointi perustuu sosiaalisiin suhteisiin eikä minulla ole täällä ystäviä, edes tuttavia, joiden kanssa ei olisi kielimuuria. 

AVvXsEiIAri-LizwS1Nj6nnW6qmJGwF1Ezx233SE

Paremmaksi on asumus kuitenkin muuttunut koko ajan tänä aikana, jonka olen täällä asunut. Siitä tuli pienin keskeytyksin viisi vuotta joulukuun puolivälissä.  Tietysti pojan syntymä reilut kaksi vuotta sitten muutti kaikkea huomattavasti. En tiedä, olisinko enää edes täällä jollei häntä olisi.  Tuo riippumatto on asennettuna makuuparven alla. Itse asiassa muutin pois nukkumasta siellä ylhäällä, koska siellä kuuluvat hiirien rapina ja kaikki muut äänet liian selvästi. Lisäksi lattialla parven alla on pimeämpää ja viileämpää. Poika on jo pidemmän aikaa nukkunut äitinsä ja isoäitinsä kansa toisessa huoneessa. Se lkoi lokakuussa, kun järkytin huoneen järjestystä tehdäkseni tilaa lattiaremontille. Minulle järjestely sopii mainiosti, koska käyn nukkumaan tuntia ennen häntä ja herään pari-kolme tuntia aikaisemmin. 


 
AVvXsEg3VmommcFMxHWzFNJcPPNCxMtgk_WJielc

Lokakuusta lähtien olemme taas voineet kulkea kylätiellä pyörällä. Ilmat ovat usein olleet ihastuttavan viileät vielä aamulla  ja taas auringon painuessa lähemmän taivaanrantaa siinä viiden aikoihin iltapäivällä. Vielä joulukuun viime päivinäkin on ollut vielä aiempia vuosia viileämpää. Ei ole tuntunut sellaista kuumaa henkäystä, joka esim. viime vuonna tuntui. Toisaalta en ole myöskään tehnyt varhaisaamun kävelyjä tiellä vaan kotona ilamstoidussa huoneessa.  

Lokakuun alussa sairastin muutaman päivän sen jälkeen kun poika oli säätänyt ilmastoinnin +21 asteeseen. Se tuntuu jäätävälltä, ihan eriltä kuin Suomen 21 lämpöastetta. 

Tunsin silloin tällöin polttavaa kipua rintalastan takana. Nyt osaan jo yhdistää sellaisen kivun sappikiviin, jotka minulla todettiin kesäkuussa 2019. Viikkojen kuluessa kivut yltyivät, mielestäni erityisesti sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen piikin koronarokotetta, adenovirusvektorirokotetta AstraZenecan valmistamana.  

Mielessäni oli myös ystäväni Monan kuolema syyskuun lopulla.  Hän valitti aiemmin tänä vuonna kipuja rinnassa ja hartioiden seudulla. Hän kävi ensin akupunktiossa, mutta kun se ei auttanut, hakeutui tarkempiin tutkimuksiin. Löydettiin pitkälle edennyt keuhkosyöpä, joka oli jo tuhonnut niin paljon, ettei sitä voinut hoitaa. Se veikin häne sitten muutamassa viikossa.  Halusin siis varmistua myös siitä, että minun kipuni, jotka myös tuntuivat hartioissa ja käsivarsissa saakka, eivät ole syövästä peräisin.  

Vasta joulukuun puolessa välissä kun oireet kävivät jopa tuskallisiksi, erityisesti pyöräilyn aikana, halusin tutkituttaa itseni, ettei vain olisi kyse (myös) koronarokotteeseen liittyvästä veritulpasta rintakehän alueella. Ei ollut. Niinpä aloin miettimään syömisiäni. 

AVvXsEhzfIgSmzvOJcCI4yWjcendVVqUCEC6yxK0

Lokakuussa kun löysin nettikaupan, joka tuo tavaraa meille saakka, löysin tmpen valmistukseen tarvittavaa sienirihmastoa  Rhizopus oligosporus ja mahdollisesti muita bakteereja. Nyt onnistuin tekemään tempeä sitä varten viime vuonna valmistamassani hauduttamossa.

 
AVvXsEjVB0k1VapVlrpcyIcxihqkz_uMhxBiN0h-
 
Innostuin kokeilemaan tmepeä kikherneestä, mustista pavuista ja härkäpavuista. Söin sitä huomattavan paljon erityisesti sen jälkeen kun aloin käyttämään tempeä myös leivän raaka-aineena. Tehosekoitin pavut veden ja mausteiden kanssa löysäksi puuroksi, jonka päälle aloin rakentamaan leipätaikinaa myös hapattamalla. 

AVvXsEgRlIWpOwvmukI16rS9zMuJxwvkeJRc7oSE
 
Tempehapanleivän lisäksi söin paljon myös omatekoista kaurajugurttia, joka sisäsltää maitohappobakteereita sekä hapatettuja omenaviinietikalla maustettuja suolakurkkuja, lisäksi kotitekoista hapankaalia. 

Leipä oli kyllä tosi hyvää, ihan kävi ruisleivästä, mutta ilmeisesti se on minun kropalleni yhtä epäsopivaa kuin ruisleipä. 
 
Nyt asiaa miettiessäni ruokavalioni vaikutti todella happamalta, tai ainakin jokin siinä kuormitti sappea niin, että syntyi kiviä.  Samalla kun otin määrättyjä vatsahappoja neutraloivia ja sappinesteen eritystä lisääviä lääkkeitä, vein ruokavaliotani vähemmän happamaan suuntaan. Lopetin toistaiseksi myös tempen valmistamisen. Ryhdyn siihen uudelleen kunhan olen saanut tilanteen normalisoitua. Se on jo suhteellisen normaali. Olen voinut vähentää myös ruokasuoden sekoittamista happamiin tuotteisiin: jugurttiin ja omenaviinietikkaan. Kokonaisia omenoita ja omenatuoremehua nautin paljon, koska tunnen niiden tekevän hyvää. 
 
AVvXsEi7-QhD3H7ykLGMaW9ImVM2K-a-1-PbHjw-
Kaupungin kalleimmassa sairaalassa, siellä missä poikanikin leikattiin ulos, annetaan kaikki kuvat ja raportit tulostettuna asiakkaalle, ei sentään englanniksi, mutta jotakin siitä ymmärtää myös ilman kääntäjää. Julkisen puolen lääkärit eivät anna diagnoosia eikä edes lääkkeiden nimiä.  Lupasin itselleni käydä täällä joka vuosi tarkastuksessa.  Minulla kun ei ole sairasvakuutusta, on parempi, että mahdolliset vakavatkin sairaudet havaitaan ajoissa, että kerkiää vaikka hakeutua hoitoon Suomeen tai Australiaan. 
AVvXsEibtgCOAFo8UPs9qoZHSo4hWxkuZ2aENC8F
 

Koronairustillanne on lokakuun jälkeen pahentunut numeroilla mitaten, taas yli 200 ihmisen raportoidaan kuolleen taudin seurauksena, uusia tautitapauksia tulee ennätystahtiä niin täällä kuin Suomessakin.  Uusi Omikron-muunnos on syrjäyttänyt Delta-muunnoksen. Joidenkin tietojen mukaan Omikron tarttuu herkemmin, mutta johtaa harvemmin sairaalahoitoon. 
 
AVvXsEifsm-witwqi5O4yCTHPXHVFg3Eyt-tAF09
Aloin käyttämään CBD-öljyä unen parantamiseksi. Tällä hetkellä käytän sitä yhdessä melatoniinin ja prometatsiinin kanssa. 


Jokusen päivän noiden hyvin uutisten jälkeen sain myös toisen koronapiikin AstraZenecaa.  Se annettiin noin 5 viikkoa ensimmäisen jälkeen.  Nyt sitten odottelen kolmatta. Toivon, että niitä alettaisiin antamaan myös meillä Vietnamissa niin kuin tehdään Suomessa ja monissa muissa maissa. Haluaisin mRNA eli lähetti-RNA-rokotetta tällä kertaa. Niitäkin annetaan Vietnamissa mutta enimmäkseen ne ovat näitä virusvektorirokotteita.  Olisin vaikka valmis maksamaan omasta annoksestani Modernaa tai Pfizeriä. 
 
AVvXsEhnTlCCHG1Zibf3asGpd2wx8QtJgFscGwwR
 
Eikä tässä ole vielä kaikki. Pari päivää rokotuksen jälkeen minua puri koira, toinen niistä isoista koirista, joiden usein olemme nähneet juoksemassa aidan toisella puolella kun pyöräilemme ohi. 
Nyt talon portti oli auki ja koira syöksyi luoksemme, ei vihaisena vaan häntäänsä heiluttaen ja haukahdellen. Se kuitenkin tarrasi paljaasta säärestäni sen verran, että siihen jäivät hampaanjäljet. 
Seuraavana päivänä kävimme sairaalassa, jossa olin viime huhtikuusssa saanut rabies-rokotteen tehosteannoksen.  Sitä ei kuulemma tarvinnut antaa. Olin tyytyväinen, koska minulle oli sanottu jo huhtikuussa 2019 toisen kaupungin Pasteur-klinikalle, että heidän antamansa tehoste edellisen vuoden neljän Abhayrab-piikin sarjaan olisi voimassa seuraavat viisi vuotta. Nyt huhtikuussa anoiitvat kuitenkin kahden piikin sarjan.  Vieläkin minulle on epäselvää, miten sitä rokotetta pitää tehostaa. 
 
AVvXsEgl0lNQbVLOOOsDPZY7YyLbCmN2WhfwDraL
Täällä on paljon koiria. Ne eivät ole vihaisia, vaan olen edelleen sitä mieltä, että ne pitävät minusta ja haluavat tulla luokseni, kiinnittävät huomioni näykkimällä ja puremalla. Kuvassa naapurin kaksi pentua, jotka ovat kanssamme pihalla käytännössä koko ajan.  Minun pitäisi oikeastaan käyttää pyöräillessäni pitkiä housuja ja vahvempia kenkiä. Niin täällä tekevät muutkin. En usko, että tämäkään purema olisi tuntunut missään farkkukankaan läpi. 
 
AVvXsEhV4YkqIlQ3T2xP9KKxQ9sdgEJs4_7i14Qp
Uudella tontilla käyn vain silloin tällöin yleensä istuttamassa kasveja puutarhaan tai hakemassa ruohoa vanhan paikan takapihan projektiini.  Jo viime vuonna olin huolissani siitä, että banaanit ja yksi puista koskettavat sähkölankoja. Vaimo sanoi, ettei se haittaa Vietnamissa. 

Joku muu oli kanssani samaa mieltä, koska nyt oli tullut kehotus poistaa banaanit. 
 
AVvXsEiwUZmvpm85cnEDofNIrCeSYUyt2gETze8Q
Olisin hoitanut homman mielellän ihan itsekseni, mutta vaimon vanhemmat ja muuta sukua oli taaskin tullut paikalle. 
 
Baani ei ole puu vaan hyvin vetinen ruohovartinen kasvi, vähän kuituisempi kuin kurkku, mutta melkein yhtä helpolla leikattava. 
 
 
AVvXsEgtOgLclvv8B40CFBFWG7gvqCev0u_Fcgzu
 
AVvXsEj9zfmBLzzegVVQ6UnHRDmChHUM51KBV_WL
Siniherne, clitoria ternatea, kasvaa erityisen hyvin sekä meillä että naapurissa. 

Vaimon isä alkoi riehumaan myrkkyruiskunsa kanssa, muttasentään uskoi kun kielsin. Minä olen käynty siellä nyt muutamia kertoja istuttamassa kukkivia puita ja pensaita sekä keräämässä ruohoa tuotavaksi tänne vanhaan paikaan kompostini ravinteeksi sekä sinen takapihan mökin lähistölle kasvamaan, jotta se sitoisi maata itseensä. 
 

Uusi taloprojekti on seissyt toukokuusta lähtien. En ole löytänyt tekijää seinien panelointiin enkä sadevesijärjestelmien asentamiseen. Siellä ei edelleenkään ole vettä ja sähköä. Minä olen suhtautunut koko paikaan epäilleen sen jälkeen kun vaimon suku yritti lohkaista siitä palan vaimon siskolle. 

AVvXsEj5F-3e5WUB4tDAXn3z5NwSdiQcBzwmL9G1
Poikeani yrittää jo muodostaa lauseita. There is baa (car), there's doo (dog). No Bippi. Bippi on h'nen suosikkihahmonsa Youtubessa Blippi, amerikkalainen mies, joka leikki autoilla ja ty;koneilla sek' esittelee lapsille kiinnostavia paikkoja. 

 

AVvXsEhK6Cu-tgu_CxSUcKrl48wuUhffeoj0TeXB
Joulua vietimme noin yhden kuvan verran. poika k'vi my;s 'itins' kanssa leikkim'ss' katolisen kirkon tilaisuudessa kirkon vieress' olevassa puistossa. 

 

AVvXsEjJSsJ3H-Td15mHGInN3mi1o14kFiAW6-P1

 

Harvoin min' ostan valmisruokia, mutta nyt on tullut ostettua jopa metallit;lkkeihin pakattuja tofu/ ja muita kasvisruokia. Tässä tölkissä oleva valmiste maistuu melkein vegemakkaroille tai pähkinälihalle, jota Australiassa ostin silloin tällöin. 

AVvXsEgUipBwTMPmG92AIFolpQPksPSUlJ9uyKuu

 

Ja sitten juoksumakkaroita. Nämä maistuvat yhtä hyville kuin HK:n sininen ai Camping nuoruudessa, tai myöhemmin Taimsed Viinerid.  Oikeastaan niissä on voimakkaampi lihan maku, jopa pelottavan lihaisa minulle. Ja vielä kun Mimi-koirakin on niiden perään, täytyy ihmetellä ovatko käytetyt luontaiset mausteet peräisin siasta. Ainakin kasvismakkaroita niitä myydään.  Hinta ei nillä ole kova, joten voisin syödä vaikka joka päivä, mutta en viitsi, mieluummin jatkan kotikokkausta ja ostoherkkuja nautin vain joskus erityistilanteissa. 

AVvXsEiDDWf0cUDHQTrS0RB7XOtQcxy_eei-WZcs
Ei mikään vauva enää. Muutaman kuukauden päästä pystymme käymään syvällisempiä keskusteluja ja minä pystyn vastailemaan hänen kysymyksiinsä. No, ehkä vuoden tai parin päästä. Sitä aikaa odotan kovasti, mutta nythän me jo siihen valmistaudumme. 
 

 

Minustako ääninäyttelijä?

Mielestäni minulla on kamala puheääni, vaikka jotkut ovatkin kehuneet sitä miellyttäväksi ja rauhoittavaksi. Siksi vaati paljon kypsyttelyä ajatus, että minä itse alkoisin lukea Navalnyi Suomeksi -kanavan tekstejä, joiden esillepanossa olen avustanut elokuusta lähtien.  Koska en löytänyt hommaan ketään muuta, päätin tehdä sen itse siitäkin huolimatta, että ääneni ei ole riittävän miehekäs vaan sellainen "Esa Pulliainen"-ääni, nuorelta pojalta kuulostava, ei lainkaan Navalnyin suuhun sopiva. Nyt ummärrän sen, miten vaikea omaa ääntään on arvioida saati että pitäisi siitä. Siinäpä oikeastaan hyvä syy ottaa haaste vastaan ja katsoa miten siihen suhtaudutaan. Yhtään haukkuja ei ole vielä tullut vaan pelkästään positiivista palautetta, myös Venäjältä. Minähän en kuitenkaan ole pääosassa noissa jutissa vaan se on Aleksei Navalnyi, Venäjän opposition voimakkain ääni tällä hetkellä. 

Navavlnyille annettiin Andrei Saharovin mukaan nimetty EU-komission ihmisoikeuspalkinto lokakuussa 2021.  Palkinnon vastaanotti joulukuussa hänen 20-vuotias tyttärensä Darja Navalnaja, joka piti vastaanottotilaisuudessa sympaattisen mutta napakan puheen.  (Videolla puhe alkaa kohdasta 10:02. Tästä tytöstä epäilemättä tullaan kuulemaan vielä. Hänen isänsä todennäköisesti istuu vankilassa vielä vuosia, ellei sitten lopun ikäänsä. 

Neuvostoliitto oli pahan valtakunta: kiero ja epärehellinen, julma monia omia kansalaisiaan kohtaan. Samanlainen saatanan valtakunta on nykyään venäjä, jossa hirmuvaltaa käyttää KBG-mies Putin. Saharovin 100-vuotisjuhlaa kunnoitettiin lakkauttamalla hänen perustamansa Memorial-järjestö. Olen tässä kuussa kuunnellut loppuun Saharovin vaimon Jelena Bonnerin kirjan Yhdessä yksin.  Siinä on yksityiskohtaisia kuvauksia siitä kiusaamisesta, jonka kohteeksi pariskunta joutuin 1970- ja etenkin 1980-luvuilla.  Onneksi myös Saharov kerkisi nähdä muutoksen tapahtuvan maassaan, sillä hän kuoli 1989 sen jälkeen kun hänet oli vapautettu sisäisestä karkotuksesta Gorkin kaupunkiin. 

 Tänä päivänä monet ovat joutuneet samanlaisten tai samantapaisten toimien kohteeksi.  Tässä kuussa on uutisoitu mm. Stalinin terrorin uhrien ja joukkohautojen tutkijan, amatöörihistorioitisja  Juri Dmitrijevin saaman vankeustuomion pidennyksestä 15 vuoteen. Kaava on sama kuin ennenkin. Tuomio annetaan muodollisesti pätevästä ei-poliittisesta syystä joko tekaistuin tai olemattomin perustein, vähintäänkin niin köykäisin, että ainakin kansainvälisessä yhteisössä vallitse käsitys, että tuomio on poliittinen. 

Memorialin tapauksessa vedottiin siihen, että se on rikkonut lakeja ulkomaisista agenteista.. Tämän lain nojalla myös Navalnyin korruption vastainen säätiö on julistettu ulkomaiden agentiksi.  Monet Navalnyin avustajat ovat joutuneet pidätetyiksi ja seuratuiksi. Välttääksen vuosien vankeuden ovat monet heistä jättäneet Venäjän. Navalnyi itse ei niin halunnut tehdä vaan palasi kalsarimyrkytyksestä toivuttuuaan vapaaehtoisesti suden suuhun. Kniivilän kirjassa siihen esitetään myös hyvät syyt. 
 

Navalnyi suomeksi-projektin parissa on ollut ilo työskennellä. Sen varjolla olen joutunut opettelemaan paljon uutta ja syventämään vanhaa: muokkaamaan Bloggerin teemoja, käyttämään uutta Google sites-työkalua, muokkaaman videoita uudella tavalla, tekemään äänityksiä puhelimella niin, että ne kuulostavat  hyviltä.  On mielekkäämpää opetella uusia asioita ja verestää vanhoja hyvän asian puolesta. 

Neuvostomaan lapset on toinen tässä kuussa kuulemani Kalle Kniivilän kirja. Siinäkin pääsevät ääneen ihmisyksilöt, Baltian venäläiset. Kirjan haastattelut on tehty muutamia vuosia sitten, kuitenkin ehditään jo käsittelemään Krimin miehitystä vuonna 2014 ja reaktoita siihen.  

 

Muistoja

AVvXsEjnbiu89DJAebu1HG6BsJey3ncE-syTrcdt
Poikani 29.12.2020 
AVvXsEgIC4fhziC4kw6MUm_B6hoDU2Rd-njv_d2L
Niinikään joulukuulta 2020 on tämä kuva. 



 

AVvXsEhWp-w6oKmEWrT7aXIIw5aVV3_jIc0YDQPl
Minä noin 20 vuotta sitten, joulukuussa 2001 Helsingissä Meri-Rastilan tiellä.  Olin vajaassa vuodessa laihduttanut liki 40 kiloa. Työpaikka oli mennä alta, mutta viime hetkellä minutkin otettiin uudelleen lomautettujen joukosta ja luvattiin jatkopaikka Singaporessa. Se ei ollut helppoa aikaa henkisesti, mutta silti halusin tehdä toaalisen irtioton ja päätin, että Singaporessa alkaa uusi elämä. Niin sitten myös kävikin.  
 
