Tälle sivulle kokoan ruoka-aiheisia kuvia. Esittelen lähinnä sitä, mitä itse syön ja kokkaan. Se, mitä minä syön ei ole tyypillistä australialaista ruokaa niin kuin se ei ole suomalaistakaan, ei edes sitä kiinalaista, mitä Nancy syö, vaan aikamoinen sekoitus: suomalaista, karjalaista, venäläistä, intialaista, kiinalaista, japanilaista, thaimaalaista ... 

Kuvat ja jutut sivulla ovat käänteisessä aikajärjestyksessä eli uusin ensin.


8/2007:
Tuoreita hedelmiä suoraan puusta - tai melkein ainakin.  Omena on eksoottinen tuontihedelmä  ainakin tuhannen kilometrin päässä. Banaani on  paikallinen. Niitä voi ostaa torilta samana tai edellisenä päivänä poimittuina. Maku on vähän eri kuin raakana poimituista ja viikkokaupalla  rrahtilaivan ruumassa muheissa.   Samoin  ananakset sekä appelsiinit, mandariinit ja muut sitrushedelmät voisivat kasvaa meilläkin kotipihalla. Meidän puut vain ovat niin nuoria, etteivät vielä kanna hedelmää. Eksoottisia kasvaa myös ihmisten puutarhoissa.  Yksi eksoottisimmista on nimeltään musta sapote eli  Diospyros digyna.  Se on pyöreä, noin appelsiinin kokoinen vihreä hedelmä, joka kypsyessään muuttuu ihan löysäksi ja tummanruskeaksi sisältä. Tuo uhen kuoren sisällä oleva töhnä muistuttaa lautaselle kaavittuna hyvin paljon ... sitä ihtiään eli mämmiä.  Maku on kuitenkin kuin suklaavanukkaan, siksi sitä kutsutaankin englanniksi nimellä suklaavanukashedelmä. Sitä voi käyttää kakuissa ja hedelmissä suklaan korvikkeena. Minä teen siitä jotakin, mitä kutsun salmiakkisuklaaksi (sellaista kuulemani mukaan on nykyään Suomessa saatavana). Minun versiossani ei käytännön syistä ole ammoniumkloridia eli salmiakkia, mutta maku menee hyvin lähelle lakritsia ja salmiakkia, johon on sekoittunut suklaan maku. Resepti on yksinkertainen: puhdista pari hedelmää siemenistä ja kuorista, kauho tuo mämmimäinen hedelmäliha kuppiin ja sekoita joukkoon pikku loraus hamppuöljyä,  johanneksen leipäpuun eli carbon hedelmästä tehtyä jauhetta (joka niinikään on suklaan korvike).  Lakritsin ja salmiakin maun saan aikaiseksi etanoliin liotetulla lakritsijuurella ja aniksen siemenillä sekä tulisilla chilipippureilla. Tuota kjo yli vuoden hautunutta liosta lisään pienehkön lorauksen. Chili korvaa ihan mukavasti salmiakin. Täydentäisi vielä paremmin, mutta kun ei tuota valkoista jauhetta ole täällä saatavissa. Makeuta sokeriruokomelassilla, joka voimistaa lakritsin makua. Syön mössön joko sellaisenaan tai soijajäätelön kanssa tai jopa banaanin tai mangoviipaleiden.


849933.jpg

6/2007:

Talvella kun ilman lämpötila pysyttelee alle 25 asteessa, on hyvä tehdä maitohappokäytettyjä ruokia. Vasemmalla suolakurkut ja oikealla hapankaali.  Kummatkin valmistuvat nopeasti, viikossa-kahdessa.  Aloitan valmistuksen idättämällä rukiinjyviä ja tekemällä niistä uudistavaa juomaa (rejuvelac). Tämä juoma sisältää runsaasti maitohappobakteereja, joten se on hyvä alku käymiselle.  Lisään tuota juomaa purkin pohjalle, noin viidesosan tilavuudesta. Sitten lisään mausteet : suolan, tillin, sinapinsiemenet, pippurit, mm. punaisia pieniä chilipippureita ja setsuaninpippuria, korianterin siemeniä, kuutioitua piparjuurta ja runsaasti valkosipulia.  Sitten mukaan kurkut ja lientä lisää jos tarvitaan. En siis lisää lainkaan etikkaa enkä säilöntäaineita, enkä kuumenna vettä. Hapankaali on valmistettu samalla periaatteella, mutta vain vähemmillä mausteilla.

703665.jpg

6/2007:

Oman puutarhan tuottamaa passionhedelmää ollaan saatu nauttia koko alkuvuoden 2007. Tässä kuvassa se ei näy, mutta kesäkuussa 2007 keksin nauttia passionhedelmää soijakermajuuston kanssa. Meiltä saa joskus Tofutti-merkkistä, mutta useimmiten Brisbanessa valmistettua Kingland-merkkiä.

