keskiviikko, 4. tammikuu 2023

Vietnamin kuulumisia - Joulukuu 2022 - Ilouutinen

Tämä on kopio  Blogger-postauksesta  Kuvat tulevat Googlen-palvelusta. 

  •  Kuvat joulukuulta 2022 Googlen palvelussa 
  • Videota
  • Vaimon ottamaa videota tällä kanavalla  Sieltä löytyvät myös hänen versionsa mm. häustö ja automatkoista.  
 
Joulukuun kirjoitus viimeistellään ja julkaistaan vasta vuoden 2023 puolella. Tällaista myöhästelyä ei olekaan usein aiemmin sattunut, joten jo on aikakin. 
Ukko on 62 ja poika 6, kun seuraavan kerran pitää huolehtia viisumin uusinnasta. Käytiin ostoskeskuksen joulutunnelmia katselemassa ja myöskin hakemassa minulle kolmen vuoden tilapäisen oleskelun oikeuttava kortti.

 
Paria  päivää ennen joulua tuli se ilouutinen: kolme vuotta lisää kakkua ... näin oli tarkoitus kirjoittaa humoristia teeskennellen ... No, yhdeltä kantilta se on kakkua, eli loka-marraskuun vaihteen kahden viikon diasporan eli pakkollisen matkailun jälkeen orastava vapaudenkaipuu sai nyt kahleet. Minä en saanutkaan painavaa syytä jättää vaimoa ja poikaa tänne, ryhtyä etäisäksi jostakin muualta. Ajattelin jo, että voisin siirtyä vaikka johonkin EU-maahan, Portugaliin tai muualle lämpimään tai sitten viettää jonkin verran aikaa Suomessa hakien sieltä viisumia tai vastaavaa Vietnamissa oleskeluun oikeuttavaa paperia. Ei, nyt ei tarvitse.  Joulukuuhun 2025 on aikaa nyt ja todennäköisesti sitten tulee taas kaksi vuotta lisää siihen saakka kunnes Suomen passini vanhenee vuonna 2027. 
 



 
Joulukuun puollivälin tienoilla aloin patistelemaan vaimoa uuden viisumin hakuun. Silloinen kolmen kuukauden mittainen vanhenisi tammikuun lopulla. Viikkoa ennen sitä on "kiinalainen uusi vuosi" eli vietnamilaisittain tet, kuukalenterin mukainen vuosi, jolloin tiikerin vuosi vaihtuu jäniksen (täällä kissan) vuodeksi.  Aluksi hän ei tahtonut uskoa minua vaan halusi seurata annettuja ohjeita eli käynnistää haku noin kuukautta ennen viisumin vanhenemista. Lopulta hän uskoi ja käynnisti prosessin. Varmistin, että hän todellakin täyttää lomakkeen, jolla haetaan 3 vuoden tilapäistä oleskelulupaa eikä kahden vuoden vapautusta viisumista. Tuohon vapautukseen sisältyy ehto, että aina kolmen kuukauden välein täytyy käydä rajalla leimaamassa passi.  Se olisi minulle vastenmielistä. Nyt en halua juuri matkustella vaan mieluummin pysyn kotona. 
 



Tuollainen kortti minulla oli agentin kautta haettuna noin kahden vuoden ajan. Se lakkasi oleamsta voimassa kun passini vanheni tämän vuoden toukokuussa. Sitä ei suostuttu uusimaan vaan annettiin pelkästään kolmen kuukauden viisumi. Se uusittiin kerran lääkärintodistuksella siitä, etten voi matkustaa pois maasta. Kolmannen kerran ei kelvannut lääkärin lausunto vaan minun piti poistua maasta yli viikoksi ja senkin jälkeen myönnettiin vain kolmeksi kuukaudeksi. 

Minulla oli siis syy olettaa, että viranomaiset eivät ole kovin innokkaita pitämään minua maassa. Onneksi olin väärässä. Joku meidän paikallisessa maahantulotoimistossa vain tulkitsi asioita tiukimman mukaan.  Monet viisumeilla rahastavat agentit yrittivät houkutella asiakkaikseen, se aiemmin avustanut taas kieltäytyi auttamasta kun kuuli mistä provinssista meidän on viisumia haettava. On ollut paljon hyhuja liikkellä muuttuvista viisumikäytännöistä: siitä, että agentit halutaan pudottaa pois välistä ja jokaisen olisi itse haettava viisuminsa. 

Tämä tietää selvää rahan säästöä hakijoille, mutta aiheuttaa enemmän vaivaa, kun viranomaisetkaan eivät välttämättä tiedä asioista tarpeeksi.   

Tämä kolmen vuoden oleskelukortti maksoi 160 euroa vastaavan summan, agentin kautta se olisi ollut vähintään 6 kertaa kalliimpi.  Toki tähän koko tämän vuoden rumbaan kului liki tuhat euroa jos lasketaan se vasten tahtoa tehty lomamatka Kambodzhan Phnom Penhiin. 

Sopivasti jouluksi tuli tuo kortti. Se antoi aiheen virittyä joulutunnelmiin ja myös tehdä suunnitelmia lähitulevaisuudelle. 
 
IMG_20221224_191340.jpg
Asensin värikkäät jouluvalot olohuoneeseen, vaikka vaimo ja perheensä eivät asiaa oikein ymmärrä. Kuitenkin ne ovat valmiina tammikuun kolmannella viikolla vietettävää tet-juhlaa varten. 


 
Joulukuu alkoi juhlalla. Siitä on tarkmmin videota samoin kuin muista kuukauden juhlista. Joulukuun ensimmäisenä päivänä meni naimisiin tässä meidän pihapiirissä naapurin "pikkutyttö", se hän oli 6 vuotta sitten kun tänne saavuin, nyt jo uhkea nainen. 

 
 
Toiset häät olivat kuun toiseksi viimeisenä päivänä vähän kaempana. Sinne matkattiin autolla. 

Screenshot_2022-12-30-15-52-09-265-edit_
Toinen hääpaikka oli melkein Kambodzhan rajalla.  Lähdettiin kotoa matkaan vuokra-auton ja sen kuljettajan kanssa. Täällä taksilla ajelu on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Meillä ajelee viidelläkymmenellä tai sadalla eurolla lähes koko päivän. 


Autossa oli ilmastointi varsin kylmällä. Se tai jokin muu syy sai minut vilustumaan. Toivoin, ettei tauti olisi koronaa vaan tosiaankin vilustuminen. 

IMG_20221230_075250.jpg

Matkalla minua ihastuttivat erityisesti näkemäni vuoret ja metsät. 
 
 

vietel.png

Tässä iha meidän lähellä on tosiaankin pieni vuoristoinen alue. Me asumme suurin piirtein tuon violetin tälän kohdalla. Maa täällä on alavaa savimaat, savikerros ulottuu jopa 21 metrin syvyyteen. 

 

 

 

 

 

 

 

vietel2.png
Viisainta ja käytännöllisintä olisi asua hieman pohjoisempana, esim. tuolla, Ho Chi Minhistä pohjoiseen, josta alkaa Lam Dong-provinssi. Sillä suunnalla asuimmekin vuosina 2018-2019. Muutimme takaisin tänne vaimon kotikylään vähän enen pojan syntymää. Kuvien lähde

 

IMG_20221230_095658.jpg
Viimeisimmissä häissä pojalla oli leikkikaveri, suurin piirtein ikäisensä tyttö. Ihan saumatonta yhteistä leikkiä ei syntynyt, joskin kiinnostus oli molemminpuolista. 

 

 

IMG_20221230_094856.jpg
Olihan siellä vanhempiakin nuoria tyttöjä isän silmän ilona. Morsiamen olin tavannut pari kertaa aiemminkin, samoin hänen äitinsä. Mukavaa väkeä ovat. 

 

 
2022_1204_113246_004.JPG
Kissa on pojan rakkauden kohde välillä aika voimakkaan fyysisestikin. Se näyttää hyväksyvän tuon riepottelun aika pitkälle. Ymmärtää lähteä karkuun mieluummin kuin vahingoittaa poikaa. Conmeo cat on kissan kutsumanimi, sekoitus vietnamia ja englantia. Suomen kielen sanan kissa hän jo tuntee, mutta yhdistää sen kuvissa näkyviin Misu-kissoihin. 
 

 
 

Kesäkuussa 2004 pelastimme Australian Queenslandin Woodstockin kaatopaikalta pienen kissanpennun. Sen emo ja muut poikueen jäsenet olviat vielä paikalla kun edellisen kerran kävimme siellä pari päivää ennen sitä reissua, jonka kuluessa näimme vain yhden pennun. Toimme sen kotiin ja annoimme sille nimeksi Misu.(linkissä video). 
 

 


Ehdotus oli tietysti minun. Meidän ensimmäinen kissamme Suomessa oli myös Misu. Siskoni kanssa toimme sen ja toisen pennun luvatta kotiin Pornaisten mummolan naapurista vuonna 1976.  Tämä Misu  eli vain ykdeksän vuotta siihen saakka kunnes se ammuttiin siksi, ettei se sopeutunut perheen uuteen asuinpaikaan. Minä olin tuolloin jo Oulussa ja minulle kerrottiin asiasta vasta kun Misu oli jo kuollut. 

 

 

 

 


Tämän Australian Misunkin olisi saattanut joku hyvinkin ampua, sillä suloisest ulkomuodostaan huolimatta se ei ollut mikään kiltti sylikissa vaan alfauros, joka vihasi muita kissoja ja rakasti koiria. 

 

 


Elimme yhdessä vain nelisen vuotta. Sen jälkeen kun minä olin lähtenyt kotoamme lokakuussa 2009, tapasin Misun ja muut eläimemme pari kertaa, viimeisen kerran elokuussa 2013. Toki sain vastauksia kysymyksiini, miten Misu voi, myös kuvia.   Nyt 15. joulukuuta tuli viesti, että Misu on kuollut vanhuuteen ja sairauteen. Kunnoitettu 18 vuoden ikä. Kitti-kissa eli vain 15 vuotta, Lolitha ehkä 19 tai 20, Bluey-koira 16 vuotta. Spartacus 12 - 13 vuotta.  Nyt ovat kaikki yhteiset eläimemme menneet.  

 

 

 

 


Tässä toisessa avioliitossani olen menettänyt vasta yhden koiran. Olen jo kaksi kertaa luullut menettäneeni myös tämän Conmeo-kissan. Ensimmäinen kerta oli ihan sen ensimmäisinä päivinä kotonamme kun löysin hyllyltä kuolleen rotan, jota ensin luulin kissaksi.   

Toinen ekrta oli pari päivää ennen Australian kuolinuutista. Aamulenkiltä tultuani kuulin koirien metelöintiä takapihalta. Se ei ollut tavallista vieraan haukkumista vaan jotakin muuta. Menin katsomaan ja löysin molemmat koirat kissan kimpusta. Kissa oli purtu ihan veltoksi ja kuolan peitossa. Se eli ja maukui vielä, mutta pysyti juoksemaan pakoon kun sain hätisteltyä koiria vähän kauemmas. Lähdin hakemaan keppiä häätääkseni  koirat vieläkin kauemmas. Niin tapahtuikin. Jouduin ihan lyömään niitä, mitä ei ole aiemmin tapahtunut.  Sitten aloin kutsumaan kissaa "kssss ksss ksss", kuten suomalainen tekee. Se tuli terveenä ja hyvissä voimin luokseni jostain pensaan alta turkki ihan puhtaana. Huokaisin helpotuksesta, mutta sitten tajusin, että  kyllä koirat ovat kissan raadelleet, mutteivät tätä meidän kisua vaan jonkun saman kokoisen ja näköisen.  Löysinkin kompostikasaan kätkeytyneen kissan, jonka ruumis oli jo ihan veltto ja sen huulilta pääsi vain pientä vikinää. Ei siitä ollut enää eläjäksi varsinkaan kun täällä ei ole lähettyvillä eläinlääkäriä, joka voisi yrittää elvytystä. Niinpä tein ikävimmän mahdollisen toimen eli päästin kissan päiviltä ja hautasin. 

pari päivää ennen tätä meidän kissalla oli kiima-aika tai jokin muu syy hieroa takapäätään laattalattiaan. Tuolloin naapurin tyttökoira Blippi dog, joka oli jo yhdet pennut tehnyt vähän aikaa sitten, halusi auttaa sisartaan ja nuolla sitä. Ilmeisesti tämä tapettu kissa oli kosijakandidaatti tai saman poikueen veli tai sisar, jonka meidän Mimi-koira oli ottanut purulelukseen. Saattoi olla, että Blippi-tyttö oli vain paikalla yrittämässä suojella uhria. Tähän päätelmään tulin seurattuani koirien ja kissamme puuhia. Ne jahtaavat toisiaan ja koirat jopa välillä ärhentelevät sille, mutteivät ole yrittäneet purra. Blippi-tyttö näyttää usein pyrivät suojelemaan kissaa Mimi-pojan hyökkäyksiltä.   

 

 

 

 

 

 


x

 

 

2022_1118_142219_022.JPG
Jo marraskuun puolella pääsin takapihan puutarhaani katsastamaan tulvavesien aiheuttamia tuhoja. Niitä oli suhteellisen vähän ja nyt joulukuussa kaikki näyttää jo vähän paremmalta. 

 

 

 

2022_1204_114317_026.JPG
 
Sitten joulukuun alkupäivinä seurasi järkytys, kun iso mangopuu, se, jonka istutin elokuussa 2019, alkoi menettämään lehtiään. Parissa päivässe se näytti kuoleelta, joten sahasin siitä oksat pois toivoen, että se alkaisi työtämään uusi versoja.  Ei ollut tulvavesien tekosia tämä vaan niiden samojen myrkkyjen, joilla on tapettu ruoho tuolla taaempana näkyvällä kasvimaalla, joka on pääasiassa anopin hoidossa. .   
2022_1204_114523_038.JPG
Tämä talolta, pikku sillalta ja kalakakkavessalta talolleni johtava polku oli vielä marraskuun alkupuolella veden alla.  Sieltä olivat banaanit kuolleet, mutta se ei ole kovin iso vahinko: ne kasvavat nopeasti uudelleen. 

IMG_20221228_135439.jpg


Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja siirtää banaanikasvit lähemmäksi vettä, jotta ne toimisivat biologisena vedenpuhdistajana. Aloin myös pengertämään maata ojasta kaivamallani savella sekä ostetulla hiekalla sekä riisinkuorilla ja kookospähinän kuiduilla. Tarkoitus olisi saada banaanit kasvamaan niin korkealla, ettei tulvavesi niihin yllä ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Samalla korotan myös talolle vievää polkua niiden vierellä niin, että pääsen kulkemaan sinne myös pahimman tulvan aikaan.  
 
 
2022_1204_114248_022.JPG
Kuun alkuun mennessä oli sadekausi jo ohi ja pääsin tarkastelemaan sen seurauksia. Itse asiassa niin oli tehnyt jo marraskuun puolivälissä.  Silloin tämä syyskuuaa 2019 istuttamani mangopuu oli vielä hengissä. Kuun vaihteessa se kuihtui ihan parissa päivässä. Samaan aikaan kuihtui myös kasvusto tuolla sen takana vähän alempana, alueella, jota vaimon äiti ja isä pitävät viljelyksessään. Ovat tainneet myrkyt osua myös mangopuun juuriin.  Toivon vain,e tteivät olisi kokonaan vaurioituneet vaan, että puu alkaisi työtämään uutta versoa. 


 
Muuten selvittiin aika pienillä vaurioilla, jos ei lasketa menetettyjä vetiverian ja muita taimia.  Tältä kuvassa näkyvältä alueelta olivat banaanit tuhoutuneet, mutta ne saa helpolla kasvamaan uudestaan. Siirsin niitä tuolta vasemmalta naapurin rajalta lähemmäs vettä, ojaa josta aion nostella savea polun korokkeeksi niin, ettei alue ensi vuonna enää jäisi tulvien alle. 
2022_1204_114421_032.JPG
Singaporesta vuonna 2019 tuotu pandanus amaryllifolius, kairapalmu on selvinnyt hengissä kolmessa ei kasvupaikassa. 
 
Mökin yllä yksi suuri banaaninkorsi roikottaa n. 30 kilon terttua. Lienevät korjuukunnossa joskus tammi-helmikuun vaihteessa. 
 
Tuo kala- ja ankkalammikon päälle rakennettu ulkovessa, anopin ja appiukon projekti, kaipaisi suokaseen ukkivia pensaita tai köynnöksiä. Sitä kautta minun tiluksilleni menevät sillat pitää myös uusia. 
 
 
1672230728240.jpg
Nykyään poika jo osaa itse tulla seurakseni hommiin, välillä ihan kiusaksi asti. Se merkitsee sitä, että tuo mökinrähjä ei ole enää pakopaikkani, jossa saan olla yksin ajatuksineni tai äänikirjoineni.  Voin suoraan sanoa toivovani, että poika voisi viettää osan ajastaan kodin ulkopuolella, esim. päiväkodissa tai esikoulussa. Se olisi hänenkin kannaltaa hyvä, varsinkin, jos siellä voisi käyttää sekä vietnamia että englantia.  Toiveissa on, että sellainen koulu avataan ensi vuonna tuonne lähikaupunkiin. 
 
 
Kokkausrintamalla suurin ilonaihe oli erittäin hyvin onnistunut kikhernetempe-erä. 
 
Syyskuussa aloitettu projekti saattaa sydän ja kehukot sekä muu elimistö kuntoon, on jatkunut. Ihan kuun lopussa ostin paremman ja kalliimman rannekkeen, joka mittaa sykkeen, unen ja muut arvot kehostani.  Nuo samat arvot ja lisäksi verenpaine mitataan myös tuolla marraskuussa hankitulla puoelet halvemmalla laitteella.  Kummankaan koneen arvoihin ei nyt ihan sataprosenttisesti voi luottaa, mutta kyllä ne antavat viitteitä jostakin, ainakin jos vertaa saman vekottimen aiempiin mittauksiin. 
 
 
Uniapnean hoito jatkuu menestyksellä. Nukun nyt pidempiä öitä kuin aiemmin ja apnea on suhteellisen hyvissä kantimissa. Marraskuussa kaverin Suomesta tuoma ja minun ostamani Resmed Airsense 10 -kone ja uusi sierainmaski ovat päviittäisessä käytössä. En ole muistaakseni nukkunut kuin kerran-pari ilman niitä, silloinkin päivänokosia.  
 