AVvXsEi9GPjELKoQVH2qpBvJ88-0GEmkk8TtGkZ4
30.12.2015 alun perin brittiläinen buddhalismunkki, sittemmin Länsi-Australiassa viakuttanut, yhä edelleenkin siellä, Ajahn Brahmpiti puheen mahajana-buddhalaisessa temppelissä. Näin hänet seurueineen sattumalta kasvisravintolassa pari päivää aikaisemmin, kohta myös ilmoituksen tilaisuudesta. Olin tullut Cameron highlandsilta tänne Penangiin käymään. Olin jo päättänyt lähteä Malesiasta, ja se tapahtuikin tammikuun puolivälissä vuonna 2016. 
 
AVvXsEj8vRxy3s8ZfYH7JFtrqoWIEaxAw-ELHnNm
Vähän ennen pandemiaa joulukuun lopulla 2019. Olin alkukuusta käynyt Taiwanissa ja nyt kävin Dalatissa ystäväni häissä.  Paikalla oli myös Mona, joka mehtyi tämän vuoden syyskuussa.
 
 
 
AVvXsEhK9jHfnenKmiKQ7Cl5942G1zzPfSWsas09
DNA-näyte lähti Amerikkaan pari vuotta sitten. Vastuksetkin tulivat kohta ja ne täydentyvät koko ajan. Pojassani on 60& minua eli eurooppalaista, 25% vietnamilaistaja 14% myanmarilaista. Eurooppalaisesta on suurin osa suomalaista, mutta 4% slaavilaista.  Takrempaa tietoa sukutitkimus-sivulla.  Nuo prosenttiosuudet kun muuttuvat ajoittain.
 
AVvXsEjH7pCt_d8h2fz3uBl2WFOTK3lQF4MMUyLf
Joulukuu 2010 Pai, Thaimaa. Olin eronnut mies, mutta yritin hymyillä. Vieläkään en ole ihan täysin sinut sen eron kanssa. Vaikea uskoa, että niin kävi. 
 
 
AVvXsEhWe8tWDcUgzlM_Xa4k-4KFTlkJfe0AwKuB
Joulukuussa 2002 olimme tuore aviopari ja olimme muuttaneet kahden kissamme kanssa Singaporesta Australiaan. Tämä kuva on Adelaidesta. Halusin kasvattaa itselleni hännän eli hiustupsun niskaan. Parin kuukauden kuluttua luovuin ajatuksesta ja leikkasin sen pois. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
AVvXsEhHSjylUllJ9ePcWLwiBgpeWy8zvzqc2Svj
Vuonna 2010 vietin mukavan joulun Singaporessa, koska sain toimia pukkina kahdessakin tilaisuudessa. Tässä kuva vanhusten hoitokodista. Tämä vanha merimies olisi halunnut jutella pidempäämkin. 
 
AVvXsEiICsK_TDTuo1wXiAeDBax0Wr0c_77A1qib
Tahu goreng, tempeh goreng, parasta katuruokaa Indonesiassa joulukuun alkupuolella 2010. 
 
AVvXsEjmmFz19hU7JKBvrt66frvaejA2oaVWZpKn
Perinteinen joulukuva vuodelta 2003. Halusin yhdistää kiinalaisen ja australilaisen joulun. Drion ja ananaksen olivat utoneet suomalaiset kaverit meillä käydessään. 
 

 

 

 

 
 
 
 

keskiviikko, 1. joulukuu 2021

2021 marraskuu - vihdoinkin rokotettu!

 

 
vc1.png
 

Covid19-pandemia 


Alkukuusta näytti siltä, että koronapandemia olisi hellittämässä ja kohta päästäisiin rajoituksista eroon. Sitten luvunt alkoivat taas kohota.  Samanlaisia uutisia kantautui myös Suomesta ja muualta maailmasta. Jälleen uusi virusmuunnos  Omikron oli havaittu Etelä-Afrikassa ja sen leviämistä pelättiin myös Suomessa. Rajoituksia alettiin sielläkin tiukentamaan ja niitä vastustettiin edelleenkin: erityisesti koronapssia, joka vaadittiin iltaisin ravintoloissa. 


 

 

IMG_20211105_142110.jpg
Uudella tontilla oleva uusi rakennus on ollut sivuosassa, vaikka olemme päässeet taas käymään siellä.  Minä olen istuttanut sinne koristekasveja, mm. mussaendaa, lohenpunaista pientä puuta tai pensasta, jota olen tottunut kutsumaan englannista mukaellen Bangkokin ruusuksi. Wikipedian mukaan nimi olisi suomeksi huivio.  Alkuvuodesta istutetut intianjasmikit (murraya koenigii) sekä ihmeköynnös (bougainvillea) ovat lähteneet erittäin hyvin kasvamaan samoin kuin kesäkuussa istutetut siniherne (clitoria ternatea) ja maustekairapalmu (pandanus amaryllifolius, pandan). Sinihernettä ja muuta kiipeilijöitä varten asensin nailonverkon talon räystäältä vinosti alas päin. 

IMG_20211105_142049.jpg

Muuten talo on ollut koskematta. Sadesikouruja ja -tankkia ei ole asennettu, sähköä ja vettä ei myöskään.  Sisäseiniä ei ole verhoiltu puulla, esim. bambulla kuten olen suunnitellut.  Ei ole kiirettä. Maksetaan tontti ensin ja annetaan puutarhan kasvaa peittämään näkyvyys naapureilta.Kkatsotaan sitten mitä tehdään. 

IMG_20211124_093344.jpg

Sen sijaan tämä vanha paikka eli appivanhempien asuttama "slummihökkeli" on kokenut paljon muutoksia viime kuusta alkaen.  Jo kauan olin puhunut, että vanha savitiililattia, jossa oli halkeamia ja niiden alla pelkää hiekkaa, ei betonia, pitäisi uusia.  Sen kun palkaa jonkun tekemään, koska itse en osaa. Tuosta kommentista pätee vain sivulause: en osaa.  En osaa myöskään paikallista kieltä eivätkä paikallsiet mitään minun osaamistani keilistä, joten täytyy käyttää vaimoa välittäjänä. 
 

 

 

PANO_20211122_080041.jpg
Panoraamakuva otettuna huoneen ovelta. Huone on n. 10 neliön kokoinen. 

 

 

 

 

 Hyvinhän  se lattia tuli tehtyä. Ja hyvin tulivat tehtyä hyllyt seinille. Hyvin tuli tehtyä myös tuossa panoraamakuvassa oikealla näkyvä parvisänky, jonka sijoitin vaatekaapin taakse niin, että tuo noin kymmenen neliön huone tuli jaettua kahtia. Minulla on nyt vähän yksityisempi työtila, jota uskallan vapaammin käyttää silloinkin kun toisella puolella nukkuu joku, lähinnä vaimo ja poika, jos he nukkuvat täällä. Nyt poika on halunnut nukkua isommassa sängyssä äitinsä ja isoäitinsä kanssa tuolla isomman huoneen puolella. Hän vähän vielä arastelee uutta järjestystä huoneessa, ei ole uskaltanut kiivetä parvellekaan.  Toisaalta ei huone olekaan vielä valmis. Vielä on pari ideaani toteuttamatta. Ne jäänevät vähintäänkin joulukuuhun elleivät sitten vieläkin tuonnemmas. 
IMG_20211122_140853.jpg
 

 
Uuteen taloon ajattelin laittaa seinille paikallisesta nettikaupasta löytämiäni tiiliseinää jäljitteleviä muovitarroja. Ne eivät kuitenkaan pysy seinillä niissä olevan liimapinnan avulla, vaan ne vääntyvät ja kupreuilevat kuumuudessa. Niinpä jätin osan laittamatta ja toin ne tänne vanhaan paikkaan. Uuteen taloon laitatan lautapaneelit tai indonesialaistyylisen bambuverhoilun heti kun löydän jommalle kummalle niistä tekijän. Palkkaisin mielelläni vaimon veljen tekemään niin, mutta hänelle en voi suoraan maksaa vaan maksu täytyy hoitaa vaimojen välityksellä. 

IMG_20211129_132600.jpg

Eivät ne täälläkään tahdo pysyä paikallaan vaan kuumuus iroottaa liimaa silloin kun ilmastointikone ei ole päällä. Lisäksi niitä ei alun perin ollut tarpeeksi. Yritin tilata sinisiä ja valkoisia sekä vähän hopeanvärisiä nettikaupasta, mutta ne eivät kuljeta paketteja tänne vielläkään. Satuin löytämään lähikaupungin kaupasta samanlaisia, mutta värikkäitä. Päätin siis käyttää niitä. Joidenkin niistä alle latioin vaahtomuovisia akustiikkalevyjä, jotta ne eristäisivät myös lämpöä. Huoneen katolle, jonka ylpäuolella on n. 30 senttimetrin tila ennen peltistä ulkokattoa, laitoin eristettä: hopeanväristä kuplamuovia, jota täällä myydään siihen tarkotukseen. 
 
 
 
 
IMG_20211129_130316.jpg
Pieniä lentäviä mäkäriä tai hyttysiä, en tiedä mitä ne ovat. Ne eivät ole niin vihaisia kuin suomaliset kollegansa ja lajitoverinsa. Siksi en ota niitä riittävän vakvasti, vaikka ne joskus levittävät dengue-kuumetta ja muita sairauksia. Muutma tropiikissa koettu sairastaminen saattaa olla niiden tartuttama: korkea kuume, joka liki vie tajun, mutta joka menee ohi suhteellisen nopeasti. 
 
Paikalliset nukkuvat hyttysverkkojen alla, mutta minä en oikein niistä pidä. Minä käytän mieluummin pistorasiaan laitettavia laitteita, jotka höyrystävät jotakin kemikaalia joka pitää itikat poissa. En tiedä, miten terveellistä se on. 
 
Hyttysten lisäksi yöllä saattavat kiuasta rotat ja hiiret, joita juoksee ja pesii huoneen katolla. Ennen lattiaremonttia niitä tuli jopa huoneeseen ja joku keksi pesiä myös lämpöpumpn sisäyksikössä.  Se oli yksi syy lattian laittoon ja seinien sekä katon peittämiseen tarroilla. Nyt rotat pysyvät ulkopuolella, mutta joskun ne kutienkin herättävät minut öisin, erityisesti nyt kun nukun katon rajassa parvella. 
 
En haluaisi tappaa hiiriä, rottia enkä hyttysiäkään, mutta periaatteesta on joskus pakko lipsua, jos muuta keinoa ei ole tiedossa tai käytettävissä.   Viime vuonna hankin muutaman pyydyksen, joka vangitsee ne elävältä. Vangitut eläimet kuljetin takapihalle "paratiisini" liepeille ja päästin vapasksi. Niillä oli ainakin teoriassa mahdollisuus uuteen elämään. Ajattelin, että ne alkaisivat pesimään siellä, mutta epäilen, että ne juoksivat aina takaisin taloon, koska hiirten ja rottien määrä ei vähentynyt.  Niimpä sitten tilasin myrkkyä, joka tepsi ihan tuonne viime elokuulle saakka. Sitten se loppui, eikä verkkokauppa, joka sitä myi voi toimittaa paketteja tänne. Nyt minulla on asennettuna kaksi ultraäänikarkoitinta sekä voimakas lamppu jotka pitävät hiiret poissa parin metrin säteeltä eli juuri parven kohdalta, mutta kauempana kuulen niiden rapistelevan ja järsivän huoneen muovisia rakenteita sekä vanhoja styrox-eristeitä. 
 
Mielelläni asentaisin huoneen ympärille esimerkiksi pienisilmäisen teräsverkon, josta hiiret eivät pääse läpi. Sellaista oli Australiassa käytössä termitteejä varten. Täältä en ole vielä löytänyt. 
 
 
IMG_20211124_061447.jpg
 
 
Yllä panoramakuva heti huoneen ulkopuolelta, käytävältä tai eteisestä, jota minä olen jo pidempään käyttänyt ruuanvalmistus- ja ruokailutilanani.  Tuota huoneen katon ylle laitettua kuplamuovia ostin sern verran, että siitä riitti myös tämän huoneen sisäkatolle.  Ei tämäkään kovin kauniilta ja siistiltä näytä Suomen mittakaavassa, kuten ei mikään täällä meillä, mutta tekeepähän tehtävänsä eikä ole tulotasoon nähden kovinkaan suuri investointi: noin 2 euroa per neliömetri. 
 
Paloturvallisuus ei ole ilmeisesti kovinkaan korkealla tasolla huoneessa eikä sen ulkopuolella, joten täytyy toivoa, ettei mitään satu.  
 
Kaasuhella on tuolla kuvan perällä näkyvän oven oikella puolella ja tiskiallas vesipisteineen taaempana. Siellä on myös ostamani pesukone. 
 
 
IMG_20211108_122048.jpg
 
Tempe, joskus suomeksikin kirjoitettuna tempeh, vaikkei se ihan vastaa suomalaista ääntämystä. Sana muuten äännetään voimakas nouseva paino toisella tavulla eli e:llä, joskus e jopa puolipitkänä  niin, että se loppuu "töksähtäen".  Indonesiassa se on riisin ohella halvinta ruokaa, Suomessa ja Australiassa varsin hintavaa.  Minä teen sitä aika ajoin. Nyt satuin löytämään nettikaupasta indonesiasta tuotua aloitusjauhetta eli sienirihmasto-bakteeri-yhdistelmää. 
 
IMG_20211110_135618.jpg
 
Aloin siksi valmistamaan sitä uudelleen sen jälkeen kun alkuvuodesta pari satsia meni pieleen. Jo viime vuonna olin tehnyt tarkoitusta varten hautomolaatikon, joka pitää sisällään tasaisen 32 asteen lämpötilan myös öisin, jolloin lämpötila saattaa laskea jopa 25 asteeseen.  Joskus iltapäivisin laatikossa oli liian kuuma, 35 astetta eikä minulla ole termostaattiin kytkettyä jäähdytyslaitetta, vain lämmitinelementti. Siksi paransin rakennelmaa sijoittamalla sen suureen styrox-laatikkoon, jonka kannenkin voi sulkea, koska siellä on riittävästi ilmaa sienirihmstojen toimia.  Viimeiset kolme satsia ovat onnistuneet oikein hyvin. Nyt olen laajentanut tempen raaka-aineita soijapavuista kik-herneisiin ja mustiin papuihin sekä vihreisiin herneisiin. 
 
IMG_20211111_064753.jpg
 
Olen myös laajentanut tempen käyttöä indonesialaisesta paistetusta tempestä (tempeh goreng) makkaroihin. Vaivaan siitä vehnägluteenin ja mausteiden kanssa taikinaa, josta muovailen makkaroita. Ne sitten uppopaistan tai painehöyrytän.  Maku on kohdallaan mutta rakenne saisi olla kiinteämpää, sellaista kun suomessa on mm. HK:n sininen tai Bonsoyan vegemakkarat. Tämän rakenne on liian lähellä Poutun kasvisgrilleriä ainakin sellaisena kuin se oli 2015-2016. Pienellä muutoksella ja lisätyllä savuaromilla tästä saisi palviryynimakkaran korviketta. Se oli herkkuani jo kansakoulussa 70-luvulla. 
 
 
IMG_20211113_100520-COLLAGE.jpg
Pidän tahinista, mutta se on täällä suhteellisen kallis tuontituote, n. 5 europa per 100g joten aina en sitä viitsi ostaa. Sitä ei saa paikallisesti vaan sitä pitää tilata nettikaupasta.  kuvassa tempemakkaraseosta kuumalla pannulla paistetun rieskan/tortillan/rotin tai vastaavan ohuen leivän sisään käärittynä  sinapin, tahinin ja kaurajugurtin kanssa.  Tämän tapaisia ruokia olen tehnyt viime aikoina runsaasti. Leivässä on papuja ja palkokasveja ja vähän tuota jugurttia hapatteena, myös chia- ja pellavansiemeniä, kvinoaa.  Täytteissä on yleensä kikhernettä ja muita palkokasveja, itse hapatettua kaalia ja punajuurta.  
 
 
IMG_20211130_123806.jpg
Paratiisini takapihalla eli pengerrysprojektini on ollut sadekauden tuomion tulvien takia pysähdyksissä syyskuusta lähtien, kuten tavallista.  Siellä kasvaa edellisvuonna istutettu mangopuu ja se on jo kukassa eli saattaapa tulla hedelmiäkin lähikuukausina. En kyllä tiedä, milloin täällä on mangosesonki. Australiassa se oli aina ennen sadekauden alkua.  
 
IMG_20211130_110133.jpg
On iso ilo ja riemu, että päästään pyöräilemään.  Pyörää pitää vähän väliä remontoida. Viime kuussa murtui ohjauksen pystytanko ja nyt oli vähällä murtua satulan pystytanko. Se alkoi kallistua taakse päin.  Olin jo aiemmin päätellyt, että istuimen pitäisikin olla taaempana, kauempana lastanistuimesta. Niimpä en uusinutkaan sitä tankoa vaan pyysin vaimon veljeä hitsaamaan siihen tukiraudat, joiden avulla tanko voisin olla kallistunut niin, että istuin on tukevasti taaenpana. Tämä parantaa pyörän ohjattavuutta huomattavasti. 
 
IMG_20211123_081700-COLLAGE.jpg
Pyöräilemme sen puolisen tuntia päivässä, yleensä aamuisin, joskus myös iltapäivällä. Matkalla näemme kaikenlaista jännää: pieniä kuorma-autoja, pihalla seisovia henkiöautoja silloin tällöin, koiria, betonimyllyjä, tiilikasoja, rakenteilla olevia taloja, veneitä joella. Olen totuttanut poikaa siihen, että pyöräillessämme puhelemme. Hänkin yrittää parhaansa kertoa näkemästään.  

 
IMG_20211123_081703.jpg

Näemme usein joella erilaisia veneitä, välillä isompia proomuja tai lotjia, mitä ne nyt ovatkaan, kuljettamassa rakennustarvikkeita: tiiliä, hiekkaa,  soraa ... 
 
IMG_20211118_181755-COLLAGE.jpg
Viime kuussa luin Facebookin unettomuus-ryhmästä, että CBD-öljy, hamppuöljystä eristetty tuote, olisi erittäin hyvää unilääkettä. Löysin sitä nettikaupasta: kallista vietnamilaista ja halpaa kiinalaista. Se kiinalainen saapui, kaksi pientä pulloa, joissa ei ollutkaan mainintaan CBD:stä kuten ilmoituksessa oli. Se maistuu ja tuoksuu siltä samalta hamppuöljyltä, jota Australiass amyytiin vain ihonhoitoon, mutta jota minä käytin myös sisäisesti.  Tämä yhdistettynä melatoniiniin  10 - 20 mg illan hämärtyessä sekä prometatsiiniin tuntuu antavan hyvät unet, joskus jopa 9 tuntia. Vaikka heräänkin yöllä hiirten rapinaan olen edelleen niin väsynyt, että nukahdan helpolla uudestaan.  Jopa vielä aamulla herättyäni tunnen olevani väsynyt, jota ei ilman lääkitystä tapahdu, jos olen nukkunut yli 6 tuntia.   Kun nämä loppuvat, tilaan sitä kallimpaa Pohjoisessa Vietnamissa Sapan vuroistoissa kasvanutta. Sillä alueellahan minä viime vuoden heinäkuussa kävinkin. 
 
IMG_20211113_103353-COLLAGE.jpg
Poikani täytti kaksi vuotta viime kuussa. Hän on hyvin aktiivinen ja toimealis, myös omatahtoinen poika, ihan niin kuin haluankin. Hän viettää välillä aikaa minun kanssani, entistä enemmän äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös naapruin tyttöjen, vaimon serkkujen luo,  19-  ja 16-vuotiaitten luo hän karkaa entistä useammin hassuttelemaan ja leikkimään heidän kanssaan. 

Lisää kuvia meidän tohuistamme sivun alun linkeistä kuva-albumiin ja videoihin. 
 

Luettua

Vasili Grossman, Elämä ja kohtalo  Paljon henkilöitä, paljon sivuja. Tätä kirjaa Neuvostoliitossa ei haluttu julkista, mutta onneksi Andrei Saharov auttoi mikrofilmaamaan sivut ja kuljettamaan ne länteen. Tässä äänite, jossa Hannu Reime kertoo kirjasta ja sen vastaanotosta.  Stalingradin taistelu, Stalin, Hitler, juutalaisvainot, Neuvostoliitto, stalinismi, natsismi ovat kirjan aiheita, mutta siinä on myös runsaasti henkilökuvausta ja mm. kaasukammioon vietävien uhrien tuntojen kuvausta.
 