662202.jpg


6/2007:  Malesialainen kuih kosui -jälkiruoka Nancyn tekemänä. Se on tehty papu- ja riisijauhoista sekä maniokkitärkkelyksestä ja palmusokerista, jota on jatkettu tummalla raakasokerilla. Annokseen on lisätty oman puun kookospähkinää rouhittuna sekä rukolaa ja kaki-hedelmää.

647984.jpg

5/2007:  Falafel-ateria

621157.jpg

Toukokuun viimeisenä sunnuntaina tein niin herkullisen falafel-aterian, että siitä pitää ihan raportoida.  Kaapista löytyi paketti valmista falafel-jauhetta, jonka sitten sekoitin veteen ja annoin imeytyä pari tuntia.  Jauhe on tehty kik-herneistä ja soijasta sekä mausteista. Lisäsin joukkoon vähän lisää chiliä omasta pensaasta sekä intialaista curry-jauhetta. Lisäsin myös muutaman kuivasta liotetun siitakesienen (ks. kuva alla). Ne olivat unohtuneet jääkaappiin viikko sitten eivätkä olleet menneet vielä pahaksi.  Jauhoin sienet liotusvedessään valkosipulin kynnen kera ja lisäsin ne falafel-taikinaan.  Paistoin pyörykät kuumassa pannussa maapähkinä-seesamiöljyseoksessa.  Niiden kanssa nautin puuroa, joka on tehty tattarista, villiriisistä, kullanvärisestä riisistä sekä tavallisesta jasmiiniriisistä ja ripauksesta seesaminsiemeniä. Myös kokonainen kaardemumma oli mukana keittovaiheessa painekeittimessä.  Sitten vain pöperöt lautaselle. Puuron päälle pari ripausta soijakastiketta, viereen kookoskermaa (tuo valkoinen "kastike"), kurkkua, tomaattia ja yrttejä (persiljaa, tilliä, basilikaa, korianteria, rukolaa).

5/2007:  Jossain tuolla kaukana etelässä jotkut poimivat metsäsieniä. Täällä saa kaupassa vain purkitettuja herkkusieniä ja sitten niitä valkoisia viljeltyjä. Satunnaisesti saa toki muitakin etupäässä säilöttyjä. Niitä en juuri viitsi syödä. Onneksi tulevat aasialaiset kaupat hätiin. Niistä kun saa monenlaisia kuivattuja sieniä. Minun ehdottomia suosikkejani ovat kuivatut japanilaiset siitakkeet.  Niitä on tässä kuvassa:

569988.jpg

Sienet ovat tuossa hellalla, koska käytin valona liesituulettimen lamppua, sen uuden liesituulettimen, joka meille pari viikkoa sitten asennettiin.  Vasemmalla pussissa on kuivattuja siitakkeita. Puolen kilon pussi maksoi 19 dollaria.  Lautasella vasemmalla on kuivattuja suoraan pussista ja oikealla liotettuja.  Liotan sienet siten, että panen ne lasipurkkiin ja kaadan kuumaa vettä päälle. Sitten annan jäähtyä ja hautua huoneenlämmössä kansi päällä. Noin 12 tunnin kuluttua alan käyttää niitä. Ne näyttävät säilyvän hyvin tuossa liotusliemessään jääkaapissa viikon ainakin.  Käytän myös liotusliemeen, sillä en ole kuullut, että siitake olisi mitenkään myrkyllinen.

Käytän noita sieniä yleensä pannulla paistettujen vihannesten ja riisin kanssa. Mausteeksi panen chiliä, miso-tahnaa ja soijakastiketta sekä tuoreita yrttejä, kuten kuvassa näkyvää korianteria.

1/2007: Oman puutarhan luffaa kasviskeittoon
352011.jpg
Se on tuo kurkun tai kesäkurpitsan näköinen ja makuinen vihannes. Luffan siemenet panin multaan  syyskuussa, taimet  istutin paikoilleen lokakuussa, ja hitaan alun jälkeen ne sitten lähtivät kunnolla kasvamaan kesän alussa Joulukuussa.  Yleensä  paistan kuoritut luffat pannulla muiden vihannesten kanssa. Tänään kuitenkin lisäsin sitä kuutoituna keittoon. Keiton olin tehnyt näin: kuorin jamssin (se on vähän perunan tai lantun näköinen mukulakasvi) ja paloittelin sen. Kuorin myön puolet oranssista kurpitsasta (niitä, joista amerikkalaiset tekevät kummitusnaamioita) ja paloittelin senkin. Vielä paloittelin vähän tuoretta inkivääriä. Panin ainekset runsaaseen veteen painekeittimeen. Annoin paineen kohota maksimiin, jonka jälkeen käänsin lieden nollille ja annoin paineen laskea. Siihen meni noin 15 minuuttia. Avattuani kannen lisäsin vähän soijamaitoa  ja soseutin keiton sauvasekoittimella. Suolaa en lisännyt, vaan sen sijasta hyvin suolaist soijatahnaa eli misoa. Sitten vain luffat mukaan ja päälle vielä tuoretta persiljaa ja korianteria.