Paremman unen sivutuotteena on paino myöskin noussut. Toki joulukuun aikana sain nousun pysähtymään, mutta painon pudotus ei ole vielä onnistunut. 

Harkitsin jopa laidutuslääkkeiden, semaglutidi, liraglutidi, käyttöä, ja lääkärini lupasi hankkia liraglutidia minulle. Kuitenkin sen jälkeen kun kuulin hoidon hinnan ja sen, että sitä pitää pistää joka päivä loppuelämän ajan, päätin kuitenkin yrittää muita konsteja eli edetä ravinnon ja liikunnan tietä
 
 

Joulua vietimme mm. käymällä ostoskekuksessa katsomassa koristeluja. Myös kotia koristelimme värivaloin ja muovikuusin. Joulupukkia, lahjoja tai muita Suomen jouluun kuuluvia asioita ei meillä nyt ollut. Poika ymmärtää joulusta jo jotakin sen perusteella mitä on katsonut amerikkalaisista ja englantilaisista Youtube-videoista.  Santa Claus on hänestä kuitenkin sen verran pelottava hahmo, ettie hän toivonut sen vierailua. Ostettiin lahjat ihan itse. 


 
Valitsemani joululahja koko perheelle. Tietenkin saattaa olla että minä olen tämän pääasiallinen käyttäjä, koska nuo ovat siivouksessa tottuneet jo siihen että vähän si paistaa keskilattiaa varpuluudalla 😊 pakkohan se oli ottaa arkihuolet esille ja kokeilla tuota vekotinta vähän aikaa. Mutta tuskinpa pystyn tähän lopettamaan. Muistan että meillä oli tuo samanmerkkinen imuri joskus 50 vuotta sitten. Silloin imureita ostettiin usein talosta taloon kiertävältä imurikauppiaalta. Taidettiin se meidänkin imuri ostaa sellaiselta.
Eka imuri meillä taisikin olla punainen Hoover. Siinä oli putki myös puhallista varten ja siihen liitettävä maaliruisku. Sellaista ei taida näissä nykyissä olla.
 
 
 
 

 
 



Hyvää joulua myös Kiovaan, muuallekin Ukrainaan, ukrainalaisille Suomessa ja muissa maissa sekä kaikille muillekin. Lämpöä ja valoa sydämiin ja koteihin ❤ ❤ ❤
jouluukr.jpg
Perinteinen joulukuvani pääsi hieman uudistettuun ympäristöön. 
ukrbk.jpg
Ja jälleen uusi muunnelma pääsi Facebookin otsakekuvaksi. 
”Ukraine is alive and kicking”. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin puhe Yhdysvaltain kongressille kertoi selkokielellä, mistä sodassa on kyse. Ukraina taistelee itsenäisyydestään ja vapaudestaan, mutta samalla se kamppailee sellaisen maailmanjärjestyksen puolesta, jossa laittomia valloitussotia ei hyväksytä ja niiden käynnistäjät epäonnistuvat. Suomella on omat kokemuksensa näistä tilanteista ja ymmärrämme, mitä kaikkea on pelissä.
Zelenskyin vierailu Washingtoniin oli eräänlainen vedenjakaja. Venäjän hyökkäys on nyt kestänyt kymmenen kuukautta eikä se ole onnistunut saavuttamaan tavoitteitaan. Ukrainalle annettu tuki on siten tuottanut tulosta. Tunnelma on hyvin toisenlainen kuin hyökkäyksen alla ja sen alkupäivinä. Luottamus Ukrainan selviämiseen ja menestykseen on vahva.
 
Samalla Venäjän hyökkäys jatkuu ja suuri osa Ukrainaa on edelleen Venäjän miehittämänä. Tuen tarve on jatkuvasti suuri, sillä kyse on aivan eri tyyppisistä ja eri mittaluokan tarpeista kuin mihin viime vuosina on kriisinhallinnassa totuttu. Zelenskyi pyrki luonnollisesti vierailullaan varmistamaan tuen jatkon ja saikin tähän Yhdysvaltain sitoumuksen. ”Niin kauan kuin tarvitaan” -lupauksella on muutakin kuin symbolista merkitystä.
 
Suurlähettiläät seurasivat Zelenskyin puhetta kongressin salissa, jonne sekä edustajainhuone että senaatti oli kutsuttu yhteisistuntoon. Puhe keskeytyi seisoen esitettyihin suosionosoituksiin niin usein, että minkäänlaista jalkojen puutumisvaaraa ei ollut.
 
 

torstai, 1. joulukuu 2022

2022 heinäkuu - huolta ja iloa

 

remontti.jpg
 
Remonttia on tullut tehtyä pitkin kuukautta vähän siellä sun täällä. Tee-se-itse-mieheksi olen todellakin kömpelö tampio, jolla on peukalo keskellä kämmentä, tai aiankin hulimaton hutiloija, joka sahaa vinoon, ja kesken prosessi lähtee kahville ja sitten takaisin tullesaan huomaa hukanneensa sahan. Anoppi, kuten tavallista, on käynyt korjaamassa sahan parempaan talteen.  Koska muuta vaihtoehtoa ei ole, on pakko tehdä itse. Olisi hyvinkin edullista palkata joku tekemään, mutta kun en kielimuurin takia pysty tise sitä tekemään ja vaimo perheineen ovat erittäin vastahakoisia auttamaan kenenkään palkkaamisessa, on pakko yrittää itse.  Ensimmäinen vaikeus siinä on tuo sama, että on erittäin hankalaa ja aikaaviepää saada hankituksi materiaaleja. Vaimo ja äitinsä auttavat vastahakoisesti: epäilen, että minua varten hankitaan kaikista halvimmat vaihtoehdot siksi, että rahojani jäisi enemmän heidän käyttöönsä. Tai sitten se on vain elämäntyyli, johon he ovat tottuneet eivätkä pysty siitä irtautumaan. Monessa muussa maassa esteenä voisi olla raha, erityisesti Suomessa ja Australiassa. 
 
IMG_20220719_133435.jpg
 
Hitaasti kiirehtimättä voin tehdä, koska aikaa minulla on nauttia olostani tehdessä.  Nyt tein keittiöön uuden hyllykön mm. vihannesten säilytystä varten, sekä mausteiden, kahvin ja muiden purnukoiden.  Nuo hopeanväriset kuplaeristelevyt ovat ihan riittävän hienoja tänne slummiolosuhteisiin. Nekin ovat minun tekosiani. 

IMG_20220719_133524.jpg

Tuotin myös pari vuotta sitten toiseen paikkaan hankkimani sadevesitankin räystäskouruineen tänne "vanhaan" paikkaan. Se on pari vuotta seissyt tyhjän panttina siellä "uudella" tontillamme, johon rakennutin mökinkin viime vuonna. 

Kuun lpussa tankki oli jo melkein täynnä ja minä olin vetänyt siitä letkun myös keittiön tiskialtaan luo. Silloin kun ei tule vesijohdosta vettä, ja välillä muutenkin voi käyttää sadevettä keittiössä. Ainakin keitinvetenä se on riittävän puhdasta ilman kemiallista puhdistustakin . 


IMG_20220707_082127.jpg

Olemme täällä juoneet puhdistamatonta sadevettä, josta on suodatettu vain isommat roskat nailonverkkpussilla.  Tämän uuoden maaliskuussa ostatin vaimolla kunnollisen vedenpudhistuslaitteen, jolla voimme tehdä hanavedestä juomakelpoista.  Aluksi ajattelin johtaa puhdistamoon  veden sadevesitankista, mutta toistaiseksi olen tyytynyt käyttämään järjestelmiä rinnakkain: käyttämään puhdistamatonta vettä vain keittämiseen ja esim. palkokasvien ja riisin huuhteluun ennen keittämistä. 

Tämä laite osaa myös kuumentaa ja jäähdyttää veden. Siinä on siis eri hanat sekä kylmälle että kuumalle vedelle, keskellä vielä vaihtoehto, jossa vesi tulee sellaisena kuin se syöttöputkestakin tulee. 





IMG_20220710_114140.jpg

Päätin jo alkuvuodesta hylätä tuon paikan, koska vaimon perhe alkoi hallitsemaan sitä liikaa, hänen äitinsä hääriä siellä kuin omassaan. Lisäksi en pidä tuon äidin sedästä, joka osaa tuossa naapuritalossa kuvassa oikealla. Siltä veljeltä tuo 600 neliön palanen myös ostettiin n. 20 000 eurolla. Annoin vaimolel vapaat kädet tehdä sen suhteen mitä haluaa. Nyt kuun loppupuolella hän myi tontista puolet eli 5 x 60 metrin kaistaleen siskolleen.  Kaksi metriä tuosta sinivalkoisesta mökistä kuuluu nyt siis vaimon siskolle. En tiedä, miten he hoitavat jaon.  Tlon rakentamiseen meni n. 8000 euroa ja tontin puolikkaan ostoon n. 10 000. Tontin arvo kuitenkin nousee jatkuvasti, koska se on lähellä tietä.   Nyt vaimon äiti on alkanut viljelemään siellä koristepensaita, joisa saa aika hyvän hinnan: erityisesti ihmeköynnöksestä (bougainvillea). Ixora-pensaita kasvatetaan myös, mutta ne eivät näy menestyvän aivan niin hyvin tässä emäksisessä savimaassa. Riisi ja banaani sekä papaija, myös mango, kasvavat kyllä, mutta niistä saa kehnomman hinnan. 
 
IMG_20220727_072050.jpg

Minä päätin pitäytyä tässä takapihan paratiisissani, johon kolme vuotta rakennutin tuon mörskän.  Sen tontti on vain n. 4 metriä leveä ja tulvimiselle altis. Pituudeltaan se on 80 metriä. Vesijättömaata, jonka sai neljä vuotta sitten halvalla, alle 2000 eurolla. 

IMG_20220709_180311.jpg

Osan siitäkin on vaimon äiti ottanut haltuunsa, mutta minulle riittää tuo  4 x 30 metrin palanen.  Tässä kuvassa näkyvä vesialue vasemmalla sekä tuo muovilla peittämätön alue kuuluvat meille. Oikealla olevan viljelmät vaimon äidin veljelle.  Etuoikealla oelva mangopuu kuuluu minun alueeseeni aina tuonne edellisessä kuvassa näkyvään rakenteilla olevaan patoon saakka. pasosta on tarkoitus tehdä biologinen vedenpuhdistamo sillä tuon puron tai ojan yläjuoksulla, n. 50 metrin päässä on kalakakkavessa. 

IMG_20220727_072140.jpg


 Se vessa on tuo yläkuvassa näkyvä valkoinen pömpeli.  Tässä kuussa se on rakennettu eikä liene vielä ainakaan täydessä käytössä. Kakat putoavat pömpelistä veteen, jossa kissakalan sukuiset kalat syövät ne. Tämä vessa ei toimiessaan haise, kun vaan huolehtidtaan siitä, että kaloja on sopiva määrä tarjolla oleviin makupaloihin nähden. 

Kuvassa näkyy myös kaksi siltaa ojien yli. Niitä pitkin pääsen nyt kulkemaan tuonne tontilleni. 

 
IMG_20220714_164938.jpg

 

Kulku tapahtuu banaanikasvien ja lehtipuiden siimeksestä alueelle, josta olen poistanut kasvillusuuden. Tämä kuva on tuon rakentamani mörskän katolta.  Vessa on siis tuota polkua kulkien n. 50 metrin päässä. 

IMG_20220709_175531.jpg

 


Vaimon vanhemmat alkoivat käyttämään tuota polkua kulkutienä omille viljelyksilleen. Minä pistin vastaan ja rakensin aidan sekä kavioin ojan osoittaakensi, että haluan pitää rajat kiinni.  Minä kaivelen tuolla mangopuun alla vedessä savea kalsareissani ja haluan tehdä tuosta alueesta omani, ehkä oleskella siellä ilman vaatteita kunhan saan näköestettkin kuntoon. 
 
Tämä kuva on tuon mörskän katolta toiseen suuntaan kuin vessa ja pato. Haaveeni on rakentaa tähän kohtaan pylväilläs seisova pieni mökki, nyt puusta, muovista ja pellistä, niin tiivis, etteivät hiiret, hyttyse4t ja kuuma ilma pääse sisään.  Tämä olisi ihastuttava näkymä sen mökin ikkunasta tai terassilta. 
 
Tuo kuvassa näkyvä mangopuu on neljän vuoden ikäinen. Se kasvaneen huomattavasti suuremmaksi. 

 
puut.jpg

 

Lisäksi alueellani on kasvamassa kaksi duriopuun taimea (durian, tuo ihana haiseva hedelmä) sekä yksi jakkihedelmäpuu. Jos nuo kaikki päätyvät täysikasvuisiksi, tulee tontilla jo aika ahdasta. Niitä täytyy leikata ahkeraan, jotta mökki sopisi niiden väliin ja katveeseen. 

Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy köynnöskaveja tuon mökin seinän vierellä ja osittain jo katollakin. Kärsimyskukka ja siniherne (clitoria ternatea) ovat nyt kukassa.  Chilipensaskin on niiden seassa. 

 



IMG_20220714_164607.jpg

Neljä vuotta sitten, heinkäkuun lopulla 2019 muutimme takaisin tänne Mekong-joen suistoon vähän pohjoisempaa Dalatin-kaupungin lähettyviltä vuoristoalueelta, jossa kasvavat peruna, kahvi ja mansikka sekä monet muut viljeltävät, joille täällä meillä on liian kuuma.   Rakennutin tämän takapihan mökin tuolle kapealle, tulvien kiusaamalle, maakaistaleelle tarkoituksenani nimenomaan tehdä siitä minulle omaa aluetta.  Elokuun 2019 blogikirjoituksessa  näkyy tuo mökki silloin kun puu oli vielä tuoretta ja paikat siistejä eikä pengerrys ollut vielä edennyt kovin pitkälle. Lapiolla nostelin maatunutta kasviainesta eli mutaa rannoille. Harmaata savea alkoi tulle vasta vähän myöhemmin. Sitä riittäisi tässä maaperässä n. 15 - 21 metriin saakka, jos jaksaisin kaivaa. Mitä sen alla on, en tiedä. Olisiko jo peruskalliota ja kiveä. Muutenhan täällä ei ole maaperässä kiviä muuta kuin silloin kun niitä on vartavasten tuotu paikalle. 

Aluksi siinä oli vain tuo ruokokatto, mutta kun se ei piätnyt vettä, vaimon isä asensi siihen päälle pellit, sellaista hyvin ohutta peltiä kiinnitettynä puuriukuihin. Tänä vuonna riu'ut olivat jo lahonneet ja tuuli alkoi heitellä peltejä.  Alkukuusta ostetusta puutavarasta riitti myös tälle työmaalle. Vahvistin kattoa sen verran, että se kestää minunkin kävellä, nostin tikaupput seinää vastan ja kiipesin katolle kiinnittämään pellit uudelleen niiden alle laitettuihin riukuihin ja lautoihin. 
IMG_20220701_075341.jpg
1.7.2022 jolloin isosiskoni täytti 60 vuotta, meillä oli surkeaa. Kirjoitin Facebookissa: Poika-raukka on kuumeessa. Reilusti yli 39 näyttää infrapunamittari. Kuume nousi jo toissapäivänä. Eilen käytiin sairaalassa ja otettiin denguekuume-testi. Sitä trooppista kuumetautia on täällä liikkeellä. Tosin vaimo ja hänen perheensä ovat nytkin sitä mieltä että sairastuminen johtuu siitä että minä pidän häntä liian kauan kylmässä vedessä kun pesydymme ja ja leikimme suihkussa. Täällä kylmä vesi on päiväsaikaan noin 30-asteista. On meillä lämminvesivaraajakin suihkussa mutta poika ei tykkää liian lämpimästä vedestä. Hän osaa kertoa sen milloin vesi on liian kylmää tai liian kuumaa. Täällä lapset eivät sairasta korvatulehduksia ja muita tauteja niin usein kuin Suomessa, eivät myöskään aikuiset flunssia. Toki nyt kun on sadekausi ollut runsassateinen, minulla nenä joskus vuotaa mutta coronan lisäksi ei ole ollut mitään tavallisia flunssia.


 

Kun lapsi sairastaa,


Silloin myös vanhemmat kärsivät.  Pojalla ei ole ollut  jatkuvia korvatulehduksia, koliikkeja eikä muita terveyshuolia. Olisikohan ollut kaikkiaan viisi kertaa huolestuttava tilanne, jolloin hän on itkenyt pidempään ja sen takia päätynyt lääkärin hoitoon. Huhtikuussa hänellä saattoi olla korona, koska se oli minulla sitten seuraavalla viikolla. 
 
Nyt heinäkuun alussa hänelle  nousi korkea kuume. Vaimo vei hänet sairaalaan, jossa on hän oli kaksi yötä. Aluksi pelättiin, että se on dengue-kuume, jota täällä on ollut liikelllä. Ei ollut vaan tuhkarokko.  

IMG_20220703_084312.jpg

Ensimmäisen päivän nikkaroin tuota keittiön nurkan hyllyä, mutta seuraavana aamuna päätin lähteä pyöräilemään tuon 15 km matkan tosieksi lähimpään kaupunkiin, Sa Dec. Tämän vuoden puolella olen pyöräillyt sinne vain kerran-kaksi, koska ei ole enää niin suurta tarvetta käydä siellä ostoksilla.  Koronapandemia opetti minut tekemään netiostoksia ja lähikaupunkiimme Lai Vungiin on jo pari vuotta sitten avattu kunnon valintamyymälä, josta minunkin on helppo tehdä ostoksia.  Nyt matkalla näytti vähän oudolta, koska täällä muuttuvat tiet ja muu ympäristö nopeaan siksi, että niitä on viime vuosina uudistettu ihan urakalla. Kaiken lisäksi matkalla alkoi satamaan. Toki minulla oli mukanani sadeviitta, mutta tuuli vei vettä sen alle. Jossain vaiheessa käännyin väärään suuntaan enkä sateen takia heti pysähtynyt katsomaan suuntaa Googlen kartasta. Tiesin suurin piiretin mihin suuntaan olen menossa ja päätin kiertää sitä kautta, koska minulla oli mukanani uusi pikku kamerani  ja se oli kiinnitetty pyörään. Vasta kotona huomasin, että kaikki matkalla kuvattu video oli pyyhkiytynyt pois huonon muistikortin takia. Oli juuri tilannut puri 64 gigatabun korttia mutten ollut testannut niitä ennen käyttöä. Kortissa oli ilmeisesti jokin vika ja huomattuaan sen, kamera automaattisesti alusti kortin. Siinä yhteydessä sen sisältyö myös tyhjeni.    Ainoastaan puhelimella otetut pari kuvaa ja kotimatkalla otettu pieni videonpätkä säästyivät. Video on nähtävissä tämän lopussa. 
 