Tämä kirja on kirjoitettu 1960-luvun alussa, mutta se ilmestyi Suomessa vasta vuonna 1984 Venäjällä 1988. Aloitin sen kuuntelun jo viime kuun puolella, mutta sain loppuun vasta kuluneen kuun ensimmäisellä viikolla. 
 
Samoja teemoja käsittelee myös Hannu Rautkallion teos Tapaus Raoul Wallenberg.  Tämä vuonna 2009 ilmestynyt teos kuvaa myös henkilöitä, mutta se ei ole kaunokirjallisuutta vaan tunnetun historioitisjan kirjoittama lähteisiin perustuva analyysi. Wallenbergin kohtaloon ei ole koskaan saatu eksaktia lopullista selvyyttä, mutta hyvin todennäköisesti hän kuoli neuvostoliittolaisella vankileirillä osana ksaninvälisen politiikan peliä, tai sitten vain joku ryssi ja hän kuoli vahingossa? 
Tuohon peliin kuuluivat mm. yritykset ja spekulaatiot Saksan ja länsiliittoutumien erillisrauhasta. Toteutuessaan se olisi ehkä tapahtunut sen jälkeen kun Suomi oli jo solminut erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa ja luovuttanut Karjalan ja muut sovitut alueet. 
 
Risto Uimonen, Sauli Niinistö, Puolivallaton presidentti. 
Niinistö  valittiin presidentiksi vuonna 2012. Asuin silloin Brisbanessa ja kävin äänestämässä ennakkoon, koska ennakkoäänestys järjestettiin myös siellä. Kävin molemmilla kerroilla. Tosin kakkoskierroksella, jolla olivat vaihtoehtoina Haavisto ja Niinistö meinasi jäädä Haavistolle annettu ääni antamatta,. koska Camberrasta tullut Suomen lähetystön väki oli tympeällä päällä ja haluton auttamaan äänestyksessä.  Näköni takia tarvitsin apua nimeni etsimisessä vaaliluettelosta. Olin edellisenä vuonna asennuttanut tekomykiöt eikä minulla ollut enää laseja päässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minun luultiin unohtaneen lasini kotiin. Sellaisen kommentin esitti tälläkin kertaa lähetystön mies.  Niinpä en saanut apua muuta kun siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä ulos loukattuna ja nöyryytettynä.  Sain kuitenkina avun ja Haavisto äänensä.  Sitä ennen olin äänestänyt, en edes muista milloin. Sen jälkeen äänestin taas samaa ehdokasta vuoden 2018 vaaleissa. Paikkana oli tällä kertaa Ho Chi Minh City samoin kuin seuraavankin vuoden eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissa.  Olin myös ännestänyt vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kun ihan niitä varten järjestin itseni Bukarestiin, jossa oli Suomen edustusto ja siellä ennakkoäänestyspaikka.  Vuoden 2014 eurovaaleissa ja 2011 eduskuntavaaleissa en äänestänyt, koska en ollut motivoitunut järjestämään itseäni ennakkoäänestyspaikan läheisyyteen.  Kunta- ja seurakuntavaaleissa en kuulu äänioikeutettuihin, joten ei niissä tarvitse edes miettiä äänestääkö vai ei.  Olen äänioikeutettu myös toisessa kotimaassani eli Australiassa. Olen Suomen ja Australian kaksoiskansalainen.  Australiassa on äänestyspakko, ja minäkin sain vuonna 2011 pienen sakon äänestämättä jättämisestä. Siellä ei ole Suomen kaltaista eksaktia väestökirjanpitoa, joten äänestäjäksikin pitää erikseen rekisteröityä. Tein sen jo vuonna 2007  heti kun minusta oli tullut maan kansalainen. Olin myös aktiivisesti mukana ensimmäisissä vaale3issani tekemässä vaalityötä. Siinä yhteydessä tapasin senaattori Christine Milnen, joka kertoi minulle venäläisestä Alekseista, joka on poliittisen vainon kohteena. Minä väitin vastaan kertoen, että polittinen vainoaminen on Venäjällä historiaa. Nyt ne puheet hävettävät. Pitäisi oikeastaan ottaa Milneen yhteyttä ja kertoa Navalnyi suomeksi-projektista, jossa olen mukana.
 
Niinistön nimi oli minulle tuttu jo 1970-luvun lopun tai viimeistään 80-luvun Salon Seudun Sanomista  Hänellä oli siellä lakiasiantoimisto, joka mm. edusti isäpuoltani avioero-oikeudenkännissä äitiäni vastaan.  Silloin ero piti hakea oikeuden päätös asiasta. 
 
Vuoden 1998 joulukuussa matkustin Salosta Helsinkiin Intercity-junalla. Niinistö tuli samaan junaan. Hän oli silloi muistaakseni valtionvarainministeri.  Menin tapani mukaan tupakkavaunuun tupakalle ja seillä huomasin vain kaksi vapaata paikkaa: yksi Niinistön oikealla puolella ja toinen vasemmalla. Istuiin toiseen niistä. Muut eivät sitä olleet uskaltaneet tehdä.  En minäkään uskaltanut sanoa hänelle itään vaan yhdyin vaunun hiljaisuuteen. 
 
Antti Heikkisen Juice-kirjassa mainitaan Niinsistön käyneen joskus Juicen ja Harri Rinteen sekä Aaltalon luona juhlimassa, koska hän oli Rinteen  kaveri Turun yliopistosta. 
 
Jelena Bonner, äitejä ja tyttäriä oli hyvä jatko Andrei Saharovin muistelmille, jotka olin kuunnellut syyskuussa.  Bonner kertoo elämästään lapsuudessa 1920- ja 30-luvuilla, nuoruudesta ja sota-ajasta. Hänen elämäänsä Andrei Saharovin rinnalla ja hänen toimintaansa ihmisoikeuksien puolesta sivutaan, mutta sitä käsitellään enemmän hänen muissa teoksissaan, mm. yhdessä yksin, josta kerrotaan " On ihme, että yhdessä yksin edes kirjoitettiin. Vuonna 1985 Jelena Bonner, nobelisti Andrei Saharovin vaimo, sai yllättäen Neuvostoliiton viranomaisilta luvan lähteä kolmeksi kuukaudeksi (lupaa jatkettiin myöhemmin vielä kolmella kuukaudella) Yhdysvaltoihin vierailemaan perheensä luona ja hoitamaan sydän-, silmä- ja jalkasairauksiaan. Toipuessaan sepelvaltimoleikkauksesta Newtonissa, Massachusettsissa, hän päätti kirjoittaa Amerikan näkökulmastaan, mitä Saharoville ja hänelle oli tapahtunut heidän kolmena karkotusvuotenaan Gorkin kaupungissa Neuvostoliitossa...".  Näistä vuosista kertoo myös Saharov, mutta odotan innolla toista näkökulmaa asioihin. 
 
  
Perustin instragram-kanavan  Timo tropiikista. Se on julkinen kun taas kanava timsippala on yksityinen, joksin sen postaukset menevät julkiselle Facebook-sivulle https://www.facebook.com/timsippalax . Se voisi siis yhtä hyvin olla julkinen tai FB-sivu yksityinen, mutta okoon nyt näin toistaiseksi. 
 
 
 

sunnuntai, 31. lokakuu 2021

10/2021 - koronakriisi hellittää myös Vietnamissa

  • timotropiikistaa.blogspot.com on tämän kirjoituksen alkuperäinen koti. 
  • Lokakuun 2021 kuvat  Googlen palvelusta.
  • Ystävän muistolle, video, jossa kerron ystävän kuolemasta, myös parin muun
  • Pitkästä aikaa pyörän päällä. Youtub-video .7.10.2021 
  • Pitkästä aikaa lähikaupunkiin. Youtube-video 18.10.2021. 
  • Pyörällä taas, kamera uudess paikassa. 
  • Video pojan syntymäpäivältä: Kaksivuotias pitää hauskaa. Youtube.
  • Video talletettuna valvontakamerasta näyttää mitä etuterassilla tapahtuu kun on paljon vieraita ja miten vaimon siskon mies raivoaa lapselleen. 
  • Video 21.10.  näyttää poikani kasvotkin kun pyöräilemme. 
  • Video 29.10.  tuolta samalta tieltä saman pyörän päältä. Kertoilen siinä tunnelmista englanniksi. 
  • Vauvavideota vuodelta 2019.  Kooste Erikin ensimmäisten kuukausien videoista.

 

 Ystävä haudan lepoon

c3739f28b877c11202cc9822f67fc259.0-COLLA

 

 

 

 Syyskuussa kerroin ystänäni Monan, Monnan, Monican, Moniquen kuolemasta entisillä asuinsioijjani eteläisen Vietnamin vuoristoalueella. Kuun viieisenä päivänä oli vielä auki se, miten hänet haudataan ja milloin. Yhtenä vaihtoehtona oli ruumiin pakastaminen Saigonissa ja tuhkaus sitten kun berokratia on jauhanut asian valmiiksi. Niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, vaan Ranskan lähetystö sai asian selväksi ja tuhkausluvan annettua heti kuun ensimmäisenä päivänä. Pieni seremonia ja sen jälkeen tuhkaus komeassa puuarkussa. En teidä, oliko oikeaa puuta vai jäljitelmää.  Sitten seuraavna päivänä eli 3.10. tuhkat vietiin temppeliin kauniissa uurnassa, joss aoli hänen nimensä ja kuvansa.  

Koko ajan minut pidettiin tilanteen tasalla kuvin ja videoin.  Välillä tuli varsin suorasukaistakin materiaalia siitä kun vainaja otettiin kylmiöstä ja hänet laitettiin arkkun. Näytettiin riutuneet kasvot, joiss aoli jo viikon jälkeen aika paljon lautumia. Ei mitään kaunista katseltavaa, joten en laittanut niitä videoita yksityiseen Facebook-ryhmäänkään.  kyllä kuollutta voi käydä vilkaisemassa, mutta parempi kuitenkin tehdä se nopeasti, niin että päälimmisiksi muistoiksi jäävät ne, jolloin hän oli elossa ja voimissaan  Siihen fb-ryhmään ovatkin hänen ranskalaiset nuoruudenystävänsä laittaneet vallan ihania kuvia ajalta, jolloin Mona oli kaunis ja iloinen nainen. 

mondog4.jpg


Tässä yksi niistä muistoista. Kopioitu luvatta erään hänen ystävänsä FB-postauksesta. Koirani ovat perheeni, oli hänellä tapana sanoa, ja siltä tosiaan näytti.

 

Tieto menehtymisestä saavutti hänen fb-sivulleen jättämäni kommentin kautta monia hänen vanhoista ystävistään Ranskassa, Thaimaassa ja muualla. Yksityisen Facebook-ryhmän jäsenmäärä kasvoi. Eräs ystävistä järjesti rahankeräyksen ranskalaisten keskuudessa, ja sieltä on marraskuun alussa tulossa puolisentoistasataa euroa kukkalaitteeseen ja temppelille lahjoitettavaksi.    

 

 Koronavirus - covid-19 

Kuun alussa koronaan kuoli edelleen 150 -175 henkeä päivässä tässä sadan miljoonan asukkaan maassa. Väkilukuun suhteutettuna se ei ole paljon, mutta suhteutettuna terveydenhoitojärjestelmän sietokykyyn se saattaa silti olla liikaa. Elokuun alussa astuivat voimaan tiukat rajoitukse, se oli silloin kun kuolleita ja uusia tautitapauksia alkoi olla tulvimalla, erittusestu Ho Chi Minh Cityssä eli Saigonissa. 
 

 

 

Kuun lopussa kuolleiden määrä jatkoi laskuaan, samoin tautitapausten. Rokotekattavuus oli nousussa. Nyt noin 37 prosenttia väestöstä oli saanut ensimmäisen rokotteensa. Kahteen kertaan rokotettuja oli vähän alle 20 prosenttia. Meiltäkin kävi mies ihan henkilökohtaisesti kynä ja paperi apunaan ottamassa ylös henkilötiedot rokotuksen järjestämistä varten. Vaimon isä on jo saanut kiinalaisen rokotteen, koska käy työssä kodin ulkopuolella.  Nyt on siis toivoa, että mekin saamme piakkoin ensimmäisen piikkimme ... ja meistä tulee 5g-verkoss surisevia tahdottomia zombeja, kuten jotkut sukuliaseni ja kaverini uskovat. Minulla on usko niin heikoissa kantimissa, etten jaksa sellaisia tarinoita ilman päteviä todisteita niellä. 


Lokakuussa rajoituksia alettiin höllentämään: poliisivartiot poistuivat ja tiellä sai taas kulkea vapaasti. Vielä kuun puolivälissä eivät kuriirit ja pakettine kuskaajat voineet tuoda provinssin ulkopuolelta lähetettyjä paketteja. Se aiheutti minulle isojakin ongelmia, koska en saanut tattaria, kunnolista arabica-kavhia, kik-herneitä enkä muita aineksia, joihin olen tottunut.  Pahin pula ovat kuitenkin unilääkeet: melatoniini ja antihistamiinit. Melatoniinia ei paikallisesti saa, ja se prometatsiini, jota täältä saa halvalla ei tunnu ollenkaan tehoavan niin kuin se kansainvälisiltä markkinoilta tuleva tuote, jota olen ostanut Saigonista kuriirin tuomana.  En enää pysty nukkumaan kuin neljä-kuusi tuntia yössä kun elokuussa sain nauttia normaalista 8-9 tunnin unesta, josta yleensä heräsin uneni muistaen. Nyt  en enää muista uniani vaan ilmeisesti herään siinä vaiheessa kun ennen aloin nähdä unia.

Facebookin unettomuusryhmästä luin CBD-öljystä, jota jotkut siellä ovat menestyksellä kokeilleet.  Yllätyksekseni löysin myös Vietnamista, Saigonista, kaupan, joka sitä myy. Päätin kokeilla, mutta sen hankinta siirtyy tueville kuukausille. 

Olen muutenkin voinut vähän huonosti nyt. syksyn mittään Se johtuu siitä, että sateiden ja tulvien takia en ole voinut työskennellä takapihalla ja toisaalta koronarajoitusten takia en ole voinut kävellä ja pyöräilläkään kuntoani yllä pitääkseni. 

 

Suomen muuttanut kaverini jätti minulle pussin ruisjauhoja. Ne olivat hieman jo vanhentuneet, mutta päätin käyttää ne sekoittamalla ne muiden jauhojen joukkoon. Vaimo onneksi löysi lähikaupungista ihan kelvollisia leipäjauhoja leipomon irotmyynnistä, joten nyt voin taas leipoa piirakoita ja rieskantapaisia.  Ruisjuahojen käyttö oli virhe. Huomasin saman minkä silloin pari vuotta sitten kun venäläiset ruisjauhot saivat aikaan sappikivivaivoja. Nyt tuli samanlainen vaiva: rinnassa kesellä tuntuu kipua ja kirvelyä niin, että se välillä jopa vaikeutta hengitystä. Tietysti pelkäsin sen olevan keuhkosyöpä tai korona, mutta itsediagnoosi kuitenkin päätyi sappikiviin, jotka aktivoituvat ruisjauhoista. Myös rakka porkkana ja inkivääri tuntuvat pahentavan tilannetta. Sen sijaan omena joko konaisena, mehuna tai omenaviinietikkana tuntuu olevan hyvä lääke siihen.  Ruis ei sovi minulle. Se osittain selittää myös sen, miksi en Suomessa ja Ukrainassa käydessäni voinut kovin hyvin. Mitä olisikaan Suomessa käynti ilman Oululaisen jälkiuunileivän tai Vaasan ruispalojen ahmimista kytipoikana kylmä hanavesi? Ehkä täytyy tottua ajatukseen, että ne ilot ovat menneisyyttä.  Ja täällä kotonakin täytyy oppia välttämään noita ongelmaruokia. Ruista saa olla vain pikkuriikkisen leipäjauhoissa, mieluiten entsyymikäytenä, hapatus maitohappokäymisellä ei tunnu riittävän.  Sen sijaan kotitekoista kaurajugurttia ja venhävoittoista ja muistilla mung-pavuilla rikastettua leipää kestän ihan hyvin.
Vanhuus ja vanhuuden vaivat!

 

Kaurajugurtin teosta olin huolissani kun siinä käyttämäni pektiinijauhe loppui ja kohta loppuivat myös lactobacillus bifidus -bakteerit eli jugurtin aloitusbakteerit. Jatkoin kuitenkin tekemistä pelkän veden ja kauraryynien avulla. Jätin aina siemeneksi noin neljäsosan valmista jugurttia, loput siirsin jääkaappin käytettäväksi aamiaiseksi kotitekoisen banaanijäätelön kanssa tai sitten salatin kaveriksi smetanan asemesta. 

IMG_20211023_091630.jpg

Kuun viimeisen kymmenen päivän kuluessa tilanne helpottui, sillä sain kuulla, että shopee-niminen nettikauppa toimittaa tavaroita myös tänne. Aiemmin olin yrittänyt asentaa sen sovelluksen, mutten siinä onnistunut. Nyt sain sen asennettua heidän käyttäjätukensa ansiosta.  Maksukortin asennuksessa oli ongelmia, jotka ratkesivat vasta parin päivän päästä pankin ja tuotetuen selvietttyä asiaa. He hvyäksyvät vain vietnamilaiset luottokortit ja vietnamin kansalaisten pankkitilit, jotka on kytketty vietnamilaiseen henkilöllisyystodistukseen. Minä en siis voi maksaa heille muuten kuin käteisellä tavaran saapuessa. Se on vaivalloinen ja vanhanaikainen tapa hoitaa asioita, joten toivon Lazadan kykenevät kohta jakeluun, että voisin hoitaa hommat kuten ennenkin eli maksaa australialaisella kortilla netin kautta ja sitten vain vastaanottaa tavarat tarvitsematta vaivata vaimoa puljaamaan rahojen kanssa. 
Saatuani kikherneet, jukurtinsiemenet, pektiinit, pellavansiemen, chia-siemenet, melatoniinin, omenaviinietikan ja muut hyviksi koetut tuotteet, oloni koheni huomattavasti: vatsa toimii, uni pysyy aamuun saakka ja olo on pirteämpi. Vielä kun saisi ne koronarokotteet niin asiat olisivat taas kunnossa.

 
 
 
 
IMG_20211005_075601.jpg
Neljäntenä lokakuuta me Erikin kanssa saatoimme käydä kävelyllä kylätiellämme. 
 
IMG_20211013_083420.jpg
Siitä vapaa elämä lähti käyntiin ja meillä oli pojan kanssa taas yhteinen harrastus, yhteistä tekemistä. Elo- ja syyskuun ajan olimme olleet vähän etäisempiä, koska en voinut viedä häntä tielle ja lisäksi työskentelin ison osan aikaa tietokoneen parissa.  Nyt pyöräilyn myötä hänen sananvarastoonsa palasivat "boo" eli car ja melkein samalla tavalla äännettävät "boat" eli vene sekä "ball", joka viittaa kaikkiin pallon muotoisiin esineisiin, mm. tien vieressä kasvavien kookopalmujen oksilta roikuuviin kookospähkinöihin. Noita kaikkia me näemme kulkiessamme ja osoittelemme toisillemme näkemäämme. Tämä ja muut kirjoituksen alussa linkitetyt videot antavat kuvaa pyöräretkistämme.  Ihan viime päivinä hän on oppinut sanomaan joskus "byy" eli tekemään eroa ääntämyksessään. Vielä se ero ei kovin johdonmukaisesti tule kohteen mukaan vaan jollain hänen omalla perusteellaan. 

Pojan käyttämä kieli ei ole selvästi tunnistettavissa vietnamiksi eikä englanniksi. Se on sekakieltä, jossa on sanoja molemmista kielistä. Se lienee tässä 25 kuukauden iässä normaalia. Hän kuitenkin ymmärtää kielen käytön perusteet, haluaa sanoa, haluaa kuunnella, pystyy keskittymään, on aktiivinen, itkee nauraa, hyppii ja pomppii ja haluaa tutkia kaiken, haluaa tehdä sen myös rikkomalla, upottamalla veteen, avaamalla, sulkemalla, piilottamalla. 