Kuvassa näkyvää varustusta: ylähyllyllä lasipurkeissa: intialaista keltaista karria, sitten liki tyhjä sokeripurkki (puhdistamatonta ruokosokeria),  soijalesitiiniä, kuorittua tattaria ja oikealla sitten punaista chilipippurijauhetta.  Alarivissä suihkepullo oliiviöljyä, maapähkinäöljyä, kylmäpuristettua oliiviöljyä, seesamiöljyä, japanilaista riisiviiniä ruuanlaittoon, kiinalaista ruuanlaittoviiniä (alkoholittomia molemmat), inkivääriöljyä. sitten keittokulhon takana kumilenkki ja pussinsulkijakuppi. Oikealla vielä kylmäpuristettua hamppuöljyä ja sen takana pullollinen chilikastiketta.



323066.jpg

Ja tässä vuoden 2007 ensimmäisen päivän muunnelma  teemasta soijaa ja riisiä.  Painekeittimessä höyryttäen kypsytettyä Jasmin-riisiä, jonka keitinliemi on maustettu Pandanus (Kairapalmu)-kasvilla, joka terästää vielä jasminmaista makua.  Tempe on käristetty runsaassa seesamiöljyssä tuoreen inkiväärin ja valkosipulin kera. Vihannekset ovat raakoina salaatissa:  sen kastike on tehty tulisesta sinapista (Masterfood, Hot English Mustard), hamppuöljystä ja oliiviöljystä, limettimehusta  ja vedestä.  Siihen on liotettu kuivattuja taateleita ja sitten lisätty tuoreen nektariinin palasia, italialaisia punavihreitä salaattilehtiä (en muista nyt nimeä), rukolaa, valkokaalia, tuoretta avomaankurkkua,  punaista sekä mustaa tomaattia (Musta tomaatti on Galapagos-saarilta kotoisin oleva hedelmä, jota kutsutaan engalnniksi nimellä kumato).  Varsin voimakkaita makuyhdistelmiä. Jasmiiniriisi maistuu yrttiselle, tempet inkiväärille ja valkosipulille , salaatti on öljyinen ja raikas, mukana voimakkaita happamia makuja sekä makeutta hedelmistä.  Lautasen vieressä on paketti tempeä. Sitä saa aika monista ruokakaupoista. Tuo paketti, josta riittää kolmeen-neljään yhden hengen  ateriaan maksaa reilut 4 dollaria.




Leipää
323061.jpg
Tässä aika tyypillinen ateriani. Kuva otettu 11/2006. Oikealla on keitettyä tattaria ja jasmiiniriisiä. Vaaleat kuutiot ovat tempeä (tempeh) eli soijapavuista bakteerikäymisellä valmistettua ruoka-ainetta, vähän niin kuin tofua rakenteeltaan. Paistoksessa on mukana myös muutama tofukuutio.  Niiden kanssa on vokattu porkkanoita ja vihreitä vihannkesia: vihreitä papuja, parsakaalia ja aasialaisia vihanneksia. Osa niistä on otettu pakastepussista. Pakasteet kun ovat usein tuoreempia kuin kaupasta "tuoreina" ostetut.  Vihanneksiin olen lisännyt veteen liotettua japanilaista miso-tahnaa (jälleen soijapavusta valmistettu) ja loraus ruuanlaittoon tarkoitettua japanilaista riisiviiniä (sake). Ja sitten vielä chilipippuri omasta pensaasta, vähän inkivääriä ja tuoretta kurkkuman juurta.  Salaattina on sitruunamehulla ja ravintohiivahiutaleilla maustettua tomaattia ja avomaankurkkua sekä rukolaa (sinappikaali, englanniksi rocket).  Onhan siinä vielä pari persiljan ja korianterin oksaakin. Soijatuotteiden ja riisin sekä tattarin ansiosta, ja siitä syystä, että vihannekset on paistettu öljyssä, annos on kuitenkin varsin täyttävä ja energiapitoinen, jopa lihottava. Öljynä käytän yleensä kylmäpuristettua oliiviöljyä, joskus myös maapähkinäöljyä ja sesamiöljyä etenkin tofun paistamiseen. Kuvan annos valmistuu hyvin nopeasti, kaiken kaikkiaan noin 15 minuutissa. Eniten aikaa vie riisin ja tattarin keittäminen. Vihannekset kypsyvät täällä nopeammin kuin Suomessa. Niin ainakin kuvittelen muistavani.  Mitään valmista reseptiä en ole käyttänyt vaan tapani mukaan improvisoin itse siitä, mitä kotoa löytyy.






212901274_66642c88ea.jpg?v=0
Kunnollista ruisleipää on vaikea saada kaupoista. Siksi sitä on paras tehdä itse. Lähinnä netin avulla opettelin leivän teon niksit ja onnistuin aika hyvin näiden reikäleipien teossa elokuussa 2006.

263417941_17f2efe479.jpg?v=0

 Syyskuulta 2006 ovat nämä hiivalla kohonneet hapanleivät, joissa on käytetty erittäin runsaasti rukiin ja vehnän ituja.