IMG_20220703_113342.jpg

Poika oli hyvin hiljainen ja vaisu. Kasvoissa ja muualla kehossa oli punaisia näppylöitä, kurkku oli ilmeisesti niin kipeä, että hän tuskin sai ääntä ulos. 

IMG_20220703_113839.jpg
 
Puhelimen lisäksi virikkeitä tarjosi ikkunan takana aukeava maisema, jossa näkyi mm. yksi GSM-torni. 
 
Minun vaatteeni olivat ihan läpimärät ja aloin tuntemaan vilustumisen oireita, joten lähdin polkemaan kotiin päin.  Kotiin päästyäni kartta kertoi, että matkaa olin taittanut 45 kilometriä. Pitkän tauon jälkeen tehtynä ja tässä ilamstossa se oli vähän liian pitkä matka. 
 
IMG_20220703_212046.jpg
Sairaala, jossa kävin, on tuolla oikean alakulman tienoilla siellä, missä sininen viiva päättyy. Käännyin siis vasemmalle eli kuvan yläreunaa kohti vähän liian aikaisin. Olisi pitänyt kääntyä tuolle tielle, jonka kohdalla lukee Anh Hoa. Täällä on hankala tuntea paikkoja, kun on niin vähän selkeitä maamerkkejä. 

 

 




Seuraavana päivänä poika pääsikin kotiin. Ei vienyt montaa päivää kun tuhkarokko oli enää muisto vain ja satoimme jaktaa leikkejämme kuten ennekin. Edelleenkin minua hämmästyttävät pojan kielelliset ja älylliset lahjat. En väitä hänen olevan poikkeuksellisen lahjakas tai mitään muutakaan poikkeuksellista. Kunhan on minun lapseni ja kaksikielinen,

IMG_20220704_174803.jpg

Eikä hänellä tunnu olevan mitään vikaa älyssä, ei näössä eikä kuulossa. Väritkin hän näkee ja osaa nimetä, samoin kuin niin mobnen muunkin asian.  Uusimpia asioita hänessä on olut se, että hän osaa ottaa rooleja: lentokone, tohtori, dinosaurus. Hän ottaa ne tietoisesti eli osaa kertoa mikä nyt on. Myös läähättävä koira ja maukuva kissa hän on välillä. 

 

 

 
2022_0709_172417_027.JPG
Takanani vaaniva krokotiili ei ole aito vaan styroksista valmistettu. Sen tarkoitus on pelottaa alueelleni pyrkivät ankat ja kanat pois. Niitä tulee joskus naapureista.  


Takapihan mökilleni hän ei enää halua tulla. Kesäkuussa, kun siellä työskenteli kaivuri ja se oli liikuttanut tukkisiltaamme, putosimme siltä veteen. Sain toki tartuttua poikaan niinni ennen kuin hän likui veteen, mutta sen verran hän asiaa pelästyi, että vältteli siellä olevia paikkoja. Nyt hän jo osaa kertoakin asiasta ja varoittaa minua. pyytää minemään tien kautta eikä sillan. Vain pari kertaa hän on tullut äitinsä tai isoäitinsä kanssa hakemaan minua kun olen kaivellut talollani.  Tuo mökki on hänelle talo (house) kun taas koti on eri asia (home) ja sitten on tämä huone (room). Sitten me joskus käymmne isoissa taloissa (big house) kuten kaupoissa, sairaalassa ja hän  joskus vieraisilla sukulaislaten luona.  

ss22.jpg

Emme me ole jatkuvasti yhdessä, vaan esim. myöjäisillat, yöt ja aamut hän viettää olohuonessa äitinsä ja isoäitinsä kanssa.  Kun hän on pahalla tuulella, väsynyt tai sairas, hän ei halua nähdä minua. Aamullakin hänen täytyy herätä kunnolla ennen kuin hän tulee minun luokseni. Toki hän on viime aikoina tullut syliini tai lähelle minua ja kertonut pelkäävänsä dinosaurusta tai pöllöä, mutta minusta se ei ole pahaa pelkoa vaan ehkä enemmänkin pelon tunteiden ja niiden ilmaisun harjoittelua.  Samaa muistan siskonpoikani Antin kanssa kokeneeni 1980-luvun puolivälin lopulla.  Paloautot, ukkonen, noidat ja pöllö olivat  pelottavan jännittäviä asioita. Hän pyysi mm. soittamaan Pink Floydin Dark Side of the Moon -levytä kappaletta, jossa "ukkonen" vaelteli vasemman ja oikean kaiuttimen välillä. Sellaista roottorin kaltaista ääntä sieltä tuli. En nyt muista kappaleen nimeä. Minulta peritty muovinen pöllö, joka oli päällystetty oikeilla höyhenillä oli yksi hänen suosikkileluistaan, jota sekä rakastettiin että pelättiin. Erikillä on nyt esimerkiksi dinosaurus sellainen (daisosoo). Hänellä on niitä leluina sekä käsinukkena, mutta kaikista jännittävin on kun minä vedän sukan käteeni ja leikin, että se  on muriseva dinosaurus. 

ss7.jpg

Ehkä jännintä yhteistä tekemistä meillä on se, kun pyöräilemme vähän matkan päähän joen toiselle puolelle katsomaan työkoneita. Hän osaa tunnistaa ja nimetä niitä useita: front loader, bulldozer, dump truck / lorry car, tank car, roller car ja tractor.  Traktoreita ovat myös kaivurit, koska escavator on hänelle ilmeisen vaika lausuttava.  Ainakin jotkut noista hän osaa nimetä myös vietnamiksi äidilleen ja isoäidilleen.  Hän osaa nimetä myös kaivurin osat: arm, boom, bucket, cabin, engine, tracks. Hänen suosikkihahmonsa Blippi ja Gecko  esittävät kaivurilaulun Youtubessa. Molempia hän katsoo mielellään, sitä, miten Blippi touhukkaana kertoo erilaisista asioista ja Gecko apureineen ratkoo erilaisten ajoneuvojen ongelmia. Eric the Escavator  Näitä videoita hän katselee itsekseenkin silloin kun äitinsä on työssä siinä lähellä ompelukoneen ääressä ja isoäiti puutarhassa tai vieressä levolla ja minä omissa puuhissani joko takapihalla tai huoneessani.  


e2.jpg

Sitten voimme käydä soveltamassa näitä oppeja käytännössä kun pyöräilemme tietyömaalle. Teemme retket yleensä aamuisin silloin kun ei ole liian kuuma. Iltapäivällä aurinko porottaa ja lämpötila saattaa kohota yli 35 plusasteen.   Toki minulle aamuinen 28-30 astettakin on välillä tukalaa. Takaisin palaan paita märkänä  ja hiki otsalla. 


Tässä kuvassa kone ei ole kännissä, joten minä vein hänet ihan lähelle leikkimään omalla pikku kaivurillaan, jonka hän yleensä muistaa ottaa mukaan pyörän etukoriin kun valmistaudumme lähtööbn.

ss2.jpg 
Koneiden ollessa työssään, Erik on tyytyväinen saadessaan leikkiä lähettyvillä niin, että kuule äänet ja voi välillä katsoa niiden suntaan.  Hänelle linee jo kehittynyt aika hyvä käsitys tienteon vaiheista ja siihen tarvittavista koneista. 
 
IMG_20220718_183159.jpg
Timo, näytä napas!
 
 
Pankkini Vietnamissa on nimeltään Timo  En suinkaan valinnut sitä pankiksi nimen takia vaan siksi, että se toimii netissä ja palvelee myös englanniksi. Itse asiassa se ei ole pankki vaan yritys, joka harjoittaa pankkitoimintaa jonkun toisen pankin suojissa. Tuo isäntäpankki on tämän reilun kahden vuoden asiakkuuteni aikana vaihtunut jo kaksi kertaa. Viimeisin vaihdos tapahtui nyt heinäkuun puolivälissä.  Silloin minulle lähetettiin myös uusi kortti. Aiempi oli lähetetty väärään osoitteeseen, jonka asiakaspalvelija oli tiliä avatessani kirjannut esittämästäni avioliittotidistuksesta. Pankin asiakkuus edellyttää väintään vuoden mittaista viisumia Vietnamiin, joten pääsin mukaan vasta sen jälkeen kun olin saanut tilapäisen oleskelukuvan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.  Tuo lupa vanheni toukokuussa siinä vaiheessa kun viiden vuoden Suomen passini vanheni.  Anomuksesta huolimatta en saanut enää pitkää viisumia vaan pelkästään kolmen kuukauden perheviisumin, joka vanhenee elokuun alussa.  Pelkäsin, että pankin järjestelmään on talletettu viisumin loppumispäivä ja asiasta tulee huomautus. Niin ei käynyt. Ainoastaan määräaikaistalletusta viime vuonna tehdessäni näin, että se päivämäärä on talletettu johonkin pankin järjestelmässä enkä saanut tehdä talletusta, joka kuoleentuisi tuon päivän jälkeen. Korttia ei kuulunut, mutta vanha suljettiin. Välillä tuli viestikin, että minun täytyy matkustaa pankin lähimpään toimipisteeseen (eli Saigoniin) allekirjoittamaan kortti. Olin kuitenkin sopinut asiakaspalvelun kanssa sähköpostilla, että se lähetettäisiin tähän oikeaan osoitteeseeni. Annoin jakelua varten vaimon puhelinnumeron. Sitten eräänä päivänä huomasin, että minun puhelimeeni oli joku yirttänyt soittaa neljän päivän aikana useita kertoja. Ei ollut ehkä mainostaja, joten pyysin vaimoa soittamaan tuohon numeroon ja kysymään, mitä soittaja halusi. Se oli täkäläinen kuriiri, jolle pankki oli antanut minun puhelinnumeroni. Seuraavana päivänä sain kortin ja aktivoin sen. Kerroin pankille, etteivät olleet päivittäneet puhelinnumeroni vaikka olivat luvanneet. Sieltä vastattiin, että puhelinnumerolla ei ole vaikutusta kortin käyttöön. Tyypillistä vietnamilaista palvelua: virheitä ei pahoitella vaan niitä mitätöidään. Toki poikkeuksiakin on, erityisesti niillä, jotka osaavat palvella myös englanniksi.  

2022_0709_174608_003.JPG
 
 

Näytti siis siltä, että pankki ei kysy päivitettyä viisumia ainakaan vielä. Niinpä päätin asiaa kyseltyäni, etten maksa agentille kuuttasataa dollaria kolmen vuoden oleskeluluvasta vaan yritän itse ihan laillisesti täällä paikallistasolla anoa uutta viisumia, oli se sitten kolme kuukautta tai vuosi.  Pyysin vaimoa soittamaan sinne virastoon ja varmistamaan paperit, jotka tarvitsemme luvattua kahden vuoden viisumia varten. He sanoivat, että voivat antaa vain kolme kuukautta.  Hyvä, yritetään sitten sitä ensin. 

Niinpä sitten lähdimme yrittämään, tilasimme taksin viemään meidät 30 kilometrin päähän provinssin pääkaupunkiin. Vaimon ja minun lisäkseni mukaan tulivat Erik ja hänen isoäitinsä. 

 
Perillä vaimolle kerrottiin, että minä olen ollut jo liian pitkään Vietnamissa ja minun on poistuttava maasta ennen kuin saan uuden viisumin. En tarkkaan tiedä, mistä oli kysymys, sillä vaimon englannin taito ei riitä asioiden kunnolliseen selittämiseen. Eikä siellä toimistossa kukaan puhunut englantia edes tuota vertaa. Paperit lykättiin hänelle takaisin, mutta minä en ollut tyytyväinen vaan vaadin lisäselityksiä. Hänelle kerrottiin, että jos saan lääkärintodistuksen siitä, etten ole kykeneväinen matkustamaan, voisin saada viisumin ilman maasta poistumista. Niinpä lähdimme paikalliseen sairaalaan yrittämään. Onnekseni minulla oli ollut sappikivikohtaus parin päivän takaisin liiallisen ohransyönnin seurauksena, joten se ehkä näkyisi vielä verenpaineessa. Reilun tunnin aikana minulta otettiin sydänfilmi ja keuhkokuva. Löytyi ilmeisesti riittävästi syitä todistuksen kirjoittamiseen, Se kirjoitettiin ja kerkisimme juuri ja juuri jättämään sen muiden papereiden lisäksi sinne viisumitoimistoon.  Päätös luvattiin seuraavana päivänä, joten lähdimme kotiin. 
 
IMG_20220707_102309.jpg
Ohraleipä on hyvää, mutta liaallinen ohran ja rukiin syönti aiheuttaa minulle sappikivioireita. 
 
Sain sitten kolmen kuukauden jatkon viisumilleni, tai melkein, lokakuun lopussa se vanhenee ja minun täytyy joko maksaa agentille tai käydä itse Phom Penhissä, Bangkokissa, Singaporessa tai Taipeissa Vietnamin lähetystössä anomassa uutta viisumia.  On siis pari kuukautta aikaa katsoa, paheneeko koronavirustilanne ja miettiä, missä käyn. Kovasti ei huvita matkustella. Phom Penhiin pääsisi bussilla ja siellä olisi edullisinta majoittua. Täkäläinen vanha ystäväni, jonka kanssa matkustin Hanoihinkin huhtikuun alussa, asuu taas siellä ja voisi auttaa minua.  Toki myös Singaporen-reissu kuulostaisi houkuttelevalta, kun sitä tarkemmin ajattelee. 
 
Noista sappikivivaivoista kärsin aina silloin kun olen syönyt jotain niille sopimatonta. Ruisleipä ja banaani ovat sellaisia, olen oppinut.  Sen sijaan kaura on hyvää vatsalleni.  Koronan jälkeen olen alkanut syömään aamuisin Australiast tuoduista ryyneiestä keitettyä ja aromipesässä haudutettua kaurapuuroa  Sen kaveriksi tilaan netistä mustikka- ja mustaherukkajuomatiivisteitä, joita käytän hillon tapaan.  
 

Salmiakkia, lakritsia ja kahvia suomikaupasta?

Ei minulle. Osittain syynä on hinta, osaksi periaate. Sitä, mitä saa lähempääkin, ei tarvitse tuottaa maapallon toiselta puolelta. Erityisesti kahvin tuominen olisi järjetöntä. Osa "suomalaisesta" kahvista saattaa olla jopa kasvatettu täällä Vietnamissa. Joka tapauksessa se tulee Suomen ulkopuolelta. Entä sitten Fazerin sininen?  Sokeria ja maitorasvaa kalliseen hintaan. Täällä vietnamissa tuotetaan hyvää kaakaota ja minä saan tehtyä siitä mieleistäni suklaata ilman maitorasvaa, vegaanista. 
Turkinpippureita ehkä ostaisin jossain tilanteessa, mutta kaikkein mieluiten kuivattua mustikkaa tai mustikkajauhetta. 

Olen tullut siihen päätelmään, että osa tuollaisista suomi-tutteiden himosta on tuotemerkkifetisismiä. Jotkut kuulemma tilaavat jopa hernekeittoa säilyketölkeissä. 

Koronaa sairastaessani en pystynyt syömään juuri mitään. Loppuvaiheessa aloin pakottamaan itseäni yrittämään. Kaurapuuro meni alas, samoin omena.  Yhtäkkiä alkoi tekemään valtavasti mieli lakritsia. Ostinkin sitä pari kertaa nettikaupasta: hieman vanhentunuta kovaa Amerikaasta tuotua. Pandan laku olisi maksanut yll kymmenn kertaa enemmän kuin Suomessa. 

Vegaanina olen tottunut selvittämään mistä ruuat on tehty, mitä on käytetty raaka-aineina. Se on nykyään aika helppoa nettiä käyttäen. 

Ruisleivän kaltaista leipää olen oppinut tekemään, ja nyt osaan tehdä sitä selaisenakin, ettei se aiheuta terveysongelmia, niitä sappivaivoja. Turun sinapin kaltaista sinappia osaan tehdä. Edam-juuston kaltaista vegaanista juustoa, samanlaista kuin Violife en ole oppinut tekemään, mutta maultaan sitä parempia, kermajuustomaisia, kyllä.  HK:n sininen oli lempimakkarani Suomessa, en pitänyt bratwursteista enkä muista lihaisista vaan niistä halvemmista, vaikkapa lauantaimakkarasta. Sellaisia en osa aitse tehdä, mutta nykyään vastaavia vegaanisia saa lähikaupungista ihan käypään hintaan. 

 
IMG_20220731_145552.jpg
 
 
Kesäkuusta lähtien olen tehnyt erilaisia lakritsi- ja salmiakkikokeiluja. Tilasin netistä lakritsijuurijauhetta, fenkolia, mustaa bambuhiilijauhetta, ammoniumkloridia ja anisjauhetta. Sekoitin niistä jauheen, osan uutin myös etanoliin eli Absolut-vodkaan. Tuosta jauheesta kokeilin tehdä myös lakritsikaramelleja agar-agaria ja erilaisia tärkkelyksiä käyttäen. Parasta kuitenkin on tullut, kun olen ostanut kuivattuja hedelmiä: mulperia ja mansikkaa ja pyöritellyt niitä karkkeja tuossa jauheessa. Siitä on tullut sellaista voimalla pureskeltavaa, joka miellyttää minua enemmän kuin hampaissa rouskuvat turkinpippuri-karkit. 