IMG_20211018_125414.jpg

Eräänä päivänä pyörämme ohjautankoa kannattava pysypanko murtui. Onneksi se tapahtui silloin kun olin liikkellä yksinäni. Ensin ajattelin korjata sen itsekseni, mutta sitten päätin ottaa riskin ja rokottamattomanakin pyöräillä neljä kilometriä lähikaupunkiin korjauttamaan pyörän.  Puolisentoista tuntia siinä meni. Odotellessani kävin kaupassa, siinä tutussa valintamyymälässä, jossa olen käynyt ennen koronarajoituksia useinkin. Sitten palasin korjauspajalle istumaan muovituolille ja katsomaan kun poika teki työtään.  Työ on ihan kelvollista jälkeä. Heikoin lenkki ovat osat: täällä ne ovat mahdollisimman halpoja ja siten myös heikompia kuin mitä olisin valmis rahalla ostamaan.  Se viisi tai kymmenen euroa, jonka dongeissa maksan työstä tai osista, on minulle mitätön summa, mutta jollekulle paikalliselle se saattaa olla jopa päivän palkka, enemmänkin.  Pyörä tuli kuntoon ja minä pääin kotiin ostokset sivulaukuisani.  Ostin jopa neljä tölkkiä kaljaa, suoikkioluttani täällä: Beck's ice. Se juodaan kylmänä, minä ruuan kanssa, leviän tai piirakoiden, mausteisen intialaistyyppisen kuten minun uokani yleensä onkin. Ja minä en juo kuin yhden päivässä joskus. Edellisestä kerrasta oli yli kolme kuukautta. Nämä neljä tölkkiä join peräkkäisinä päivinä.  
 
IMG_20211022_143754.jpg

Asumismukavuuteenkin tuli kuukauden aikana parannuksia. Ensimmäinen oli se, että huonosti toimiva ilmastointilaite sai luovuttaa sisuksistaan pölypunkit ja hiirenpapanat. Ammattimies kävi sen puhdistamassa ihan painepesurilla ja vesiimurilla. eikä maksanut paljon, alle 20 euroa kaksi reissua ja parin tunnin työ. 

IMG_20211026_091159-ANIMATION.gif


Olen jo pitkään halunnut palkata jokun laittamaan huonemme lattian uusiksi. Vanhat laatat ovat hajonneet jo koko lattia on hyvin epätasainen.  Laattojen alla oli irtohiekkaa, josta rotat ja hiiret kaivoivat itsensä jopa huoneeseen. Sen huomasi kaapin päällä olevista papanoista sekä niiden nakertamista sähköjohdoista. Myös ilmastointilaitteesta löytyin niiden papanoita ja pari kertaa laite oli lakannut toimimasta, koska jokin johto oli järsitty poikki. 



On ilmeisen vaikea saada ketään tekemään pikkuremontteja. Niinpä vaimo houkutteli veljensä hoitamaan homman muutaman alalla toimivan kaverinsa kanssa.  Työn esityminen näkyy yllä olevassa animaatiossa.   

IMG_20211031_100118.jpg

Lopputuloksena on siisti ja tasainen keraaminen lattia.  Kuvassa näkyy samanalainen punatiilen värinen epätasainen lattia oven ulkopuolella.  Tämä uusi on sinivihreää lasitettua laattaa. 

Lattian takia piti purkaa värivalot ja moni muu huoneeseen vuosien varrella tekemäni viritys.  Halusin tehdä huoneeseen lisää tilaa sijoittamalla lisää hyllyjä seinille, myös niin korkealle, ettei pieni touhukas poikani pääse koskemaan ja tutkimaan sellaisia asioita, joiden rikkominen tulee liian kalliiksi tai joista saattaa saada sähköiskun tai muuten vain vahinkoa, kuten akkuhappoa iholleen. 

IMG_20211031_120323.jpg


Vaimon veli kävi tekemässä ne hyllyt ohjeitteni mukaan.  Myös parvisänky laitettiin tilaukseen. Olin saanut nettikaupasta tarvittavat kaapelit  (HDMI-DVI) niin, että saanoin nyt vihdoinkin laittaa toimintaan pojan oman TV:n eli andoid-laitteen, jonka avulla hän pystyy katsomaan videoita YouTubesta ja USB-tikulta.   Kannettava tietokoneeni saa näin toimia enemmän minun omassa käytössäni eikä sitä tarvitse virittää toimimaan kahdella näytöllä.  Kaiutinsystemmiä pystyn käyttämään tuon android-laitteen lisäksi myös bluetoothin kautta myös sekä kannettavalla että puhelimella. 

Seinälle olen yrittänyt laittaa noita muovitarroja, jotka jäljittelevät tioliseinää. Ne eivät pysy kunnolla kiinni ja lisäksi minun taidoillani niitä vain ei saa nätisti enkä ole löytänyt ketään, joka saisi ne laitettua yhtään paremmin. Alun perin hankin ne tuota uutta taloa varten, mutta en haluakaan laittaa niitä sinne vaan sinne haluan jotain parempaa: puupaneelit kunhan löytyy joku ammattilainen, joka ne minulle laittaisi. 


IMG_20211018_120420.jpg

Olen hankkimassa huoneeseen myös juoksumattoa. Idean siitä sain instagram-kaverilta. Aiemminkin olen lukenut mm. Linus Torvaldsin asentaneen kävelymaton tietokonepisteensä alle niin että koneella työskennellessä istumisen sijasta kävellään. Ajatusta olen pitänyt hyvänä, mutta epäröinyt sitä, miten minä heikkonäköinen, joka käytän laitteita ihan nenä kiinni ruudussa, voisin hyötyä ideasta.  Kesksuteluja  ja tietoa, videoita ratkaisuista löytyy netistä sekä suomeksi että muilla kielillä. 

Jos pandemiatilanne pahenee ja tulee uusia liikkumisrajoituksia, haluan olla valmistautunut niihin tälläkin tavalla. Lisäksi haluan kävellä myös iltapäivisin kun ulkona on liian kuuma enkä aina voi mennä takapihalle veteen työskentelemään. Kävellessä voin vaikka kuunnelle äänikirjoja kuten olen tehnyt siellä savivedessä hiljakseen työskennellessänikin.

IMG_20211012_115104.jpg

Se uudisrakennus ja uudismaa, noin puolentoista kilometrin päässä täältä sijaitseva 600 neliön maapala ja sille huhti-kesäkuussa rakennuttamani pieni mökki, Tim Sippalan mausoleumiksi ristimäni, koska se muistuttaa aika paljon katolisista maista, Ranskasta ja Italista, tuttuja hautamonumentteja: pieniä taloja, jotka rakennetaan vainajalle.  Se paikka oli liki kolme kuukautta saavuttamattomissa. Nyt lokakuun puolivälin tienoilla sen lähistöltä on purettu poliisin tiesulut ja sinne pääsee taas käymään.  Tällä välin on satanut joka viikko, joten siellä olivat pääseet kasvit kunnolla kasvuun: ruohot ja kaikenlaiset muut istuttamattomat kasvit ja niiden lisäksi myös istutetut: intianjasmikit (murraya koenigii), Ihmeköynnökset (bougainvillea) sekä yksi neempuu (Azadirachta indica) ovat venähtäneet kunnolla korkeutta poissa ollessani

 
IMG_20211012_112933.jpg

Poissa ollessani sinne oli myös ilmestynyt aita. Se oli ihan kiinni talossani, metrin meidän puolella. Tiesin, että vaimo ja hänen perheensä olivat halunneet myydän 10 metriä leveästä tontista yhden metrin levyisen ja 60 metriä pitkän kaistaleen vaimon siskolle, joka olisi ostanut 2 metriä leveän siivun vaimon äidin sedältä, isoisän veljeltä, joka meillekin oli tämän tontin myynyt.  Minä olin ehdottomasti myymistä vastaan, päin vastoin halusin ostaa lisää tonttia niin, ettei tarvitsisi asua talo kiinni naapurin talossa, kuten täällä on tapana. Minä haluan omaa rauhaa. 
IMG_20211012_142121.jpg
 
Kieltoani ei ihan uskottu, joten minun piti näyttää se teoin. Yksi päivä menin ja siirsin raja-aitaa oikealle paikalleen, tai vähän sen yli. Oikeammin siitä  tuli sellainen kiermurteleva käärme, välillä kummankin puolella. Pääasia oli kuitenkin että sain viestini perille. Vaimo ja hänen äitinsä tulivat paikalle keskustelemaan sukulaistensa kanssa. Muutaman päivän päästä sain kuulla, ettei sisko ostakaan maata tältä paikalta. sukulainen ei myöskään halua myydä ihan vieraalle, koska toinen talo tulisi kiinni hänen taloonsa niin kuin se tulisi myös kiinni minun talooni. 

Olisin valmis myymään isonkin palan tontin etuosasta tai koko tontin taloineen, mutta sellaisiin kauppoihin muut eivät suostu. Jos olisi sisko tullut tontin etuosaan ja rakentanut talon sinne, vaimo omansa kiinni hänen ja sukulaisten taloon ja minä olisin saanut olla rauhassa takapihalla, ehkä myös ostaa vähän leveyttä lisää rajan pintaan niin, että olisi voinut piilottaa talonsa puiden katveeseen. 
 
Nyt projekti seisoo tekijöiden ja mielenkiinnon puutteessa.  Hyvä niin. Minulla ei ole kiirettä, koska tuo paikka ei ole paljoa rauhallisempi ja yksiytisempi kuin tämä vanhakaan. Se vaimon äidin setä kun asuu perheineen tuossa ihan vieressä, talossa kuvan oikeassa laidassa. 
 
IMG_20211017_134814.jpg
 
 

Luettua

Elokuu oli viimeksi aktiivinen äänikirjakuukausi. Se oli sitä aikaa kun olin iltapäivät yksikseni takapihalla veden ääressä ja vedessä rakentamassa puutarhan perälle laguuniani. Syyskuussa veden pinta alkoi olla liian korkea ja maa sateesta pehmeää, joten en voinut senkään puolesta paljoa hääriä siellä.  Jotakin on kuitenkin tullut kuunneltua sisätyön lomassa ja erityisesti aamiaisella. Herään yleensä pari-kolme tuntia ennen vaimoa ja poikaa, joten aamiaisaika on minulle omaa rauhallista aikaa. Silloin neljän ja seitsemän välillä ei ulkona kuitenkaan ole rauhallista vaan tiellä on jo kulkijoita. Täällä aloitetaan elämä aikaisin aamulla ja se hiljenee jo illan hämärtyessä. Tosin illalla on vielä liian kuuma lähteä lenkille. 
 
 
 
IMG_20211020_065216.jpg
 
 
 
 
 

Kati Outinen  Niin lähelle kuin muistan.  Tässä Kulttuuritoimuts-sivuston arvostelu kirjasta. Kannattaa lukea se, sekä arvostelu että itse kirja. Äänikirjasta tekee viel kiehtovamman ka koskettavamman se, ett sen lukee kirjailija itse.  Ja hyvinpä lukeekin. Kaupallisten äänikirjapalveluiden lisäksi kirjaa tarjoaa siakkailleen Celia, entinen näkövammaisten kirjasto, josta minä olen saanut kirjani jo vuosikymmenten ajan, milloin useammin, milloin havemmin. Olen jo useati kertonut, miten suomalaiset ja suomenkieliset kirjat ovat minulle elämäni rikastuttaja, asia, joka kytkee minua vahvemmin suomalaisiin juuriini ja menneisyyteeni. Toivon, että siitä riittää jaettavaa myös pojalleni, vaikei hnen ensimminen kielensä todennköisesti tulekaan olemaan suomi. 

Anna Katriina Outinen (Wikipedia-linkki) täytti 60 vuotta pari päivä sen jälkeen kun min täytin 58. Hän on siis minun sukupolveni edustaja, vaikkei elämällämme sinäns olekaan paljoa yhtymäkohtia. Tuskin muistankaan hänt Täält tullaan elämä-elokuvasta, jonka kävin katsomassa ihan elokuvateatterissa kaverini Sainion Markun kanssa joskus 1979-80, jolloin se oli juuri ilmestynyt.  Koko elokuva on nykyään katsottavissa Youtubessa.  Minäkin katsoin sen siinä vaiheessa kun Outinen kertoo sen testa kirjassaan. En heti edes muistanut hänen olleen siinä. Hän ei ollut samanlainen seksiobjekti kuin minulle oli ollut jo esiteini-iässä Kristiina Halkola Jörn Donnerin elokuvissa.  Nyt kun katsoin filmin uudelleen nimenomaan Outisen esitystä silmällä pitäen, tulin ajatelleeksi asiaa siltä kannalta, että hänen esittämänsä Lissu oli elokuvassa sellainen kova tyttö, joita minä pelkäsin niin, etten heistä edes haavilla uskaltanut.  Silloin ei tullut ajateltua elokuvaa näyttelijäntyön kannalta vaan sen otti vastaan vain omista lähtökohdistaan käsin. Erityisen vaikutuksen silloinkin teki Pelle Miljoonan esiintyminen filmin alkupuolella.  Sitten Matti Pellonpään muistoksi julkaistu Kauas pilvet karkaavat. 

Tulitikkutehtaan tyttö oli seuraava muistikuva Kati Outisesta. Kävin katsomassa sen entisen tyttöystäväni, ja tuohon aikaan lyhytaikaisesti uudelleen, Ullan kanssa. Muistan sen siitä, kun hän kuiskasi minulle mitä miehen kirjoittamassa rahojen saatelapussa luki: "hankkiudu eroon toukasta". 
Ja sitten Varoja paratiisista tv:stä sekä joitakin muita Aki Kaurismäen juttuja. Australiassa asuessani vuonna 2013 näytti monikulttuurinen SBS-kana muutaman muun suomalisen elokuvan ohella Mies vailla menneisyyttä-filmin. Otin tietysti sen videolla, vai kaappasinko suoraan tv-kortilta, en muista. Siinä suurimman ihailuni sai Annikki tähti laulullaan muistatko Monrepos/n mutta kyllä Outisen ja Pelolan suoritukset, filmi kokonaisuudessaan teki suuren vaikutuksen. 
 
Outinen kertoo seikkaperäisesti ja sujuvasti kaikkien näiden elokuvien filmauksesta ja valmistautumisesta niihin, lisäksi teatterirooleistaan, teatterikoulusta,  suoran mielipiteensä Jouko Turkasta. Todella avartavaa kuulla siitä minkälaista kaikki se oikeasti oli hänen kannaltaan ja vähän muidenkin. Samoin tietysti hänen yksityiselämänsä ja omat huolensa ovat kiinnostavia, mm. se, miten hän kuuluisuuden huipullakin sortui  ajatuksissaan itsensä vähättelyyn: kohta kaikki huomaavat, etten oikeasti osaa yhtään mitään. Niin tuttua minullekin.  Tietysi Aki Kaurismäen legendaariset työskentelytavat ja oivallukset ovat väistmättä esillä. Eihän Pellonpäätä ja Outista voi koskaan ajatella ilman, että muistaa Kaurismäen. 

Uutta on minulle olut hänen toimintansa 2010- ja -20-luvuilla. muistaminen, muistisairauden ajattelu ja teatterin vieminen erityisryhmille kuten vankiloihin ja hoitolaitoksiin.  Niin kuin monella muullakin erityisesti esiintyvien taiteiden ja kulttuurin alalla, pandemia on tyhjentänyt kalenterin.  
 
Kaiken kaikkiaan ihastuttava ja syäntä lämmittävä kuuntelukokemus. Parasta siinä oli, ettei se ollut raflaava paljastuskirja eikä mitäänsanomaton tapahtumien luettelo vaan hyvin kirjoitettu tarina ihmisen elämästä, hänen työstään, työtovereistaan, ajatuksistaan, kokemuksistaan, rahan puutteesta, tulevaisuuden epävarmuudesta, toivosta, pettymyksistä.Se ei jäänyt mässäilemään metoo-kokemuksilla  eikä edes Jouko Turkan tekemisillä teatterikoulussa. Ne mainittiin ja niistä sanottiin mielipide, muttei niihin jääty rypemään. Positiiviset asiat pääsivät enemmän esille: Matti Pellonpään persoona, Aki Kaurismäen nerous ja hänen tiiminsä työtavat.  Lukemalla sivistyy kun hyvin sattuu!  
 
Kati Outinen on osallistunut myös Salatut Elämät -tv-sarjan käsikirjoittamiseen. Se oli minulle uutta  ja ehkä hieman yllättävää. Se oli silloin ihan alussa kun minäkin seurasin sarjaa Suomessa. Sitten oli pitkän pitkä tauko kunnes seurasin sitä satunnaisesti Youtubest joskus 2018-2019. Nye ei voi enää seurata vaikka haluaisikin, sillä se ei ole ulkomaille mahdollista ja nykyään suoratoistoalvelutkin tunnistavat VPN:n. 
 
Kiinnostavin sarja, joten olen tässä kuussa seurannut, ja ainoa myös, on  Yleisradion tuottama Politiikka-Suomi, joka onneksi näkyy kaikkialla maailmassa.  Siinä esiintyy suuri joukko poliitikkoja rehellisinä itseinään: mm. Tarja Halonen, Jussi Halla-aho, Esko Aho. Myös politiikan ulkopuolisia aktivisteja siellä on, kuten kettutyttönä tunnetuksi tullut ja nyttemmin tietokirjoja, mm. Susien mailla, kirjoittava  ystäväni Mia, joka kertoo itsestään ja ajatuksistaan jaksossa Suoraa toimintaa.  Samassa jaksossa esiintyvät myös Ville Komsi, Pekka Haavisto ja muut Koijärvi-liikkeen aktivistit. Silloin vuonna 1979 olin juuri lukion aloittanutj ja olisin kovasti halunnut olla sellaisessa toiminnassa mukana. 
 
 
IMG_20211021_180231.jpg
Venäläinen Aleksei Navalnyi ei saanut dynamiinitin keksijän mukaan nimettyä rauhanpalkintoa, mutta sen sijasta hän sai vetypommin keksijän mukaan nimetyn ihmisoikeuspalkinnon. Euroopan parlamentti siis myönsi hänelle Saharov-palkinnon. Sen sijaan Norjan Nobel-komitea ei suututtanut Kremliä kovin pahasti myöntämällä puolet Nobelin rauhanpalkinnosta venäläiselle Novaja Gazeta-lehden toimittajalle Dmitri Muratoville, veikkailujen mukaan samalla Anna Politkovskajalle ja muille Venäjällä murhatuille sananvapautta puolustaville toimittajille.  Toisen puolen sai filippiiniläinen tutkiva journalisti ja yhteiskuntakriitikko Maria Ressa

Olen jatkanut Navlnyin kirjoituksia jakavan projektin parissa kopioimalla Päivin käännöksiä venäjänkielisistä Instagram-postuaksista sivustolla  navalnyi.fi , Facebookissa, Instagramissa suomeksi
, ja Twitterissä. .  Jos olisin venäläinen saattaisin olla vankilassa, vähintäänkin saanut ulkomaiden agentin leiman.  Syyskuussa pidettyjen kolmipäiväisten duuman vaalien jälkeen   
 
 Venäjältä kantautuu jatkuvasti huonoja uutisia. Ainakin julkisuuden välittämien uutisten valossa se on pahan valtakunta, samanlainen persläpi kuin oli Neuvostoliittokin, se mitä Saharov silloin arvosteli ja sain vastaansa KGB:n julmurit. 
 
Viime aikoina on tullut mietittyä, että miksi minä seuraan erityisesti sen maan asioita ja olen niistä kiinnsotunut?  Onko se sukunsa kotiseudut menettäneen evakon jälkeläisen tapa selviytyä kriisistä: jonkinlainen Tukholma-syndrooma, jossa terorin uhri alkaa tuntemaan myötätuntoa terroristeja kohtaan.  No, minun sympatiani ovat kuitenkin Venäjän demokraattisten voimien puolella, pienen vähemmistön, jonka oikeuksia pahiten poljetaan. 
 
Ja sitten on venäläinen kirjallisuus ja musiikki, sieluksikin kutsuttu, jotain melankolista ja herkkää mikä vetoaa moniin muihinkin suomalaisiin. 
 
 

 

 

 

 

 

tiistai, 5. lokakuu 2021

2021 syyskuu - Kuolema Vietnamissa

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu Blogger-blogiss Timo tropiikista  Asettelut ja kuvat tulevat sieltä. Siellä ei näy mainoksia. Lokakuun kirjoituksessa kerron, miten ystävälle kävi.  Kosks tänne kirjoittaessani tiedän sen jo, paljastan asian tässä videossa.

 

  •  Kuvat syyskuulta 2021 Googlen kuvapalvelusta 
  • Video Youtubesta. Siinä näytetään poikani leikkeja. Alussa minä kerron sattuneesta kuolemantapauksesta ja sittten muusta. 
 