Lakritsijuuri ja ammoniumkloridi eivät ole kovin terveyttä edistäviä, joten niitä yritän välttää isommissa määrin. Lakritsin voi korvata ainakin osittain fenkolilla ja ammoniumkloridin pistävä maku ei ole lainkaan välttämätöntä salmiakissa. Sen voi korvat mineraalisuolalla ja  chilijauheella. Turkinpippurinkin polttavuus tulee nimenomaan chilistä eikä salmiakista. 
 
IMG_20220726_073521.jpg
Vanha tuttu kävelykärryni, jonka sain 50-vuotislahjaksi perheeltäni vuonna 2013, on nyt uudessa käytössä: pyörän peräkärryjä isompia ostoksia tehdessäni. 


 

Ukrainan sota, ts. Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan 

 
Ei saa unohtaa Ukrainaa! Tämä urhea kansa on kärsinyt jo kuukausia julman ja verenhimoisen miehittäjän kynsissä. Pakko on uskoa hyvän voittoon ja siihen, että paha saa palkkansa. https://youtu.be/pEWqvXHrHYA
 

 
Se jatkuu edelleen jo kuudetta kuukautta. Siitä ja sen herättämistä tunteista ja muista reaktoista puhun enimmäkseen Facebookissa Ukraina- ja Venäjä-aiheisissa ryhmissä.  Alla muutamia sitaatteja sieltä. 



30.7.2022  kommenttini Suuntana Venäjä -ryhmän kirjotukseen, jossa esiteltiin tämä blogikirjoitus: 
Miten russofiilistä ei tullut russofobia vaan russo-observator
 
Entä minä itse? Jokaisella varmaan on myös henkilökohtainen tarinansa ja suhteensa Venäjään, "minä ja Venäjä". Ilmarille kiitos, omansa kertomisesta.
Minä olen miettinyt nyt omaani. Mikä minusta, entisestä russofiilista on tullut, ei observaattori eikä russofobi, mutta hyvästä syystä russonvihaaja tai ainakin antiputinisti ja hyvin kriittinen kaikkea muutakin venäläistä kohtaan.
Minä olen hieman liian nuori ja kotini liian porvarilinen, jotta minusta olisi tullut stalinisti ja suuren ja mahtavan naapurin ihailija. Punk ja muu epäpoliittinen nuoriskokulttuuri ehkä pelasti. Kasvoin kuitenkin YYA-Suomessa. Koulussa katsottiin Luottamus-elokuva, SNS:n edustaja kävi vastaamassa Neuvostoliittoa koskeviin kysymyksiin, radiosta kuuneltiin Näin naapurissa-ohjelmaa. Opin sen, että jos historian tai yhteiskuntaopin kokeessa ei tiennyt vastausta, saattoi johtaa puheen Suomen ja Neuvostoliiton ystävällismielisiin suhteisiin, jolloin kukaan opettaja ei uskaltanut antaa hylättyä arvosanaa. Isäni isä, äijä, oli kotoisin Kannaksen Koivistolta ja osasi pajattaa r:ssää kuten hän sanoi. Isänikin opiskeli sitä kieltä, vaikka molempien muistot pommituksista ja evakoista eivät olleet kovin ruusuisia. Itsekin kiinnostuin ja aloin opiskelemaan kieltä lukiossa, osaksi siitä syystä, ettei tarvinnut opiskella pitkää matematiikkaa. Luokassa vieraili Brezhnevin näköisiä yrmeitä ukkoja ja niille meidän piti laulaa kokotiili Genaa ja Moi adres sovetskii sajuz. Käytiin Leningradissa ja annettiin ylimääräiset ruplat Viipurin kadulla mummoille, kun oli poistuttu leipäkaupasta, jossa ei ollut muuta kuin limppuja ja suklaata.
Perestroikan aikana alkoi radion Musiikkia Neuvostoliitosta-ohjelmassa soida muukin kuin Pugatshova. Olin toki ihastunut Okudzhavaan ja muutamiin muihin, mutta kun Tero Heinänen soitti Vysotskin Kony priveredlivie, vikuroivat hevoset, oli myyty. Kirjastosta löysin V:n levyjä joissa oli myös sanat mukana. Aloin lukemaan niitä sanakirjan kanssa. Lainasin myös kielikursseja: Pozhaluista: Heikki Kinnunen Odessassa. Ilmoittauduin yliopiston kielikeskuksen Venäjän kursseille ja tykkäsin opettaja Olga Kallion "maatuska"-tyylistä ja hauskoista jutuista. Jatkoin venäjän opiskelua myös Helsingissä kulttuuri- ja tiedekeskuksen kursseilla sekä kotona itsekseni. Tietokoneen myötä opettelin kirjoittamaan silläkin venäjää, modeemilla otin yhteydet Venäjän fidonettiin ja sain sieltä kaverita, joiden luona vierailinkin seuraavana kesänä.
Viikkoa ennen Elokuun vallankaappausta luonani kävi venäläinen nainen, joka halusi solmia kanssani paperiavioliiton. Hän lähti kotiin Pietariin, kun olin kieltäytynyt. Seuraavalla viikolla järkytti pahasti se vallankaappaus. Olin ihan suunniltani: tähänkö romahti kaikki se usko ja toivo, jota olin mielesääni rakentanut. Onneksi Jeltsin nousi tankin päälle ja sai kansan puolelleen. uskoni palasi. Aloin viettämään kesiäni Pietarissa ja niihin liittyi myös muutama mukava devushka, muttei rakkaus kantanut kovin pitkälle.
Työssäni käytin venäjää liki koko 90-luvun: "Vallun" instituutissa, Arton laitoksella, oman yrityksen alla. Sain monia venäläisiä ja venäjänkielisiä kollegoita, myös muista slaavilaisista maista. Sain kosketusta myös muihin slaavilaisiin kieliin, kroaatista kävin myös peruskurssin. Laitoksella eräs Jussi kavereineen vaahtosi erityisesti Ukrainasta.
Sitten työt veivät kiinnsotusta Euroopaan ja kohta myös Aasiaan ja Oseaniaan ihan fyysisestikin.
Krimin miehitys v. 2014 oli etäisesti järkyttävä tapahtuma. MH-17-lennon alas ampuinen enemmän koskettava, koska asuin Malesiassa ja siellä tapausta ja uhreja surtiin syvästi. senVuonna 2016 halusin muuttaa Euroopaan ja asuin Ukrainassa puoli vuotta. Venäjän kielestä oli siellä hyötyä, mutta sain seurata läheltä, miten kouluissa rakennettiin omaa ukrainalaista identiteettiä ja ukrainan kieli alkoi korvata venäjän kieltä. Opetin monia lapsia ja nuoria, joisa osa on nyt nuoria aikuisia, ehkä jotkut kuolleetkin rintamalla. Muutint akaisin Aasiaan, mutta nyt minulla oli henkiökohtaisia suhteita sekä Ukrainaan että myös Venäjälle, netin kautta molempiin.
En halunnut enkä halua pysyä tarkkailijana vaan olen valinnut puoleni viimeistään helmikuun 2014 jälkeen. Tilanne on vähän sama kuin se, että kaverini A hyökkäisi puukolla kaverini B:n kimppuun huutaen, että tällä ei ole oikeutta olla olemassa vaan tämä pitää tappaa. En voi nimittää tuollaista konfliktiksi vaan voin löytää sille yhden syyllisen. Se on julma hyökkäys ja täysin väärin. Siksi en halua olla enää kaveri A:n kanssa vaan puolustaa B:tä häntä vastaan.
 
Kysyn itseltäni, että onko isieni russofilia ja osittain omanikin vain Karjalan evakoiden ja heidän jälkeläistensä Tukholma-syndroomaa?
 
Ja onko sitä vauhdittanut venäläisen kulttuurin, Gogolit, Dostojevskit ja muut, antama liian ruusuinen kuva Venäjästä, sen historiasta ja ihmisistä?
 
Kuvassa Dnipron rautatieasema Ukrainassa vuonna 2019. Nyt asema täyttyy ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Kuvaaja: Toni Härkönen. Monet Venäjää myötäilleista suomalaispoliitikoista ovat ihmetelleet, mitä muka olisi voinut tehdä toisin, viimeisimpänä Paula Lehtomäki.
Tässä esimerkkejä:
- Päättäjät olisivat voineet tavata Venäjän oppositiota (Heidi Hautala tapasi, häntä pidettiin veneen keikuttajana).
- Suomenvenäläisille olisi pitänyt olla kunnollista venäjänkielistä uutisointia jo vuosikymmeniä sitten - rahoitusta ei löytynyt.
- Tämä olennaista: venäläisille selitettiin siinä missä suomalaisillekin, että Venäjä on matkalla demokratiaan. Näin suomalaispäättäjät osallistuivat Venäjän propagandanäytelmään ja murensivat venäläisten uskoa demokratiaan. Sen sijaan olisi voinut kertoa avoimesti, miksi Venäjä ei ole demokratia.
- Ukrainan pyrkimystä demokratiaan olisi pitänyt tukea jo oranssin vallankumouksen myötä. Sitä ei olisi saanut unohtaa.
- Ulkomaalaisten oikeus ostaa maata Suomesta ihan miten sattuu. Tätä ei varmaan tarvitse avata enempää. Lisää Sofi Oksasen Facebook-sivulla.



Sofi Oksanen on kirjoittanut paljon Venäjästä ja meneillään olevasta hyökkäyksestä.  Häntä ja muita Venäjä-kirrikoita olen myötäillyt usein kommenteissani. Tässä yksi hänen kirjoituksistaan. 

Hän jakoi myös linkin kirjoitukseen  Kremlin asialla, Suomen rahoilla, jossa kerrotaan mm.
 

"KREML aloitti vuonna 2007 toden teolla niin sanotun maanmiestoiminnan ulkomailla asuvien venäläisten sitouttamiseksi ”historialliseen kotimaahansa” ja puolustaakseen ulkovenäläisten oikeuksia. Tavoitteena ei ole kotouttaa ulkovenäläisiä uusiin kotimaihinsa, vaan pitää heidät Venäjän liekanarussa.
Doktriininsa mukaisesti Venäjä perusti kaikkialle maailmaan maanmiesten koordinaationeuvostoja ulkoministeriön ja ulkoministeri Sergei Lavrovin alaisuuteen.
Suomen-neuvosto perustettiin Helsingissä 2007. Aluksi epävirallisesti toimineen neuvoston puheenjohtajaksi tuli Judina-Lazareva ja yhdeksi jäseneksi Judin-Lazarev. Jyräävien ja ristiriitaisten hahmojen valinta herätti arvostelua suomenvenäläisten keskustelupalstoilla, ja monet kyseenalaistivat koko neuvoston tarpeen." 

 
 
 
 
 
Venäjän ojusiskussa Vinntysyan kaupunkiin kuoli lapsia ja nuoria äitjeä.  Eräässä  kommentissani ottesin " En muista vuosikausiin itkeneeni niin paljon kuin tänä vuonna helmikuusta lähtien."

 
  
 
 
Tästä raportoitiin laajasti eri puolilla maailmaa: Lizan, 4, kohtalo järkyttää ukrainalaisia – äiti taltioi iloiset hetket videolle vain tuntia ennen Venäjän tuhoisaa ohjus­iskua, kirjoitti Ilta-Sanomat. 
 
 
Lech Walesa oli yksi nuoruuteni ihanteista: hänen toimintansa  Puolan solidaarisuus-liikkeessä. Puola kosketti minua henkilökohtaisesti siksi, että minulla oli siellä kirjeenvaihtotoveri. 
 
Venäjä on hajotettava! Sen kansat vapautettava! Näin vaatii Puolan entinen johtaja ja vapauttaja Lech Walesa.
"Puolan entinen presidentti Lech Wałęsa uskoo, että Venäjä on "hajotettava", jotta maailman turvallisuus voitaisiin taata. Hän sanoo ranskalaiskanava Lci:n haastattelussa, että kansainvälisen yhteisön pitäisi vapauttaa Venäjään liitetyt kansat. Wałęsa vaatii myös, ettei länsimaat rajoittaisi toimiaan pelkästään ukrainalaisten suojelemiseen Venäjän hyökkäykseltä, vaan "Venäjän itsensä vapauttaminen" on hänestä yhtä tarpeellista."
#Venäjä on murskattava, tuhottava ja nöyryytettävä perusteellisesti.
 

Samoihin aikoihin kuuntelin Hassisen konetta Rockradiosta  (sitä Suomen Yleisradion rinnakkaisohjelman  ohjelmaa, joka jatkui koko 80-luvun. Laurin lukiossa Hannu Korkeamäkin otti minultakin allekirjoituksen addressiin, jossa vaadittiin rock-kanavaa radioon.  Hannulla oli bändi Jesse Bullets Heaven  En tainnut kuulla sitä koskaan elävänä, mutta Rockradiossa Holle Holopainen soitti heidän tekemäänsä nauhaa, vai olisiko ollut  levy.  Siitä minulle on jäänyt moeleen vain hevibiisi, jossa laulettiin "rautavartista sateenvarjoa". 
 

Moni kaveri oli 30.7.2022 illalla Tampereella, jossa Hassisen kone soitti jo pari vuotta sitten sovitun "paluukeikkansa"  40 vuotta myöhemmin.  Voi kumpa oisin ollut mukana!   Muistan sen kun ensimmäisen kerran kuulin Rock SM-kisan uuden aallon sarjan voittjan Hassisen koneen kappaleen Muoviruusuja omenapuissa
 
Musiikin lisäksi, enimmäkseen ukrainalaisen, meemit ja huumori ovat tärkeätä lääkettä tässä järkyttävässä tilanteessa.  Hyvä syy lopettaa #tupakointi!
Lopeta tupakointi tai muuten kuolet ennen kuin näet Putinin lopun
(vapaasti käännettynä).
 
 

 
 
Ukrainalaista musiikkia kuuntelen yhäkin sieluni virkistykseksi ja siksi, että haluan korvata sillä aiemmin kuuntelemani venäläisen musiikin. Victoria Niro on yksi uusista suosikkiartisteistani.
 

Ibrahim Milanovic, Voitto pimeydestä  


Ihan sattumalta löysin tuon kirjan Celian uutuusluettelosta. Lainasin sen äänikirjana, koska tunnistin tekijän. Olin tavannut hänet entisessä Näkövammaisten ammattikoulussa, silloinen Arlainstituutti kun olin siellä tukiopettamassa venäläistä Juria oman firmani piikkiin joskus 1996-1997. Silloin Ibis oli nuori poika, vielä valmentavalla linjalla. En tutustunut häneen kovin hyvin, ehkä näin vain ohimennen ja hän taisi olla kerran mukanamme opiskelemassa. Nyt sain luettvakseni hänen elämäntarinansa . Todella hyvää kerrontaa ja koskettavaa tekstiä. Myös kirjan suomen kieli on rikasta ja hyvää. 

  
Olin käynyt Bosnia-Herzegovinassa kesäkuussa 2013 ja vaikuttunut henkeäsalpaavan kauniista vuoristomaisemista. Sodasta tiesin jonkin verran, mutta tämä kirja toi lähemmäksi alueen ihmiset ja sen, miten he kokivat elämän Jugoslaviassa ja sen hajoamiseen liittyvässä sodassa. 
 
 

 

torstai, 1. joulukuu 2022

2022 elokuu - Tuliko korona takaisin?

 

  • Alkuperäinen artikkeli Bloggerissa 
  •  Kuvat elokuulta 2022 Googlen palvelussa 
  • Videota enimmäkseen pojan leikeistä 
    • 19.8.2022 pojan kanssa takapihalla. Puhumme englantia kuten aina
    • 7.8.202  poika leikkii 
    • Ikimuistoinen syntymäpäivä 13.8.2013 . Jiri Nikkinen lauloi minulle ystäväni puhelimen välityksellä
    • 31.8.2022  Pojan leikkejä tänään 
IMG_20220823_083520.jpg

Viikkoa ennen kuun loppua se iski taas: heikotus ja joukko muita omituisia oireita: lämpöhalvaus sen jälkeen kun oli raatanut parina iltapäivänä kuumassa auringonpaisteessa kanniskellen hiekkaa ja puutavaraa. Olin viimeinkin saanut vaimon ostamaan niitä minulle. Hänen äitinsä oli ottanut parhaat päältä ja minulle jäivät nämä epämääräisemmät palat. Ne ovat kosteita, osa tuoreita, osa lionneita paloja. Kelpaavat kyllä käytettäviksi takapihalla saveen upotettuina tai säiden armoille. Osa niistä käy orkideoiden kasvualustaksi.  Siitä se alkoi, muttei jatkunut pelkkänäe elimistön kuivumisena, ainakaan koskaan aiemmin ei edes pitkä pyörälenkki tai itsensä hikeen raataminen ottanut näin kunnon päälle. Tuli pientä kuumeilua: kuumia ja kylmiä aaltoja vuorotellen, vatsakin meni yhtenä päivänä sekaisi, ruoka lakkasi maistumasta, vesi meni sekin alas töin-tuskin. 

 
2022_0828_081512_001.JPG
Orkideoiden valmistelua puun kylkeen istutusta varten. Takapihan mökissä on paljon mutaa ja multaa myös lattioilla. Se on osittaint arkoituksellista: pitää muut poissa alueelta.   Pitkästä aikaa Erik on suostunut tulemaan sinne kanssani. Syyskuun kirjoituksessa voin toivottavasti esitellä kasvuun lähteneitä orkideoita. 
 
 
 
 
 
IMG_20220815_205942.jpg
Tein päätöksen hankkia sähköpyörä, tai oikeammin sähköavusteinen polkupyörä, jota voisin sekä polkea että käyttää apumoottoria. Aloitin sellaisen etsinnän. Paikalliset pyörät ovat leluja, joissa on epästandardi rengaskoko sekä nikkeli-kadmium-akku, joka on suuri ja painava, muttei kestää riittävän montaa kilometriä tarvitsemiani kaupunkimatkoja varten. Lisäksi niitä ei käytännössä voi polkea kuin muutamia metrejä väsymättä totaalisesti. 

Oli vaikea löytää kunnollista sähköavusteista pyörää tai edes muunnossarjaa, jolla vanhasta pyörästä saa tehtyä sehköisen. Sehän sujuu periaattessa takapyörä vaihtamalla ja kaapelien sekä ohjausjärjestelmämän sekä akun kiinnittämällä  Toki en ole varma, miten hyvin pystyn siihen hommaan, enkä siitäkään, että paikalliset polkupyörän korjaajat olisivat kykeneviä tai halukkaita auttamaan projektissa. 
 