 

20170919_090526.jpg
Tämä syyskuu on ollut aiempia vuosia vähäsateisempi. Mitään isoa vesiryöpsäystä ei ole tullut iin kin joskus aiempina vuosina. Esimerkiksi vuonna 2017 me saatoimme veneillä Kito-koiran kanssa ympäri tulvivaa riisipeltoa.

 

Sateen syyskuu 

 
Sana syyskuu tuo mieleen alakulon, sen kun kesä on mennyt, vihreys katoaa, tulee kylmä ja täytyy taas pukeutua pitkiin housihin, syystakkiin ja muihin lämpimiin vaatteisiin. Illa pimenevät yhä aikaisemmin, sataa ja tuulee, lehdet putoavat ja lapset aloittavat koulutien.  No, se koulutie aloitettiin minunkin aikanani jo elokuussa, mutta nuo tunnelmat ovat säilyneet päässäni koulun aapiskirjan, omien muistojen ja musiikin ansiosta:  Hectorin Syyskuu ja Kiti Neuvosen Sateen syyskuu   Se musiikki, taide yleensäkin, muistot, elämykset, kaikki se mikä nuorena iskostuu päähän, ei sieltä hevillä lähde. Minun kohdallani se koskee myös venäjän kieltä, jopa venäläistä kymmensormijärjestelmää joka on ja pysyy aivoissani, vaikkei sitä aina ole tullut edes käytettyä. Ikävä vain, etten ymmärtänyt ajaa vietnamin kieltä sinne päähän nuoruudessani, tai edes kiinaa tai mitä tahansa toonaalista kieltä. Minulta vain ei tule sanan eli tavun oikeaa sävelkorkoa, joten yrittäessäni puhua en tule ymmärretyksi. Se asia on iän lisäksi iso este oppimiselle. Niinpä en edelleenkään osaa lunttaamatta laskea kymmeneen.   
 
1632623043160.jpg
Sen verran on tulvinut takapihallakin, että ojan veden pinta on niin korkealla, ettei siellä voi oikein työskennellä.  Yleensä tähän aikaan vodesta on täytynyt olla enemmänn sisätiloissa. Niin nytkin
 
 
 

Ystävän sairaus ja kuolema 

24. syyskuuta menehtyi taas yksi Facebook-kaveri, kuudes tai seitsemäs vanhan fb-tilini kavereista. Onneksi meillä oli yhtyes yllä niin, että löysin hänet heti uuden tilini kaveriksi. Kaikki nämä, jotka lasken Facebook-kavereiksi, olivat kavereita myös netin ulkopuolella.


Tapasimme viime vuonna siellä vuoristoalueella Lam Dong-provinssissa, lähellä Dalatin lentokenttää, jossa asuimme 2018-2019 ja jonne hän muutti kun minä jo olin lähdössä. Tänä vuonna emme tavanneet, koska minä en astunut samaan atoon vaimon sukulaisten kanssa niin pitkää matkaa varten.
received_571899780175120-COLLAGE.jpg

Johtuen siitä, että asuimme eri paikoissa suurimman osan ystävyytemme aikaa, yhteydenpitomme tapahtui suureksi osasksi Facebookissa, mutta aina kun k'vin paikkakunnalla, kävin hänen luonaan, ja usein yövyinkin vierashuonessa. 

 

 

IMG_20190618_044753-COLLAGE.jpg

 

 

 

Kesäkuun 18. vuonna 2019 lensin Bangkokista Ho Chi Minh cityyn mukani yli 40 kilon matkatavarat. En ollut käynyt ostoksilla, enkä edes kuljettanut omaa tavaraani takaisin Vietnamiin, vaan kuljetin erään toisen henkilön tavaroita, henkilön jonka olin tuntenut netin välityksellä vasta vähän aikaa. Olin toki saanut tutkia laukkujen sisällön ja muutenkin tunsin tämän henkilön tarinan niin, ettei ollut aihetta epäillä, että minua olisi käytetty muulina eli huumekuriinina. 

Heti Saigoniin saavuttuani luovutin nuo isot matkalaukut vietnamisiselle naiselle, joka kuljetti ne puolestani sinne vuoristoalueelle, Lam Dong-provinssiin lähelle Dalatin kaupungin lentokenttää. Niitä main oli jo vuokrattuna asunto, johon erään maahanmuuttajan oli määrä asettua jo nyt. 
 
 
Sitä asuntoa ja sen puutarhaa takapihalla oli kunnostettu tälle naiselle ja kahdelle isolle koiralleen monta viikkoa. Nainen lähetti rahaa Vietnamiin paikalliselle naiselle, johon minä olin tutustunut, ja joka osasi englantia sekä halusi auttaa ulkomaalaisia. Jälkeen päin osoittautuin, ettähän myös tienasi tuolla välitystoiminnalla aika hyvin, koska nosti isot palkkiot. Muuten hän oli kyllä ahkera ja avulias, muttei vain tehnyt sitä avoimin kortein vaan vietnamilaisittain.  Minullekin hän oli erittäin ystävällinen, mutta myös liian lipevä: jopa vokotteli välillä. Tietysti hän halusi minunkin vuokranvälittäjäkseni ja puutarhuriksi. Paikkakunnalla asui välillä eräs runoilija Thomas Ames, jota hän myös auttoi. Minä tutustuin Thomasiinkin hänen kauttaan.

Tarina alkoi saman vuoden huhtikuussa, jolloin sain viesti Facebookisss:  "hello...i see you com in the group expats in dalat.....planning to come and live in vietnam in maybe 2 months....now in thailand....i like gardening and i have 2 dogs.....would you say it is easier and cheaper to fin a cheap unfurnished house,away from dalat....i chose this province as my hobby is gardening....and cooler than here...have a good day" 
 
Ja se jatkui: 
- Hi, nice to hear from you. Yes, it will be cheaper here in Ðuc trong. Have you visited Dalat before?
- No..i just want to leave thailand..and come to vietnam...i was born there and came 1 week in 75...that's all...i read many things and chose that province because of weather...must be nice for gardening. I read many things about vietnam and i am pretty sure i shall love it....
- Sure it is a good place for gardening. Can you come alone first and take the dogs later or how do you plan it?
- Not sure..as i cannot take my things with me without a business visa...i am now selling or giving everything...so i think if i find a place for me and my 2dogs when i arrive... i can then look for a house...unless i am very lucky and find a place from here...but a want simple small cheap house with garden..so i think i'll have to find it on my own.not on internet
- I pay about 70 eur for such a place.
- I am very excited to come to vietnam...my visa here finishes in december...but i shall leave before...as soon as i am ready
- I live near Dalat airport. This is in In the mountain area. No beach nearby
- When you go around if you see a house which would be good for me....please tell me. Well.please take photos...and see if i can build a fence for the dogs...my dogs come from france and never mix with local dogs..and i do not want them to wander around and get kidnapped
... ..also i wish to come to vietnam....i waited for this day many years....in 2010.could not enter with truck and 4 dogs
.....now is the good time....and i am lucky already have few friends before even arriving
 
IMG_20190526_154521.jpg
 
Löydettiin talo, erittäin hino ottaen huomioon n. 80 euron kuukausivuokran. Minä maksoin omasta rähjästäni melkein saman. 

Monna lähetti Thaimaasta rahaa tälle rouva Chinille, joka sitten palkkasi ihmiset tekemään aittaa ja kunnostamaan puutarhaa.  Minä kävin välillä ottamassa kuvia.
 
IMG_20190526_153132.jpg

 

Tehtiin suunnitelmia ja sovittiin, että minä käyn kesäkuun puolivälin tienoilla hänellä kylässä eteläisessä Thaimaass,  Sitten ajaisimme yhtä matkaa koirien ja muuttotavaroiden kanssa Bangkokiin. Minä ottaisin 40 kilon paketin AirAsia-yhtiön lennolle. Se on siellä matkatavaroiden ylin sallittu paino. Mona maksaisi ylikiloista. 

 

 
Siinä olin monenlaista sumplimista, vastauksia kysymyksiin, hänen suunnitelmiensa kuuntelemista, pääasiassa tukena olemista. 
 

 

IMG_20190613_150135.jpg

 

 
Bangshaphanin-reissu jäi tekemättä, koska  paria päivää ennen suunniteltua lähtöä sairastuin. Kävin lääkärissä ja hän löysi minulta sappikivet. Vaimo oli käynyt ultrassa raskauden takia. Nyt minäkin pääsin ultraäänitutkimukseen. Sain ihan kuvankin mukaan.  Yleensä minua eivät ole sappikivet vaivanneet. Tämä oli aika poikkeustilanne. Minull aon sellainen tuntu, että ne johtuivat venäläissistä ruisjauhoista, joita olin ostanut ja alkanut käyttämään leivonnassa jokin aika sitten. Ruis ei oikein sovi minulle vaan se aiehuttaa vatsanpuruja. 

IMG_20190614_075214.jpg
 
Viivästytin lähtöäni parilla päivällä niin, että olin maassa yli turistiviisumin salliman ajan.  Sen viisumin olin käynyt hakemassa Singaporesta samalla kun kävin näyttämässä silmääni erikoislääkärille. Silmä saatiin siedettävälle tolalle sitten palattuani Saigoniin. Palvelun ja hoidon taso olivat Singaporen kansallisella silmäklinikalla järkyttävän kehnot. Eivät saaneet edes silmänpaineita otettua. Yrittivät vain myydä huippukallista leikkausta. 
 
No, nyt olin siis sappikivistä sairas, korkea verenpaine ja heikotus niiden seurauksena. Sain käytyä Monnan talolla jättämässä joitain tavaroita kuten polkupyörän. Takapihan aita oli valmis kestämään koirien tönäisyt. 

Lääkärin antama paperi turvasi sen, etten saanut mitään seurrauksia viisumiajan ylittämisestä. 
 
IMG_20190616_143750.jpg

Pääsin lentämään Bangkokiin Suvarnabhumin lentokentälle. Meidän halpayhtiö Vietjet Air operoi sieltäkäsin eikä Don Mueang -kentältä kuten esim. AiraAsia. 
 
Viiden minuutin automatkan päässä Suvarnabhumin kentältä oli tämä lomakeskus:  viihtyisä puistomainen alue, jossa kivoja bungaloveja sekä vähän halvempia huoneita. Ihan siistejä ja viihtyisiä olivat nekin. 
 
IMG_20190616_150949.jpg
 
Kelpo uima-allas, jota yleensä sain käyttää yksin.  Illalla se oli myös valaistu, eikä aamuvarhaisellakaan ollut kielletty uimasta. 

Banshaphan on kauempana eteläisessä Thaimaassa.  Sinne olisi voinut lentää ja sitten matkata bussilla tai ajaa yöjunalla. En kuitenkaan jaksanut. Olin jo ilmoittanut Monnalle, että olen sairas ja edhotin tapaamista Bangkokissa. 

IMG_20190616_174134.jpg

Paikalta ei olisi tarvinnut poistua mihinkään, sillä siellä oli ravintolas, josta sai myös ihan kelvollista vegaaniruokaa: riisiä ja vihanneksi vain ja tofua, ei mitään onimutkaisempaa.  Yritin kuitenkin kävellä viiden kilometrin päähän Tesco-kauppaan, jotta olisin voinut ostella jotakin kotiin viemisiksi. Se osoittautui pieneksi kioskiksi, ei tavartaloksi, joten ostosten teko jäi.  Silloin vielä oli asioita, kuten intailaiset mausteet, joita piti hakea Thaimaasta saakka. Sittemmin olen löytänyt erityisesti nettikaupoista kaiken mitä tarvitsen. Enää ei siis tarvitse lähteä Bangkokiin saakka ostoksille, ei edes Saigoniin. 

Matkalla kotiin löysin intialaisen ravintolan, jossa kävin syömässä muutaman kerran. 
 
 
IMG_20190616_174033-COLLAGE.jpg

 

Sitten hän saapui koirineen ja tavaroineen. Hän asettui läheiseen bungalowiin koiransa kanssa. Hän oli selvästikin väsynyt, joten yhdessäolomme rajoittui vain yhteiseen illalliseen. Olimme kuitenkin puhuneet netissä parin kuukauden ajan lähes joka päivä. Hän antoi minun tarkistaa laukut, jotka jätti kuljetettavakseni. Hän myös saattoi minut ja kantamukset lentoasemalle, sinne kauempana olevalle don Mueangille. Matkaa tuli n.40 km. 
 
Monna jäi odottamaan Bangkokiin, että hänen kiransa Cranky saisi luvan saapua Vietnamiin. Rouva Chi otti vastaan hänen tavaroitaan postipaketteina.  Hän osoitti ensimmäiset merkit itsepäisyydestään, kun hän halusi hakea Mimi-koiran vaimoni veljen talosta itselleen.  Minä olin Saioniin saavuttuani tullut vaimoni kanssa Mekongille hoitamaan avioliittoon tarvittavia asioita provinssin pääkaupunkiin. Piti hakea lääkärintodistukset ja myös käydä psykiatrin haastattelussa. Siellä testattiin molempien älyllinen taso.  Minulle onnistuttiin löytämään englantia osaava lääkäri. Minulta kysyttiin mm. mitä avioliitto minulle merkitsee ja minä vastasin, että perheen perustamista ja vastun jakamista arjesta ja lapsista. Kysyttiin, että mihin metalliin magneetti tarttuu ja kysyttiin maailman pääkaupunkeja. 
 
Tuolla reissulla tein myös päätöksen, että muutetaan elokuun lopussa vaimon vanhempien luokse niin, että hän saa äidiltään apua ja tukea lastenhoidossa.  Olin kertonut kaverilleni siellä, että muutamme joksikin aikaa etelään. Yksi niistä, englannin opettajanainen, josta en koskaan pitänyt, oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja sopinut vuokraavansa talon elolkuun alusta. Niimpä omistaja käski meidän lähteä kuukautta aikaisemmin. Tosin heinäkuun lopussa päättyi myös vuokrasopimuskausi. 
 
Hänen koirallaan oli jokin loinen, jonka takia lentokentällä ei annettu sille lentolupaa. Monna kuitenkin päätti yrittää koiran kanssa maitse autolla Thaimaassta Kambodian kautta Vietnamiin. Rouva Chin ja hänen poikansa hän sai palkattua kuskiksi ja oppaaksi. 
 
Heinäkuun 13. he olivat perillä. Monnan lisäksi yksi koira ja paljon tavaraa. Minä olin aloittanut pakkaamisen ja puutarhan purkamisen. Molemmat olimme kiireisiä tahoillamme. Tapsimme vain pari kertaa. Monna oli selvästi väsynyt ja rasittunut. 
 
67936316_931497653867883_309426611847115
 
Cranky/koira kuoli syyskuussa. Kohta hän otti kaksi uutta pentua, jotka olivat myös isokokoisia. Hänen kuoltuaan ne ovat nyt uudessa kodissa. 
 
m0005.jpg
 
Joulukuussa 2019 tapasimme ystävien häissä sekä hänen kotonaan, jossa olin vieraana pari päivää.  Seuraavan kerran näimme heinäkuussa 2020. Tänä vuonna en käynyt hänen paikkakunnallaan, joten emme tavanneet. 
 
 
1632964298801.jpg
 
 
Kuulin eräältä yhteiseltä tuttavalta joskus syyskuun puolivälin jälkeen, että hän on hyvi sairas ja hänen täytyy ilmeisesti palata Ranskaan saamaan parempaa hoitoa.  Lähetn hänelle seuraavana päivänä viestin ja kysyin vointia. Hän kertoi olevansa lähdössä sairaalaan  Seuraavana päivänä sain viestejä sairaalasta. Hän oli kahden vaiheilla: antaako periksi ja kuolla vai toivoa Ranskaan pääsyä. Yhteinen ystävämme lähetti tietoja hänen sairaudestaan ja myös ultraäänikuvia: kasvain oli levinnyt joka puolelle keuhkoja, maksaa, munuaisia. Kyselin lääkärikavereilta asiasta ja sain kuulla, että toivoa ei ole. Parin päivän päästä myös lääkäri antoi hänelle kaksi päivää elinaikaa. Hän kuoli kolmantena päivänä eli syyskuun 24. 
Asiaan liittyy paljon ikävää byrokratiaa ja myös henkilökohtaisia kaunoja hänen ja siskonsa välillä. Oli epäselvää, kuka saa hoitaa hänen asioitaan ja kuka ei. Monenlaista sotkua. 
Viiden päivän kuluttua kuolmeasta hän oli edelleenkin ruumishuoneella, joka halusi hänestä eroon ahdollsimman nopeasti. Ranskan lähetystö ei voinut mitään, koska sen tapa hoitaa asioita perustui virallisiin papereihin. Niiden kulku takelteli. 

Sisko Ranskassa osasi englantia huonosti, mutta hänellä oli tarve puhua tunteella ja suurin elein kuin ranskalainen. Hän vei paljon kaikkien aikaa, mutta ei sitten tehnyt oikeaa palvelusta kirjoittamalla valtakirjan sairaalassa käyvälle ystävälleni. 
 
 
 
 
 
 
 
 
monnad.jpg
Sain Facebook-veisteinä monta kuvaa kuolemaa tekevästä ihmisestä. Aluksi laittelin niitä jopa instagramiin, mutta nyt haluan muistaa  hänet mieluummin sellaisena kuin hän oli terveenä ollessaan.
 
 
 
 

Monna kirjoitti tälle ystävälleni viimeisen tahtonsa paperille, kertoi haluavansa tuhkauksen ja antavansa kaiken omaisuutensa tälle ystävälle. Hän ei kirjoittanut paperiin ystävän nimeä eikä omaansa eikä tehnyt sitä todistajien läsnäollessa, joten paperi katsottiin mitättömäksi.
Kerroin asiasta hänen alueensa ekspatriaattien ryhmässä, myös hänen entisen asuinpaikkansa Bangsaphanin ryhmässä. 
 
image_2021-09-29_192946.png
 
Sitä kautta ja vähän muutakin pääsin puheisiin hänet tunteneiden ja Ranskan lähteystöön yhtyedessä oleviin ihmisiin. Lähetstä jatkuvasti asioiden olevan hoidossa, mutta siaraalassa käynyt ystäväni sai jatkuvasti painostusta sairaalalta ja poliisilta, että tuhkaus pitäisi hoitaa mahdollsimman nopeasti. 
 
Kuun viimeisenä päivänä asia on edelleen hoitamatta ja hän viruu liian lämpimässä sairaalan ruumishuoneella.  Lähetystö ei pidä siitä, että huolestuneet ystävät oittelevat ja hluavat hänet viimeiseen lepoon mahdollsimman nopeasti ja asiat muutenkin järjestykseen. 
 
monnadeath.jpg
 
Entistä vakuuttuneempi olen siitä, että kannattaa tehdä hoitotahdot ja testamentit valmiiksi jo siinä vaiheessa kun on terve ja on aikaa ja energiaa.
 

Aleksei Navalnyi

Olen   jatkanut Navlanyi suomeksi-projektin parissa tehden navalnyi.fi-sivustolle sekä Facebookiin, Instagramiin ja Twitteriin kopoioita käännetyistä kirjoituksista. Syyskuun alkupuoli oli siinä suhteessa hyvin kiireistä aikaa, sillä Venäjän parlamentin alahuoneen, duuman vallit olivat 17.-19.9.  
Navalnyi ja hänen tukijoukkonsa valmistivat ihmisiä vaaleihin kehottaen heitä äänestämään ja  äänestämään älykkäästi taktikoiden niin, etteivät äänet mene hukkaan. 
 
Putin ja hänen puolueensa tehostivat toimia opposition tukahduttamiseksi ja vaientamiseksi.  Jopa  Googlea ja Applea sekä Telegram-yhtiötä painostettiin sensuuriin eli poistamaan sovelluksia ja sulkemaan sivustoja. Myös meidän projekti sai tuta sen. Koska olin sairas, en voinut seurata tilannetta pahimpaan sensuurin aikaan vaan tulin koneelle  vasta siinä vaiheessa kun minun tekemiäni suljettuja sivustoja alkoi palailla linjoille. Mitään selityksiä ei tullut Googlelta eikä Facebookilta, mitä on estetty ja miksi. 
 
Vallien aikaan uutisoitiin vaalivlipistä, näytettiin mm.vidoita siitä, miten käsi ilmestyy jostain syrjästä ja pudottaa uuraan ylimäräisiä vaalilippuja. Moskovan alueen sähköisessä äänestämisessä oli skandaali, koska tulos muuttui yhtäkkiä Putinin puolueelle edulliseksi. 
 
Vallien jälkeen sensuuri vain kiristyy, Navalnyitä uhkaa uusi pidempi vankeustuomio, oppositioaktivisteja on muuttanut muihin maihin ja Venäjällä on pidätetty tai painostettu sinne jääneitä. 
 
 Tilanne Venäjällä alkaa olemaan samanlaista terroria ja ihmisen alistamista kuin se on ollut niin monta kertaa ennenkin. Olisi vieläkin Saharovilla töitä.
 
 
 

Andrei Saharov 1921 - 2021 

Hänen syntymästään tuli kuluneeksi sata vuotta kuluvan vuoden toukokuussa. Minä en sitä asiaa tullut silloin noteeranneeksi. Vasta viime kuussa halusin kuunnella äänikirjana hänen muistelmansa. Se on ilmeisesti ollut aika paksu kirja, koska sen kesto on 44 tuntia. Lukijana on Jari Aulu, jonka venäjän kielen taito tulee tässäkin luennassa esiin, ja se, että hän ilmeisesti ajattelee mitä suustaan päästää.  Minulla kuuntelu kestää jonkin verran vähemmän, koska kuuntelen noin 1,3-kertaisella nopeudellla kuten tavallisesti. Kuten tavallisesti, en kuuntele nojatuolissa istuen tai sängyllä maaten vaan vaan muun toiminnan ohjella: ruokaa laittaessani, leipoessani, puutarhassa kaivellessani. 
 
  .

Covid-19

Koronavirus oli Vietnamissa tappanut syyskuun alussa  noin 12 000 ihmistä ja Suomessa noin tuhat. Kun lasketaan ilmaantuvuus eli kuolleita sataa tuhatta tai miljoonaa asukasta kohden, Suomi 5,5 miljoonalla asukillaan on yhä edellä Vietnamin satamiljoonaista väestöä. Vielä heinäkuussa Vietnam oli Suomen kanssa tasoissa kun katsotaan absoluuttisia kuolleiden määriä: noin tuhat, mutta meillä kuolleita alkoi tulla satoja päivässä: 300, 400, jopa 800 raportoitua tapausta.  Tätä menoa Vietnam ohittaa Suomen suhteellisissakin osuuksissa ennen syyskuun loppua. Täällä ei ole vielä voitu aloittaa massarokotuksia eli laumasuojan luomista: vain joitakin erityisryhmiä on rokotettu, noin 3% väestöstä kuun alussa 

Loppukuusta kuolleita oli täällä yli 18 000, päivittäinen kuolleisuus oli jo laskussa ja rokotettujen määrä noussut.

 
vcovid.png
 
 
 

 

 
 

tiistai, 31. elokuu 2021

Elokuu 2021 - kuinka vanha olenkaan?

  •  Elokuun 2021  kuvat Googlen kuvapalvelusta 
IMG_20210816_075659-COLLAGE.jpg
Poikani Erik on kohta kaksivuotias. Lisää kuvia ja videota hänestä on linkeissä yllä. 


Elokuussa ei edelleenkään mennä minnekään: minä ja pikku poikani emme pääse edes kylätielle pyöräilemään. Nettikaupoista tilatut ostokset eivät tule perille, joten uutta viihdykettäkään ei saa ostamalla.  Onneksi sentään netti toimii ja pystymme katselemaan Youtube-vidoieta. Nyt poika viettää omasta halustaan enemmän aikaa äitinsä ja isoäitinsä kanssa toisessa huoneessa leikkien ja videoita katsellen  Ehkä hän on huomannut, että minä olen enemmän poissaoleva ja keskittynyt tietokoneeseeni. Syyn siihen kerron ihan kohta tuossa alempana.  

covidvn.jpg




Syy entistä tiukempiin rajoituksiin on se, että koronan seurauksena kuolleiden määrä on kuukauden aikana noin kymmenkertaistunut. Tässä noin sadan miljoonan asukkaan maassa on raportuitu kuolleita nyt elokuun viimeisenä päivänä yli 11 000. Pahin alue on tuolla Saigonissa, johon minun pitäisi välillä päästä käymään ihan mieleni virkistykseksi. Nyt ei pääse, eivätkä sieltä pääse kuriirit tuomaan nettiostoksiani:  miso-tahnaa, jugurttibakteereja, papuja, tattaria, leipäjauhoa ... kaikkea sellaista, mitä en voi täältä meidän kylältä ostaa.  Myöskään nukkumista auttavia lääkkeitä: prometatsiinia ja melatoniinia, ei saa täällä paikallisesti. Kylän apteekissa on vain yhtä antihistamiinia, joka aiheuttaa minulle seuraavana päivänä kutinaa.  Unilääkkeenä siellä myydään vain vietnamilaista yrttivalmistetta, joka sisältää mm. tuntomimosaa. Muut ainesosat ovat Tuber Stephaniae glabrae 150mg, Folium Nelumbinis 180mg, Herba Passiflorae 600mg, Folium Erythrinae 600mg jaHerba Mimosae pudicae 638mg.  Sen tehosta en vielä osaa sanoa mitään, koska en ole käyttänyt pelkästään sitä. Joka tapauksessa olen sitä mieltä että 8-9 tunnin uni on niin tärkeä terveydelleni, että jotain apuneuvoja sen ylläpitämiseksi täytyy käyttää. Nukahdan illalla hyvinkin helpolla, mutta ilman lääkitystä herään viiden-kuuden tunnin unien jälkeen ja olen sitten päivällä väsynyt. 

Minä en ole rokoteavastainen enkä usko salaliittoteorioihin. Olen tiukkojen rajoitusten kannalla, kuten Vietnamin ja Australian viranomaiset. Välillä tuntuu siltä, että Suomessa päättäjät löysäilevät liikaa, mutta vaikutelma laimenee sen jälkeen kun on tutustunut tilastoihin, joiden mukaan kuolemien, erikoissairaanhoitoa tai tehohoitoa vaativien määrät ovat niin pieniä, että paniikkiin ei ole aihetta. Toisaalta rokotettujen määrä väestöstä on ilahduttavan korkea.  Vietnamissa rokotettujen määrä on hyvin alhainen. Tovottavasti se tilanne paranee. Meidätkin on laitettu jo rokotusjonoon. 


IMG_20210814_070138.jpg

Onneksi pääsen edelleenkin takapihalle lillumaan veteen, kuuntelemaan siellä äänikirjoja ja pengertämään itselleni yksinäistä paikkaa, laguuia, jossa toivottavasti pääsemme tulevaisuudessa uimaan myös pojan kanssa. 

20210825_113143-COLLAGE.jpg
Kävelykärryä voi käyttää nyt vain omalla pihalla. 

Toistaiseksi me emme mene takapihalle uimaan vaan useimmiten työnnän hänet sinne kävelykärryllä. Se tapahtuu aika harvoin. Tielle emme voi nyt mennä kärryn, polkupyörän tai minkään muun välineen kanssa emmekä ilmakaan. On sentään vähän vaihtelua ympäristöön ja jotakin tutkittavaa. 

Navalnyi suomeksi 

Venäjä ja venäjän kieli ovat olleet kinnostukseni kohteena jo teini-iästä lähtien. Silloin alussa se oli Brezhnevin ajan nevustoliitto sitten 1990-luvulla kun matkustelin siellä, se oli Jeltsinin ajan sekasortoinen pula-Venäjä. Tällä vuosituhannella se on ollut paremmin pärjäävä mutta jälleen tiukasti hallittu Venäjä. En enää muuttaisi siihen maahan enkä kävisikään muuten kuin ajaisin junalla täältä Vietnamista Kiinan, Mongolian ja Venäjän  Siperian halki Suomeen   Olen mukana Venäjän sosiaalisessa mediassa, ymmärrän vielä paljon lukemastani ja kuulemastani venäjän kielestä ja osaan kirjoittaa sitä aika nopeasti aidolla venäläisellä kymmensormijärjestelmällä.  työskenetelin venäjän kielen ja tietokoneiden parissa ja siltä ajalta on paitsi eläkekertymää Suomessa, myös muutamia tuttavuuksia ja kavereita.   Halla-ahonkin tapasin niissä merkeissä. 


aikakoneella.jpg



Niihin aikoihin palaa myös tuttavuus, jonka ansiosta minusta kirjoitettiin artikkkeli Opettajana Ukrainassa.  Nyt sitten tämän vuoden heinäkuussa iloni oli tarjoutua antamaan teknistä apua projektissa, jonka tarkoitus oli saada julkisuuteen venäläisen toisinajattelijan Aleksei Navalnyin tekstejä vankilasta. 

Blogipohjaksi valikoitui Blogger. Niinpä aloin työstämään sen teemaa tarkoitukseen sopivaksi. Sitä sitten hioimme yhdessä muutaman viikon: väejä, asettelua, kuvaa.  En ollut perhetynyt noihin asiohin eli Blogger-blogin hienosäätöön sen jälkeen kun olin perustanut tämän blogin tänne ja saanut sen näyttämään suurin piirtein samalta kuin vanha vuodatus.net-palvelussa ollut bloigini. Ennen sitä olin ollut muutamissa nettipäiväkirjapalvelussa ja tehnyt omia sivujani omalle palvelintilalleni, mutta en ollut hionut ulkoasua juurikaan. Hyvä että sain kuvan ja tekstin jokseenkin paikalleen. 

blogi  Navalnyi suomeksi julkaistiin kuluvan elokuun puolivälissä. Tein sitä tukevat sosiaalisen median sivut Twitteriin, Facebookiin, instagramiin ja parrin linkkipalveluun. 

Urakka on vienyt aika tavalla takapuolenkulutusaikaa tällä tuolilla.  

Tämän kirjoitettuani huomasin, että kerron asiasta tuolla vähän alempanakin. Kirjoitin sen sinne  ensin. Minä kun kirjoittelen tätä pitkin kuukautta enkä aina huomaa, mitä on tullut aiemmin sanottua. En myöskään lue tai korjaile näitä jatkuvasti vaaan annan olla tällaisenaan virheineen kaikkineen. 

Tämä projekti sekä se, että Google sites siirtyy syyskuun alusta tukemaan ja näyttämään vain sen uuden version sivustoja, motivoivat minua entistäkin enemmän nettisivujen suunnitteluun, taitoon, jota aloin harjoittamaan vuonna 1996 ja johon olen aina välillä palannut.  Mietin jopa sitä, että vuokraisin palvelintilaa (Linux) ja alkaisin pitämään siellä taas sivujani. Luovuin kuitenkin ajatuksesta ja sen sijaan pitäydyn käyttämään Googlen palveluita Blogger ja Sites, joissa tuotokseni toivon mukaan säilyvät senkin jälkeen kun en enää jaksa tai pysty uudistamaan palvelusopimukia web-hotellien kanssa. 

Reiksteröin kuintenkin verkkonimen navalnnyi.fi ja pistin sen taakse uudella Google sites-liittymällä tehdyn sivuston.  Projekti on vielä kesken, joten se jatkuu syyskuussa. 

Tietoa blogista ja siihen liittyvistä sivuista on levitetty sosiaalisen verkostoitumisen avulla. Se on antanut minulle myös muuta hupia ja virikkeitaä mm. tiedot Kino-yhtyeen uudelleen kokoamisesta. 

Viidakkorummun käyttö tuotti myös artikkelin Facebook esti Navalnyi-linkin jakamisen  joss verkkouutiset kertoi suomalaisen päätoimittajan närkästysestä siihen, että Facebook päätti poistaa kaikki linkit blogiin, koska ne oli määriteltu roskapostiksi. Kolmen päivän kuluttua linkit palautuivat takaisin ja osoitteen jakaminen on jälleen mahdollista. 


Persut 



image_2021-08-17_114327.png
Jussi Halla-aho ja Riikka Purra. Kuva: Lehtikuva kuvakaappaus Iltalehdestä ja tuotu tänne ilman lupaa 


Jussi Halla-aho on mainittu blogissani monta kertaa. Kesäkuussa luin hänestä kirjoitetun kirjan ja luin uutisita, että hän jättää tehtävänsä perussuomalaisten puheenjohtajana. Seuraaja valittiin nyt elokussa. 
Odotetusti se oli Riikka Purra. En ole puoleen kannattaja enkä jäsen, mutta silti kinnostunut seuraamaan senkin tapahtumia ja edesottamuksia samoin kuin siinä toimivien. Samassa puoluekokouksessa Seinäjoella valittiin Persujen puoluesihteeriksi Arto Luukkanen joka hänkin on jossain määrin tuttu noista Venäjä-kuvioista 1990-luvulla. Hän taisi kuulua Venäjän ja Itä-Euroopan istituutin johtoryhmään ja kävi seillä kokouksissa. Hänen ja Valdemar Melangon äänet kuuluivat kokoushuonesta kirjaston ja työhuoneiden hiljaisuuteen. 



viisikko.jpg
Vasemmalta Li Andersson, Katri Kulmuni, Sanna Marin, Anna-Maja Henriksson ja Maria Ohisalo. Kuva: Valtioneuvosto 2019. Noista Henrikson on minua vain vuoden nuorempi, muut voisivat ikänsä puolesta olla vaikka tyttäriäni. 

Nuoret, ainakin perinteisellä politiikan mittapuulla mitaten, naiset ovat nyt kovasti suosiossa Suomen politiikassa. Hallitusta johtaa Sanna Marin ja hänen mukanaan neljä naispoliitikkoa. Heistä yksi, katri Kulmuni korvattiin vuonna 2020 miehellä.  Tuollaiseen naiskööriin saattaisi Purrakin sopeutua ainakin ulkoisesti, ja muutenkin ellei oteta lukuun hänen ja muiden mielestä tärkeintä eroa ja kynnyskysymystä: maahanmuuttopolitiikkaa. Siinä Purra kertoo puolueen linjan pysyvän edelleenkin hyvin tiukkana. Toinen kivi kengässä varmasti olisi suhtautumien ilmastomuutokseen. 

Tuollaista naisjoukkoa on näin vanhan setämiehen näkökulmasta kiva katsella uutiskuvissa, paljon kivempaa kuin hyväveliköörejä, joita aiemmin on ollut. On tietysti hyvin seksististä ja siten epäreilua kiinnittää naisessa huomiota naisessa ensisijaisesti ulkonäköön eikä hänen tekoihinsa.  toki hallituksessakin on ensijaista sen politiikka eikä jäsenten ulkoäkö tai persoonallisuus, samoin puoluejohdossa, mutta silti minusta on kivempaa, että pääministeri on nuori nainen, ja minä toivoisin Suomen seuraavaksi presidentiksikin alle 50-vuotiasta naista.  


Afganistan 


Se kuului nuoruuteeni ja varhaiseen aikuisuuteeni, ei onneksi henkilökohtaisesti, mutta jälleen Venäjä-yhteyksien kautta. Neuvostoliitto oli hyökännyt Aftanistaniin vuonna 1979 puolustaakseen demokraattisia voimia konservatiivisia muslimeja vastaan   Sitten kun perestroika, glasnot, Mihail Gorbachov ja talouden lait olivat hajoittamassa Neuvostoliittoa oli mahdollista puhua sodasta eritoten sinne lähtettyjen nuorten miesten näkökulmasta Vikto Tsoi  , Jegor Letov ja monet muut hankkiutuivat mielisairaalaan estääkseen rintamalle lähettämisen, mutta tekivät lauluja sodasta. 
Noita lauluja olin henkilökohtaisesti kuulemassa muiden esittämänä matkoillani Pietariin ja Suzdaliin, Vladimiriin, Petroskoihin. 

Sitten 1980-luvun lopulla Neuvstoliitto veti joukkonsa pois Afganistanista ja mm. Yhdysvaltojen tukemat maslimivoimat saivat maan haltuunsa.  Sitten vuonna 2001 alkoi uusi sota jossa jenkit yrittivät samaa mitä neukut aiemmin eli palauttaa maahan demokratian, puheissa kukistaa terrorismin.  Kymmenluvulla sekä Obama, Tump että Biden ovat yrittäneet irrottaa maata sodasta. Viimein nyt kuluvana vuonna se on onnistunut,,  ja tässä kuussa ollaan niin pitkällä, että  Taliban  on saanut maan haltuunsa, ulkomaalaiset pakenemassa maasta kaaoksen keskellä. Erityisesti naiset pelkäämässä tiukan islamistisen kurin palaamista maahan:  huntupakkoa ja vetämistä pois julkisista viroista, tyttöjen koulunkäynnin loppumista ja heidän naittamistaan jo 12-vuotiaina perheen valitsemille miehille.  Tällaista voi tapahtua myös Suomessa asuvien sukulaisille. Jos maasta päästään pakoon, se tarkoittaisi pakolaisia myös Suomen rajoille ja sitä, että  Purran ajama turvapaikanhakijoiden nollalinja ei voi toteutua.  

Suomi lähetti sotilaita Afganistaniin turvaamaan suomalaisten ja heidän palveluksessaan olleiden evakuoinnin. Aluksi joukosta jätettiin pois alihankkijoiden kautta palkatut turvamiehet, mutta sitten kun asiasta nousi pieni haloo, heidät päätettiin perheineen ottaa mukaan ryhmään. Hyvä päätös ulkoministeri Pekka Haavistolta.  Suomi välttyi smanalaiselta moraaliselta häpeältä kuin sillä ainakin olisi ollut syytä tuntea toisen maailmansodan jälkeen kun ei pelastettu Suomeen paenneita inkeriläisi ja muita suomensukuisia Stalinin vainoilta. 


Luettua eli kuunneltua


Isä pullossa




Olen Timo ja alkoholisti ...  Olenko? En mielestäni. En voi olla, koska kävin AA:ssa jo ennen kuin olin maistanut pisaraakaan viinaa. Olen kuitenkin alkoholistin poika ja suomalainen.Molemmat niistä riskitekijöitä. 


al1.jpg


Australiassa kävin vuosittaisessa terveystarkastuksessa, koska se oli ilmaista minulle, tai tuli kylkiäisenä vaimon yksityisen sairasvakuutuksen mukana. Kysyttiin alkoholinkäytöstä sanomalla, että australialaisille suositellaan kahta alkoholitonta päivää vikkossa, onko se minulle vaikeaa?  Sanoin, että on kyllä vaikea, jos täytyy juoda viitenä päivänä viikossa vaikkapa vain yksi kalja päivässä. 

al2.jpg



Toisin oli 1980-luvulla Oulussa. Olin omaksunut rappioromantiikan: jopon "taiteilijan" ihanteen, jota edustivat mm. Juice Leskinen yhtyeineen sekä muut esikuvat musiikista ja kirjallisuudesta.  Tuollainen ihanne kuului ainakin omasta mielestäni myös opiskelijan, etenkin humanistin, olemiseen. Piti istua Rattori-lupilla, Rauhalassa ja Haarikassa ilta illan jälkeen. Edes kerta viikossa ei riittänyt, puhumattakaan niin porvarillisesta tavasta, että käytäisiin "viihteellä" vain viikonloppuisin. 

Minulle alkoholi osa sosiaalisuutta. En halunnut juoda sitä yksin kämpillä. Silloin kun olin yksin kämpillä yritin kunnostautumista, elämänmuutosta. Halusin lukea tenttiin, käydä tenteissä, opiskella niin että Valtion opintotukikeskus ja Kela olisivat tyytyväiset. Oma valmistuminen ei ollut tavoitteena, koska en uskonut pääseväni koskaan niin pitkälle.  Toki jossain tilanteissa, phaimmissa, silloin kun tyttöystävä oli jättänyt, teki mieli vetää pää täyteen myös yksin ja kotona ja sen jälkeen hypätä vaikka Merikoskeen tai junan alle. Se oli pahaa oloa, jota tiesin voitavan lääkitä alkoholilla. En kuitenkaan käyttänyt sitä lääkettä montaakaan kertaa akuutissa tilanteessa.  Mieluummin menin ilta illan jälkeen kapakkaan ja toivoin sieltä löytäväni jonkun ihmeen, tyttöystävän, pelastajan, pelastuksen. Silloinen kapakkakaverini, ystväni, myöhemminkin ystäväni tapasi loilottaa pitkin katuja:  "Mä näoin Jeesuksen!". Minä en nähnyt, joten ei hänkään ollut minua pelastamassa. Eikä pelastysta tuonut myöskään parisuhde, se epämääräinen "en tiiä"-tilanne. Set toi vain kipua ja tuskaa, pahensi tilannetta.
Mutta harvoin silti teki mieli ottaa kotona kalsarikännit. Siitä puuttui se olelllinen puoli eli sosiaalisuus. Tietysti eri asia oli ja olisi ollut, jos kotona olisi ollut seurana kavereita ja tuttuja. Niin ei ollut, koska heidän kassaan sitä aina mentiin jonkein.  