IMG_20220815_173904.jpg

Kannattaa kuitenkin odotella asian kanssa lokakuulle, jolloin sadekauden pahin vaihe on ohi ja minäkin olen saanut tietää, kuinka pitkän viisumin voin saada tänne. Siinä on ollut viime kuukausina vaikeuksia, joten olen joutunut olemaan kolmen kuukauden viisumeilla kerrallaan.  Kolmen vuoden tilapäisen olekeluluvan saan käytännössä vain agentin kautta, ja siitä saatu viimeisin tarjous on noin 600 euroa. 

Jos saan pitkän viisumin, voin taas elää huolettomammin ja suunnitella elämään ainakin kolmen vuoden päähän, aikaan, jolloin poikani olisi jo alakoululainen tai ainekin esikoululainen,. 

Silloin voin myös tehdä päätöksen siitä, ostanko muuntosarjan vai kokonaisen pyörän. Vanhan pyörän puolesta puhuu se, että se on jo muuten tuunattu sopivaksi ja se, että ihmiset täällä ovat tottuneet siihen. Jos laitan sähkösarjan ja piilotan Li-Ion akut sivulaukkujen alle, ei moni edes huomaa sen olevan sähköpyörä. Se ei siis houkuttelisi varkaita.   
 
 
IMG_20220809_081146.jpg
Kirjeen postituksessa on suuria vaikeuksia. Jo kuukausia sitten tilasin jo toisen DNA-näyttenottopakkauksen ja saimme otettua posken sylkinäytteet pojalta. Hänellä on jo profiili ja tulos FTDNA-palvelussa sekä Gedcomissa. Halusin kuitenkin ottaa näytteen myös MyHeritage-palveluun: osittain siksi, että muutaman sukulaisen suulla on kuultu, ettei Erik ole minun poikani, siksi, etteivät he näe häntä geenisukulaisena MyHeritage-sivustolla. Eivät näe, koska hänellä ei ole siellä profiilia. Päätin luoda sellaisen ja otattaa hänestä uuden näytteen. Samalla voisi olla paremmat mahdollisuudet löytää uusia vienamilaisjuurisia sukulaisia hänelle.  Paikallinen posti kuitenkin kieltäytyi lähettämästä näytettä takaisin Yhdysvaltoihin, luultavasti vain siksi, etteivät ymmärrä mikä se on. Täytyy siis yrittää uudelleen isommasta kaupungista.   
 
IMG_20220812_195346.jpg
Venäjän raukkamaisesta ja barbaarisesta hyökkäyksestä Ukrainaan tuli 24.8. kuluneeksi puoli vuotta. Tietysti Putler kuvitteli helmikuussa vain marssivansa Kiovaan ja saavansa koko maan polvilleen. Onneksi olivat väärässä samoin kuin Suomen suhteen Talvisodassa.  Täytyy vain toivoa, että Ukraina eijoudu taipumaan häpeärauhaan vaan sota päättyy Venäjän murskatappioon ja nykyisen johdon tuhoon.  Se ei näytä nykyisessä valossa lainkaan mahdottomalta, sillä Ukraina saa länsimailta entistä enemmän apua taistelussaan oikeuden puolesta. 

 
IMG_20220815_091549.jpg
Orkideoiden lisäksi olen tässä kuussa idättänyt ja istuttanut myös lootuksia. Suomalaisille tutummista kasveista se muistuttaa lähinnä lummetta. Samoin kuin lumme, lootus kasvattaa juurensa veisstön mutaisessa pohjassa ja työntää varren pinnalle, jossa sen lehjdet ja kukat sijaitsevat. Lootuksen siemeniä myydään elintarvikkeeksi. Minäkin käytän niitä joskus.  Nämä siemenet on ostettu ihan kasvatettaviksi. Netistä piti näitäkin varten katsoa kasvatusohjeet: ensin kova siemenkuori rikotaan esimerkiksi kolmikulmaisella viilalla niin, että valkea sisus tulee juuri ja juuri näkyviin. Sitten siemenet upotetaan puhtaaseen veteen, joka vaihdetaan pari kertaa päivässä. Minä käytän tankista otettua sadevettä.  Sitten kun siemenet ovat alkaneet itämään ja työntämään vartta, ne istutetaan ämpärin pohjalle laitettuun puhdistettuun savi-hiekka-seokseen. Kun varret ovat veden pinnassa, n. 40-50 cm korkeydella, ämpäri upotetaan vesistön pohjaan.  Yhtää isoa lehteä tai kukkaa en ole vielän nähnyt. Kukkia nyt ei voi odottaakaan aikoihin. 
 
2022_0828_095853_002.JPG
Takapihan mökki ni kulmalle hankitutin vaimolla sadevesitankin. Itseasiassa se on vain muovitynnyti, jossa on aiemmin ollut liiman tyyppistä kemikaalia. Jouduin hieman putsaamaan ja tuunaamaan sitä samoin kuin tietysti laittamaan räystäskourut.  Tynnyrin alle tein savesta ja hiekasta alustan niin, että se on mahdollisimman korkealla lähellä räystästä. Tynnyrin alaosasta menee putki mökin sisälle, jossa sadevettä voi sitten käyttää vaikkapa taimien kasteluun.  Etualalla näkyy pieniä ruohotupsuja. Ne ovat vetiveriheinää,  joka kasvattaa jopa puolitoista metriä syvän pystysuoran juuriston. Siksi se sopii hyvin eroosion torjuntaan eli sen avulla pystyisin estämään maitteni valumisen takaisin veteen.  Itse ruoho eli maanpäälline osa saattaa kasvaa jopa 5 metrin korkeuteen. Se olisi siis mainio näkösuoja. 

 
2022_0826_103256_019.JPG
Kuvan keskiosassa, hyvin kaukana, n. 50 - 60 metriä kuvaajasta näkyy valkoinen läikkä. Se on vuoviseinä, joka kuuluu kakkakalavessaan eli vesistön päälle rakennettuun ulkovessaan, jossa ulostetaan eräänlaiselta sillalta veteen, jossa kissakalansukiset kalat käyvät syömässä tuotokset. Toimiessaan vessan on hygieeninen. Paska ei haise, joskus kyllä kusi, koka vessan raknteaja ei ole osannut viritellä bambutukkeja niin, ettei kakalla kykkijän pissa osu puuraknteisiin. Sateella vesi tietysti pitää ne puhtaana, koska vessassa ei ole kattoa. Sateen sattuessa paskotaan sateessa!  Minä itse ehdotin vessan rakentamista tuonne sen sijaan, että se tehtäisiin mökistä katsoen toiseen suuntaan.  Kuvassa näkyy myös kaksi patoa. Niiden tarkoitus on pudhistaa mahdolliset kakkajäämät ja muut epäpuhtaudet vedestä kasvien avulla: mm. banaani, mainittu vetiveriaheinä ja moringa-puu ovat siihen tarkoitukseen hyviä, mutta mikä tahansa elvä kasvillisuus kelpaa. Suomessa on käytetty vastaavaan tarkoitukseen mm. pajua, joka on siellä nopeakasvuisin puulaji. Täällä nopeasti kasvavia on useita, banaani tuottaa heyvinkin paljon uutta biomassaa jopa päivittäin.  Tätä järjestelmää olen kehittämässä. Noiden kahden padon väliltä olen ruopannut satoja kiloja mutaa ja lahoavia kasvinossia oikealle näkyvälle alueelle, josta tulee uusi kävelypolku majalleni. Taaempaa patoa on käytetty kävelysiltana, mutta minä aion pyhittääs en erilaisille ruohoille ja tehdä kävelylankun siihen viereen. 

Ihan etuvasemmalla näkyy aluetta, joka on romahtanut veteen. Sitä olen nyt kolmen vuoden aikana pengertänyt, niin että penger on yli metrin korkeammalla kuin se oli elokuussa 2019 tuon mökin ollessa uusi. 

Aina isojen sateiden jälkeen osa pengerrystyöstäni valuu takaisin veteeen. Sinne valuvat myös istutetut vetiveriaheinät. Jos heinää isuttaa kuivana aikana joulukuusta heinäkuuhun, silloin se ei lähde kunnolla kasvamaan. Ensi vuoden projektiksi täytyy ottaa penkereiden tukeminen vaikkapa puurakenteilla tai betonipylväillä ja metalliverkollaa. 
 
xxx
IMG_20220814_180422.jpg
Tukirakenteita olen halunnut tehdä myös tälle alueelle mökin toiselle puolelle, johon olen onnistunut istuttamaan vetiveriaakin. Tähän olisi tarkoitus rakentaa pylväillä siesova talo: korkea ja ilmatiivis, mutta kevytraknteinen. Sellainen, että itikat pysyvt poissa sisältä, hiiret eivät melskaa ulkona eikä anoppi saa päähänsä yrittää vallata sitä itselleen.  

Tuolla ihan äärimmäisenä vasemmalla, veden toisella rannalla näkyy juuri ja juuri duriopuu (durian), joka seuraavan 20 vuoden aikana saattaa kasvaa jopa 10-metriseksi ja tuottaa makoisaa hedelmää. Muualla kuvassa näkyvät 3 vuotta vanha mangopuu sekä runsaan vuoden ikäinen jakkihedelmäpuu. 
 
 
2022_0826_103345_021.JPG
  Pandanus amaryllifolius tuoksuu murskatessa jasmiiniriisiltä. Yksi minulle nostalgisista tuoksuista ja kasveista, joihin tutustuin Singaporessa 20 vuotta sitten.  Sitä kasvaa useissa paikoissa, mutta rehottamaan se ei ole päässyt niin, että sitä voisi isommalla kädellä käyttää ruuanlaitossa, mm. kookosmaidon mausteena jälkiruuissa.  Intianjasmikki (Murraya koenigii) on kasvanut isoksi yhdessä paikassa, mutta uusin paikkoihin istutetut pistokkaat eivät ole lähteneet kasvamaan. Haluaisin sitä olevan vähän siellä sun täällä tuomassa mukavaa tuoksua. Jasminipuita olen ostanut taimina netistä ja niitä on kaksi kasvamassa mökin kulmilla. Isoksi kasvettuaan ne ainakin luovat huumaavaa tuoksua. 
 
IMG_20220831_185504.jpg
Talossa ja puutarhassa, molemmissa teen uudistuksia ja puuhailen kykyjeni ja voimieni mukaan. Tässä kuvassa näkyy ensimmäisenä pienenpinei mp3-soitin, jossa ovat haluamni toiminnot: toistonopeuden säätö ja viimeisimmän soittokohdan muisti niin, että seuraavalla kerralla toisto jatkuu siitä. Tämä on ensiarvoisen tärkeää äänikirjoja kuunellessa.  Toistoaikaa on yhdellä latauksella 80 tuntia. Parhaimmillaan olen kuunnellut 10 tuntia kerrallaan ja silloin akkua on ollut yli 80% jäljellä.  Tähän asti olen kuunnellut Celian äänikijoja puhelinsovelluksella Smart Audiobook Player pienen bluetooth-kuulokkeen kautta. Bluetooth signaali tuppaa katkeilemaan aina välillä sen mukaan kun liikun työmaillani. Tämä laite menee ison lierihatun sisään ja vain kuuloke roikkuu ulkona. Jos kuuloke menee pilale kastuttuaan, se on helpp ja edullinen korvata. Soitinkin on parempi vaihtoehto mutaisissa ja kosteissa olosuhteissa kuin puhelin. Nyt puhelin saa jäädä suosiolla kotiin, kun en ota puhluita vastaan kuitenkaan. 


Seinien hyllykköjä olen vahvistellut erilaisilla pysty- ja vaakasuorilla tukipuilla. Uui tuuletin puhaltaa uudesta paikasta. Nyt se on helpompi puhaltaa suoraan ovesta ulos tilaan, jossa minulla on ruokapöytä ja kokkaustilat. Sen saa myös puhaltamaan suoraan sivusta kohti sängyn jalkopäätä. Sieltä ilma ottaa kimmokkeen seinästä ja viilentää koko makuutilaa ilman, että puhaltaa suoraan naamalle. Samaan pylvääseen on viritetty myös koukku, johon saa kiinni riippumaton toisen pään. Näin poika voi lkkoia riippumatossa tuttipulloa imien ja videoita katselleen silloin kun siltä tuntuu. 

 

 

Terveys

 

 

Minulla todellakin iskivät jälkikoronan kaltaiset oireet. Myös sappikivet ovat vaivanneet entistä useammin. Sisätautilääkärillä oli tarkoitus käydä keskustelemassa 30.8.  Hän oli kuitenkin sairaana, joten käyn ensi viikolla.  Hän puhuu hyvää englantia, joten odotettavissa on asiallinen käynti: Listalla minulla on kolme asiaa:  1. Antihistamiinit ja melatoniini unilääkkeinä. Onko parempaa vaihtoehtoa. Mitkä ovat niiden terveysvaikutukset?  2.  Sappikivien liotus tai sappirakon poisto avaimenreikäkirurgialla  3. Koronan kaltaiset oireet ja yleiskunto.      

Kuolleita 

Kuun viimeisenä päivänä menehtyi Mihail Gorbachov   Hän asuti valtaan Neuvostoliitossa sen jälkeen kun kaksi Brezhnevin seuraajaa Andropov ajd Chernenko olivat kuolleet hyvin nopeasti valintansa jälkeen. Alle 60-vuotias Gorbachev oli poikekus, nuorukainen vanhan ukkokkaartin keskellä. Minä muistan nuo ajat, vaikka maailmanpolitiikan sijasta päähuomioni vei oma sekainen elämäni Oulussa. Keväällä 1986 tapahtui Chernobylin ydinonnettomuus, joka oli yksi nauloista Neuvostoliiton arkkuun. Vuonna 1989 hän vieraili Oulussa, mutta minä olin tuolloin jo muuttanut Jyväskylään.
Maailmalla ja Suomessakin riehunut Gorba-huuma tavoitti minua vain osin. Olin jättänyt taakseni hulivilivuodet ja minusta oli tullut kunnon opiskelija, joka uusien apuvälineiden avulla yritti parhaansa. Kävin myös venäjän kursseilla Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa ja myöhemmin laitoksenkin puolella. 
 
1989 Oulussa entisen tyttöystäväni kuvaamana hänen luonaan Välkkylässä. Kävin Oulussa hammashoidossa, vaikka asuinkin jo Jyväskylässä. 



 Elokuun vallankaappaus vuonna 1991 oli vanhoillisten voimien viimeinen rypistys komennon palauttamiseksi maahan. Minulle asialla oli henkilökohtaista merkitystä, sillä viikkoa aiemmin oli asunnoltani Jyväskylässä poistunut kaverini sukulainen Ljuba Leningradista/Pietarista. Hän oli kosinut minua paperiasvioliittoon päästäkseen Suomen sosiaalitoimen asiakkaaksi saadaksen rahaa, jolla "auta minun omaisille".  Kieltäydyin, mutta hänen kauttaan minulle avautui oliv Pietariin , joten minulle oli paikka minne mennä seuraavien vuosien kesämatkalla. 
 
Pietari 1992 ja Moskova 1993. 
 
Ei onna istunut valloittaa tämänkään dievushkan sydäntä. Jos niin olisi käynyt, olisi elämäni polku ollut ehkä hieman toinen. Ajan kanssa olemme edelleenkin yhteyksissä. Hän asuu edelleen vahempiensa luona naimattomana ja hänellä on nyt alakouluikäinen adoptiotytär. 


Myös Vesa-Matti Loiri kuoli tässä kuussa. Hänen uraansa kiintopisteitä on tullut vastaan tuolloin tällöin. En ole mikään suuri Uuno Turhapuron ja muiden Spede-elokuvien ystävä. Toki muiston Uunon jo lapsuuden Spede Show-ohjelmista, joissa hän esiintyi ennen elokuvia. Eino Leinon runojen laulutlkinnat olisivat sellaista Loiria, jota kestäisin pisimpään kuunnella. Toki mieleen ovat jääneet monet hänen laulunsa radiosta, mm. Nasse-sedän ruuminavauksesta kertova laulu, Roudari-Roope ja Hengari-Hertta, Kohtalokas samba.  Viime vuonna tai edellisenä luin Jari Tervon kirjan Loirin elämästä ja urasta. Hyvin vaikuttava elämäntyö. 

Muita elokuussa 2022 kuolleita oli mm. Jussi Hakulinen, Yö-yhtyeeb akjyaujiheb toinen voimahahmo. Hänenkin lauluistaan jotkut ovat tuttuja, mutteivät sen enempää ole koskettaneet elämääni. 

Kirjallisuutta

Monta äänikirjaa on kuunneltu tässäkin kuussa. 
IMG_20220830_160954.jpg
Suosituksena voisi poimia vaikka Jan Salon ja Ilkka Kariston vuonna 2018 ilmestynen dokumentin: Vankina Venäjällä, Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina.  Mies kävin läpåi venäläisten tutkintavankeuden, oikeudenkäynnin ja leirituomion vosina 2013 - 2017 ennen kuin hänet päästettiin jatkamaan tuomiotaan Suomessa. Kariston haastattelema ja kirjoittama kertomus on todella selkeä ja valaiseva. Se valaisee minulle myös niitä mahdollisuuksia ja uhkia joita Aleksei Navalnyilla on edessään. Jatkamme edelleen Päivin kanssa Navalnyin kirjoitusten kääntämistä ja julkaisua eri some-alustoilla, mm. www.navalnyi.fi


 


  
 
 
 

 

torstai, 1. joulukuu 2022

2022 syyskuu - koska sydän sanoo poks?

 

 
IMG_20220906_175243.jpg
Syyskuun alkupäivien harvinaista iloa oli päästä puhumaan englantia kodin ulkopuolelle. Lähikaupungin englanninopettaja kävi kysymässä, suostuisinko tulemaan näyttelijäksi erääseen videoprojektiin: minun piti näytellä uteliasta turistia, joka kysyy paikalliilta, mitä merkitsevät nuo kaikki kukat, koristeet ja musiikki kaduilla, ihan kuin olisi juhla menossa. Sitten minulle kerrotaan kuukalenterin mukaisen uuden vuoden olevan tulossa, kiinalainen uusi vuosi on yleisimmin tunnettu nimi, mutta täällä se tunnetaan nimellä tet. Siinä meni muutama tunti uudelleen ottojen kanssa. Sen jälkeen käytiin istumassa kahvilassa ja juttelemassa.  Opettaja kuskasi minut mopolla kotiin ja halusi ostaa Erikille maitoa. Minä ehdotin popcorneja sen sijasta. 