Ehkä se oli tietokone, joka pelasti minut huoholta elämältä, alkoholismilta. Se ainakin vauhditti ja konkretisoi haluani pärjätä paremmin elämässä. Olin muuttanut Oulusta Jyväskylään 1988 ja aloitin samana syksynä yhteiskuntapolitiikan opinnot. Sen ammatillinen suuntautuminen olisi ollut sosiaalityöntekijä. Jos niin olisi tapahtunut, olisin seurannut isäni jalanjäljissä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaan pian muut aineet veivät mielenkiintoini: filosofia, psykologia ja venäjän kieli. Kahta viimeksi mainittua opiskelinkin hyvin pitkälle, psykologiaakin ihan proseminaariin saakka. Venäjän kielessä saavutin vähintäänkin hyvän käytännön taidon etenkin sitten kun aloin käyttämään kieltä myös Venäjällä matkustellessani ja työssäni Helsingin yliopistossa sekä Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa sekä itsenäisenä yrittäjänä.  Siinä vaiheessa ihanteeni oli muuttunutt boheemista elämäntaiteilijasta nörtiksi, jonka uran suurin täyttymys olisi viettää yö konehuoneessa jotain tietotkenistä ongelmaa ratkoe. 

Johanna Pohjolan kirja Isä pullossa kirvoittaa tällaisiin enkilökohtaisiin muisteloihin ja pohdintoihin. Tosin se menee myös yli oman henkilökohtaisen kokemukseni ja tietojeni, joten on myös sivistävää luettavaa.   Toki myös sillä tasolla kirja oli avartava lukukokemus, että se auttoi valottamaan oman isäni elämäntarinaa ja työuraa. Muistan hänen puheistaan työpaikkana kriminaalihuollon. Siellä ollessaan hän todella alkoholisoitui, ksäittääkseni siksi, että alkoholi kuului siellä työkulttuuriin?  Tai ainakin se kuului työkavereiden kulttuuriin. Sitten muistan kuinka hän joskus 1975 tai 1976 vei minut viikonlopuksi Vantalaan. En tiennyt, enkä jälkeenpäinkään ottanut selvää mikä paikka se oli. Sieltä vain muistan, miten asuimme Männistön muori -nimisessä huoneessa ja miten siellä oli paljon hänen tuttujaan. Oli talvi, ehkä 1974, ja katsottiin hiihtokilpailuja. Minä rakensin piahlla lumilinnaa Ollin, Åken ja Benin kanssa. He puhuivat vanhemmilleen ruotsia mutta minulle suomea Sitten joskus myöemmin kävimme heidän kotonaan Espoon Haukilahdessa, isossa talossa meren rannalla. 

00000109-COLLAGE.jpg
Sodankylän Sattanen 1979 

Sitten kesällä 1979 isä vei osan meistä lapsista mukanaan Lappiin. Se oli ensimmäinen Lapin-matkani, aiemmin oltiin aina pysähdytty Raahen korkeudelle, jossa on äidin sukua. Nytkin toki tultiin Raahen kautta ja oltiin käyty myös Oulussa, jossa isä näytti minulle talon Intiön Vesitorninmäellä, paikan, jossa olin asunut pari ensimmäistä elinkuukauttani sen jälkeen kun minut oli tuotu kotiin Helsingin kätilöopistolta, todennäköisesti Pornaisissa sijaitsevan mummolan kautta.  Sattasella oli Setlementtiyhdistyksen maja, Sattaspirtti muistaakeni. Me olimme siellä talkoissa tekemässä polttopuita a siivoamassa. Isä oli tuolloin jo raitistunut ja oli työssä sekä HYKS:in sosiaalipuolella ett tyttökodissa Malmilla. Sitä kutsuttiin myös nuorisohotelliksi ja hän tituleerasi itseään hotellinjohtajaksi. Sielläkin Malmilla Latokartanontiellä olevassa vanhassa kartanossa ja sen pihamökissä mekin lapset olimme käyneet useamminkin. Myöhemmin isä piti huutokauppoja Malmin työväentalolla. Hän heitti huulta ja veti verbaalista showta tavaraa mydessään, sellaista kuolinpesien rihkamaa, jolla ei ollut paljoa arvoa. Sellaisen huutokaupan hän piti myös Lappiin menessämme Rovaniemen kansantalolla. Parin vuoden kuluttua olin hänen mukanaan Tanskassa, Kööpenhaminassa ostamassa antiikkia, jota hän toi kuorma-autolla Suomeen. Se oli minun 18-vuotispäivälahjani.  Purjehdimme Turusta Tukholmaan Viking Sally-nimisellä laivalla, joka vuonna 1994 oli nimeltään M/S Estonia ja upposi Itämereen matkallaan Tallinsta Tukholmaan.

Isäni näkyi myös televisiossa muutamia kertoja, mm. MTV:n lauantaitanssit-ohjelmassa, joka oli hyvin suosittua viihdettä 1970-luvulla.  Hänessä siis oli meille jotain arjesta eroavaa hohtoa. Jopa lapsuudesa muistoni hänestä ovat jännittäviä, eivät pahoja ja pelottavia. Hän kertoi myöhemmin tehneensä kaikki ryyppyreissunsa ja naisseikkailunsa kodin ulkopuolella. Koskaan hän ei juonut kotona. Sen voivat muistoni vahvistaa. Kun hän saapui reissuiltaan, oli äiti tietysti vihainen. Muistan hänen kertoneen, että isi on juonut viinaa. Sitä ei tietenkään lapsen mieli voinut käsittää, koska kotona sitä viinaa ei juotu. En muista miten tarkkaan äiti sen asian selitti. Muistan vain sen, että isä oli hauska ja iloinen kun taas äiti itki ja oli vihainen. Vasta myöhemmin äiti kertoi, kuinka isä usein vei hänen kaikki rahansa, rahat jotka äiti oli tienannut virassaan kunnankätilönä. Isä itse ei pysynyt työpaikoissaan kovinkaan pitkään. Minulla on muistoja siitä, kuinka äiti vei minut linja-autolla silmälläkäriin Turkuun isoon sairaalaan. Samalla käytiin myös kuunteluttamassa sydäntäni, koska minulla oli todettu vauvana systoninen sivuääni. Sitä ei kuultu enää sen koommin ja seuranta lopetettiiin tultuani kouluikään. Silmiä vielä käytiin näyttämässä Taina Majaniemelle, joka oli niiden leikkaamiseenkin osallistunut. Minulla oli synnynnäinen harmaakaihi, joka huomattiin vasta noin seitsemän kuukauden iässä ja leikattiin vasta ollessani vuoden ja 2 kuukautta. Tuohon viivästykseen saatoi hyvinkin vaikuttaa isäni tilanne: se, että hän oli juonut sotilasuransa Oulussa ja siitä johtuen äiti ei enää halunnut olla töissä Oulun kaupunginsairaalssa vaan alkoi etsiä kunnankätilön paikkoja. Muutimme Oulusta Kihniöön, sieltä Niinisaloon (?) ja edelleen Pertteliin, josta äitini sai vakinaisen viran vuonna 1964 tai -65. 

Näistä muistoista johtuen olen päättänyt, ettei minusta tule sellaista isää, joka vain kuorii kerman eli pitää lasten kanssa hauskaa ja antaa äidin tehdä likaisen työn. Tällainen tilannehan on kuvainnollisesti myös se, jossa äiti pyörittää arkea, raataa lastensa eteen, välillä purkaa heihin kiukkua ja väsymystä kun taas  isä hakee heitä vain silloin tällöin luokseen, vie jätskille ja huvipuistoon, nauraa ja vitsailee. Sitten kun hän kyllästyy, hän voi kuskata lapset äidin hoiviin jolloin isä voi taas alkaa ryyppäämään tai muuten toetuttamaan itseään. Äiti ei usein halua mollata isää lapsilleen vaan hänen täytyy yrittää hyväksyä lapsilleen syntynyt väärä kuva tilanteesta.  Näin ei ollut ainakaan meillä vaan kyllä minä suhtauduin isään hyvin epäluuloisesti ollesani hänen luonaan käymässä. Tosin sitten kun opin tuntemaan hänet paremmin, tuli myös luottamus. Se tuli erityisesti sen jälkeen kun isä kertoi minulle lopettaneernsa juomisen ja vei minut mukanaan AA:han.


Alkoholistiperheessä ja avioerolapsena kertoo kasvaneensa myös Suomen nykyinen pääministeri  Sanna Marin


Ei se ollut yksistään alkoholi, osuutensa oli myös sodalla ja sen seurauksilla, jyrkällä uskonnolisuudella joka aiheutti ehkä liian varhaisen avioitumisen ainakin isäni kannalta sekä ajatuksen siitä, että lapsia pitää olla paljon, ehkä myös siitä, että lapsi tuo mukanaan ratkaisun ongelmiin, auttaa sitomaan isän kotiin.  


 
Tommy Hellsten mainitaan Pohjosen kirjassa. Minulle hän on nimenä ehkä puolituttu, mutta ajattelijana oli täysin tuntematon ennen kuin innostuin ottamaan hänestä selvän lukemalla hänestä kirjoitetun kirjan Tommi Sarlin: Tommy Hellsten: Ihmisyyden matkamies.. 

Minuun olisivat hänen kirjoittamansa kirjat uponneet silloin 1980-luvulla itseni etsintävaiheessa. Enää en ole varma, jaksanko sellaista.  Mitenkään häntä ja hänen tyylilajiaan halveksimatta sanon näin. Tunnustan toki että hän on auttanut ja auttaa edelleenkin monia ihmisiä eikä hän tee sitä lainkaan pahalla tavalla. Ties vaikka itsellenikin joskus tulee isompi avun tarve. Mutta ei nyt. 


Antti Tuomainen 


Ehkäpä Antti Tuomaisen kirjassa Jäniskerroin on hieman myös Hellstenin edustaman kielenkäytön, elämäntapavalmennuksen, työelämävalmennuksen... mitä se nyt on, tämän puhetavan ironisointia ellei pilkkaa. En edes osaa ulkomuistista toistaa noita hienon kuuloisia mielikuvituksellisia puheenparsia. Piti siis virkistää muistia Googlen avulla:  "- Matka ydinkohdennettuun syväonnistumiseen on yhteydessä tiimi-ilon kehittymiseen ja sitä kautta yksilölliseen mielikehosieluloikkaan. Ratkaisu on usein tunnesiirtoprosessissa ja siinä interaktiotiheydessä mikä luo parhaiten keskinäistä default-dynamiikaa. ".  Myyviä ja muodikkaita ilmaisuja joiden takana on ... mainosmies. 

Tulin nauttineeksi Antti Tuomaisen kaksi teosta: Veljeni vartija ja tämän Jäniskerroin-romaanin. Viime kädessä se tapahtui siksi, että pari Facebook-kaeria kehui häntä. Ja kyllä täytyy erityisesti tämän Jänsikertoimen kieltä ja huumia kehua.  Saattoipa siis löytyä suomalaiseen kirjailijakaartiin toinen Antti T ja kolmas Antti, joiden tuotantoa pitää silmällä. Se toinen on Tuuri ja kolmas Heikkinen. 

Jäsniskertoimesta tehdään myös Hollywood-elokuva. Ehkä se on syy, miksi hänestä nyt puhutaan niin paljon. TArina on kiehtova siksi, että se on niin erkoinen. Kovin realistiselta se ei taas tunnu, mutta sen voi antaa anteeksi tässä tyyliljaissa. 

Rikosromaanit, toiminta, jännitys, ne eivät ole minun heiniäni, mutta silti olen kuunnellut aika monta rikosromaania viimeisen vuosikymmenen aikana. Niitä kun ilmestyy paljon ja ne ovat suosittuja. Ja kyllä nisitä minäkin voin nauttia. Kyse on paljon siitä, mihin niissä kiinnittää huomiota: kieli ja tyyli eivät ole niissä pelkkää roskaa, kuten joskus aiemmin ajateltiin, silloin 1970-luvun lopussa kun minä luin Mauri Sariolan Susikoski-kirjoja ja Jerry Gottoneita.  Kaverin vinkistä tässäkin kuussa eksyi korviini lassikko: Kuka murhasi rouva Skrofin. Se on Mika Waltarin kynästä ja minullekin tuttu jo 1970-luvulta Matti Kassilan elokuvana. Muistan kuka on syyllinen, mutta ei se himmennä tarinan arvoa lainkaan. 

Johtuen siitä, että nettiostokset eivtä kulje, on lukemisessa ilmennyt viime aikoina ongelmia, siis kuuntelemisessa:  Bluetooth-kaiuttimeni putosi veteen ja se ei enää toimi, joten en voi käyttää sitä työskennellessäni takapihan vesialtaalla. Siellä minulla on myös 12 voltin aurinkopaneeli ja siinä aukku, jotaka antavat voimaa 12-votin autosereoille. Myöskään se järjestelmä ei toimi kunnolla, koska akku tyhjenee liian nopeasti.  Sitä olen nyt yrittänyt viritellä toimimaan paremmin. 


Vanheneminen 


Vanheneminen on sairaus, edellä linkki Uusi Suomi-lehden juttuun, jossa arvioidaan David Sinclairin ja Matthew Laplanten kirjaa Elinkaari, mistä vanheneminen johtuu ja mitä sille voi tehdä? 
Tuo kirja on ollut minulla välipalakuuntelussa jo muutaman kuukauden verran. Löysin sen, kuten niin monen muunkin kirjan, Celia-kirjaston nettisivujen etusvulta, jossa esitellään äänikirjoina julkaistuja kirjauutuuksia. Minulla on nyt runsaasti aikaa ja tarcetta kuunnella kirjoja, niin paljon, että nyt kelpaavat sellaisetkin, jotka aiemmin olen hylännyt luettavien luettelosta. Se luettelo on puhelimella äänikrjojen kansiosta, josta luku- eli kuunteliohjelmani Smart Audiobook Player kirjat löytää. toki siinä luetttelossa on paljon kirjoja, jotka poistan myös lukematta Esimerkiksi Knut Hamsun (Maan siunaus) ja F E Sillanpää (Nuorena nukkunut)  saivat mennä ilman että pääsin ensimmäistä sivua pidemälle  Hannu Salamankin sai jossain viheessa mennä, mutta viime kuussa pakotin itseni kaivamaan hänet uudelleen esille. Timo K Mukka, nuoruuteni suosikki, ei ole vielä päässyt takaiin listalle. Näin hetki sitten ketun -teosta yritin kuunnella joskus Australiassa ollessani, mutta ei se vain toiminut. Ehkä Maa on on syntinen laulu tai Kyyhky ja unikko pääsevät joskus kuunteluun. Ne olen lukenut nuoruudessani pariinkin kertaan paperikirjoina.

Niin, tämä vanhenmiskirja, sitäkin olen ollut jo poistamassa ennen kuin olen kerinnyt kuuntelemaan sen loppuun, en pelosta vaan siksi ettei se aihe kiinnosta minua kovin paljoa. Sitten kuitenkin ajattelin että voihan tuon kuunnella siksi, että tuostakin aiheesta, ja genetikasta, on hyvä tietää jokain. DNA, RNA ja muut siihen liittyvät asiat kun ovat putkahtaneet elämääni sekä sukututkimuksen (suku-dna-testit) että vallitsevan koronatilanteen ja sen hoitamiseksi keihitettyjen rokotteiden saaman julkisuuden takia. 

En tinnusta pelkääväni vanhuutta enkä mielestäni halua elää ikuista elämää, en edes 100-vuotiaaksi. En ainakaan halua maata missään hoitolaitoksessa lillen omissa liemissäni tietämättä kuka olen, tuntematta muita ihmisiä ja kykenemättä selvään kommunikointiin heidän kanssaan. En halua, että minulle syötetään kanalintejä ja lehmänmaitoa luottaen siihen, etten tajua mitä minulle tehdään. En halua istua pyörtuolissa tv:n edessä rivissä muiden vanhusten kanssa. Tällaisia tapauksia näin vuonna 2009 Australiassa kun olin edellisenä vuonna jättänyt työpaikan,, jossa en viihtynyt ja heittäytynyt tyhjän päälle ja sitten hakeutunut kolmen kuukauden vanhustyön koulutukseen, johon kuului kuukauden harjoittelu hoivakodissa. Eihän minusta sille alalle ollut, koska en tunnistanut ihmisiä eikä hoidokeilla ollut isoa nimilappuja kaulassaan. En ole niin kätevä muutenkaan, että osaisin nostella ja pestä ihmisiä, huvä kun itseäni. 

rappio.jpg
Se alkoi rappioromantiikasta: Uno Kailas, Juice Leskinen, Timo K Mukka. Sitten siitä tuli orjuuttava tapa kunnes lopetin sen.  Tupakka on myrkkyä vaikka tupakoiva ihminen saattaakin näyttää hyvältä kuvissa. 

En jo nuroesta kuulunut siihen toiseen ryhmään,, joka ei ole ollut maailmassa kotonaan ja joka on pikemminkin toivonut elämästä pois pääsyä kuin sen pitkittämistä. Toki nyt tilanne on hieman muuttunut, koska minull aon syy pysyä mukana ja elossa, koska uskon poikani tarvitsevan minua, minun olemassaoloni antavan hänelle elämässä jotain mitä muut tässä ympäristössä eivät pysty antamaan. Rahan lisäksi se muu on kielitaito, maailmankansalaisen elämänkokemus, suomalaisuus ... En siis suunnittele itsemurhaa enkä tee sitä myöskään epäsuorilla keinoilla hitaasti,kuten aiemmin tein mm. tpakoimalla, juomalla alkoholia tai laiminlyömällä terveydestäni huolehtimisen.  Tuo nuoruusvuosieni rappioromantiikka ja sen vaikutus minuun harmittaa nyt jälkeen päin siitäkin huolimatta, että menneisyyden katuminen ei ole kovin hedelmällistä. Paempi siitä on vain oppia niin kuin mielestäni olen tehnytkin. 

Nyt olen mielestäni tuossakin asiassa kulkenut kohti kultaista keskitietä eli hyväksyn sen, minkä "kohtalo on mulle määräävä" vaikka yirtänkin elämäntavoillani edistää terveyttäni, mikä saattaa johtaa myös ellei jokin virustauti, syöpä tai muu onnettomuus pääse väliin. Niin pelkäsin käyvän tämän vuoden huhtikuussa  jolloin sairastuin vakavasti ja vietin sairaalassa pari päivää. Nykyisen käsitykseni mukaan kohtaus johtui liiallisen lääkinnän, mukaan lukien tarpeeton rabies-rokotus, aiheuttamasta sisäisestä verenvuodosta. 

Se on perinteisen käsityksen mukaan hyvin amerikkalainen ilmiö, että halutaan ikuinen elämä, ainakin tiselle ja omille läheisille jos ei kaikille. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että elämä Yhdysvalloissa on niin mukavaa ja helppoa, että siitä ei haluta luopua?  Vai merkitseekö se sittenkin kuolemanpelkoa, vieraantumista kuolemasta vai sitä että aina halutaan pidempä, suurempaa ja mahtavampaa? 
Mistä vanheneminen sitten johtuu?  Miten selittyvät fyysiset muutokset meissä?  Eihän niitä pitäisi tapahtua, koska ihmiskehon solutkin uusiutuvat jatkuvasti. Oliko se nyt niin, ettei meistä löydy seitsemää vai kymmentä vuotta vahempia soluja? 

Älyllisesti tämä on mielenkiintoinen ongelma ja siitä on hyödyllistä tietää jotakin, ainakin lukea. 
Ongelmasta lukeminen ja kuuleminen saa miettimään tulevaisuutta.. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani nykyinen älypuhelin olisi kuulostanut hurjalta tietoisfantasialta: televisiä, kirjoituskone, puhelin, radio - kaikki samassa laitteessa, joka mahtuu ttaskuun ja toiii tuntikausia pienenpienellä akulla. Lisäkse se pystyy olemaan yhteydessä toisiin samanlaisiin laitteisiin ympäri maailmaa ja lähttämään niihin tekstiä, kuvaa ja ääntä. Esineitä voidaan monistaa tulostamalla, 3D-tulostus, se on minulle vieläkin varsin mullistava ajatus. Ties miten pitkälle sekin vielä menee. Tulevaisuudessa perustetaan siirtokuntia muille planeetoille, pystytään parantamaan useampia sairauksia, pystytään jopa voittamaan kuolema?  Pystyäänkö myös torjumaan ilmastomuutos ja koronavirus?  Entä pystyäänkö koskaan keksimään rokote tai lääke tai geenimuunnos, jolla saataisiin kaikki sodat, väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus, köyhyys ja syrjäytyminen poistettua maailmasta? 

Jo nyt näyttää siltä, että ainakin eläinten julma tehotuotanto ja niiden tappaminen ravinnoksi saattaa vähetä tai jopa kokonaan loppua koko maapallolta viimeistään siinä vaiheessa kun kansainvälinen kapitalismi ja sen papittaret, suuryritykset, ovat saanee kehitettyä  laboratorilihan tuotannon ja markkinoitua sen tulokset. 

Tuo kirja siis herätti alussa voimakkaita ajatuksia, vastarintaa: vanheneminen kuuluu elämään eikä sitä saa vastustaa.  Loppua kohden vastarinta hälveni ja tilalle nousi kunnooitus biotekniikka ja sen tutkimusta kohtaan, sitä miten etsitään tietoa siitä, mitä vnnhenemisessa tapahtuu: miten solut lakkaavat uusiutumasta ja miten häiriöt informaatiossa lisääntyvät ajan myös. Kirjassa raportoidaan menetelmistä, lääkeaineista, joilla on ainakin eläinkokeissa saatu nämä häriöt korjattua ja uusiutuminen jatkumaan. 


Suruttomat 


venla Hiidensalon kijra Suruttomat piirtää varsin ärksin kuvan taiteilija Tyko Sallisesta ja hänen suhteestaan  ensimmäiseenvaimoonsa sekä lapsiinsa. Mulkku mieheksi jää mielikuvaksi, samanlainen itsekäs ja kypsymätön narsisti kuin Maria Jotunin kirjan Huojuva talo päähenkilö, jonka esikuvana uskotaan olleen suuren humanistin Viljo tarkiaisen. Muistan tuon teoksen 1990-luvun lopusta kun televsisiossa esitettiin siihen perustuva sarja. Harvoin niinkin, että dramatisointi on jäänyt noin vahvasti mieleeni. Jotunin kirjaa en ole ainakaan vielä lukenutkaan. 

Ensimmäisen vaimon Helmi Vartiaisen sekä tyttären, kirjailija Irja Sallana tunnetun, traagiset elämänvaihteet löytyvät myös Wikipediasta ja muista lähteistä, joten ei ole tämäkään tarina pelkkää fiktiota. Geni-sukupuusta myös tarkistin, että sekä Helmi että Taju Birgitta Tiara ovat minulle kaukaisia serkkuja, suurin piirtein yhtä kuakaisia kuin edesmennyt Seppo Heikinheimokin eli noin seitsemänsiä serkkuja. Näin olleen yhteiset esivanhemmat sijoittuvat jonnekin 1600-1700-lukujen taitteeseen. Geneettisesti noin kaukainen sukulaisuus näkyy mutta vain hieman.  Nyt kun tuolla Geni-sivustolla rakennettava yheinen sukupuu on Suomenkin osalta kasvanut jo melkoisesti, sieltä löytää jo tuhansaia sukulaisia. Monet heistä ovat useampaakin kautta sukua, kuten esimerkiksi isän puolen ensimmäinen serkku, joka paljastui myös kuudenneksi serkuksi äidin puolelta. 
 

Antti Tuuri 

 Tuurin siirtolaisaiheiset tarinat löysin jo viime kuussa. Tässä kuussa ne ova jatkuneet mm. teoksilla Lakeuden kutsu, Aukko Taivaasa ja Eerikinpojat. Myös Bospor express ja Kuinka kirjoitan romaanin ovat olleet kuuntelussa. Hänen tuotantoonsa tutustuminen jatkunee tästäkin muttei yhteen pötköön. 

Raija-Liisa Mäkelä, Minä muilutetun tytär. 

Tämä kirja jatkaa teemaa suomalaiset ulkomailla ja suomalaiset Neuvstoliitossa. Muilutuksesta kertoi jo Antti Tuurin Ikitie viime kuussa ja teos Palkintona pelko ja kuolema. Nyt tämä erittäin mielenkiintoinen ja koskettava tarina Karjalan tasavallasta sen suomalaisesta kulttuuristaa ja elämästä. 
Siitä kertoo lisää Arto Rinne kirjassaan Karjalaan kaikonneita kunhan se tulee minunkin saatavilleni äänikirjana. 

Lucinda Riley 

Hän kuoli kesäkuussa. Hänenkin kirjansa löysin Celianetin etusivulta joskus alkuvuodesta ja koko sarja Seitsemän sisarta tuli kuunneltua lukuunottamatta viimeisintä Kadonnut sisar-kirjaa, joka ei ole vielä ilmestynyt Celiaan..  Nyt elokuussa tuli äänikirjana saataville hänen viimeisin teoksena Vaarallinen kirje, joka kertoo kuvitteellisen tarinan Iso-Britannian kuningasperheestä v1900-luvulta. 

Päätin kuitenkin kuunnella tuon Knut Hamsunin teoksen maan siunaus, joka on kirjoitettu vuonna 1919. Se alkoikin sitten viemään mukanaan. Erityinen teema siinä sai ajattelemaan: miten vielä 1900-luvulla moni nainen päätyi tappamaan lapsensa siksi, että oli käynyt vaihinko eli annettua periksi "tikanpojalle" ennen papin aamenta. Toiset turvautuivat enkelintekijöihin eli anttautuivat pusokarin käsiin, jotka poistivat sikiön kohdusta sukkapuikolla tai muilla kansankeinoilla. Moni kuoli siihen toimenpiteeseen. Muistan sellaisesta kuvauksen Mihail Solohovin romaanista Hiljaa virtaa Don, jonka kuuntelin viime vuonna (Kannattaa muuten lukea tuo linkattu Kari Naskisen blogipostau Solohovin kirjaan).  Jotkut taas antoivat lapsen syntyä ja surmasivat hänet vasta sen jälkeen elleivät sitten jättneet korissa vauraan talon, korkon tai sairaalan portaille. He salasivat rakautensa muilta ja menivät sitten metsään tai joen rannalle synnyttämään ja sitten hukuttivat lapsensa. Muistan myös tarinoita siitä miten kätilöllä oli synnytysvuoteen vieressä vesiämpäri, johon hän hukutti lapsen jos se oli vammainen tai väärää sukupuolta eli tyttö. Näin ainakin ont ehty Kiinassa yhden lapsen politiikan aikana ja varmasti sen jälkeenkin.  Myös omasta suvustani tiedän yhden lapsensurman 1900-luvun alusta. Tekijä jäi siitä kiinni ja istui jonkin aikaa vankilassa.
 

En varmasti ole ainoa, joka kokee inhon ja surun väirstyksiä lukiessaan tapauksista, joissa vanhempi on surmannut lapsensa. Sellaisia uutisia kantautuu aina aika ajoin. Tässä kuussa kerrottiin brittiläisestä teiniäidistä, joka jätti vähän alle kaksivuotiaan, meidän pojan ikäisen, pienokaisen yksin kotiin kuudeksi päiväksi sillä aikaa kun oli itse juhlimassa syntymäpäiväänsä. Lapsi oli jätetty heitteille aiemminkin ja imeisesti siksi oli oppinut että siinä tilanteessa ei itku auta, oli vain hiljaa kärsinyt ja sitten kuollut janoon ja nälkään. Teon hirvittävyyttä ei lievennä paljoakaan se, että äiti ei tajunnut tekonsa seurauksia vaan osasi ajatella vaan omaa kivaansa.  Ja sitten on Suomesta tapaus, jossa äiti hukutti lapsensa ja aikoi sen jälkeen hukuttaa itsensä, mutta ei onnistunut omalla kohdallaan. Ja sitten se tapaus, jossa lapsen kanssa kotona ollut äiti tukehdutti lapsensa muovipussilla, äiti joka läheisten mukaan oli iloinen ja tasapainoinen äiti, mutta joka oman kertomuskensa perusteella kärsi vakavista psyykkisistä ongelmista. 

Andrei Saharov 

Muistan joulukuulta 1989 uutisista tiedon Andrei Saharovin kuolemasta.  Sitä ennekin, erityisesti Perestroikan aikana olin kuullut tästä Gorkin kaupunkiin eristetystä vetypommin keksijästä, fyysikosta ja ihmisoikeusaktivistista, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1975.  Vasta nyt tutustun häneen tarkemmin kuuntelemalla hänen muistelmansa. Siinä on paljon asiaa mm. fysiikan teorioista, ja ne menevät minulta yli hilseen. Toki siellä on paljon muisteluita ja tietoa Neuvstoliitosta koko sen olemassaolon ajalta lukuun ottamatta paria viimeistä vuotta, jolloin Saharov ei ollut enää todistamassa tapahtunutta. Onneksi hän sentään ehti kokea Perestroikan ajan ja saada ansaitsemansa tunnustuksen myös muista kuin tieteellisistä ansioistaan.  

Teos ei olekaan yllättäin sukellus pelkästään menneisyyteen vaan monet KGB:n ja hallinnon virkamiesten toimet tuovat mieleen sen, mitä Vladimir Putin on tehnyt ja tekee. Hänhän onkin entinen KGB-mies. 

Aleskei Navalnyi someksi 

Ensimmäisen kerran kuulin hänestä vuonna 2007 tavatesssani Vihreitä naisia  eli  senaattiin pyrkivän Larissa Watersin ja häntä tukeneen tamanialaisen senaattori Christine Milnen. Muistan hänen kertoneen venäläisestä Alexista ja muista toisinajatteljoista, joita vainotaan Vladimir Putinin Venäjällä. Ilmaisin epäuskoni kertomukseen: eihän siellä enää toimita kuin Neuvostoliitossa. Olin väärässä!


Blgisivusto  Navalnyi suomeksi on avattu! Saa nähdä kauanko se pysyy auki. Tekovaiheessa se ja sen keihitysversio jo ehdittiin sulkea väitetyn sääntörikkomuksen suhteen. Siinä yhteydessä huomasin, että Google näyttää toimivan yhtä epäreilusti kuin Facebook: ne vain sulkevat tilin tai blogin kertoen, että se on rikkonut yhteisön sääntöjä vastaan. Sitä, mitä sääntöä vastaan on rikottu ja miten, ei kerrota. Facebook ei sulkemisen jälkeen ottanut huomioon lähettämiäni oikaisupyyntöjä, mutta Google otti ja palautti Blgin tarkastuksen jälkeen vain muutamassa tunnissa. Tämä kuitenkin on terve muistutus minulle siitä, että kuvat, youtube-kanavani, blogini, kaikki saattavat lentää taivaan tuuliin jonkun teknisen virheen tai vain yksittäisen sensorin sekopäisyyden takia, puhumattakaan mistään trollitehtaiden tai muiden tarkoituksellisten toimijoiden tpposista.  Tässäkohdin elämän ja kaiken muun katoavaisuus hieman kirpaisee. 

Aleksei Navalnyi , tai Navalny, Navalni, ihan miten vain on venäläinen oppositioaktivisti, Vladimir Putinin hallinnon vastustaja, joka tällä hetkellä kärsii työleirituomiota. Viime vuonna hänet yritettiin tappaa myrkyttämällä, panemalla novichok-hermomyrkkyä hänen kalsareihinsa. Siitä ei ole tietoa, kuka tuota temppua yritti, mutta ainakin uhrin omassa leirissä epäillään Vladimir Kalsarinmyrkyttäjää eli Putinia. Tuota vaarallista hermomyrkkyä kun ei ihan jokajeppe käsiinsä saa vaan siinä täytyy olla valtiollisia tai muita suhteita oikeisiin tahoihin. 

Minä osallistuin teknisenä apurina projektiin, jossa käännöstyön tekee Päivi, minulle tuttu jo 1990-luvulta kun moelmmat olimme kiinostuneet Venäjästä ja venäjästä. Minä annoin hänelle tietotekniikan käyttön liittyvää apua jo silloin.  Hän kirjoitti minusta  jutun Opettajana Ukrainassa Kajastus-lehteen. 
Minä en ole koskaan olut mikään huippuasintuntija nettisivujen teossa, en eteenkään niiden graafisessa ulkoasussa. Kuitenkin olen saanut myös tämän blogini näyttämään suurin piirtein siltä miltä sen haluakin näyttävän. Olkoonkin, että tyyli ja käyttämäni työkalut sen luomiseen ovat 1990-luvulta tai ainakin vuosikymmenen ensimmäiseltä kymmeneltä, "nollarilta", kuten sitä nykytrendin mukaan nimitetään.  Joskus kymmenluvun puolivälissä, kun päätin siirtää blogini "virallisesti" vuodtus.net-palvelusta Bloggeriin, tuli kait viimeksi hiottua teemaa. Nyt sitten oli edessä tietämyksen päivitys niin että pystyin tekemään halutut asettelut. En edelleenkään osaa kaikkia hienouksia mitä tyylien ja muiden uudermpien ominaisuuksien jouheva käyttö edellyttää, mutta enemmän olen nyt perillä blogipohjista Bloggerissa. Tosin en koe tarvitsevani moniakaan noista uusista ominaisuuksista. Joistain niistä on kaltiselleni vanhalle jäärälle jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. 
 
 Tekovaiheessa Google poisti blogin ja sen kolme kehitysalustaa mainiten ne sääntöjen vastaisiksi. Ne kaikki kuitenkin palautettiin esitettyäni asiasta vastalauseen. Googlen hakutuloksissa blogia ei näkynyt, sen sijaan se näkyi venäläisessä Yandex-palvelussa samoin kuin Microsoftin Bing-hakukoneella. '

Loin blogille myös tukisivut muihin palveluihin .Nekään eivät näy Googlessa.
Venäjän syyskuun 2021 duuman vaaleja koskevan kirjoituksen jälkeen Facebook poisti kaikki jaot blogiin eikä sallinut uusien tekemistä. Facebook-sivu oli kuitenkin vielä tallella. Venäjän sosiaalisessa mediassa olivat myös tallella linkit siihen.

IMG_20210823_201709.jpg

Sitten Facebook poisti kaikki jaot blogiteksteihin, muttei ainakaan poistanut Facebook/sivua.  Ilmoituksesta saattoi esittää eriävän mielipiteen, mutta siihen tuli vastaus, että asiaa ei voida käsitellä, koska Covid-19-tilanteesta johtuen asian käsittelyyn ei ole riittävää henkilökuntaa. Facebook on pahis, siitä on monia mielipiteitä ja on seitsemän syytä hyvästellä Facebook  Minun syyni perustuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin. En ollut huolissani yksityisyydestä enkä uskonyt yhtiön epärehellisyyteen ennen kuin joulu-tammikuussa 2020-21 jouduin itse sen kiusaamisen uhriksi. Vai kuka se kiusaaja lieneekään?  Saattoi olla eräs vietnamilainen hotelli, jonka petollisesta toiminnasta huutelin ympäri nettiä  ja jonka seurauksena sain epäilyttäviä kaveripyyntöjä ja niiltä asuinosoitettani urkkivia viestejä. JOka tapauksessa Facebook lähetti minulle useita vahvistuspyyntöjä, joissa piti laittaa kuva itsestäni ja sitten lopulta pyynnön vahvsitaa puhelinnumeroni antamalla johonkin kolmesta poistetusta numerosta lähetetty vahvistuskoodi. Lähetin oikaisupyyntöjä ja selityksiä sekä suomeksi että englanniksi käyttäjätukeen, mutta minkäänlaista vastausta ei tullut. Niinpä tammikuussa 2021 tilini poistettiin.   

Tälläkään kertaa ei oikaisupyyntöihin reagoitu vaan kerrottiin yksiselitteisesti, että linkit blogiin ovat yhteisösääntöjen vastaista roskapostia. Tietysti heräsi epäilys että ovatko asialla olleet trollitehtaan sabotöörit vai onko kyseessä jonkin valvontarobotin eli tietokoneohjelman virhe. Joka tapauksessa pidän tätäkin tointa yhtä epärieluna ja epäoikeudenmukaisena kuin vanhan tilini poistamista.  Näin siksi, että ei annettu tilaisuutta puolustautua ja vaatia oikaisua. Näyttää siltä,e ttä yhtiöllä on vain varaa ja kiinnostusta myydä mainostilaa, siihen kyllä riittää henkiökuntaakin, mutta ei tavallisen käyttäjän palvelemiseen. 

Olisi kyllä ilo hylätä koko Facebook, mutta täysin tyydyttävää vaihtoehtoa sille ei ole. Minulla kun ei ole tosielämässä juuri lainkaan sosiaalisia kontakteja, joiden kanssa voisin kommunikoida kunnolla suomeksi, englanniksi tai edes venäjäksi, ovat minun kontaktini pääosin netissä.  


Tokion Olympialaiset


Tokion olympiakisat pidettiin t'ss' kuussa. Ne oli siirretty viime vuodelta. MInua ne eivät muuten kiinnostaneet paitsi siten, että kuinka paljon ne levittivät koronvirusta. Yhtään niihin osallisuvaa urheilijaa en osaa nimetä. En olisi niistä tiennytkään ellei niistä olisi kerrottu Suomen tiedotusvälineissä, joita seuraan lähinnä Ilta-Sanomien nettilehden ilmaisversiosta. 

Covid-19 

Vietnamissa koronavirustilanne on erittäin vakava. Valtio on julistanut ainakin Ho Chi Minhin kaupunkiin poikkeustilan eikä kukaan saa poistua kotoaan. Sotilaat tuovat ihmisille ruokaa kaupoista ja tukkuliikkeistä.  Tässä sadan miljoonan asukkaan maassa on kuollut viruksen aiheuttamaan sairauteen elokuun aikana join 300 ihmistä päivässä.


Suomesta kantautuu uutisia, joiden mukaan osa väestä on kaikki rajoituksia ja rokotuksia vastaan, osa jopa jakaa sellaisia valeuutisia, joiden mukaan rokotuksiin kuoleen enemmän ihmisiä kuin itse viruksen aiheuttamaan tautiin.  Mikä on sitten totuus?  Minä ainakin uskon enemmän viranomaisia kuin näitä somehörhöjä, joihin kuuluu myös sukulaisiani.  Suomessa on alettu rokottamaan myös lapsia, mikä on järkyttänyt joitakin niin, että he ovat tunkeutuneet kouluihin jakamaan rokotevastaista propagandaa.


Neuvostoliitto hajosi 30 vuotta sitten 

Viralliseesti se tapthui vasta joulukuussa 1991, mutta paha kuolinisku oli annettu jo elokuussa, kun vanhoillisten vallankaappausyritys epäonnistui ja Jeltsinistä tuli kansan sankari, ainakin niiden äänekkäiden. 

Minä olin tuolloin aloittanut seikkailuni tietoverkoissa, mm. Fidonet-verkossa, joka toimi yksityishenkilöiden voimin puhelinlinjoja myöten. Soittelin Pietarin teknilliseen instituuttiin modeemilla noutaen ja lähettäen yksityisviestit ja uutisryhmien keskustelut. Vallankaappauksen aikaan linja oli suljettu, mutta hieman jälkeen pystyin lukemaan tapaukseen liittyvät keskustelut ja uutiset. 

Vaikuttavin kaikista oli Reijo Nikkilän dokumentti Elokuun vallankumous joka esitettiin TV:ssä kohta tapahtumien jälkeen. 
 
piet1992.jpg



Elokuun 1992 vietin Pietarissa.  Siellä sain kuulla ensimmäistä kertaa muusikko Viktor Tsoista ja hänen Kino-yhtyeestään. Kävin elkuussa 1990 kuolleen Tsoin haudalla ja hänen muistokonsertissaan. Ostin hänen levyjään kotiin viemiseksi. 

Vasta nyt, elokuussa 2021 sain kuulla, että Kino-yhtye on alkanut esiintymään uudelleen kahden entisen muusikon voimin ja lauluosuuksin, jotka on otettu vanhoilta nauhoilta. Kino v Sevkabele Youtubesta katsottuna oli mahtava elämys!  Jos olisi mahdollista käydä vastaavassa konsertissa, voisin hyvinkin tehdä sen. 

Kino ja Tsoi eivät nekään ole pelkkää katsausta historiaan vaan myös nykypäivää. Jo kymmen vuotta sitten Venäjän oppositio käytti  kappaletta Peremen tapaahtumissaan, ja tällä vuosikymmenellä tuota uutosta vaativaa laulua ovat laulaneet Valko-Venäjällä muutosta vaativat.  Se on ärsyttänyt myös viranomaisia, jotka ovat halunneet estää tällaisen "vallankumous-rockin".