 

 

 

Elo-syyskuun vaihteessa aloitin ovensuuhyllykön rakentamisen puutavarasta, sekundalaatua ja jätepuuta, joita vaimo ja äitinsä suostuivat minulle hankkimaan.  Uuden akkuporakoneen ostin netistä vanhan 36-voltin sekä verkkosähköllä toimivien lisäksi. Tämä 199-voltin akulla toimiva on näille puulajeille vähän parempi kuin 36-volttinen, muttei pärjää verkkovirtakoneelle. Siinä taas on sellainen hankaluus, että täytyy aina jäjrestää jatkohohto ellei pistoketta ole vieressä. 
 

 

 
IMG_20220915_113514.jpg
Suhteellisen siedettävä siitä tuli, näin amatöörin tekmäksi ja Vietnamissa tehdyksi. Vielä parempi olisi tullut, jos olisin käyttänyt vatupassia. Sellaisen, laser- ja perinteisen yhdistelmän hankin vasta ihan kuun viimeisinä päivinä.  
 
 
Suorakulmaviivaintakaan ei minulla ole. Toki sahauspisteen, oka rakensin, tukipuista voi ottaaa vähän suuntaa sahauskulmaa avioidessa.  
IMG_20220924_133928.jpg
Kauniiksi ja siistiksi ei tätä kotia voi kehua, mutta minulle riittää, ehtona vain se, että pystyn ja saan laitell apaikkoja kuntoon sen minkä tiatoni antavat myöten. 
Kertooko leuan muoto uniapneasta?  Saako kaltaiseni läskileuka sen helpommalla kuin muut? 
 
 
Elokuussa  epäilin minua toukokuussa kurittaneen koronaviruksen iskeneen uudelleen jälkitaudilla. Niin saattaa kuulemma taahtua, erityisesti kun on Omikron-muuttos kyseessä. Ei ollut mitään flunssan oireita vaan enemmänkin sydämessä ja yleistä heikotusta. 

 
 
Syyskuussa kävin sitten lääkärissä tutkituttamassa asiaa.  Toukokuussa tapaamani englantia osaava lääkäri suositteli minulle käyntiä niinikään englantia osaavan sisätautilääkräin pakeilla keskustelemassa antihistamiinien jatkuvasta käytöstä. Halusin myös keskustella sappikivileikkauksesta sekä niistä koronan jälkioriesta. 
fb2.png

 

 

 

Kirjoitin asiasta Facebookissa: Käytiin sairaalassa. Poika vain odotteli kun isää tutkittiin. Otettiin sydänfilmit, verikokeet, ultraäänet, röntgenkuvat.
Sisäelimet muuten kunnossa mutta sydän on laajentunut ja verenpaine koholla. Sappikivet ovat edelleen siellä.
Nyt loppui kuumassa raataminen pyöräilläkään en voi tässä säässä kuin hyvin varovasti. Se sähköavusteinen polkupyörä on nyt korkeammalla hankintalistalla.

Täti kommentoi "Kyllä se ikä tuo meille sen että tahtia on helpotettava. Saitko lääkityksen. Voimia"

Minä vastasin: Kovin vahvaa lääkitystä en saanut, enkä haluakaan. Kyllä tosiaan täytyy vähän hiljentää ja keskittää kaikki tarmo pojan kanssa leikkimiseen 😃




Kerroin lisää:  odettiin siis sydänlihaksen laajentuma. Se saattaa johtua monesta tekijästä, myös koronaviruksesta tai Astra-Zenecan rokotteesta, joita olen saanut yhteensä 3. Toki syy voi olla myös jossain muualla.

Vladimir Putinin terroritoimet ovat varmaankin yksi syy. Tämä vuosi on ollut uskomattoman raskas. Olen ottanut Ukrainan kärsimykset hyvin henkilökohtaisesti, en voi muuta.
 
 
Runsaasti vihermehuja, tunnin aamulenkki. Niillä lääkkeillä verenpaina on alentunut parissa päivässä. Yöllisetkin paineet ovat nyt alempia. Pienillä ruokavalion muutoksilla sappikivetkään eivät ole vaivanneet ainakaan muutamaan päivään.
Eli ei tässä kuitenkaan isompaa hätää ole. Onneksi ei tarvikaan levätä vaakatasossa, kunhan vain ei huhki liikaa helteessä.

 
 

 
mh1.jpg

 

Asia lähti siitä sitten selkiytymään. Ensimmäisenä aloin mittailemaan verenpainettani monta kertaa päivässä. Toisekseen päätin alkaa käyttämään enemmän vihermehuja ja vihreitä kasviksia ja vähemmän huonosti sulavia ruokia.  
 

 

 
fb3.jpg

 

 

 

Mieluummin kuin lääketehtaan lääkkeitä, kokeilen ensin elintapojen muutosta: tehosekoitin on ahkerammassa käytössä, syön enemmän keittoja ja leivässäkin käytän terveellisempien ainesten lisänä myös jopa valkoisia vehnäjauhoja. Makuuhuoneen lämpötilan laskin 27 asteesta 20-22-asteeseen. Aloin nukkumaan paksun täkin alla. Se on melkein kuin painopeitto. Painopeiton aion hankkia tai teettää kohdakkoin. Peiton alla nukkumisesta on sekin etu, että korviin vedetyn täkin alle ei melukaan niin helpolla yllä. Kylmässä nukkumisen etu on se, ettei sieltä peiton alta niin herkästi nouse ja lähde seuraamaan jokaista mielitekoa. Tosin minun pitää nousta pissalle jopa 4-5 kertaa yössä. Se saattaa kertoa uniapneasta tai eturauhasogelmista. Molemmat pitää tutkituttaa. 
 
IMG_20220826_090019.jpg

 

Jo viime vuonna rakennetin parven, joka on käytännössä iso kerrossänky. Siellä ylhäällä en voinut nukkua, koska sinne kuului meteli ja satoi vesi sisään. Alas olen sen sijaanlaittanut itselleni makuusopin. Seiniä on eristetty samoin "kaato" eli yläpetiin on laitettu kosteussulkua ja eristettä. Ajattelin ensi kuussa laittaa tähän soppeen erillisen ilmastointikoneen, jolla saan sen todella kylmäksi jäähdyttämättä koko huonetta. Toki sisäkatto täytyy eristää paremmin sekä lämmön ulosmenolta että sadevesien sisääntulolta.  
fb5.jpg
Leivästä jäävät ruis, ohra ja muut kehossani huonosti sulavat ainekset pois. Silti se on hyvää ja terveellistä. Nyt osaan myös tehdä höylättävää juustoa. Käytän siinä paljon kookosöljyä, joka ei ole alinkaan hyvä valinta. Siksi parantelen reseptiä vähärasvaisempaan ja terveellisempään suuntaan. Rejuvelac eli käytetyt idätetyt vehnänjyvät tulivat taas mukaan ruuanlaittooni, samoin vehnänoraat. Kookosjuuston tein burmalaisen tofun reseptin pohjalle eli liotetuista ja suurustetuista kikhernejauhoista, johon on lisätty ravintohiivahiutaleita, kookosöljyä ja misotahnaa. Kookoksen funktio on tuoda juustoon   "lehmän hien" tai jalkahien hajua ja makua. Se pitää nyt tuottaa muulla tavoin eli bakteerikäymisellä.  

Kuvassa yllä näkyy myös hyvä leipäveitsi, jonka hankin tässä kuussa. Juustohöylää en ole onnistunut löytämään. Nythän sillekin olisi käyttöä. 
 
 
fb6.jpg
Sähköisen verenpainemittarin ja infrapunakuumemittarin hankin älykellon, tai älyrannekkeen, vaikkakyllä siinä on kellokin, sellaine viisarimalli, josta on vaikea katsoa, mitä se kello oikeasti nyt on. Minä olen ollut aina 24-tuntia näyttävät digitaalikellon ystävä. Ensimmäisen sellaisen sain kait joskus 1970-80-lukujen vaihteessa. Tällä rannekkeella voi mitata pulssia, verenpainetta, juostua tai kävelytä matkaa. Sauvakävelyä laite ei ymmärrä, verenpaineen se mittaa liian korkeaksi - tai sitten se Sinocare-kone liian matalaksi. 

 
 
vp.jpg
Tässä kirjanpitoa verenpaineistani. Aamulla herättyä se on korkealla, mutta päviän aikana laskenut. En ole huomannut rasituksen nostavan paineita paljoakaan. Uniapneaanhan tämä viittaa. 
 

 

 
fb4.jpg
Toinen näppärä laite, joka kommunikoi kanssani kätevästi puhelimen ja bluetooth-yhteyden kautta, on henkilövaaka. Se näyttää minun laihtuneen kymmenkunta kiloa tässä parin vuoden aikana eli yöjuoksujen korvaaminen melatoniinin ja antihistamiinien avulla tuotetulla unella on saattanut olla positiivinen asia elämässäni: vähemmän stressiä. Nyt kun olen vähentänyt antihistamiineja, on uni ollut lyhytempää ja minä päiväsaikaan väsynyt ja ärtyisä: unohtelen asioita, esimerkiksi sen, mihin jätinkään sen juuri käsittelemäni ruuvimeisselin. En osaa tehdä yhtä asiaa kerrallaan vaan tarkkaavaisuuteni poukkoilee asiasta toiseen. 

 

x

 

 

 

IMG_20220929_050828-COLLAGE.jpg
Kävelylenkit aloitin heti diagnoosin saatuani 7.9.  Sauvakävelyyn siirroin paria viikkoa myöhemmin. Herään aamulla kello neljältä yleensä ilman herätystä. Joskus, runsaamman antihistamiiniannoksen jälkeen, vasta viideltä, jolloin on jo liian myöhäistä lähteä yöjuoksuille. Aurinko nousee viiden ja kuuden välillä ympäri vuoden ja laskee siitä 12 tunnin kuluttua. Viiden jälkeen kun jo vähän taivas vaalenee, ihmisiä liikuu tiellä entistä enemmän. Niitä toki liikuu jo kolmen-neljän aikoihin kun ihmiset matkaavat lähiseudun toreille mopojen sivulaukut ja tavaratelineet täynnä puutarhansa tuotteita.



Myös koiravarkaita lienee taas liikeellä aamuvarhaisella. 

 

 

 
 
 
Erik seurasi uteliaana, kun mies kävi vaihtamassa vedenpuhdistajan suodattimet. Ikävä tulee välillä Suomen puhdasta ja raikasta pohjavettä, ja hirvittää se ajatus, että niin hyvänmakuisella ja korkeatasoisella juomalla huuhdotaan vessorja. Täällä ei ole peruskallitoa ainakaan 20 metriä pinnesmmassa vaan kaikki talousvesi on pintavettä: joko sadevettä tai puhdistettua jokivettä. 
 

Venäjä jatkaa edelleen yrityksiään tuhota Ukrainaa. Se aiheuttaa minulle edelleenkin kipua ja tuskaa. Iloa sen sijaan tuottavat Venäjän tappiot ja todennäköinen edessä oleva hajoaminen, ja etenkin kaikki Ukrainan saavutukset.  Suomi paini rajat kiinni venäläisturisteilta, mikä saa minulta hurraten kannatusta. 
 
Tässä kuussa kuolivat mm. Iso-Britannian kuningatar Elisabeth ja Vesa-Matti Loiri. 
 
 
 
29.9. Kirjoitin Facebookissa kuvan kera: 
 
 
Taifuuni, trooppinen hirmumyrsky meni kaukaa ohi, kuten tavallista. Tuota reittiä ne yleensä kulkevat. Meillä vain voimakasta tuulta välillä ja sateita. Suurin harmi on se, että katot vuotavat. Nämä kun eivät sellaisesta välitä eivätkä saa niitä korjatuksi.
Asumme suurin piirtein tuon keltaisen tahran kohdalla ihan etelässä.
 
Samana aamuna 29.9.  otin itselaukaisimella kuvia runsaan tunnin sauvakävelylenkistäni, jonka aikana tein myös liikkeitä joogasta, tai chista ja Qikongista. Onneksi tuli niitä harjoitettua vuosikausia ei ryhmissä ja kymmenien opettajien kanssa. 
fb8.png
Keuhkoon pistää ja rintaa pakottaa kun yrittää juosta. Takana ovat ajat, 10-12 vuoden päässä, jolloin pystyin hymyssä suin juoksemaan 10 kilometriä Brisbanessa, 15 km rannalla Bribie beachilla tai toukokuussa 2012 Helsinki City run-tapahtumassa puolimaratonin. Viikko sitten aloitin ja silloin pääsin tuskin 100 metriä, nyt menee jo 300.  Nyt menee jo 400.  Keppijumppa-taichi-joogaliikkeilläkin yritän avata rintakehää ja vahvistaa sydäntä.   

Kaikki tämä siksi, että haluan olla läsnä poikani elämässä mahdollisimman pitkään. Ilman minua hänestä tulisi täysin vietnamilainen. Hänen engalnnintaitonsa ja muut ominaisuudet selviävät parhaiten tuolla alussa esitetyillä videoilla. En voi muuta lisätä, kuin, että hän hämmästyttää minua joka päivä kyvyllään omaksua ja oppia asioita, myös luovuudellaan. 

Hieman huolissani olen siitä, että minä olen hänelle henkilö, jonka kanssa pidetään hauskaa ja leikitään. Kun tulee pipi "booboo", hän joksee äitinsä ja isoäitinsä luokse. Näistä hän pitää, vaikka minun näkökulmastani he eivät kohtele häntä kovin ymmärtäväisesti: tiuskivat ja riuhtovat. Kun pitää niistää nenä, he menevät ja tarttuvat häneen ja tekevät toimen väkisin. Sen sijaan minä selitän asian ja näytän mallia ja lisäksi netistä miten lapsi niistää nenää.  

Maanantaina 3.10. minulla on aika unitutkimukseen ja mahdolliseen CPAP-laitteen testaukseen. Sitä varten pitää matkustaa Saigoniin. Siellä en ole tainnutkaan huhtikuun alun jälkeen käydä.  Jos se laite määrätään, niin se pitää todennäköisesti itse ostaa. Hinta on 1000-3000 euroa. 
 

 

ebike_benelli_classica.png
Sähköavusteinen polkupyörä on edelleenkin hankintalistalla aika korkealla. Saatan sen ostaa, kunhan selviää, minkälaisen loven talouteen tekee CPAP-laitteen hankinta sikäli kuin se kannattaa hankkia.  

 

 
 

 

 

 

 

IMG_20220925_091650.jpg
Pojan listan ja mielenkiinnon yläpäässä ovat kakut,  "Happy Birthday to you cake". Niitä täytyy tehdä, vaikkei olisikaan lähistöllä kenenkään synttäreitä. Minun kannaltani nämä kakut ovat iso riemu, sillä ne ovat vegaanisia, sellaisia hyytelökakkuja, joita tehdään kasvista nimeltään kiinalainen mesona, Platostoma palustre.  Maku ja rakenne ovat hieman agar-agaria muistuttavia. Sitä voisi siis käyttää myös vegaanisten juustojen valmistuksessa.   Erikille on tärkeää, että hän saa syödä ja nauttia virvokkeita (soda, jonka on oppinut Youtubesta) minun kanssani:  "we sit together", "we eat together happy birthday cake". 

 

 

 
IMG_20220924_115307.jpg
Kaikkea pitää tutkia ja kaikkeen tutustua. Hellassa ei ole poika vielä itseään polttanut, mutta kaatuillut juostessaan aika usein. Se kun vaatii kokemusta osata mitoittaa vauhtinsa ympäristöön sopivaksi. Sairaalassa ei ole tarvinnut käydä heinäkuun alun jälkeen.  


Facebookin mainostaja olisi halunnut kouluttaa minusta valkohattuhakkerin. Mielelläni toki hakkeroisin Venäjän ydinaseet räjähtämään paikoillaan tai suuntaamaan Putlerin bunkkeriin, mutta   tunnen itseni ja rajoitteeni, jotan en tartu tilaisuuteen. 
 

Opiskelukaverini 1980-luvulta, Jarno Mällinen julkaisi neljännen kirjansa Käpylän idylli. Innolla odotan saavani sen kuunneltavakseni äänikirjana. Vaikka olisi nyt saatavanakin, en ehkä aloittaisi ihan heti. Melkein koko syyskuu olen kitunut myös kirja-ähkyn vallassa: ei huvita kuunnella äänikirjoja vaan mieluiten kuuntelen omia ajatuksiani. 
 
 
 
https://youtu.be/iJZPGYmnHEI


 



 
 
 
 

 

torstai, 1. joulukuu 2022

2022 lokakuu - Uniapnea

 

  • Alkuperäinen artikkeli Bloggerissa 
  •  Lokakuun 2022 kuvat Googlen palvelusta
  • Videota:  
    • 2.10. Pojan kanssa tiellä nähtiin jotain kivaa 
    • 3. ja 4. lokakuuta kävin Saigonissa  unitutkimuksessa ja cpap-laitteen testauksessa 
    • 11.10. juhlittiin kolmea vuotta 
    • 12.10. Pojan kaksi identiteettiä, kieltä ja nimeä. 
    • 14.10. Taas seikkailtiin tiellä ja kotona 
    • 16.10. Kissa ja koira tutustuvat 
    • 18.10. Käytiin Saigonissa pojan ja vaimon kanssa. 
    • 23.10.  Audioblog in English, Jotain myös englanniksi 
    • Poika ja kissa ja muita pätkiä tältä kuulta. 
    • Ukrainan puolesta poikani ja minä!
IMG_20221003_200422.jpg

 
 
Uniapnea ja sen hoito ovat kuukauden jännittävin uusi asia. Kuun kolmantena päivänä matkasin bussilla Saigoniin, Ho Chi Min Cityyn sydänsairaalan uniklinikalle. Siellä vietin yön reilaisiin mittalaitteisiin kytkettynä. Puolet yöstä, oikeastaan nelisen tuntia nukkuma-ajastani, vietin pap-laitteeseen kytkettynä. Laite käytiin asentamassa sen jälkeen kun olin nukkunut pari-kolme tuntia ja minulla oli todettu uniapnea. Sen jälkeen mitattiin apnean lieveneminen erilaisilla hengityskoneen asetuksilla.  Minulle ei ollut yllätys, että minulla todettiin  uniapnea. Toki tiet tähän ja "pappismieheksi" eli pap-laitteen käyttäjäksi on ollut pitkä. Ensimmäisen kerran kuulin laitteesta ja näin sen, kun siskoni oli käymässä luonamme siellä Dalatin kaupungin liepiellä, vuoristoaluella.  Silloin ajattelin, että minä en tuollaiseen hirvitykseen koskaan joudu, sen verran pidän itsestäni ja kunnostani huolta. 


IMG_20221003_125722.jpg

No, sitten tuli korona, liikkumisrajoitukset, minulla terveysongelmia, tänä vuonna sydäntä myöten, kuten kerroin syyskuun kirjoituksessa.  Löysin engalntia puhuvan lääkärin, sitten toisen. Se toinen kehotti mittaamaan verenpaineen päivittäin. Minä aloin mittaamaan sitä monta kertaa päivässä toukokuussa hankkimallani mittarilla. Huomasin, että verenpaine on koholla erityisesti aamulla herättyä. Googlen ja Facebook-kavereiden avulla tulin vakuuttuneeksi, että se on uniapnean oire, samoin kuin tarve juosta pissalla monta kertaa yössä, vaikka se voi toki viitata myös eturauhasongelmiin. 

Se toinen lääkäri paikallsiessa sairaalassa, Dr Thao, kertoi, että hänellä on tuttava 60 km:n päässä Can Thon yliopistosairaalassa, jossa tehdään unitutkimuksia. Sain tämän tuttavan yhteystiedot ja aloimme viestittelemään Zalo-sovelluksella (täkääinen Whatsapp, Facebook) .  Kun selitin oireeni tarkemmin, hän oli sitä mieltä, että minun on paras hakeutua perusteelliseen tutkimukseen Saigoniin.  Sain hänen Saigonilaisen tuttavalääkärin yhteystiedot ja kohta keskustelin hänen kanssaan Zalossa. 
 
 
Varattiin aika ja minä olin paikalla sovittuna iltana  3.10. 
 

 IMG_20221004_200058.jpg
 

 

Sairaala vuokrasi minulle Philips Respironics -laitteen viikoksi. Vuokra-aikaa jatkettiin kahdella viikolla sen jälkeen kun päätin hankkia oman laitteen  Suomesta. Täällä sen hinta olisi yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Resmed Airsense 10 oli tavoitteena. Sitä ei enää ollut verkkokaupoissa, vaikka niin mainostettiin. Jopa Airsense 11 oli heikosti saatavilla. 

 



 
 

 

IMG_20221006_032359.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomalaiselta nettitorilta löytyi molemmat mallit "melkein uutena", toinen jopa Saarijärveltä, jossa vanha hyvä kaverini välillä asustelee. Myyjä kuitenkin vaikutti varsin epäluotettavalta, joten kaupat jäivät sikseen. Se toinen myyjä oli ihan reilun tuntuinen kaveri, mutta hinta oli aika kova ja hän asuu paikkakunnalla, jossa minulla ei ole tuttuja. Ei voi siis käydä tarkistamassa laitetta ennen kauppaa. Coronaria-terveysfirmasta kysymistä suositeltiin alan Facebook-ryhmässä. Ne kuulemma myyvät käytettyjä laitteita. Laitoin sinne sähköpostia ja sain tietää hinnat ja muut yksityiskohdat. Sovittiin, että kaverini maksaa laskun ja toinen hakee laitteen, vie sen kolmannelle, joka saapuu Vietnamiin 9.11. oltuaan Suomessa pari vuotta koronaa ja tiukkoja viisumisääntöjä paossa.  Sairaala antaa minulle laitteen edelleen vuokralle siihen saakka kunnes minulla on se oma Airsense 10 ja siihen laitettu oikeat asetukset. 

Olen todella tyytyväinen siihen, että tämän vuoden aikana olen tutustunut neljään englantia puhuvaan lääkäriin. 
 



Viime vuonna käytin n. 10 000 euroa säästöjä talon rakentamiseen maapalalle, jonka vaimo osti äitinsä enon tontista lohkaistuna.  En pitänyt koko paikasta enkä varsinkaan siitä enosta tai muista ihmisistä hänen talossaan. Heikkouttani kuitenkin suostuin kauppaan. Jo alussa ärsytti se, että vaimon äiti alkoi pitää sitä omanaan ja hääriä siellä mielensä mukaan.  Niinpä hylkäsin sen paikan ja annoin vaimolle luvan myydä tuosta 600 neliön tontista puolet siskolleen.  Se puolikas sisältää myös kolmasosan tuosta mökistä.  Siellä oli paljon tavaroitani siirrettynä kaupunkiasunnosta, jonka myös hylkäsin vaimon äidin ja muun perheen takia.  Olin pitkään vaatinut niiden kuljettamista tänne. Siellä oli paljon tavaraa, joka menee pahanksi lämpimässä ja kosteassa. 
 

 

Kuten tavallista vaimolle pitää muistuttaa asiasta monta kertaa, pyytää ja pyytää, ainoastaan rähjääminen ssaa aikaan toimintaa. Huutaminen ja raivoaminen ei ole minulle luonteenomaista, mutta täällä se on ollut pakko oppia. 
 
IMG_20221005_113632.jpg
 
 
En saanut vuokrattua pientä lava-autoa kuljettajineen tuomaan tavaroitani tuon reilun kilometrin matkan. Sen sijaan vaimon äiti lähti veneellä hakemaan niitä. Erik pääsi kyytiin ja oli innoissaan soutamisesta. Minä tulin pyörällä teitä pitkin ja otin kuvia. 

Minulla oli erityinen käyttösuunnitelma tavaroissa olevalle lämpöpumpulle. Huoneessa oli jo yksi sellainen, mutta halusin toisen. Sitä varten kutsuttiin asentaja paikalle. 


IMG_20221010_210907.jpg

Asennutin lämpöpumpun nukkumakoppini jalkopäähän niin, että saan kopin jäähdytettyä ilman, että täytyy koko huonetta jäähdyttää. Toki kopin ulkpuolinen huone eli tämä työhuoneeni, Erikin ja minun leikkiuone myös jäädytetään koneellisesti n. 26 asteeseen ja samalla poistetaan kosteutta ilmasta. 

IMG_20221006_032700.jpg

Huoneen toiseen päähän rakensin hyllyn cpap-konetta ja verenpainemittaria varten  Tietenkin puhelin, kuulokkkeet ja muu tarpeisto voat siellä käden ulottuvilla.  Tosin en paljoa tarvitse niitä yön aikana. En kuuntele musiikkia tai äänikirjoja nukahtaakseni vaan yleensä se on minuuteissa kun vaivun uneen sen jälkeen kun pää on tyynyssä. 

Aluksi nostin laitteen korkealle hyllylle, kuitenkin, niin, että yletyn sen käynnistys-sammutus-nappiin myös makuulta. 


 
slap.jpg
 
Kirjoitin Facebook-ryhmässä: "Vielä on käytössä vuokraatu Phiilips. Resmed tulee Suomesta kaverin mukana parin viikon päästä, jos kaikki menee hyvin. ei aina siltä näytä. Minulla on täällä tropiikissa erillinen makuuhytti, jossa on myös oma lämpöpumppu viilentämässä ilmaa 20 - 22 asteeseen ja ionisoimalla sitä.
Alussa laite oli rakentamallani hyllyllä noin metrin pään yläpuolella. Nyt olen siirtänyt sen kuoppaan n. 20 cm pään alapuolelle tyynyn viereen. Kuopassa on tuloilman saanti ja hyttysverkko niin, että laitteen voi vaikka peittää ilman kuumenemisvaaraa.
Letku menee ensin yllön, jossa se on tuetty suihkuletkun pidikkeellä. Se on hieman sivussa, ettei se pissi tiivistynyttä kosteutta suoraan naamalleni. Toki sitä kosteutta tulee myös maskin sisäpinnalle, vaikka kostutin on nyt säädetty mahdollisimman pienelle. Lämpöletkua ei tässä ole, mutta tulevassa on.
Aikaisemmin juduin ravaamaan pissillä monta kertaa yössä, mutta nyt kone hoitaa lorottelun puolestani eikä itse tarvitse herätä laarille. Täytyy siis olla myös iloinen niistä hopeisista suihkuista, joita se minulle suo 😃"
 
Myöhemmin siirsin laitteen alemmas ihan tyynyn viereen hieman pään alapuolelle. Siitä letku menee ylös ja laskeutuu hieman pään viereen. Näin yritän minimoida letkuun tiivistyneen kosteuden satamista naamalleni. Myös laitteen säädöistä kokeilin laittaa kosteutuksen pois tai mahdollisimman pienelle. Uniapnearyhmistä ja Youtube-videoista saa mukavasti inspiraatiota ja rohkeutta kokeilla erilaisia säätöjä itse. Sitä ei Vietnamissa yleensä kait harrasteta ainakaan näissä terveysasioissa vaan ollaan enemmänkin kuuliaisia lääkäreille ja melkeinpä heidän uhrejaan.    


skv.jpg
 



Nykyään menen nukkumaan ehkä hieman aikaisemmin kuin ennen, mutta vain hieman. Ennen olin usein uten mailla jo heti iltakahdeksan jälkeen, nyt useimmiten yhdeksän jälkeen. Erittäin harvoin olen valveilla kellon lyödessä kymmentä. 

Herään yleensä kolmen-neljän aikoihin ja lähden sauvakävelylenkille. Sen aikana teen myös Tai Chi- Qi cong- ja joogaharjoituksia keppejä apuna käyttäen. Seison sillalla, katselen kuuta ja tähtitaivasta, otan tukea kepeistä ja sillan kaiteesta tehdessäni taivutuksia ja pyöreitä liikkeitä.   


IMG_20221023_112658.jpg

Kotiin palattuani yritän vielä nukkua tunnin-apri kunnes Erik tulee minut herättämään. Kerran hän ei tullut ja minä sain nukkua jopa puoli kymmeneen. 
 
 

 

 

 

 
IMG_20221015_140657.jpg
 
Eräänä päivänä Erik tuli kotiin isoäitinsä kanssa pahvilaatikko mukanaan. Laatikosta kömpi ulos pieni kissanpentu. Hän oli ollut leikkimässä jonkun idoäitinsä tuttavan luona tuolla joen toisella puolella. Minä ja hänen äitinsäkään emme tiedä tarkalleen, missä. Siellä on kuitenkin pieni poika, jonka kanssa isoäiti vie toisinaan hänet leikkimään. Oli leikitty kissanpentujen kanssa ja Erik oli vaatinut saada viedä yhden kotiin. Ei antanut periksi, vaan se tuotiin. Minä olin jo suunnitellut ksisan hankkimista kunhan olisi rakentanut sille tarhan osittain sisälle, huoneeni katolle ja osittain ulos. Olin jopa ilmoittautunut halukkaaksi adoptoimaan kissan.  

IMG_20221015_180816.jpg

Nyt tuli vähän ylättäin ja aikaisin. Kannoin pennun huoneeseen ja tein sille lämpimän sukkumapaikan kaappiin. Minulla oli käyttämätön terraariolämmitin, jonka viritin siihen koppiin.  Ruokailua varten panin kissan pieneen häkkiin ja kuljetin terassille syömään. En ollut varma Mimi-koiran reaktioista enkä siitä, pelästyykö kissa koiraa ja juoksee kotiinsa. Jo seuraavana päivänä havaitsin, että kissa ja koira tulevat keskenään hyvin toimeen eikä mitään häkkiä tarvita. Kissaa ei myöskään tavinnut lukita huoneeseen vaan se sai kulkea vapaana. 
 
2022_1001_113143_003.JPG
 
 
Kolmantena ilta kissa ei enää tullutkaan lämmitettyyn koppiinsa nukumaan. Odotin sitä muutaman tunnin ja menin nukuumaan. Aamullakaan sitä ei näkynyt kun valmistauduin Saigonin-matkaani. Vasta kun vaimo heräsi, hän kertoi kissan nukkuneen heidän kanssaan. Se oli siis pettynyt siihen, ettei päässyt minun sänkyyni nukkumaan tai yksinkertaisesti löysi paremman paikan. Ehkä se ei tykännyt minun ilmastidusta huoneestani. 

vlcsnap-2022-10-26-15h55m57s078.png
Saigoniin lähdimme  yksityisellä taksiautolla. Tuo reilu 200 km matka kesti nelisen tuntia.  Pojan isoäiti jäi kotiin kissan ja koiran kanssa. 


vlcsnap-2022-10-26-15h57m09s171.png

Vaimo lähti jonottamaan maahantuloviranomaisen luo anoakseen minulle uutta viisumia. Siellä hänellä meni puoli päivää vain kuullakseen, että hänen pitää tulla takaisin sitten kun minä olen poistunut maasta. Eli kuun viimeisenä päivänä hänen on määrä mennä sinne uudestaan kun minä olen naapurimaassa.  Me Erikin kanssa kävimme kahdestaan sairaalan uniklinikalla. Pojalle oli pettymys, ettei siellä ollutkaan lupaamiani leluja. Sen sijaan juoma-automaatti ja moni muu asia kiinnostivat. Piti juosa monesta mukista vettä ja sitten kävellä alakertaa pissaamaan se vessanpönttöön. 

Minulla oli mukanani Respironicsin SD-kortti, jolla oli tietoa kahden viikon unistani. Siellä sain kuulla, että minulla on vaikea obstruktiivinen uniapnea. Koenukkumisen aikana AHI-arvoksi mitattiin 48. Minulla oli siis hypoapnisia hengityskatkoksia. Laitteen nykysillä astuksilla niitä oli vin 9-11.  Vielä on kesken asian tutkiminen sen tarkemmin. Yleistitoa saa mm. Terveyskirjastosta.  

Lääkärit olviat jälkeen ystävällisiä ja mukavia, lupasivat, että saan lainata laitetta niin kauan kunnes saan omani Suomesta. Toki siitä piti maksaa kuudelta viikolta neljäsosa uuden hinnasta. Yksi lääkäri oli jopa luvannut lainata minulle rahat uuden ostoa varten.  
 
 
vlcsnap-2022-10-26-16h39m35s304.png

 

Meillä oli monta tuntia Erikin kanssa helppoa ja hauskaa. Hän jopa käveli yli puoli tuntia kanssani Saigonin keskustassa vakoista keppiäni pidellen.  Eräässä kahvilassa oli nuoren tytön seurana pieni koira. Erik ja koira juoksivat pitkin kahvilaa.  Vikkelän hauvan perässä oli välillä vähän vaikea pysyä. 

 

 
 
vlcsnap-2022-10-26-15h54m44s471.png
 
 

Viimeinkin pääsimme isoon tavarataloon ja sen leluosastolle. Halloween-kummitusten kanssa oli hauska olla vähän aikaa, käyttää mestauskirvestä ja miekkaa, kuunnella pelottavia ääniä kaiuttimista. Ostimme hänelle lupaamani panssarivaunut. Helmikuun jäkeen suhtautumiseni sotaleluihin on muuttunut. Nyt hyväksyn ne.  Meillä on myös oma tarinamme siitä, mitä tapahtuu Ukrainassa: kiusankappale ja pahis  (Troublemaker and Bad guy) ovat siellä riehumassa: siksi ukrainalaiset traktorit ja tankit yhdessä haluvat ajaa ne pois. Siitäkin on meillä video
 

 

 

 

Näistä hahmoista tulee eittämättä mieleen Mikko Alatalon Känkkäränkkä. Toki sillä erotuksella, että Känkkäränkkä on hyväksyttävämpi hahmo, kun taas Venäjän raakalaismaisia terroristeja ei voi mitenkään puolustella. 

 

 

 

 


Myös Saigonin-reissuta minulla on video.   


Viisumiongelmia 
 


 
Uniapnealaitteen metäsystyksen lisäksi viisumiasiat ovat tuottaneet runsaasti päänvaivaa. Kaikki alkoi tällä kertaa siitä kun Suomen passini vanheni toukokuussa. Sitä myötä vanheni tilapäinen oleskelulupa. Kävimme provinssimme maahanmuuttotoimistossa hakemassa uutta viisumia. Ei haluttu antaa vaan epäiltiin kaikkea, vaaditiin jopa todistus siitä, miksi inulla on kaksi passia. Lopulta annettiin kolmen kuukauden sukulaisvierailuviisumi. Se uusittiin lääkärintodistuksella elokuussa ja nyt 29.10. se vanhenee. On yritetty koko kuukausi saada uutta. Paikallinen toimisto vain kehotti poistumaan maasta ja tulemaan takaisin antamatta  sen kummempia ohjeita siitä, millä viisumilla pitää tulla. Eivät tajunneet, että nykyinen viisumi on yksikertaviisumi. Sillä ei pääse takaisin. Vaimokaan ei pitkään uskonut minua kun sanoin, että jos lähden, en pääse takaisin ilman uutta viisumia jo maahan tullessa.  
Asiassa on ollut paljon mutkia, myös välikäsiä, jotka ovat tarjonneet kepulikonsteja asian hoitamiseksi.  
 



Joka tapauksessa asia on niin, että minun on poistuttava maasta 29.10.  Olen jo ostanut bussilipun Saigonista Kambodžaan. Matka kestää noin kuusi tuntia  Jouduin ostamaan viisumin, joka maskoi n. 40 euroa ja sen välityspalkkio 60 euroa. 
 




Olen käynyt Phnom Penhissä aiemminkin: ensimmäisen kerran heinäkuussa 2014 ja toisen, syyskuussa 2018. Toisella kerralla kävin joogaretriitissä paikassa, jossa oli myös uima-allas ja infrapunasauna. Varasin huoneen sieltä tällekin reisuulle, mutta se piti perua, koska paikka on muuttanut muualle. 
 

   
Löytyi sitten korvike: Poolside villa lähempänä kaupungin keskustaa. Kolme yötä ja noin 56 euroa omasta huoneesta. 

Eräs vietnamilainen ystäväni asuu kaupungissa, joten jos pitää lähetystössä käydä, hänestä voi olla apua. Seuraa hänestä joka tapauksessa on.  

Saan myös ottaa sairaalan cpap-koneen mukaani. 


Ellei olisi huolta pojasta ja hänen pärjäämisestään, se viikko tai kaksi, jotka ehkä joudun tuolla olemaan, voisivat käydä hermolomasta. Nyt olen jo etukäteen huolissani siitä, että aiheutan hänelle harmia ja tuskaa olemalla poissa.  Kyllä hänen äitinsä ja isoäitinsä pitävät jollain tavalla hänestä huolta, mutta eivät he voi tajota hänelle samalla tavalla elämyksiä ja virikkeitä kuin minä voin. Pari päivää menisi jotenkuten erossa, mutta, että viikko tai kaksi. Se on ihan liikaa. Sydäntä jo särkee.   
 
Eikä ole sanottu, että edes saan viisumin. Siinä tapauksesa voin yrittää hakea sähköistä turistiviisumi kauukaudeksi joko Suomen passillani tai sitten uusia Australian passin  esim. Bangkokissa ja hakea sillä, jos suomalainen passini on laitettu mustalle listalle. Sitäkin kuulemma tapahtuu ilman erityistä syytä. 
 

Tietysti voisin matkustaa myös Suomeen ja anoa viiden vuoden viisumivapautta.  Pojan takia en voi sitä tehdä ja yhdessä hänen ja äitinsä kanssa matkustaminen olisi liian kallista ja raskasta. 

IMG_20221011_172031.jpg

Minun kanssani hän on onnellisempi ja "aikuismaisempi", älyllinen ja hauska. Äidin ja isoäidin seurassa hän itkee ja raivoaa enemmän. 
 

 Erik puhuu usein, että haluaisi mennä kouluun. Hän on nähnyt Youtubessa, miten Miss Appleberry opetta alapsia. Aiemmin en ole halunnut laittaa häntä kouluun vielä ennen kuin on pakko, mutta nyt kun täällä olemiseni on epävarmaa, pidän parempana jopa vietnamilaista lastentarhaa tai koulua, vaikkei se olekaan millään tavalla verrattavissa siihen, mitä Miss Appleberry tekee lasten kanssa.  



 

Sain hyvää palvelua vietnamilaiselta firmalta. Jääpalakone lakkasi toimimasta. Epäilin jo alussa tukosta vedenotossa. Löysin facebookista firman sivun ja laitoin sinne viestin englanniksi. Nopeasti tuli asiallinen vastaus englanniksi ja aloimme pohtimaan mitä tehdä. En ollut halukas lähettämään laitetta kauas pohjoiseen, vaan pyysin heitä antamaan huolto-ohjeita, jotta voisin itse avata tukoksen tai palkata paikallisen huoltajan. Sain hyvät ohjeet ja lähettämieni kuvien perusteella diagnoosin. Pumpussa oli todellakin selvä tukos. Tunnen omat rajoitteen joten en lähtenyt sitä itse poistamaan vaikka olin saanut itse koneen kuoret auki. Vaimo näytti kuvia ja videoita paikalliselle huoltomiehelle ja sai hänet tulemaan kotiin saakka tekemään työn.
Lasku oli viitisen euroa vastaava summa.
Facebookissa vastasin kysymykseen, mihin jääpalakonetta tarvitaan: 

Täällä on niin kuuma, että yleensä juodaan jäävettä tai jääteetä. Ehkä se tapa on opittu jenkeiltä Vietnamin sodan aikana tai ranskalaisilta siirtomaa-aikana?
Mäkin juon kylmää volgansieni-punajuuri-inkirvääriteetä, mutta janon sammuttamiseen puhdasta lämmintä vettä, jos on oiekin kuuma niin elektrolyyteillä maustettuna.
Puhdas vesi täällä pitää tehdä koneella. Mä nykyään hengitänkin yöllä koneella ja joskus juoksen koneessa. Siinä mun luomu-elämä 😉

 
Jääkaapin pakastelokero on niin pieni, että jos siinä tekee jäitä, ei sinne mahdu mun suklaajätskit 😉
 
 
  • Like
     
  •  
 



Bassokaiutin lakkasi toimimasta. Sisältä löytyi vanha hiirenpesä. Nykyisin huone on enemmän eristetty joten he retkin luullakseni pysyvät poissa. Toki nykyään kissakin hoitaa sitä asiaa.

Huoneen tiivistäminen sen eristämiseksi sateelta, lämmöltä, hiiriltä, hyttysiltä ja ääniltä näyttää olevan vieläkin kesken. Onneksi saa noita halpoja tiiliseinätarroja. Kissakin tykkää niistä, kun niistä saa kynsillä hyvän otteen. 
 
 
Kuolleita
 
Sain tietää vasta nyt, että kesäkuussa menehtyi 83-vuotiaana entinen esimieheni Valdemar Melanko . Hänen johtamassaan Venäjän ja Itä-Euroopan instituutissa olin sekä harjoittelijana, työsopimussuhteisena atk-suunnittelijana että palkattuna konsulttina vuodesta 1994 vuoteen 2000. 
  
Kirjoitin Facebookissa: 
Minä olin mukana jo 1994 kun instituutti muutti sittemmin latvian lähetystölle palautetusta rakennuksesta entisiin tilastokeskuksen tiloihin Annankadulle hotelli Presidentin naapuriin. Tein myös instituutin ensimmäiset nettisivut, viritelin sähköpostit ym. Vallu oli innoissaan vaikka puhuikin välillä sulkäkynän paremmudesta. Kaverinsa Kalervo Siikalan kanssa ne tulivat istumaan selkäni taakse pieneen työhuoneeseeni ja kyselivät kaikkea.
 

 
Vallu halusi nettisivuille instituutin logoksi piirtämänsä kissan takapuolen. Hänen alaisensa nostivat siitä niin ison metelin, että hänen oli pakko perääntyä ja hyväksyä virallinen logo rusin.fi-sivuston otsakkeeseen. 
 
Tilastokeskuksen jäljiltä verkkoyhteytemme pohjana oli vaikuttavan näköistä infrastuktuuria. 
 

Palvelinkone vuodelta 1998. Windows NT käyttöjärjestelmänä. Linuxia toki jo tuolloin harrastin, mutta en käyttänyt sitä vielä työprojekteissa.  


 
Helsingin ortodoksiselta hautausmaalta löytyy Vallun kaima. Hänen suvussaan oli sekä Maksimenkoja että Viipurin Sergejeffejä. Niistä on on kirjoittanutkin jotain. 
 
Pääsi välillä unohtumaan, mitä se on tietokoneen käyttö kissan kanssa. En edes huomannut miten tuo veijari onnistui kiipeämään olkapäälleni ennen kuin alkoi korvan juuressa kova kehrääminen ❤
 
 
 
Kovasti yrittävät kaupata huippuhintaan Suomessa paahdettua ja pakattua kahvia, jonka pavuista ainakin osa todennäköisesti tulee meiltä. Entä sitten sokeria, kaakaota ja maitorasvaa pakattuna? Osa kaakaosta saattaa tulla meiltä.
Onneksi osa suomalaista on minussa kadonnut, se tuotemerkkifetisisti. Ei enää edes Turkinpippureita tarvitse siellä haikailla, koska osaan tehdä vastaavaa itse.
Myöskään terveysvakuutusta en osta, vaikka joka päivä mainostavat. Kuitenkin tulee pidemmän päälle halvemmaksi hoitaa asia itse, esim. ostaa se pap-kone.
 
 
 
vnb.png
Matkalla kotiin leikitään sotaa leluilla joita ostin pojalle. Vielä tämän vuoden helmikuun alussa en olisi ostanut, mutta eräs idiootti sai pääni kääntymään ja nyt ymmärrän että joissain tilanteissa sotilaallinen puolustautuminen on todellakin ainoa vaihtoehto ja moraalisesti täysin oikea.
vne.png
Sänkykaveria ei tästä kissasta tule. Sitä virkaa hoitaa se pappiskone. Kissa saa 37 asteen lämmön terraariolämmittimestä, joka sattui lojumaan kaapissa ylimääräisenä. Ensimmäinen yö jo nukuttiin sen lämmössä minun nukkumakoppini seinän takana. Vielä täytyy tuunailla tuota systeemiä, laittaa vähän lisää lämpöeristeitä ja huolehtia paloturvallisuudesta.
 
 

 
vnf.png
Aloitimme jouluvalmistelut. Tänä vuonna hän ymmärtää joulun merkityksen ainakin ulkoisilta puitteiltaan joten voimme järjestää sellaisen. Täytyy ostaa se muovikuusi ja tekolunta.
 
 
 

Elämäni kissat 

 
Ei ole ensimmäinen kissa elämässäni tämä.  Tein Facebookiin albumin vanhoista kissakuvista. Tässä osa niistä selityksin. 
 
00000090.jpg
1979 Suomessa Misu-kissan japikkuveljen kanssa. 
 
 
 
 
 
IMG_1587604784497.jpg
Olin lähtenyt ja eronnut. Nancy lähetteli välillä kuvatervehdyksiä elämistä. 
 
IMG_20200717_133119.jpg
2015  Hostellin kissa Kuala lumpurissa Malesiassa. 
 
IMG_20191217_165924.jpg
2019  Taiwan. ystäväni kissa. 
 
 
 
 
 
IMG_20150407_095956.jpg
2015 Bulgarian Sofiassa kaverini hevimiehen kissa tutki tavaroitani. 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
IMG-20141002-WA0006.jpg
2008 Spartacus-kissa Australian Cairnsissa. 
 
img005994.jpg
2009 Cairns, Misu-kissa haluaa estää minua lukemasta kurssikirjojani. Suoritin 3 kuukauden vanhustyön kurssin. 
 
img000108.jpg
2006  Spartacus Cairnsissa, Caravonica, QLD. 
 
DSC04228.jpg
2002 Singapore.  Hääjuhlaamme olivat myös kissat kutsutut. 
 
DSC04214.jpg
2002 Lokakuussa toinen jäähulamme järjestettiin Sinaporessa. Se alkoi paikallisessa kissojen turvatalossa, Mettacattery, Mettacats, jossa buddhalainen munkki Geshela siunasi eläimiä. 
 
10152557932974121.jpg
2003  Townsville QLD Australia. Naapurin Spartacus-kissa päätti muuttaa meille asumaan. Ne tulivat huyvin toimeen meidän kissojemme kanssa. 
 
20160620-090355.JPG
2015 Akaa, Toijala, tutustuin suomalaisen vegaanikaverin kissatarhaan. 
 
 
 
 
 
20031115_tshirt_bday_present.jpg
2003 Townsville,QLD Australia. Suunnittelin ja painatin vaimolleni syntymäpäivälahjaksi t-paidan. 
 
2013-10-14-09h52m50.jpg
2013  kävelyretekkläni Australiassa tapasin myös kissoja. 
 
2013-10-14-09h45m59.jpg
2013 sama kissa kuin yllä 
 
 
 
2013-07-31-14h10m01.jpg
2013 elokuussa tapasin viimeistä kertaa eläimemme. Spartacus-kissa oli jo kovi sairas. Hän sairasti kissojen immuunikatoa ja menehtyi siihen parin vuoden päästä. 
 
2013-07-30-09h00m24.jpg
Myös Kitti-kissani tapasin viimeistä kertaa elokuussa 2013.  Hän eli vielä 4 vuotta Nancyn kanssa. 
 
2013-02-08-07h18m29-1.jpg
2013 tammikuun lopussa lensin Taiwanista Sydneyyn, jossa toimin kissojen ja koiran hoitajana niiden isännän ollessa matkoilla. . 
 
2013-02-01-23h39m40-1.jpg
2013 Sydnen kissat ja koira elivät vegaanisella ruualla. 
 
2013-01-15-15h33m02.jpg
2013 Taiwanissa tapasin kissan, joka oli jäänyt auton alle ja vammautunut. Sille oli rakennettu apuneuvo, jonka avulla se saattoi liikkua. 
 
 
 
 
 
 
 
2012-09-07-06h12m58.jpg
Misu-kissa Cairnsissa 2011
 
2012-09-06-10h59m02.jpg
Rakentelin taloomme kissoille kiipeilyhyllyjä. 
 
 
 
2011-04-24-11h52m04.jpg
1976 Vantaan Rekolassa serkkujen luona. Pysähdyimme siellä kun toimme isosiskoni kanssa  Pornaisista kaksi kissaa kotiin Pertteliin, Salon seudulle. 
 
2010-12-14-11h09m46-2.JPG
2010 Bogor, Indonesia. Vierailin kissojen turvatalossa.  
 
2009-08-02-16h07m40.jpg
2009 Cairns, Lolita-kissa 
 
2009-07-02-04h40m19.jpg
2008-2009 rakentelin Cairnsissa kissoille sopivia huonekaluja. 
 
 
 
2009-06-29-05h49m00.jpg
2008  Kitti-kissa testailee rakennelmiamme. 
 
2009-05-30-23h14m20.jpg
2008 Cairns, aviovuoteemme oli täynnä kissoja ja koiria. Ei se minua häirinnyt. 
 
 
 
2009-03-28-18h01m31.jpg
Spartacus
 
2009-01-28-17h48m49.jpg
 
2009-01-28-17h48m04.jpg
 
2009-01-22-01h32m03.jpg
 
2008-12-31-19h25m28.jpg
 
2008-12-25-21h31m43.jpg
 
2008-11-02-08h36m44.jpg
 
2008-10-19-18h55m45.jpg
 
2008-07-06-09h33m16.jpg
 
2008-06-11-07h45m08.jpg
 
2008-06-05-17h35m40.jpg
 
2008-04-01-14h36m53.jpg
 
2008-03-23-10h28m25.jpg
 
2007-12-29-12h33m11.jpg
 
2007-12-14-12h29m14.jpg
 
2007-12-03-06h18m36.jpg
 
2007-09-28-17h23m42.jpg
 
2007-08-08-18h47m40.jpg
 
2007-07-22-17h26m18.jpg
 
2007-06-21-06h12m33.jpg
 
2007-05-05-08h24m58.jpg
 
2007-04-22-13h18m02.JPG
 
2007-04-22-13h17m46.JPG
 
2007-03-11-05h46m16.JPG
 
2007-02-04-07h25m24.jpg
 
2006-12-24-17h34m28.JPG
 
2006-12-12-07h13m58.JPG
 
2006-08-19-09h19m33.JPG
 
2006-08-15-09h05m21.JPG
 
2006-08-15-09h04m59.JPG
 
2006-07-30-10h18m36.JPG
 
2006-07-23-17h59m59.JPG
 
2006-03-01-20h58m06-1.jpg
 
2005-10-03-20h31m48.JPG
 
2005-10-03-20h29m42.JPG
 
2005-08-20-12h32m19.JPG
 
2004-12-30-06h39m13.jpg
 
2004-12-25-01h47m51.jpg
 
2004-07-03-08h16m53.jpg
 
2004-06-26-00h31m01.JPG
 
2004-06-23-03h00m19.JPG
 
2004-06-23-02h59m26.jpg
 
2004-06-02-09h09m50.JPG
 
 
 
2004-04-24-23h47m35.jpg
 
2004-03-25-22h36m55.jpg
 
2003-09-25-09h43m26.jpg
 
2003-09-18-13h57m40.JPG
 
2003-08-30-09h47m21.jpg
 
2003-08-07-09h22m02.JPG
 
2003-07-20-01h19m30.jpg
 
2003-07-18-00h27m44.JPG
 
2003-06-26-11h46m03.JPG
 
2003-05-13-03h33m41.JPG
 
2003-04-09-14h46m41.JPG
 
2003-03-16-02h53m42.JPG
 
2003-02-03-08h24m31.JPG
 
2003-01-05-07h44m20.JPG
 
2002-12-26-08h20m32.JPG
 
2002-12-05-06h07m34.JPG
 
2002-12-03-06h04m38.JPG
 
2002-12-03-05h58m34.JPG
 
 
 
2002-11-25-19h48m14.JPG
 
2002-11-25-16h28m12.JPG
 
2002-11-24-08h23m07.jpg
 
2002-11-23-18h39m17.jpg
 
2002-11-20-02h33m43.JPG
 
2002-11-08-14h33m14.JPG
 
2002-11-05-12h00m04.JPG
 
2002-10-24-15h08m00.JPG
 
2002-10-19-08h03m17.JPG
 
2002-10-12-05h12m41.JPG
 
2002-09-29-16h23m04.JPG
 
2002-08-20-07h34m45.JPG
 
2002-08-20-07h34m33.JPG
 
2002-08-15-11h42m56.JPG
 
2002-05-31-15h38m59.jpg
 
2002-05-29-15h12m18.JPG
 
2002-05-22-15h09m27.JPG
 
2002-05-22-14h55m33.JPG
 
2002-05-22-14h53m53.JPG
 
2002-05-11-14h52m02.jpg
 
2002-04-24-00h57m20.jpg
 
2002-04-14-05h07m00.JPG
 
2002-04-07-03h36m28.jpg
 
2002-04-05-01h48m03.JPG
 
2002-04-04-01h32m32.JPG
 
2002-03-31-08h19m13.JPG
 
2002-03-31-00h28m34.jpg
 
2002-03-30-12h27m01.JPG
 
2002-03-30-02h35m37.jpg
 
2002-03-29-12h37m31.jpg
 
2002-01-27-15h11m15.JPG
 
2002-01-26-11h22m07.jpg
 
2001-05-08-04h11m37.jpg
 
2001-04-07-19h48m36.jpg
 
2001-02-09-09h56m21.jpg
 
2001-02-07-09h07m10.jpg
 
2001-01-24-00h01m20.jpg
 
2001-01-23-23h23m40.jpg
 
00001444.jpg
2000 Oulu, Toppila. Milli-kissa. 
 
00000560.jpg
 
00000365.jpg
Pietari 1992. Vova ja Foma
 
00000289.jpg
1976 Misu-kissa
 
00000283.jpg
1992 Pietari. Dima-kissa ja Anja. 
 
00000202.jpg
1983 Keski-Pohjanmaan opisto, Kävliä. Talonmiehen kissa asuntolahuoneeni ikkunan takana.